Lintujen tarkkailu Dar es Salaamissa, Bagamoyossa ja Sansibarilla

Itäisessä Manner-Tansaniassa, Intian valtameren luonnonlahden rannalla, sijaitsee maan suurin kaupunki Dar es Salaam, jota luullaan usein pääkaupungiksi. Voimakas kaupungistuminen on heikentänyt alueen lintujen elinympäristöjä, mutta rannikkovyöhykkeellä säilyy yhä tärkeä lintualue, joka houkuttelee myös runsaasti muuttolintuja. Sama pätee muihin Tansanian rannikkoalueisiin – ne ovat kiinnostavia kohteita Tansanian linturetkeilyyn.

Dar es Salaamin pohjoispuolella Saadanin kansallispuisto ulottuu aivan valtameren äärelle. Myös kansallispuiston lähialueiden linnusto on varsin monipuolinen. Manner-rannikkoa vastapäätä, muutaman kymmenen kilometrin päässä merellä, sijaitsee saaristo, johon kuuluu 3 suurta saarta ja useita pienempiä. Myös niiden rannat houkuttelevat lintuja, joista osa on endeemisiä. Nämä paikat kiinnostavat lintuharrastajia, jotka haluavat tutkia Tansanian rannikon luontoa ja täydentää lajilistaansa Tansanian lintumatkalla.

Artikkelin lopussa käsittelemme Ungujan saarta, joka tunnetaan Sansibarina. Lähimmistä suurista suojelualueista kerromme erikseen Selousin ja Mikumin linnustoa käsittelevässä artikkelissa. Jos haluat tutustua muihin Tansanian lintuharrastajille kiinnostaviin paikkoihin, lue koosteartikkelimme ”Tansania: 10 parasta lintujen tarkkailupaikkaa”.

Tässä Tansanian linnustoa käsittelevässä artikkelissa käymme läpi Dar es Salaamin lintualueet, Panden riistansuojelualueen, Bagamoyon rannikon, Kisarawen piirikunnan rannikkömetsät, Sansibarin saaren ja muut lähialueet.

Dar es Salaamin rannikko

Dar es Salaam on Tansanian ja koko Itä-Afrikan suurin kaupunki. Sen rannikkoalue koostuu enimmäkseen rannoista ja paikoin mangrovemetsistä. Ornitologisesti kiinnostava lintualue on kapea, 40 kilometrin pituinen rantakaistale. Siihen kuuluu myös 12 kilometrin levyinen merivyöhyke aina kansainvälisille rajoille saakka, mikä lisää alueeseen merilintujen elinympäristöjä. Osa näistä lajeista tulee harvoin aivan rannan tuntumaan.

Alueella elää suuri paikallinen mustahaikarapopulaatio (Egretta ardesiaca). Lajia on kiinnostava tarkkailla sen kalastaessa matalassa vedessä. Kahlatessaan haikarat levittävät siipensä kuin viitaksi tai sateenvarjoksi päänsä ylle. Näin auringon heijastus ei häiritse, ja ne näkevät veden alla liikkuvat kalat, joihin ne iskevät terävällä nokallaan heti tilaisuuden tullen. Mustahaikaroille kelpaavat myös sammakot ja äyriäiset. Kun parvi liikkuu matalikolla, vedenpinnan yllä näyttää kohoavan mustia kumpuja. Näky on erityisen vaikuttava, kun kymmenet linnut kokoontuvat samalle pesimäalueelle. Onnekkaat tarkkailijat ovat nähneet Tansaniassa valtavia, noin 1 500 mustahaikaran parvia.

Dar es Salaamin rannikkoalueella käy paljon muuttolintuja, kuten kuovisirrejä (Calidris ferruginea), pikkusirrejä (Calidris minuta) ja tundrakurmitsoja (Pluvialis squatarola). Kaikki nämä lajit pesivät Siperian arktisella tundralla ja saapuvat Afrikkaan talvehtimaan. Maalis- ja huhtikuussa alueella nähdään myös suuria valkovikloparvia (Tringa nebularia) ja mongoliantyllejä (Charadrius mongolus). Nämä linnut elävät tavallisesti Pohjois-Aasiassa, ja alkukeväällä tai kevään puolivälissä ne palaavat eteläisen Afrikan talvehtimisalueiltaan. Pitkillä muuttolennoillaan ne lepäävät Itä-Afrikan hiekkarannoilla. Mongoliantyllit talvehtivat myös Etelä-Aasiassa, Australiassa ja niiden välisillä saarilla, mutta monet valitsevat talvehtimisalueekseen Afrikan.

