Altezza Travel ja Nature Tanzania: katoavan lintulajin suojelu – pitkänokkainen räätälilintu

Kerromme yhteistyöstämme tanskani­­alaisten ekologien kanssa äärimmäisen uhanalaisen pitkänokkaisen räätälilinnun, myös pitkänokkaisena metsäkerttusena tunnetun lajin (Artisornis moreaui), kannan suojelemiseksi. Joidenkin arvioiden mukaan yksilöitä on jäljellä alle 250. Ne elävät luonnon monimuotoisuudeltaan rikkaassa Amanin metsässä Itä-Usambaran vuoristossa.

Linnut katoavat

Lintukannat vähenevät kaikkialla maailmassa. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan lähes puolet kaikista tunnetuista lintulajeista (49 %) on ihmisen toiminnan aiheuttaman paineen alla, mikä johtaa kantojen pienenemiseen. Huolestuttava kehitys ei koske vain harvinaisia lajeja vaan myös joitakin kaikkein tavallisimmista linnuista. Niiden asema säilyy ennallaan vain laajan levinneisyyden, monien elinympäristöjen ja edelleen suurten kantojen ansiosta.

Yli 1 400 lajiamaailmassa elää nykyisin kaikkiaan yli 11 000 lintulajia. on uhanalaisia ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi, erittäin uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi. Lisäksi yli 1 000 lajia on silmälläpidettäviä, mikä viittaa näiden lintujen kannalta vakaviin lähestyviin ongelmiin. Monet lajit ovat jo kadonneet lopullisesti, myös eläintarhoista. Vuodesta 1500 lähtien vähintään 187 lintulajia on kuollut sukupuuttoon, pitkälti ihmisen ekosysteemeihin kohdistaman vaikutuksen vuoksi. Tähän kuuluu myös nisäkkäiden tuominen uusiin elinympäristöihin, mikä on romahduttanut lintukantoja.

Tässä on pari tuoretta esimerkkiä. Vuonna 2011 Brasiliassa kotoperäinen Alagoas Foliage-Gleaner (Philydor novaesi) kuoli sukupuuttoon. Vuonna 2019 toinen brasilialainen kotoperäinen laji, Cryptic Treehunter (Cichlocolaptes mazarbarnetti), julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi. Nämä sukupuutot tapahtuivat aivan silmiemme edessä. Aiemmin lintujen sukupuutot painottuivat saarille, mutta nyt myös mantereen linnut ovat vaarassa. Ornitologien laatimat käyrät ovat huolestuttavia ja osoittavat lintukantojen vähenemisen kiihtyvän jatkuvasti.

Kaikki tämä liittyy parhaillaan käynnissä olevaan kuudenteen joukkosukupuuttoonLajien sukupuutto on luonnollinen prosessi, mutta maapallolla on tapahtunut joukkosukupuuttoja, joissa yli 20 % kaikista elävistä olennoista hävisi nopeasti esimerkiksi tulivuoritoiminnan ja taivaankappaleiden törmäysten aiheuttamien ilmastomuutosten seurauksena. 5 suurta joukkosukupuuttoa ovat: ordoviki-siluurikauden sukupuutto (444 miljoonaa vuotta sitten) – hävitti noin 85 % eläinlajeista. Devonikauden sukupuutto (374 miljoonaa vuotta sitten) – tuhosi jopa 75 % merilajeista. Permikauden sukupuutto (252 miljoonaa vuotta sitten) – suurin sukupuutto, jossa hävisi 96 % merilajeista ja yli 70 % maalla elävistä lajeista. Trias-jurakauden sukupuutto (201 miljoonaa vuotta sitten) – tappoi noin puolet kaikista tuon ajan lajeista. Liitukauden ja paleogeenikauden sukupuutto (66 miljoonaa vuotta sitten) – tuhosi jopa 75 % kaikista eliöistä, myös dinosaurukset., joka koskee maapallon eläimiä ja kasveja ja jonka syynä on ihmisen toimintaNykyinen holoseenin sukupuutto, jota ihmisen toiminta vauhdittaa, etenee 100–1000 kertaa maapallon luonnollista taustasukupuuttovauhtia nopeammin ja 10–100 kertaa nopeammin kuin aiemmat joukkosukupuutot. Vauhti kiihtyy 2000-luvulla. Tarkka arviointi on vaikeaa, koska kokonaisia ekosysteemejä, kuten trooppisia metsiä ja koralliriuttoja, tuhoutuu. Vaikutukset kohdistuvat erityisen voimakkaasti suuriin, yli 40 kg painaviin maaeläimiin. Kuudennen sukupuuton syitä ovat väestönkasvu, kulutuksen lisääntyminen, metsäkato, liikakalastus, merien happamoituminen, kosteikkojen tuhoutuminen ja salametsästys. Tilanne on erityisen vakava sammakkoeläimillä, joiden kannat ovat vähentyneet selvästi 1980-luvulta lähtien. Arvioiden mukaan yli miljoona lajia voi kadota vuoteen 2100 mennessä, jos nykyinen sukupuuttovauhti jatkuu.. Luonnollinen lajien sukupuuttovauhti on 1–5 lajia vuodessa, kun tarkastellaan kaikkia eläviä lajeja. Tutkijoiden mukaan lajeja katoaa nyt huomattavasti tätä nopeammin, lähes mahdottomasti laskettavalla vauhdilla. Arviot ovat monimutkaisia, mutta niiden mukaan jopa 10 000 lajiaLajien sukupuuton arvioiminen on vaikeaa 2 syystä: maapallon lajien kokonaismäärää ei tunneta, emmekä seuraa sukupuuttoja reaaliaikaisesti. Lajin sukupuuton varmistaminen vaatii usein vuosien havainnointia. Siksi tutkijat arvioivat, että maapallolla on 2–100 miljoonaa lajia ja vuosittainen sukupuuttovauhti on 0,01–0,1 %. Tämä tarkoittaa arviolta 200–100 000 lajin vuotuista sukupuuttoväliä. Todellinen luku on todennäköisesti lähempänä alarajaa, sillä useimpien nykyisten tutkimusten mukaan maapallolla on 5–10 miljoonaa lajia., mukaan lukien kasvit ja mikro-organismit, voi kuolla sukupuuttoon vuosittain.

Yllä oleva kaavio vaatii hieman selitystä. Red List Index kuvaa lajien sukupuuttoriskin tasoa. Kaavion punainen viiva laskee, mikä kertoo lintujen sukupuuttoriskin kasvusta. Indeksin vihreä osa kuvaa niiden lajien määrää, joiden suojelutilanne on parantunut; vuodesta 1988 lähtien tällaisia lajeja on yhteensä 93. Punainen osa osoittaa lajit, joiden tilanne on heikentynyt. Niitä on 436. Keskimääräinen lintujen sukupuuttovauhti on siten 2,17*10-4 lajia vuodessa, mikä tarkoittaa, että lintujen sukupuuttovauhti on nyt 6 kertaa suurempi kuin vuonna 1500.

Tämän rajun kiihtymisen todellisia syitä ovat lintujen elinympäristöjen katoaminen ja heikkeneminen, joita maatalouden leviäminen ja laajamittaiset hakkuut ajavat. Esimerkiksi Itä-Afrikassa, Intian valtameren lähellä sijaitsevassa Usambaran vuoristossa, on kuuluisa Amanin metsä. Sitä pidetään luonnon monimuotoisuuden keskittymänä, koska alueella elää paljon ainutlaatuisia kasvi- ja eläinlajeja. Se on osa laajoja muinaisia metsiä, jotka olivat miljoonia vuosia sitten yhteydessä Etelä-Amerikan sademetsiin aikana, jolloin nykyiset 2 mannerta kuuluivat samaan suureen maa-alueeseen. Voimakkaiden hakkuiden ja ihmisten asutuksen vuoksi Usambaran vuoristo on kuitenkin menettänyt noin 70 % alkuperäisestä metsäpeitteestään.

Kaikki tämä vaikuttaa Amanissa eläviin tiettyihin lintulajeihin. Selkeä esimerkki on pitkänokkainen räätälilintu (Artisornis moreaui). Laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Ornitologien parhaiden arvioiden mukaan yksilöitä on jäljellä vain 250, mahdollisesti vielä vähemmän. Tarkan määrän selvittäminen on vaikeaa, koska lintu on piilotteleva ja vaikea havaita, ja sen kannan tiheys elinympäristössä on melko pieni.

Amanin metsässä on viime vuosina toiminut hanke, jonka tavoitteena on tutkia ja seurata jatkuvasti tätä keskeistä lintualuetta. Amanissa ja sen ympäristössä eläviä lintuja lasketaan, tilastoja kerätään ja tunnistetaan ongelmia, jotka estävät lintuja lisääntymästä ja kasvattamasta määriään tai vähintään säilyttämästä kantaansa. Paikallisten kantojen, myös pitkänokkaisen räätälilinnun, auttamiseksi ehdotetaan aloitteita ja konkreettisia ratkaisuja. Työtä tekee riippumaton ornitologinen järjestö Nature Tanzania.

Nature Tanzania

Nature Tanzania on luonnonsuojelujärjestö, joka tutkii Tansanian lintuja ja niiden elinympäristöjä. Järjestö ei ainoastaan laske lintuja tärkeiden lintukohteiden seurannassa, vaan myös suojelee niitä aktiivisesti erilaisilta uhilta ja auttaa kantoja kasvamaan tai vähintään hidastamaan niiden vähenemistä.

Tämä kansalaisjärjestö toimii jäsentensä lahjoitusten varassa, ja sitä johtaa riippumaton hallitus. Valtion ja aluehallinnon viranomaiset hyväksyvät sen aloitteita, mutta eivät vaikuta sen linjauksiin. Nature Tanzania tekee yhteistyötä luonnonvarojen hallintaa opiskelevien korkeakouluopiskelijoiden ja alan yliopistojen, vapaaehtoisten, paikallisyhteisöjen ja pienyritysten kanssa sekä ottaa heitä mukaan Tansanian luonnon monimuotoisuuden suojeluun.

Tämä toimintatapa toimii – lopulta eniten pelissä on niillä ihmisillä, jotka elävät näiden ekosysteemien lähellä. Käytännössä se näyttää tältä.

Nature Tanzanian päätavoite on tunnistaa ja poistaa luonnon monimuotoisuuden vähenemisen syyt. Järjestö toteuttaa strategisia hankkeita, kuten henkilöstön koulutuskursseja, laajoja tutkimuksia tärkeillä lintualu­eilla, tiedon jakamista järjestön ulkopuolelle sekä paikallisyhteisöjen kestävän kehityksen hankkeita. Lisäksi sillä on kohdennettuja ohjelmia, kuten kurkikantojen suojeluhankkeita tietyillä alueilla, Natronjärven suojeluhanke, koulujen ympäristökasvatusta Amanin ja Nilon metsäreservaattien läheisyydessä sekä yhteistyötä Amanin viljelijöiden kanssa kotoperäisen pitkänokkaisen räätälilinnun kannan suojelemiseksi.

Nature Tanzanian ympäristöhankkeet

Natronjärven flamingot

Pohjois-Tansaniassa sijaitseva Natronjärvi ei ole vain suosittu matkailukohde, vaan myös pikkuflamingojen tärkein pesimäalue. Noin 80 % maailman pikkuflamingoista pesii ja kasvattaa poikasensa täällä. Suosittelemme katsomaan Natronjärvellä kuvatun kauniin dokumentin ”The Crimson Wing”, joka esittelee nuorten flamingojen elämää.

Tämä suolapitoinen järvi voisi kuitenkin muuttua teollisen louhinnan arvokkaiden luonnonvarojen lähteeksi. Järvelle on suunniteltu suurta kaliumkarbonaatin tuotantolaitosta, mikä voisi uhata pikkuflamingojen elinympäristöä. Nature Tanzania on yhdessä muiden luonnonsuojelujärjestöjen kanssa onnistunut pysäyttämään teollisen kehityksen ja ehdottanut paikallisille asukkaille ekologiseen toimintaan perustuvia vaihtoehtoisia elinkeinoja.

Harmaakruunukurjet

Olet ehkä nähnyt kuvia harmaakruunukurkista – kauniista linnuista, joita voi kohdata safarilla Tansaniassa. Lajin tila huolestuttaa kuitenkin ympäristönsuojelijoita: nämä kurjet ovat häviämässä kosteikkojen kuivattamisen, maatalouden laajenemisen ja torjunta-aineiden laajan käytön vuoksi.

Nature Tanzania on järjestänyt hankkeen kurkikannan suojelemiseksi Kagerajoella. Näin monimutkaisten tehtävien parissa työskentelevät ympäristönsuojelijat tukeutuvat paikallisten asukkaiden apuun, koska se auttaa varmistamaan hankkeen vaikuttavuuden pitkällä aikavälillä. Kruunukurkien elinympäristöjen lähellä asuville ihmisille kerrotaan ekologiasta ja sen ongelmista, linnuista ja niiden suojelun merkityksestä sekä siitä, mikä vahingoittaa lintuja ja mikä voi auttaa niitä. Viljelijöille ja lapsille perustetaan kerhoja, joissa pidetään opetuksellisia luentoja. Lasten mukaan ottaminen on osoittautunut toimivaksi: lapset omaksuvat uutta tietoa herkemmin ja jakavat sitä innokkaasti vanhemmilleen ja muille perheenjäsenille, kun he palaavat kouluista ja kerhoista kotiin.

Kestävää kehitystä maasaille

Alueilla, joilla maasaipaimenet elävät, Nature Tanzania kehittää paikallisyhteisölle kestävän kehityksen ratkaisuja, jotta paimentolaispaimenet karjoineen kuormittaisivat ekosysteemiä vähemmän. Heille pyritään löytämään vaihtoehtoisia tulonlähteitä ja kannustetaan tehokkaiden energialähteiden käyttöön. Samalla maasaiyhteisöjen edustajille luennoidaan naisten, nuorten ja miesten oikeuksista, jotta elämänlaatu paranisi vahvasti vanhoihin perinteisiin sitoutuneissa yhteisöissä. Pitkällä aikavälillä tämän pitäisi muuttaa maasaiden taloudellisia tottumuksia, jotka ovat muodostuneet ilman ekologisten ongelmien huomioimista.

Aiemmin mainitussa Amanin metsässä Usambaran vuoristossa toteutetaan hanketta, jossa vapaaehtoisia ja erikoistuneista yliopistoista valmistuneita koulutetaan kenttätyöhön. Amani tunnetaan yhdestä Afrikan suurimmista kasvitieteellisistä puutarhoista, kasvien ja eläinten korkeasta endemismistä sekä kiinnostavana lintuharrastuskohteena. Saksalaisen siirtomaavaikutuksen ajoista lähtien alueella on toiminut biologinen ja maataloudellinen instituutti. Kaikki tämä vetää puoleensa yliopistosta valmistuneita eri puolilta Tansaniaa. Juuri heihin luonnon monimuotoisuuden suojelun mentorointiohjelma keskittyy.

Näitä ja muita hankkeita toteutetaan yhteistyössä muiden luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Mukana ovat esimerkiksi yli 100 vuotta vanha kansainvälinen lintujensuojelujärjestö BirdLife International, Saksan vanhin ja suurin ympäristöjärjestö NABU, Afrikan lintujen tutkimuksen ja suojelun johtava kansainvälinen järjestö African Bird Club sekä muita toimijoita.

Lisäksi Nature Tanzania toteuttaa Amanissa hanketta pitkänokkaisen räätälilinnun kannan säilyttämiseksi.

Pitkänokkainen räätälilintu – Tansanian kotoperäinen laji

Pitkänokkainen räätälilintu on pieni varpuslintujen (Passeriformes) lahkoon kuuluva laululintu. Se on vaatimattoman näköinen, kuten tämän lahkon edustajille on tyypillistä: höyhenpuku on harmaan ja vaaleanruskean sävyinen. Lintua voisi kuvata huomaamattomaksi. Siinä on silti oma viehätyksensä: pitkä nokka ja pitkä pyrstö, jota se pitää joko taaksepäin suunnattuna tai kohottaa hälyttyessään.

Se elää pensaikkoisissa tiheiköissä lähellä maanpintaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi sitä on vaikea havaita. Sotkuisissa tiheiköissä räätälilinnut etsivät ravintoa: pieniä selkärangattomia ja hyönteisiä. Niiden tärkeimpiä elinympäristöjä ovat metsänreunat ja pienet latvusaukot tiheiden puuryhmien välissä. Ne eivät siirry kauas metsästä, vaikka sen ulkopuolella on monia näennäisesti sopivia paikkoja, kuten pensaikkoisia aukioita. Tämä on kannan säilyttämisen kannalta ongelma. Kun luonnonmetsät tuhoutuvat, räätälilinnut menettävät tutun elinympäristönsä.

Ne näyttävät olevan erityisen riippuvaisia köynnöskasveista ja liaaneista, sillä niitä tavataan useimmiten tällaisissa metsäympäristöissä kuivatusuomien ja avointen aukioiden lähellä. Niitä havaitaan usein myös metsänreunassa teeviljelmien tuntumassa, joita Amanin metsässä ja sen ympäristössä on runsaasti.

Maatalous ja tälle vyöhykkeelle epätyypillisten puiden keinotekoinen istuttaminen johtavat pitkänokkaisten räätälilintujen elinympäristön tuhoutumiseen. Muita uhkia ovat polttopuun kerääminen metsästä ja mineraalien louhinta alueella. Puita kaadetaan voimajohtojen rakentamista varten, ja kasveja kerätään lääkinnällisiin tarkoituksiin, mikä muuttaa ekosysteemiä. Kaadettujen puiden tilalle istutetaan lajeja, jotka eivät alun perin kasvaneet täällä. Ne muodostavat liian tiheän lehdistön, joka ei sovi valoa suosiville räätälilinnuille.

Kaikki tämä koskee Itä-Usambaran vuoriston Amanin metsää, jossa elää tämän artikkelin keskiössä oleva alalaji Artisornis moreaui moreaui. Sitä on havaittu myös toisella metsäreservaatilla, Nilon samannimisellä vuorella, mutta tämän erillisen ryhmän kannan kokoa ei tunneta. Amania pidetään ensisijaisena elinympäristönä. Tarkimmat viimeaikaiset arviot saatiin vuonna 2000, jolloin Amanin kannan arvioitiin olevan 150–200 yksilöä. Nykyisin Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto ja luonnonvarojen suojeluliitto arvioi Tansanian tunnetuksi pitkänokkaisten räätälilintujen kannaksi 50–249 aikuista. Luvut ovat suuntaa-antavia.

Pitkänokkaisella räätälilinnulla on toinenkin alalaji, Artisornis moreaui sousae, joka elää Pohjois-Mosambikissa Njesin ylänkömetsäalueella sekä 2 muulla läheisellä vuorella. Tämän alalajin yksilöt ovat pienempiä, höyhenpuvultaan hieman tummempia, ja niiden päässä on tummanruskea täplä. Osa taksonomeista luokittelee linnun omaksi lajikseen, mosambikilaiseksi metsäkerttuseksi. Sen suojeluluokka on eri: erittäin uhanalainen, mikä on 1 askel Tansanian räätälilintujen äärimmäisen uhanalaisuutta alempana. Ne elävät kuitenkin vaikeapääsyisillä alueilla, joilla ei asu ihmisiä, joten uhkia on vähemmän. Lisäksi niiden luokitusta voidaan tarkistaa, jos ornitologit laskevat ajan mittaan enemmän yksilöitä Mosambikin metsissä.

Kuten näkyy, molempien lintujen tieteellisessä nimessä esiintyy nimi Moreau. Hän oli vaatimaton brittiläinen kirjanpitäjä, josta tuli luonnon ja lintujen rakkauden kautta harrastajaornitologi ja myöhemmin tutkija. Hän eli Afrikassa monta vuotta ja jätti näkyvän jäljen ornitologian historiaan.

Moreau, jonka perintö elää nimessä Artisornis moreaui

Ranskalaisjuurinen britti Reginald Ernest Moreau syntyi ja kasvoi perheessä, joka oli kaukana luonnontieteistä. Lapsuudesta lähtien häntä kuitenkin kiehtoivat kävelyt kotiseudun Lontoon esikaupunkialueella ja lintujen tarkkailu. Häneen vaikuttivat suuresti ensimmäisten luontokuvaajien Richard Keartonin ja Cherry Keartonin kirjat. He eivät vain tutkineet luontoa, vaan kirjoittivat siitä innostuneesti valokuvillaan kuvitetuissa teoksissa.

Kiinnostavaa on, että Moreaun varsinainen työ oli melko yksitoikkoista toimistotyötä sotilasvirastossa. Lintujen tarkkailu pysyi harrastuksena. Pian perhelääkäri kuitenkin neuvoi terveysongelmien vuoksi Moreauta vaihtamaan ympäristöä kokonaan. Hän pyysi siirtoa Kairoon ja muutti pian Afrikkaan, Egyptiin. Tämä tapahtui vuonna 1920.

Egyptissä Moreau jatkoi tavanomaista toimistotyötään ja teki vapaa-ajallaan kävelyjä ja retkiä. Havaintojen lisäksi hän kirjoitti paljon muistiinpanoja lintujen käyttäytymisestä. Hänen terveytensä koheni vähitellen, ja Kairossa hän tutustui ensin ornitologi Michael John Nicolliin, Gizan eläintarhan johtajaan, joka tuli tunnetuksi perusteellisesta Egyptin lintuoppaastaan. Myöhemmin hän tutustui entomologi Carrington Bonsor Williamsiin, joka perehdytti hänet tieteellisiin teorioihin ja kannusti julkaisemaan muistiinpanot, koska ne olivat ornitologian kannalta merkittäviä.

Reginald Moreau lähetti havaintonsa johtavaan lintutieteelliseen Ibis-lehteen, jota julkaisi British Ornithologists' Union, maailman toiseksi vanhin ornitologinen järjestö Saksan ornitologisen seuran jälkeen. Useita vuosia myöhemmin hänet kutsuttiin työskentelemään tämän tieteellisen lehden toimituksessa.

Eräänä päivänä Moreau oli kävelyllä tarkkailemassa lintuja ja näki naisen keräämässä kukkia lintujen ympäröimänä. He pitivät toisistaan ja alkoivat tapailla. Pian naisesta tuli hänen vaimonsa, ja yhdessä lintuja tutkivalle parille syntyi tytär, jolle annettiin nimi Prinia Graceful Prinia -linnun (Prinia gracilis) mukaan.

Vuonna 1928 Moreaun perhe muutti Carrington Williamsin kutsusta Itä-Afrikkaan, Amaniin. Siellä toimi saksalaisten perustama tutkimusasema, sillä alue oli ollut Saksan hallinnassa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Asemalla tutkittiin paikallisia kasveja, perhosia ja lintuja.

Moreau paneutui innokkaasti Itä-Afrikan lintujen havainnointiin ja kuvasi niiden käyttäytymistä ja pesiä. Nyt hän ei enää vain lähettänyt muistiinpanojaan tieteellisiin lehtiin ja sanomalehtiin, vaan työskenteli myös East African Agricultural Journal -lehden toimittajana. Myöhemmin hänen havaintojensa tulokset johtivat ornitologeja uusiin tärkeisiin ajatuksiin evoluutiobiologiassa. Moreaun nimi jäi ornitologian historiaan. Hän sai Oxfordin yliopistolta kunniamaisterin arvon, hänet kutsuttiin työskentelemään muihin instituutteihin ja British Ornithologists' Union myönsi hänelle kunniapalkinnon.

Amanissa asuessaan Moreau keräsi ensimmäiset näytteet uusista lintulajeista, niiden joukossa pitkänokkaisesta räätälilinnusta. Laji kuvattiin Britanniassa ja nimettiin Moreaun mukaan: Artisornis moreaui. Toinen Amanista löydetty lintu, Scepomycter winifredae, sai Reginald Moreaulta nimen hänen vaimonsa Winifredin mukaan – Mrs. Moreau's warbler, joka tunnetaan myös nimellä Winifred's Warbler. Hän nimesi myös toisen linnun vaimonsa mukaan: South Pare White-eye (Zosterops winifredae). Kaikki 3 lintua ovat nykyisen Tansanian kotoperäisiä lajeja.

Miten Nature Tanzania toimii pitkänokkaisen räätälilinnun pelastamiseksi

Nature Tanzanian pääperiaate kaikissa suojeluhankkeissa on ottaa paikallisyhteisöt mukaan villieläinten auttamiseen. Ilman tätä minkä tahansa toimenpiteiden vaikuttavuus vähenee tai häviää ajan mittaan kokonaan. Jos lintujen elinympäristöjen lähellä asuvat ihmiset vaikuttavat merkittävästi lintujen elämään ja aiheuttavat kannan pienenemisen tai täydellisen sukupuuton uhan, heidän on jollakin tavalla muutettava toimintaansa, jotta haitta linnuille loppuu. Sen jälkeen kanta todennäköisesti elpyy omin voimin.

Amanin metsässä työhön on otettu mukaan paikallisia viljelijöitä, joilla on palstoja metsän rajalla, pitkänokkaisten räätälilintujen elinalueilla. Näillä palstoilla viljelijät kaatavat paikallisia puulajeja ja istuttavat niiden tilalle vierasperäisiä lajeja myöhempiä hakkuita varten sekä viljelykasveja, kuten kardemummaa. Kaikki tämä tuhoaa Usambaran vuoriston metsien luonnollista ekosysteemiä.

Amanin metsän ja muiden Usambaran vuoriston metsien suurin ongelma on ollut sateenvarjopuiden (Maesopsis eminii) laajamittainen istuttaminen. Laji tuotiin ja sitä viljeltiin alueella vuosina 1930–1970. Tänä aikana siitä tuli haitallinen vieraslaji, joka alkoi hallita vuorenrinteitä. Paikallisen ekosysteemin säilyttämisen ensisijainen ratkaisu on poistaa tämä puulaji. Ongelma on, että se kasvaa hyvin nopeasti, ja asukkaat käyttävät yleisesti sen runkoa rakentamisessa ja lehvästöä eläinten rehuna. Lisäksi tätä puulajia istutetaan usein kahvi- ja kardemummaviljelmille, koska sateenvarjomaisen muotonsa ansiosta se antaa viljelykasveille tarvittavaa varjoa.

Nature Tanzanian asiantuntijat ovat saaneet paikallisyhteisöjen johtajat ja viljelijät jättämään osan viljelmistään ja siirtymään muihin kannattaviin elinkeinoihin, kuten mustapippurin viljelyyn ja karjankasvatukseen. Puuvartisena köynnöksenä mustapippuri kasvaa hyvin olemassa olevassa metsässä, toisin kuin ruohovartinen kardemumma: se tarttuu viereisten puiden runkoihin ja kiertyy niiden ympärille. Sen viljelyä varten metsää ei tarvitse raivata, kuten kardemummapensaiden istuttamisessa tehdään.

Viljelijät saivat vaihtoehdoksi viljelmille nautakarjaa, sikoja ja mehiläispesiä, joiden on tarkoitus korvata vanhoista viljelmistä luopumisen aiheuttamaa tulonmenetystä. Nature Tanzania menee pidemmälle eikä jätä sopimukset tehneitä viljelijöitä yksin, vaan auttaa heitä uusissa pienyritystoiminnan muodoissa. Esimerkiksi valmiin mustapippurin myynnin parantamiseksi järjestön työntekijät auttoivat viljelijöitä kehittämään modernin ja markkinoinnin näkökulmasta laadukkaamman tuotepakkauksen. Kun lahjoitetuilla eläimillä alkoi ilmetä ongelmia ja ne sairastuivat, Nature Tanzania nimitti eläinlääkärin hoitamaan niitä.

Maustekasvien viljelyä koskevia luentoja pidettiin paikallisissa kotitalouksissa, jotta onnistumisen edellytykset olisivat alusta alkaen hyvät. Hankkeessa ovat aktiivisesti mukana paitsi miehet myös naiset, mikä osaltaan auttaa käsittelemään sukupuolten epätasa-arvoa. Se on Tansanian maaseutuyhteisöissä ajankohtainen kysymys ja hidastaa taloudellista kehitystä.

Ihmiset ymmärtävät, miksi he muuttavat viljelykäytäntöjään. Hankkeen koulutusosassa Nature Tanzanian työntekijät selittävät Tansaniassa elävän ainutlaatuisen, sukupuuton uhkaaman lintulajin tilanteen. Paikallisille kerrotaan ekologisen tasapainon säilyttämisen merkityksestä, Amanin metsän ongelmista ja siellä elävistä eläimistä. Heille näytetään sateenvarjopuita ja selitetään, millaista haittaa ne aiheuttavat Usambaran vuoriston metsille. Yhdessä asukkaiden kanssa ekologit voivat hallita tämän puulajin määrää.

Kaikki tämä on osa laajaa toimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena on Itä-Usambaran vuoriston metsänreunojen kestävä hoito pitkänokkaisen räätälilinnun kannan ja koko alueen kotoperäisen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Altezza Travel liittyy Nature Tanzanian työhön Amanissa

Yksi Nature Tanzanian hankkeista on kenttäkoulutus ja mentorointi osana Biodiversity Monitoring -ohjelmaa, lyhyemmin BiMO. Ohjelma toteutetaan Amanin luonnonsuojelualueella, ja se on suunnattu aiheesta kiinnostuneille nuorille, erityisesti korkeakouluista ja yliopistoista valmistuneille, jotka ovat erikoistuneet villieläimiin liittyville aloille.

Ohjelmaa rahoitettiin järjestön jäsenten jäsenmaksuilla, mikä ei luonnollisesti riittänyt. Maaliskuussa 2023 Altezza Travel liittyi Nature Tanzanian työhön ja osoitti 12 000 dollaria korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden sekä valmistuneiden koulutukseen sekä pitkänokkaisen räätälilinnun elinympäristön seurantaan ja Amanissa elävien yksilöiden laskentaan.

Uskomme, että investoinnit kannattaa kohdistaa ennen kaikkea pitkäjänteisiin hankkeisiin, joista on hyötyä sekä nyt että tulevaisuudessa. Mentorointiohjelma vahvistaa opiskelijoiden ja järjestön omien jäsenten osaamista tutkimuksessa ja seurannassa, tukee tiedon ja kokemuksen siirtymistä sekä auttaa rakentamaan kestävää yhteisöverkostoa Usambaran vuoriston ainutlaatuisen luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Nature Tanzania on saanut tuekseen myös Dar es Salaamin yliopiston eläintieteen ja villieläinten suojelun tiedekunnan sekä Dodoman yliopiston ja Sokoine University of Agriculture -yliopiston. Mukana ovat myös Tanzania National Parks Authority (TANAPA) sekä hyväntekeväisyyssäätiö, joka keskittyy Itäisen hautavajoaman vuoristojen, Usambaran vuoristo mukaan lukien, suojeluun.

Olemme mielellämme mukana tässä Tansanian luonnolle tärkeässä hankkeessa. Luonnonsuojelu on yksi Altezza Travelin tehtävistä. Tämän hankkeen lisäksi investoimme moniin muihin suojelualoitteisiin, kuten Serengeti De-snaring -hankkeeseen, jonka tavoitteena on vapauttaa Serengeti eläimille asetetuista salametsästyksen ansoista. Istutamme aktiivisesti puita Kilimanjaron alueella ja ennallistamme jokien varsilla vaurioituneita alueita.

Meillä on myös muita, sekä kertaluonteisia että pitkäaikaisia hankkeita, joihin pyrimme kiinnittämään huomiota. Niistä voi lukea lisää Altezza Travelin ympäristöaloitteiden koosteesta.

Altezza Travelin asiakkaat osallistuvat uhanalaisten lintujen suojeluohjelmiin

Myönnämme, että meillä on muitakin ajatuksia, jotka voivat auttaa Tansanian lintuja. Tarkemmin sanottuna ideat ovat Nature Tanzanialla, ja me luotamme heidän asiantuntemukseensa ja olemme valmiita auttamaan taloudellisesti sekä muilla mahdollisilla tavoilla. Tätä artikkelia kirjoitettaessa valmistelussa on 2 uutta hanketta, joiden tavoitteena on Tansanian lintukantojen suojelu, paikallisten asukkaiden kouluttaminen ja heidän aktiivinen osallistumisensa ympäristötyöhön.

Pidämme linnuista, olemme innostuneita lintujen tarkkailusta ja kirjoitamme Tansanian linnuista. Lue lisää Amanin metsässä ja Usambaran vuoristossa elävistä linnuista artikkelistamme. Jos olet kiinnostunut matkustamaan Tansaniaan tarkkailemaan paikallisia lintuja, lähetä meille viesti, niin suunnittelemme mielellämme kiinnostavan linturetken.

Jos suunnittelet safaria Tansanian kansallispuistoihin, olet jo matkustanut kanssamme tai tavoittelet Afrikan korkeinta huippua, Kilimanjaroa, olet mukana tukemassa Itä-Afrikan luonnonperinnön säilymistä. Osa matkasi järjestämisestä maksamistasi varoista ohjataan Nature Tanzanialle, ja sillä tuetaan Tansaniassa eläviä uhanalaisia lintuja.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita