52 syytä 
Maksuton PDF 
Lähetä viesti WhatsAppissa 
Varaa maksuton puhelu 
Saaret Kiinnostaako Sansibarin leopardien kohtalo? Olemme käyneet läpi useita tätä salaperäistä eläintä käsitteleviä lähteitä, kuten tieteellisiä artikkeleita ja tutkijoiden kenttäraportteja. Tässä blogiartikkelissa kokoamme yhteen, mitä Sansibarin leopardista tiedetään tähän päivään asti.
Artikkelista selviää:
- Onko Sansibarin leopardi oikea eläin vai myyttinen olento?
- Elääkö Sansibarilla leopardeja nykyään?
- Miten Sansibarin leopardi eroaa Afrikan mantereen leopardista?
- Kuinka monta Sansibarin leopardia luonnossa arvioidaan olevan jäljellä?
- Kuka kuvasi Sansibarin leopardin ensimmäisenä, ja kuka hiljattain "löysi" sen uudelleen?
- Löysikö Forrest Galante Sansibarilta sukupuuttoon kuolleena pidetyn eläimen?
- Pidetäänkö Sansibarin leopardia erillisenä lajina vai alalajina?
Tallentuiko Sansibarin leopardi kameraan?
Elävän Sansibarin leopardin näkeminen nykyaikana vaikutti mahdottomalta. asukkaat olivat suojelleet karjaansa, pitäneet leopardeja huonona enteenä ja hävittäneet paikalliset yksilöt.
Vuonna 2018 saarelle saapui kuvausryhmän kanssa , tunnettu yhdysvaltalainen biologi, seikkailija ja tv-kasvo. He kuvasivat Animal Planetilla julkaistavaa ohjelmaa "Extinct or Alive". Nimen mukaisesti tiimi etsi eri puolilta maailmaa eläimiä, joita pidettiin sukupuuttoon kuolleina.
Löysikö Forrest Galante Sansibarin leopardin?
Kameraloukkuja asennettiin Jambiani-Chwaka Bayn kansallispuiston metsään. 2 viikon kuluttua Galante tiimeineen kävi kuvamateriaalia läpi. Aluksi siinä ei näkynyt mitään merkittävää. He olivat jo lähes päättäneet poistaa tarpeettomaksi arvioidun materiaalin muista eläimistä. Harvinaisten eläinten löytäminen saarelta vaikutti suoraan sanottuna mahdottomalta. Yhtäkkiä Galante näki näytöllä eläimen, joka nousi esiin yön pimeydestä ja katosi muutaman sekunnin kuluttua puun taakse. Hetki oli poikkeuksellisen tunteikas.
Voimakkaat tunteet ovat ymmärrettäviä, sillä Sansibarin leopardi oli ohjelman odotettujen löytöjen listan häntäpäässä. Sen löytymiseen ei juuri uskottu. Viimeiset luotettavasti dokumentoidut havainnot näistä luonnonvaraisista kissaeläimistä tehtiin vuonna 1995. Kun viimeinen Sansibarin leopardi tapettiin, myös niiden suojeluohjelmat lopetettiin. Siksi "Extinct or Alive" -sarjan villieläinbiologin kameralle tallentama samannäköinen eläin herätti laajaa kansainvälistä huomiota.
Vahvistettiinko Sansibarin leopardin kameraloukkumateriaali?
Oliko ohjelman kuvausryhmän piilokameraan tallentunut eläin todella Sansibarin leopardi? Reittikameran lyhyessä tallenteessa näkyvä eläin muistuttaa suurta luonnonvaraista kissaeläintä. Sen ulkomuoto ja liikkeet vastasivat pitkälti afrikanleopardia, mutta mukana oli joitakin erottuvia piirteitä. Eläin oli ruumiinrakenteeltaan pienempi, ja turkin kuviointi poikkesi hieman: mustat täplät olivat pienempiä ja tuskin erottuvia. Se liikkui lähempänä maata kuin muut leopardin alalajit. Osa tutkijoista suhtautui tallenteeseen epäillen. Mahdollisuutta leopardin esiintymiseen saaren metsässä ei kuitenkaan voitu sulkea pois.
Eläimet jättävät yleensä merkkejä läsnäolostaan. Niitä ovat tassunjäljet maassa, kynnenjäljet puissa, jätökset ja muut biologiset merkit, kuten syömättä jääneet saaliseläinten jäännökset. Vuoden 2018 kohusta huolimatta tutkijat tai paikalliset rangerit eivät ole seuraavina vuosina löytäneet – tai ainakaan esittäneet – tällaisia todisteita. "Extinct or Alive" -sarja käynnistyi menestyksekkäästi. Sansibarin leopardille omistettu jakso sai paljon huomiota ja katsojia.
Ohjelmien etiikkaan liittyvästä jatkokeskustelusta kiinnostuneet voivat etsiä myös kriittisiä arvioita. Brendan Holmesin yksityiskohtaista analyysia sukupuuttoon kuolleista eläinlajeista voi suositella niille, jotka haluavat perehtyä aiheeseen syvemmin.
Seuraavaksi jatkamme leopardeista, jotka päätyivät pienelle saarelle sen jälkeen, kun Sansibar irtautui Afrikan mantereesta .
Mitä Sansibarin leopardeista tiedetään?
Leopardi (Panthera pardus) on Afrikassa ja Aasiassa elävä suuri täplikäs kissaeläin. Tunnettuja alalajeja on alle 10. Niistä yleisin on afrikanleopardi (Panthera pardus pardus). Tämä alalaji jakautuu edelleen populaatioihin maantieteellisen levinneisyytensä mukaan. Eri elinympäristöissä elävillä populaatioilla on geneettisiä ja käyttäytymiseen liittyviä eroja. Sansibarin leopardi oli – tai on – yksi tällainen eristynyt populaatio.
Sansibarin leopardi (Panthera pardus adersi) on Sansibarin endeeminen eläin, eli saari on sen ainoa elinympäristö. Yleisen käsityksen mukaan juuri tämä johti koko populaation häviämiseen. Saarella ei käytännössä ollut sille paikkaa, johon piiloutua.
Miten Sansibarin leopardit liittyvät noituuteen?
Miksi sansibarilaiset tappoivat leopardeja? Usko noituuteen elää Tansaniassa yhä, myös Sansibarilla. Tämä koskee erityisesti vanhempaa sukupolvea. Ihmiset uskoivat Sansibarin leopardin toimivan noitatohtoreiden apuna ja pelkäsivät sitä suuresti. Käsityksen mukaan noidat pyydystivät leopardeja, kouluttivat ne vahingoittamaan ihmisiä ja lähettivät nämä vaaralliset pedot vihaamiensa ihmisten kimppuun. Lisäksi leopardeja pelättiin, koska niiden uskottiin tunkeutuvan kyliin viemään karjaa. Kaikki tämä loi monimutkaisen suhteen ihmisten ja leopardien välille tällä Afrikan saarella.
Sansibarin alkuperäisasukkaiden uskomuksissa leopardeilla on erityinen, "paha" asema. Joidenkin ihmisten ajatellaan pystyvän kesyttämään nämä eläimet ruokkimalla niitä ruoalla, jossa on taika-aineksia. Kun vaikeasti tavoitettava peto on omistajansa vallassa, se tottelee ja suorittaa minkä tahansa käskyn. Lisäksi monet saarella uskovat, että jotkut noidat pitävät leopardeja kodeissaan, joskus jopa sänkyjensä alla.
Mitä hyötyä velhoille voisi olla villieläinten kesyttämisestä taikakeinoin? Kyläläiset – ja jotkut Stone Townin asukkaat – uskovat velhojen lähettävän leopardeja naapureidensa kimppuun. Tavoitteena voi olla muiden pelottelu, kunnioituksen ja ihailun hankkiminen tai toisten kotieläinten, kuten kanojen ja vuohien, saaminen haltuun.
Osa ihmisistä on vakuuttunut siitä, että noitien kodeissa on omaisuutta, joka luonnollisesti tarvitsee suojelua. Lumotut ja tottelevaiset leopardit toimivat täydellisinä vartijoina. Lisäksi uskotaan, että leopardeja kasvatetaan myyntiin, koska muut noidat saattavat haluta ostaa pentuja. Paikallisen legendan mukaan yhdellä leopardilla voi olla 2 tai jopa useampia omistajia, jotka pystyvät hallitsemaan sitä. Jos ihmisten ja Sansibarin leopardien välinen suhde kiinnostaa tarkemmin, suosittelemme lukemaan Martin Walshin ja Helle Goldmanin artikkelin "Chasing imaginary leopards: science, witchcraft and the politics of conservation in Zanzibar".
Leopardit olivat aiemmin Sansibarin suurimpia petoja. Ne saalistivat toisinaan kotieläimiä ja joskus jopa lapsia. Siksi ei ole yllättävää, että paikalliset tappoivat niitä aika ajoin. Saaren siirtomaavallan aikana Britannian hallinto metsästyksen pyrkiessään suojelemaan paikallista leopardikantaa. Vuoden 1964 vallankumouksen jälkeen, kun Sansibar vapautui ulkoisista vaikutusvallan muodoista, käynnistyi heti laaja kampanja leopardien löytämiseksi ja hävittämiseksi. Paikallisen Kitanzi-nimisen aktivistin johdolla uusi hallinto ei ainoastaan sallinut toimintaa vaan jopa rahoitti kansalaisten kivääriretkikuntia metsiin "tuholaisten" poistamiseksi.
Toiminta jatkui vaihtelevalla voimakkuudella useiden vuosikymmenten ajan ja johti Sansibarin leopardien häviämiseen 1990-luvun puoliväliin mennessä. Tai ainakin luotettavat todisteet kohtaamisista petojen kanssa loppuivat. Villieläintutkijat eivät enää nähneet eläimiä eivätkä merkkejä niiden läsnäolosta.
Elääkö Sansibarilla vielä leopardeja?
Paikallisten asukkaiden kertomuksia saarella nähdyistä leopardeista ilmestyi "hävittämisen" jälkeenkin, ja niitä kuullaan satunnaisesti edelleen. Vuoden 1995 jälkeen yhtäkään tällaista tapausta ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan. Näyttää siltä, että mahdollisten selviytyneiden yksilöiden ainoa todennäköinen elinympäristö olisi Jozani-Chwaka Bayn kansallispuisto ympäristöineen.
Se on saaren ainoa kansallispuisto, jossa metsää ja pensaikkoa on säilynyt 50 km²:n alueella. Kaikkia puiston osia ei välttämättä ole tutkittu perusteellisesti. Teoriassa leopardit ovat luontaisesti vaikeasti havaittavia, ja koska niitä on metsästetty armottomasti useiden sukupolvien ajan, ne olisivat voineet oppia piiloutumaan tehokkaasti ja välttämään ihmisiä.
Suuri osa saarella kerätystä tiedosta on antropologien Martin Walshin ja Helle Goldmanin työn tulosta. He olivat erityisen aktiivisia Sansibarilla 1990-luvun alkupuoliskolla. He keskittyivät pääasiassa paikallisten asukkaiden kertomuksiin leopardikohtaamisista. Lisäksi he tekivät kyselytutkimuksia siitä, uskoiko väestö Sansibarin leopardien olemassaoloon nykyaikana ja miten ihmiset suhtautuivat näihin eläimiin. He ovat julkaisseet lukuisia artikkeleita muun muassa Journal of East African Natural History-, Nature East Africa- ja muissa tiedejulkaisuissa.
Kävi ilmi, että sansibarilaiset uskoivat leopardikannan pienentyneen, mutta eläinten olevan yhä saarella, koska havaintoja tai äänihavaintoja ilmoitettiin toisinaan eri kylistä. Suhtautuminen petoihin pysyi pääosin kielteisenä, etenkin vanhemman sukupolven keskuudessa.
Taustaksi on hyvä mainita, että johtavat tutkijat Goldman ja Walsh olivat mukana valmistelemassa Animal Planetilla esitettyä työtä, joka herätti katsojissa paljon huomiota. Sansibarin leopardi ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt heidän asentamiinsa kameraloukkuihin, eikä eläimistä löytynyt todisteita. He toimivat "Extinct or Alive" -sarjan konsultteina mutta kieltäytyivät vahvistamasta Galanten toimittaman kuvamateriaalin aitoutta.
Sansibarin leopardin etsintä jatkuu
Vuoden 2018 kohua herättäneen löydön jälkeen Sansibarin leopardien etsintä käynnistyi uudelleen. Vuonna 2019 Andrew Weier -niminen opiskelija matkusti Sansibarille School for International Training -ohjelman kautta. Hänen 3 viikon tutkimuksensa aikana kamerat eivät tallentaneet Sansibarin leopardia. Myöskään muita merkkejä eläimen mahdollisesta läsnäolosta ei löytynyt. Mielenkiintoista kyllä, puiston rangerit näyttivät Weierille pakastetun luonnonvaraisen kissaeläimen ruumiin, joka muistutti leopardia ja oli löydetty noin 8–12 kuukautta ennen hänen saapumistaan. Pakastettu tila esti eläimen ruumiin tarkemman tutkimisen.
Weier haastatteli myös lähikylien asukkaita ja puiston työntekijöitä. Osa heistä kertoi nähneensä leopardeja useita vuosia aiemmin, mutta jokainen kertomus oli niukka eikä todennettavissa. Lisäksi Weier kysyi kansallispuiston viranomaisilta ja rangereilta Animal Planetilla näytetystä videosta. Jotkut pitivät materiaalia väärennettynä, ja yksi vastaaja väitti sen hankitun laittomasti. Väitteiden tueksi ei kuitenkaan esitetty todisteita.
Andrew Weier käsitteli kenttätutkijoista ehkä perusteellisimmin paitsi kysymystä Sansibarin leopardin mahdollisesta olemassaolosta myös sitä, miten tulevien tutkijoiden kannattaisi etsiä vastausta. Weier päätteli, että leopardeja ei todennäköisesti elä kansallispuiston alueella ja että ne ovat luultavasti hävinneet koko saarelta.
Kyläläisten lukuisien kertomusten ja puiston työntekijöiden lausuntojen selvittäminen on vaikeaa paitsi käännösongelmien myös monien ristiriitojen vuoksi: väestön ja viranomaisten, kylien ja kansallispuiston väliset jännitteet vaikuttavat taustalla. Oman lisäkerroksensa tuo Sansibarin leopardin symbolinen merkitys paikallisille asukkaille. Se on kasvanut viime vuosina, kun matkailijoiden kiinnostus Sansibaria kohtaan on lisääntynyt.
Mitä eroa on leopardilla ja Sansibarin leopardilla?
Sansibarin leopardeja tunnetaan huonosti. Tutkijat ovat havainneet niitä harvoin luonnossa tai vankeudessa. Lisäksi ajan mittaan kerättyä biologista aineistoa on liian vähän. Tieteen käytössä on vain 6 näiden eläinten nahkaa ja vielä vähemmän kalloja. Tutkijat uskovat, että Sansibarin leopardi oli ruumiinrakenteeltaan pienempi ja saalisti pienempää riistaa kuin suuremmat tai hallitsevammat leopardimuodot.
Onko Sansibarin leopardi alalaji?
Vuonna 1932 brittiläinen eläintieteilijä Reginald Pocock tutki Sansibarilta lähetettyjä kahta nahkaa ja yhtä kalloa ja luokitteli Sansibarin leopardit alalajiksi — Panthera pardus adersi. Tieteellisen nimen jälkiosa kunnioittaa biologi tohtori Walter Mansfield Adersia, joka työskenteli Sansibarilla Britannian hallinnon palveluksessa. Havaitut erot koskivat ruumiinkokoa ja turkin kuviointia. Sansibarin leopardit näyttävät olleen pienempiä kuin muut afrikkalaiset alalajit. Niiden turkin täplät olivat tiheämmässä ja pienempiä kuin muilla Afrikan leopardeilla.
Vuonna 1996 tutkijat tekivät käytettävissä olevasta aineistosta geneettisen analyysin. Geneettinen näyttö ei riittänyt luokittelemaan Sansibarin leopardia erilliseksi lajiksi. Se sisällytettiin afrikanleopardiin (P.p.pardus). Siksi edes populaation oletettu täydellinen häviäminen ei oikeuta julistamaan näitä eläimiä sukupuuttoon kuolleiksi. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisten lajien "Red List" ei tunnista populaation ongelmia. Ensinnäkin sitä ei ole listattu erilliseksi alalajiksi, ja toiseksi status annetaan lajille kokonaisuutena – tässä tapauksessa leopardille – ei alalajeille.
kirjaa Sansibarin leopardin. Siinä mainitaan, että viimeinen tieteellisesti vahvistettu havainto tehtiin 1980-luvulla. Tämä viittaa todennäköisesti vuoteen 1982, jolloin ammattimaiset havainnoijat dokumentoivat leopardin läsnäolon luotettavasti.
Vuonna 1997 Sansibarin paikallisen leopardikannan suojeluohjelma lopetettiin, koska niiden olemassaolosta ei ollut saatu todisteita pitkään aikaan.
Onko Sansibarin leopardista säilyneitä yksilöitä?
Maailmassa on vain 1 täytetty yksilö tästä eläimestä. Se on esillä luonnonhistoriallisessa museossa Sansibarin kaupungin historiallisessa osassa. Täytetty eläin perustuu kokonaisen leopardin ruumiiseen, jonka turkki on selvästi haalistunut. Tietojen mukaan sen ampui kaupungin eteläpuolella William Grazebrook, joka asui ja työskenteli Sansibarilla 1920- ja 1930-luvuilla.
Kuten näet, Sansibarin leopardista on hyvin vähän tietoa sen täydelliseen kuvaamiseen. Sen elämäntavan oletetaan muistuttavan manner-Afrikan leopardille tyypillistä elämää. Kiinnostavaa kyllä, saarella on yhä leopardeille sopivaa ravintoa: pieniä antilooppeja, kolobusapinoita ja muita pieneläimiä. Tämä seikka on ylläpitänyt toivoa tutkijoissa, jotka ovat matkustaneet Sansibarille etsimään paikallisia leopardeja.
Lontoon Natural History Museumissa on 3 nahkaa ja 1 kallo. Lisäksi 2 nahkaa ja 2 kalloa on Harvardin yliopiston Museum of Comparative Zoology -museossa Yhdysvalloissa. Tämä on kaikki, mitä tutkijoilla on käytössään. On todennäköistä, että tapettujen leopardien nahkoja ja muita osia on enemmänkin, mahdollisesti yksityiskokoelmissa, metsästäjillä ja niillä Sansibarin asukkailla, jotka osallistuivat saaren "tuholaisten" hävittämiseen. On epävarmaa, suostuisivatko sansibarilaiset koskaan näyttämään salaisia trofeitaan, sillä he uskovat sen voivan herättää metsissä yhä elävien leopardien hallitsijoina pidettyjen noitien vihan. Toivo kohdistuu muiden maiden metsästäjä-keräilijöihin. Ehkä he voivat tuoda lisää tietoa näistä Afrikan saaren kerran pelätyistä pedoista, jotka ihmiset hävittivät armottomasti.
Toivo Sansibarin leopardin näkemisestä elää
Toivomme, että elävän Sansibarin leopardin löytämiseen on vielä jonkinlainen mahdollisuus, vaikka se olisi pieni. Tai ehkä saaren populaatio voidaan joskus palauttaa nykyisten ja tulevien tieteellisten menetelmien avulla. Jos saat hyödyllistä tietoa Sansibarin asukkailta, kirjoita meille. Asumme Tansaniassa, vierailemme usein saarilla, tunnemme matkailijoiden Sansibarin hyvin ja osallistumme harvinaisten eläinten ja kasvien suojeluhankkeisiin. Välitämme tiedon nopeasti Sansibarin leopardeja tutkiville tutkijoille.
Altezza Travelin kaikki sisällöt laaditaan asiantuntijanäkemysten ja perusteellisen taustatyön pohjalta ja ne noudattavat toimituksellisia periaatteitamme.
Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?
Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.
Climbing 
Safari 
About Tanzania 
Islands