Rantakaistan lisäksi monet linnut käyttävät Dar es Salaamin edustalla sijaitsevia pieniä saaria. Esimerkiksi Mbudyan saarella, joka kuuluu paikallisen merensuojelualueen saariryhmään, havaitsimme pesiviä afrikanlusikkahaikaroita (Platalea alba), dimorfisia jalohaikaroita (Egretta garzetta) ja pyhäiibiksiä (Threskiornis aethiopicus). Dimorfisten jalohaikaroiden kohdalla voi syntyä sekaannusta, sillä ne luokitellaan toisinaan nimellä Egretta dimorpha ja niitä pidetään edellä mainitun lajin alalajina. Tieteellinen nimi viittaa dimorfismiin: haikara tunnetaan 2 värimuodossa, mustana ja valkoisena. Pyhäiibiksiä taas pidettiin nimensä mukaisesti hyvin erityisinä lintuina, mikä tarkoitti, että laji kärsi aikanaan paljon ihmisten vuoksi.

Muinaisessa Egyptissä näitä lintuja palvottiin ja... tapettiin sukupuuton partaalle paikallisesti. Iibistä pidettiin Thot-jumalan maanpäällisenä ilmentymänä; Thot oli yksi Egyptin mytologian tärkeimmistä jumaluuksista. Olet luultavasti nähnyt kuvan miehestä, jolla on linnun pää ja pitkä, alaspäin kaartuva nokka – se on Thot. Ihmiset uskoivat tekevänsä hyvän teon uhraamalla tälle jumalalle vangittuja ja tapettuja lintuja. Pyhiinvaeltajat saapuivat eri puolilta maata Egyptin tärkeimpiin temppeleihin kuolleita iibiksiä kantaen. Jossain vaiheessa temppelit muumioivat ja säilyttivät valtavissa katakombeissa tuhansia iibiksiä vuodessa. Joidenkin arvioiden mukaan muinaiset egyptiläiset tappoivat ja muumioivat uskonnollisten käsitysten vuoksi arviolta 8 miljoonaa tämän lajin lintua. Nykyisin laji ei ole vakavasti uhanalainen, populaatiot ovat runsaita ja lajia on istutettu myös muualle maailmaan, myös Eurooppaan. Pyhäiibis on runsaslukuinen lähes kaikkialla paitsi yhdessä maassa – Egyptissä.

Dar es Salaamin lähisaarilla havaitaan monia eri lajeja, myös käyttäytymiseltään kiinnostava ruusutiira (Sterna dougallii). Vaikka kleptoparasiittinen käyttäytyminen ei ole tiiroille yleensä tyypillistä, ruusutiira varastaa aktiivisesti kaloja muilta linnuilta. Se auttaa lajia saamaan ravintoa huonolla säällä, kun kalat siirtyvät syvemmälle tiiran ulottumattomiin. Tavalliseen aikaan ruusutiiraa tarkkaillessa linnussa ei huomaa mitään vaaleanpunaista. Parittelukaudella sen rinta kuitenkin punertuu, mistä laji on saanut nimensä.

Saarilla, rannalla ja avomerellä on hyvin runsaasti lintuja. Tältä alueelta on kirjattu yli 450 lajia. Saarille, ainakin matkailijoiden suosimille, pääsee veneellä, joita on helppo vuokrata Dar es Salaamin laitureilta. Veneilijöiden kanssa voi myös sopia retkistä muille, vähemmän rantamatkailuun keskittyville saarille sekä avomerelle seuraamaan kalastavia lintuja.

Panden riistansuojelualue

Dar es Salaamin lähellä sijaitsevat Panden riistansuojelualue ja Dondwen metsä. Niihin pääsee ajamalla kaupungista Dar es Salaamin ja Bagamoyon välistä tietä. Alue ei ole suuri, mutta se on tärkeä lintualue, kun otetaan huomioon Tansanian suurimman metropolin ympärillä jatkuva kaupungistuminen. Dondwen metsän rajoja ei kuitenkaan ole merkitty selvästi. Monet lajit ovat samoja kuin läheisen Pugu Hillsin metsäsuojelualueen lajilistalla.

Pandessa elävät etelänkäärmekotka (Circaetus fasciolatus), pieni itärannikon akalat (Sheppardia gunningi), pitkien muuttolentojen aikana alueella lepäävä täplämaarastas (Geokichla guttata) sekä uhanalaiseksi luokiteltu sokokenkirvinen (Anthus sokensis).

Metsissä nähdään pikkukeltasieppoja (Erythrocercus holochlorus), punapyrstömuurahaisrastaita (Neocossyphus rufus), keltajuovabulbuleita (Phyllastrephus flavostriatus), neliöpyrstödrongoja (Dicrurus ludwigii), afrikanleveänokkia (Smithornis capensis), narinatrogooneja (Apaloderma narina) ja monien muiden lajien edustajia. Narinatrogoonin nimen taustalla on muuten rakkaustarina ranskalaisen Afrikan-tutkijan ja kauniin gonakwa-naisen välillä.

Ornitologi François Levalien matkusti 1700-luvun viimeisellä neljänneksellä eteläisessä Afrikassa ja ihastui nuoreen xhosa-naiseen. Muistiinpanoissaan hän kuvasi heidän välistään flirtailua, mikä vaikutti 1700-luvun varhaisiin eteläafrikkalaisiin romaaneihin eurooppalaisten ja afrikkalaisten naisten välisistä suhteista. Hän antoi naiselle nimen Narina, joka tarkoittaa khoekhoen Khoekhoet ovat Lounais-Afrikan paimentolaisia alkuperäiskansoja. Heidän kielensä on vanhempi kuin bantukielet. kielessä "kukkaa". Sana jäi historiaan värikkään linnun nimessä, jonka hän myöhemmin löysi ja kuvasi. François Levalianin katsotaan olleen yksi matkakertomusten lajityypin uranuurtajista ja myös suositun matkustusmuodon, safarin, varhainen kehittäjä, vaikka hän ei käyttänyt siitä swahilinkielistä sanaa  "safari"; se liitettiin käyttöön myöhemmin.

Panden riistansuojelualueella elää myös paikallinen endeemi, vaalearintainen illadopsis (Illadopsis rufipennis). Tässä tapauksessa kyse on alalajista Illadopsis distans puguensis, jota on havaittu Dondwen metsän lisäksi myös tieteellisen nimensä mukaisesti edellä mainitussa Pugu Hillsin metsässä.

Bagamoyon rannikko

Dar es Salaamin pohjoispuolella, niin ikään Intian valtameren rannalla, sijaitsee Bagamoyon kaupunki. Sitä ympäröi useita metsäsuojelualueita, joista tutkituin on Zaraningen metsä. Siellä elää runsaasti ruskokaijoja (Poicephalus fuscicollis), joilla on suuret ja vahvat nokat. Niiden avulla papukaijat pystyvät halkaisemaan kovimmatkin pähkinät ja hedelmien siemenet, mikä erottaa ne savanneilla elävistä lähisukuisista lajeista.

Samassa metsässä voi nähdä kruunutokoja (Lophoceros alboterminatus), narinatrogooneja (Apaloderma narina) ja pikkutäplätikkoja (Campethera cailliautii). Kaikki nämä lajit pesivät täällä runsaammin kuin lähialueiden samankaltaisissa metsissä. Myös tasaselkämedestäjä (Anthreptes reichenowi) ja viherpensassieppo (Telophorus viridis) ovat täällä melko yleisiä.

Sokokenkirvistä (Anthus sokokensis) pidetään yhtenä alueen kiinnostavimmista lajeista. Ornitologeja kiinnostaa myös valkotäpläviidakkosieppo (Pogonocichla stellata), joka saattaa käyttää Zaraningen metsää talvehtimisalueenaan.

On hyvä muistaa, että samaan alueeseen kuuluu Saadanin kansallispuisto, Manner-Tansanian ainoa kansallispuisto, jolla on suora yhteys valtamereen. Puistossa havaitaan yli 300 lintulajia. Niiden joukossa on hyvin kaunis ja silmälläpidettävää luokkaa lähellä oleva laji, fischerinturako. Se on saanut nimensä Afrikan-tutkija Gustav Fischerin Gustav Adolf Fischer oli Saksan keisarikunnasta lähtöisin ollut Afrikan-tutkija, matkailija ja sotilaslääkäri. Vuodesta 1878 alkaen hän matkusti Itä-Afrikassa Dengardtin veljesten tutkimusmatkoilla nykyisen Kenian alueella. Myöhemmin hän asui Sansibarilla, nykyisessä Tansaniassa, ja työskenteli lääkärinä. Vuonna 1882 hän teki itsenäisen matkan Manner-Tansanian Pangani-joen suulta Naivasha-järvelle ja kulki näin laajojen maasai-alueiden halki. Matkan aikana hän havaitsi kauniita papukaijoja, jotka hän nimesi kunniakseen fischerinkaijasiksi. Hänet tunnetaan myös epäonnistuneesta yrityksestä löytää muita Afrikan-tutkijoita, heidän joukossaan saksalainen Emin Pasha ja venäläis-saksalainen matkailija Wilhelm Junker, mutta hän palasi Sansibarille tuloksetta. Pian tämän jälkeen hän sairastui trooppiseen kuumeeseen, joka vei hänen henkensä. Myös toinen lintulaji, fischerinbulbuli (Phyllastrephus fischeri), on nimetty hänen mukaansa. mukaan.

Saadanin kansallispuistosta on kirjattu yhteensä 11 maailmanlaajuisesti uhanalaista lajia. Listalla on ennen kaikkea useita haukkojen ja kotkien heimoon kuuluvia lintuja sekä useita sirrilajien edustajia. Wami-joen ympäristössä, erityisesti sen suulla, näkyy paljon lintuja. Zaraningen metsän lisäksi juuri tämä paikka on kansallispuiston tärkeimpiä lintuharrastajien kohteita.

Kisarawen piirikunnan rannikkömetsät

Dar es Salaamin lounaispuolella on matalia kukkuloita ja tiheitä metsiä, jotka saavat paljon sadetta. Siksi alueen aluskasvillisuus on hyvin runsasta ja houkuttelee lintuja. Vyöhykkeellä on 3 metsäsuojelualuetta, joista 2 tunnetaan paremmin: Pugu Hills ja Kazimzumbwi. Linnustoon kohdistuu kuitenkin painetta maanviljelyn ja metsäkadon vuoksi, joten lajeja ei ole yhtä paljon kuin edellisissä kohteissa.

Alueen arvellaan olevan Tansanian suurimman itärannikon akalat -populaation (Sheppardia gunningi) elinaluetta. Muita täällä havaittuja lintuja ovat afrikankääpiöpöllö (Glaucidium capense), böhminpiikkipyrstö (Neafrapus boehmi), paksunokkakäki (Pachycoccyx audeberti), bennettintikka (Campethera bennettii) ja pikkusiemennävertäjä (Pyrenestes minor). Yleisesti ottaen Kisarawen metsäisten kukkuloiden lajisto menee pitkälti päällekkäin Panden riistansuojelualueen lajiston kanssa.

Epätavallisista muuttovieraista kuningasviiriäinen (Synoicus chinensis) kiinnostaa varmasti lintuharrastajia. Nämä kauniit linnut elävät Aasiassa, Australiassa ja niiden välisillä saarilla. Alueella on tavattu myös muita muuttavia lajeja: täpläluhtakana (Sarothrura elegans) ja kanelikyyhky (Aplopelia larvata), joka viettää paljon aikaa maassa ja eroaa siksi selvästi muista lähisukuisista lajeista. 

Metsissä käy myös muita muuttolintuja, kuten harmaakäenlepinkäinen (Ceblepyris caesius), oranssimaasatakieli (Geokichla gurneyi) ja juovaposkibulbuli (Arizelocichla milanjensis). Lisäksi alueella näkyy muita värikkäitä lintuja, joita on kiinnostava tarkkailla ja kuvata: punalakkiviidakkosieppo (Cossypha natalensis) ja afrikanpitta (Pitta angolensis). Vaalearintainen illadopsis (Illadopsis rufipennis) on paikallinen endeemi, kuten läheisessä Dondwen metsässäkin.

Ungujan saari, Sansibar

Tansanian mantereen itäpuolella Intian valtameressä sijaitseva Sansibarin saaristo on 25–50 kilometrin päässä rannikosta. Saariston pääsaari on nimeltään Unguja, mutta sitä kutsutaan yleisesti myös Sansibariksi. Saarella on 3 pientä aluetta, jotka kiinnostavat lintuharrastajia. Tärkein niistä on Jozanin metsä. Jozani on saaren ainoa jäljellä oleva metsä, vaikka ihmisen toiminta on muuttanut sitä voimakkaasti. Täällä havaittujen lintujen listalla on yli 200 lajia.

Alueella voi havaita endeemisiä lajeja ja alalajeja: fischerinturakon alalajin Tauraco fischeri zanzibaricus, jota esiintyy vain saarella, pikkubulbulin (Eurillas virens) endeemisen alalajin Eurillas virens zanzibarica sekä harmaamedestäjän, joka tunnetaan myös nimellä hiirenvärinen medestäjä (Cyanomitra verreauxii/Cyanomitra veroxii), alalajin Cyanomitra verreauxii zanzibarica. Kaikkien näiden tiedetään elävän vain Ungujan saarella.

Täällä elää myös toinen medestäjä, oliivimedestäjä (Cyanomitra olivacea). Alalajia Cyanomitra obscura granti tavataan vain Ungujalla ja Pemballa, Sansibarin saariston 2 suurimmalla saarella. Partapensassieppo (Cercotrichas quadrivirgata) elää vain Ungujan ja Mafian saarilla. Kyse on nimenomaan alalajista Cercotrichas quadrivirgata greenwayi. Mafia on Tansanian 3. suurin saari Ungujan ja Pemban jälkeen. Geologisesti se kuuluu Sansibarin saaristoon, mutta hallinnollisesti ei. Mafian linnuista kerromme siksi toisessa artikkelissa.

Linturetkeilyn kannalta tärkeitä ovat myös Ungujan etelä- ja itärannikko, joihin kuuluvat Kiwani Bay ja Chwaka Bay. Chwaka Bayssä elää valtavasti kahlaajia. Yksi lahden kauneimmista linnuista on karikukko (Arenaria interpres), jota havaitaan siellä sadoittain. Laji on saanut nimensä tavastaan etsiä ravintoa käännellen rannan kiviä ja simpukankuoria ja tutkien niiden alusia. Kiinnostavaa on, että täällä on havaittu myös harvinainen vieras, kapinsuula (Morus capensis). Sen yhdyskunnat pesivät tavallisesti Namibian ja Etelä-Afrikan edustan saarilla. Ungujalla laji nähtiin Paje Beachin lähellä.

Ungujan etelärannikosta puhuttaessa huomio ei kohdistu niinkään lahtiin ja rantakaistaleisiin vaan länsipuolen pieniin korallisaariin, ennen kaikkea Chumbe Islandiin. Chumbella ja sen lähisaarilla voi nähdä ruusutiiroja (Sterna dougallii), punalakkiviidakkosieppoja (Cossypha natalensis) ja ruokokerttusia (Acrocephalus scirpaceus). Ungujalla on kirjattu yhteensä lähes 350 lintulajia. Tämä saari yhdessä muiden tässä artikkelissa käsiteltyjen alueiden kanssa on kiinnostava kohde uteliaille lintuharrastajille.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita