Natronjärvi
Natronjärvi – näyttävä soodajärvi ja miljoonien flamingojen koti
Pohjois-Tansaniassa, majesteettisen Ol Doinyo Lengai -tulivuoren juurella, levittäytyy yksi Itä-Afrikan erikoisimmista maisemista – Natronjärvi. Tämä matala, soodapitoinen järvi kattaa yli 1 000 km², mutta on harvoin yli 3 metriä syvä. Sen koko ja ulkoasu muuttuvat voimakkaasti vuodenaikojen mukaan ja muodostavat jatkuvasti vaihtuvan värien ja pintojen mosaiikin.
Järven poikkeuksellisen emäksiset kemialliset olosuhteet antavat vedelle näyttävän, usein verenpunaisen sävyn ja ovat osaltaan luoneet sille aavemaisen maineen. Järven vesiin kuolleet eläimet voivat säilyä luonnollisesti mineraalipitoisessa ympäristössä, mistä ovat syntyneet tarinat “kivettävästä” järvestä.
Ankarista olosuhteistaan huolimatta Natronjärvellä on tärkeä ekologinen merkitys. Jokaisena kuivakautena miljoonat pikkuflamingot kerääntyvät tänne pesimään, sillä järvi tarjoaa runsaasti ravintoa ja suhteellista suojaa pedoilta. Vaaleanpunaiset linnut karmiininpunaisia matalikkoja vasten muodostavat yhden Tansanian tunnetuimmista luonnonnäytelmistä.
Missä Natronjärvi sijaitsee?
Natronjärvi sijaitsee Pohjois-Tansaniassa, lähellä Kenian rajaa, Afrikan suuren hautavajoaman itäisessä haarassa. Se on aktiivisen Ol Doinyo Lengai -tulivuoren juurella, noin 120 kilometriä Arushasta luoteeseen.
Mikä tekee Natronjärvestä erityisen?
Tunnetut Serengetin, Ngorongoron ja Tarangiren kansallispuistot sijaitsevat eri suunnassa. Jos tavoitteena on kattava matka Pohjois-Tansanian tärkeimpiin safaripuistoihin, reitti on järkevää aloittaa Natronjärveltä ja jatkaa sen jälkeen muihin tunnettuihin villieläinten suojelualueisiin.
Järven tärkein vesilähde on Keniasta virtaava Southern Ewaso Ng’iro -joki, joka tunnetaan myös nimellä “Brown River”. Lisäksi järveen virtaa mineraalipitoisia kuumia lähteitä ja kausisateiden vettä. Järven poikkeuksellinen mineraalikoostumus liittyy kuitenkin ennen kaikkea läheiseen aktiiviseen tulivuoreen, Ol Doinyo Lengaihin.
Sen laava sisältää runsaasti kaliumia ja natriumkarbonaattia mutta vain vähän magnesiumia ja kalsiumia. Laava on tiheää, mustaa ja poikkeuksellisen sileää, lähes nestemäisesti virtaavaa. Ajan myötä sitä on kertynyt järven pohjaan, ja jatkuva kosketus veden kanssa on muodostanut erittäin emäksisen suolaveden.
Kuivuuden aikana veden haihtuessa paljastuneelle järvenpohjalle muodostuu kokonaisia mineraalikumpuja. Kun vedenpinta laskee, suolapitoisuus nousee äärimmäiselle tasolle – juuri sopivaksi paikallisille mikro-organismeille, kuten syanobakteereille.
Nämä mikrobit viihtyvät suolaisessa ympäristössä ja lisääntyvät nopeasti kuivina jaksoina. Kasvien tavoin ne yhteyttävät, ja niiden pigmentit värjäävät veden ja suolakuoren punertavan vaaleanpunaisiksi. Sadekauden palatessa värit haalistuvat ja vesi saa tavallisen ruskean sävynsä.
Kiinnostavaa on, että Tansaniassa on 4 emäksistä järveä, joista Natronjärvi on tunnetuin.
"Natron" on toinen nimi natriumkarbonaatille. Järven kuivuneilta alueilta löydettiin runsaita esiintymiä tätä mineraalia, ja järvi nimettiin tunnetun kiteisen soodan mukaan. Sen kemiallinen kaava on Na₂CO₃.
Miten Natronista tuli flamingojen turvapaikka?
Natronjärvi ei ole kansallispuisto, mutta se on ekologisesti ja geologisesti erittäin tärkeä alue. Luonnonsuojelujärjestöt suojelevat sen ympäristöä, erityisesti pikkuflamingojen hauraita pesimäalueita – järven kausittaisia asukkaita.
Arvioiden mukaan täällä pesii 2–3 miljoonaa pikkuflamingoa, mikä vastaa noin 75 %:a koko maailman kannasta. Myös isoflamingot ja muut linnut vierailevat alueella, mutta selvästi pienemmissä määrissä.
Vuonna 2008 Disneynature julkaisi Natronjärven flamingoista kertovan elokuvan The Crimson Wing: Mystery of the Flamingos.
Tämä visuaalisesti vaikuttava dokumentti kuvaa pikkuflamingojen pesimäkauden haasteita ja välittää kiireellisen ympäristöviestin. Laji on uhattuna: jos viranomaiset sallivat maatalousteollisuuden laajenemisen alueella ekosysteemin kustannuksella, nämä linnut voivat menettää tärkeimmän – ja mahdollisesti ainoan – kotinsa.
Vaikka järven vesi on erittäin emäksistä ja voi kuivakaudella lämmetä jopa 38 °C:seen, Natronjärvi on edelleen Itä-Afrikan tärkein pikkuflamingojen pesimäalue. Miten ne siis selviytyvät näin ankarissa olosuhteissa ja palaavat tänne lisääntymään ruokailtuaan Itä-Afrikan soodajärvillä?
Nämä linnut ovat sopeutuneet olosuhteisiin poikkeuksellisen hyvin. Sitkeä iho ja paksut, suomuiset jalat suojaavat niitä kemiallisilta palovammoilta. Lisäksi niiden päässä on erikoistuneet rauhaset, jotka suodattavat suolan; ylimääräinen suola poistuu sierainten kautta. Järven ankara ympäristö karkottaa useimmat pedot, joten flamingoille se on suhteellisen turvallinen pesimäpaikka.
Natronin vedet ovat runsasleväisiä, ja levät ovat flamingojen tärkein ravinnonlähde. Myös tilapiakaloja elää täällä – pääasiassa kuumien lähteiden suistoissa, joissa vesi on vähemmän suolaista. Lisäksi järvessä on runsaasti suolalehtijalkaisia (Artemia salina), pieniä äyriäisiä, jotka syövät mikroskooppisia leviä. Levät sisältävät karotenoideja, pigmenttejä, jotka äyriäisten kautta värjäävät flamingojen höyhenet vaaleanpunaisiksi.
Sadekaudella sateet laimentavat järven suolapitoisuutta juuri sen verran, että pesintä onnistuu.
Natronjärven eläimet
Flamingojen lisäksi Natronjärven ympäristö ylläpitää monipuolista eläimistöä, joka on sopeutunut alueen ankariin olosuhteisiin. Vierailijat voivat nähdä seeproja, kirahveja ja gnuuantilooppeja kulkemassa ympäröivillä tasangoilla, kun taas pienemmät nisäkkäät, kuten dikdikit ja Grantin gasellit, hakeutuvat harvan kasvillisuuden suojaan.
Myös linnusto on alueella monipuolinen. Taivaalla kaartelee petolintuja, ja rantaviivalla tavataan kahlaajia sekä muuttavia rantalintuja. Natronjärvi onkin kiinnostava kohde linnustosta kiinnostuneille matkailijoille.
Miksi Natronjärvi muuttaa eläimet kivimäisiksi?
Järvi nousi maailmanlaajuiseen tietoisuuteen vuonna 2013, kun Nick Brandt julkaisi pysäyttävän valokuvasarjan kirjassaan Across the Ravaged Land. Kuvissa näkyi kuolleita eläimiä, jotka näyttivät muuttuneen kiveksi – ne oli aseteltu patsasmaisesti järven rannoille.
Kyse ei ollut täytetyistä eläimistä vaan todellisista eläimistä, jotka järven vedet olivat säilyttäneet. Natronjärvessä on runsaasti natriumbikarbonaattia, joka aiheuttaa kalkkiutumista – samaa menetelmää muinaiset egyptiläiset hyödynsivät muumioinnissa. Eläimet eivät kuolleet pelkästä kosketuksesta veteen; ne olivat joko jo kuolleita päätyessään järveen tai vajosivat kokonaan veden alle ja kuolivat, minkä jälkeen ne kovettuivat suolakuoren peittämiksi hahmoiksi. Brandt kirjoitti löytäneensä nämä “muumiot” rantaviivalta ja asetelleensa ne elävän näköisiksi.
Onko Natronjärvessä kaloja?
Kyllä, Natronjärvessä elää kaloja, vaikka vain harvat lajit kestävät sen äärimmäisiä olosuhteita. Niihin kuuluu useita emäksisiin vesiin sopeutuneita tilapioita, kuten Alcolapia alcalica, Alcolapia latilabris ja Alcolapia ndalalani – kaikki kotoperäisiä kalalajeja.
Ne selviytyvät pienissä makean veden altaissa ja puroissa järven reunoilla, missä olosuhteet ovat avovettä lempeämmät. Niiden esiintyminen osoittaa, että myös hyvin emäksiset ympäristöt voivat ylläpitää pitkälle erikoistunutta elämää.
Onko Natronjärvi vaarallinen ihmisille?
Natronjärveen ei ole virallisesti yhdistetty yhtään ihmiskuolemaa, mutta tiettyjä riskejä siihen liittyy.
Vakavin tunnettu tapaus sattui vuonna 2007, kun australialaiset toimittajat lensivät järven yllä helikopterilla. Lentäjä menetti hallinnan, ja helikopteri putosi veteen. Yksi miehistön jäsen mursi jalkansa, toinen sai lonkkamurtuman ja kolmas ilmoitti veden aiheuttaneen silmävaurion. Onneksi kaikki 9 koneessa ollutta selvisivät nopean pelastusoperaation ansiosta.
Tapaus osoitti, ettei Natronjärvi muuta eläviä olentoja kiveksi kosketuksesta – mutta ilman nopeaa apua kemikaalialtistuksesta tai hukkumisesta johtuvat vammat olisivat voineet olla hengenvaarallisia. Veden alle jäänyt ruumis muumioituisi ajan myötä järven suolojen vaikutuksesta.
Natronjärvessä ei ole turvallista uida sen erittäin emäksisen veden (pH muistuttaa ammoniakkia), korkeiden lämpötilojen ja terävien suolakuorien vuoksi, jotka voivat vahingoittaa ihoa. Vaikuttavaa ja erikoista luontokohdetta kannattaa ihailla rannalta. Uimista ei suositella terveysriskien eikä järven herkän ekosysteemin suojelemisen vuoksi.
Milloin Natronjärvelle kannattaa matkustaa?
Natronjärvellä voi käydä ympäri vuoden, mutta sadekaudella matkanteko voi olla hankalaa huuhtoutuneiden teiden vuoksi. Lähistöllä on useita ekoleirejä matkailijoille, jotka tutustuvat sekä järveen että Ol Doinyo Lengai -tulivuoreen. Suositeltu aika Natronjärven vierailulle: heinäkuusta marraskuuhun
Sää tasaantuu joulukuun sateiden jälkeen. Päivät ovat enimmäkseen kuivia ja kuumia, mutta satunnaisia sateita voi edelleen tulla useita kertoja viikossa. Villieläimet ovat hajallaan ja maisema alkaa kuivua, mutta ajankohta tarjoaa rauhallisuutta matkailijoille, jotka etsivät vähemmän ruuhkaista kohdetta. Teiden kunto voi silti olla haastava aiempien sateiden jäljiltä.
Helmikuu muistuttaa tammikuuta: lämpötilat pysyvät korkeina, ja lyhyitä sateita voi tulla muutaman kerran viikossa. Suuria vaaleanpunaisia flamingoparvia ei tähän aikaan vuodesta näy – useimmat varttuneet poikaset ovat siirtyneet Ngorongoron alueelle, kuten Empakain kraatterille ja Ndutu-järvelle. Osa flamingoista ja vesilinnuista jää alueelle. Ympäri vuoden onnistuvat aktiviteetit, kuten maasaiden tapaaminen tai vaellus Engare Seron vesiputoukselle, ovat edelleen mahdollisia. Matkailijoiden kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tieyhteydet voivat olla paikoin hankalia.
Maaliskuun alussa edellisten kuukausien satunnaiset sateet yleensä hellittävät, ja tiet ovat luotettavammassa kunnossa. Kuukauden loppua kohti pitkä sadekausi alkaa kuitenkin vakiintua, mikä tuo mukanaan kosteampaa ilmaa ja uusia sateita. Flamingot ovat edelleen poissa alueelta, mutta osa matkailijoista hyödyntää maaliskuun ensimmäisen puoliskon kuivempia olosuhteita yrittääkseen nousua Ol Doinyo Lengaille.
Huhtikuussa pitkä sadekausi on voimakkaimmillaan, ja kasvillisuus on vehreää. Runsaat sateet voivat kuitenkin tehdä matkustamisesta vaikeaa, ja osa majoituksista saattaa sulkea ovensa tänä aikana. Vierailua ei suositella haastavien olosuhteiden vuoksi. Lengaille nousemista pitkän sadekauden aikana ei suositella lainkaan – jo valmiiksi vaativa reitti, jonka kraatterin lähellä on jyrkkiä vulkaanisia kiviä, muuttuu vaarallisen liukkaaksi ja turvattomaksi.
Sateiden alkaessa väistyä alue pysyy vihreänä. Maisema on kaunis, mutta jäljellä oleva kosteus voi edelleen vaikeuttaa pääsyä tietyille alueille. Matkailijoita kehotetaan yleensä välttämään vierailua tämän kuukauden aikana.
Kesäkuu aloittaa pitkän kuivakauden. Lämpötilat viilenevät hieman ja taivas on kirkkaampi. Kuivuva maisema tekee ajankohdasta hyvän patikointiin ja alueen erikoisten geologisten piirteiden tutkimiseen. Teiden kunto paranee, mikä helpottaa alueelle pääsyä.
Kuivat olosuhteet jatkuvat, ja lämpötilat ovat suhteellisen miellyttävät. Flamingot alkavat kerääntyä järvelle, mikä merkitsee pesimäkauden alkua. Villieläimet keskittyvät jäljellä olevien vesilähteiden ympärille, mikä parantaa eläintarkkailun mahdollisuuksia.
Flamingojen määrä kasvaa selvästi, kun ne kerääntyvät suurina parvina pesimään. Näky on vaikuttava. Kuiva sää ja kohtuulliset lämpötilat tekevät elokuusta erinomaisen kuukauden sekä linnuston tarkkailuun että vaelluksiin.
Flamingojen pesimäkauden huippu tarjoaa poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet niiden tarkkailuun. Kuivat olosuhteet jatkuvat, ja ajankohta sopii hyvin valokuvaukseen ja alueella liikkumiseen.
Flamingonpoikaset alkavat kuoriutua, mikä elävöittää alueen eläimistöä. Sää pysyy kuivana ja lämpimänä, joten lokakuu on hyvä ajankohta vierailulle.
Lyhyet sateet palaavat ja tuovat mukanaan satunnaisia kuuroja sekä lisää kosteutta. Maisema alkaa vihertyä, mutta sade voi ajoittain häiritä joitakin aktiviteetteja. Flamingonpoikaset jatkavat kehittymistään tänä aikana.
Lyhyet sateet jatkuvat, ja sateen sekä auringon vaihtelu tekee maisemasta vaihtelevan. Useimmat nuoret ja aikuiset flamingot alkavat kuitenkin siirtyä etelään, mikä vähentää havaintomahdollisuuksia selvästi. Osa linnuista jää alueelle, mutta havaintoja tehdään paljon harvemmin. Matkailijoiden kannattaa varautua vaihtelevaan säähän ja mahdollisiin kulkuyhteyksien haasteisiin.
Muinaisten ihmisten jalanjäljet Natronjärven lähellä
Lähistöllä sijaitsee tarunhohtoinen Engare Sero, ainutlaatuinen 300 m²:n alue tulivuoren ja järven välissä. Sieltä on löydetty yli 400 muinaista Homo sapiensin jalanjälkeä, joiden iäksi on arvioitu 5 000–19 000 vuotta.
Engare Sero Footprint Projectin johtava tutkija Cynthia Liutkus-Pierce kertoi ajatuksistaan National Geographicille:
Kun menimme sinne ensimmäistä kertaa, muistan astuneeni ulos autosta ja liikuttuneeni kyyneliin asti… Ihmisen alkuperä on minulle valtavan kiinnostava aihe: mistä olemme tulleet ja miksi olemme sellaisia kuin olemme. Oman historiamme näkeminen tässä paikassa oli todella tunteikasta.
Engare Sero sijaitsee aivan Lake Natron Campin vieressä – kestävän kehityksen periaatteilla toimivan lodgen lähellä järven etelärantaa. Sijainnin ansiosta vieraat voivat kävellä kohteelle ja jopa koskettaa näitä varhaisen ihmistoiminnan poikkeuksellisia jälkiä. Leirin alueen luonnonaltaat täyttyvät lähdevedestä, joka virtaa suoraan järveen.
Järven länsirannalla on maasaikyliä, joissa elää yksi Afrikan tunnetuimmista kansoista. Maasait noudattavat tarkasti esi-isiensä perinteitä ja käyttävät perinteisiä vaatteita, mutta ottavat vierailijat vastaan. Jos matkasi suuntautuu Natronjärvelle, maasaikylässä kannattaa käydä tutustumassa heidän kulttuuriinsa, elämäntapaansa ja omaleimaisiin rituaaleihinsa.
Onko Natronjärvi uhattuna?
Osa järven ympärillä olevasta maasta on karjanhoidon ja kausiviljelyn käytössä. Hallituksen suunnitelmat maatalousteollisuuden kehittämiseksi alueella ovat vakava uhka Natronjärven herkälle tasapainolle.
Jos metsiä raivataan ja järven ainoaan syöttöjokeen rakennetaan vesivoimapato, järvi voi pahimmillaan kuivua kokonaan. Se tuhoaisi ekosysteemin ja tämän luonnonmuodostuman. Vaikka makean veden pidättämiseksi suunnitellaan patoa, se ei riitä estämään muutoksia järven pH-arvossa.
Toinen lähestyvä uhka on suunniteltu natriumkarbonaatin käsittelylaitos. Mineraalia käytetään lannoitteissa, kuumuutta kestävässä lasissa ja puhdistusaineissa. Yli 50 itäafrikkalaista ympäristöjärjestöä on yhdistänyt voimansa Natronjärven suojelemiseksi laajassa kampanjassa. Hanke on edelleen keskustelun alla, eikä ole selvää, onnistuvatko luonnonsuojelijat pysäyttämään tämän ympäristöriskin.
