Lintujen tarkkailu Ruahassa, Usangussa, Kitulon ylängöllä ja lähialueilla

Pohjois-Tansania tunnetaan lintuharrastajien keskuudessa ympäri maailmaa. Aiemmin käsittelimme monipuolisia Serengetissä ja Ngorongorossa tavattavia lintulajeja, Manyaran ja Tarangiren kansallispuistoja sekä Arushan kaupungin lähellä sijaitsevien Arushan ja Kilimanjaron kansallispuistojen vaikuttavaa linnustoa. Tässä artikkelissa keskitymme etelän kiinnostaviin kohteisiin, jotka vetävät puoleensa sekä ammatti-ornitologeja että innokkaita lintuharrastajia Tansanian lintumatkoilla.

Etelä-Tansanialle ovat tyypillisiä laajat kuivat tasangot ja jokien tulvatasangot sekä useat sammuneet tulivuoret ja melko matalat vuorijonot, jotka laskeutuvat kohti Njassa-järveä, joka tunnetaan myös Malawi-järvenä. Kiinnostavaa kyllä, nämä alueet sijaitsevat lähellä sekä yhtä maan kuivimmista seuduista että paikkaa, jossa sataa Tansaniassa eniten. Ensimmäinen on laaja Suuren Ruaha-joen ympäristö, toinen taas Rungwe-vuorta ympäröivän vuorijonon kaakkoisrinteet. Alueella on myös suuri tekojärvi, joka houkuttelee runsaasti vesilintuja. Nämä kohteet tarjoavat paljon tutkittavaa: Tansanian lintumatkalla tavataan satoja lintulajeja.

Ruahan kansallispuisto

Ruahan kansallispuisto on Tansanian toiseksi suurin kansallispuisto Nyereren kansallispuiston jälkeen. Se kattaa laajan kuivan alueen Maasai-aron eteläisimmässä osassa. Puisto sijaitsee Suuren Ruaha-joen länsirannalla; joki kuivuu harvoin, vaikka alue saa vain vähän sadetta. Ruahan kansallispuistoa pidetään yhtenä maan kuivimmista suojelualueista. Puisto koostuu tasangoista, joiden etelä- ja länsiosissa on metsäisiä alueita.

Kansallispuistossa elää arviolta 400–500 lintulajia. Tarkkaa määrää on kuitenkin vaikea antaa, sillä matkailijoille parhaiten saavutettavia alueita on tutkittu laajasti, kun taas lodgejen ja leirien ulkopuoliset suuret alueet tunnetaan vielä melko huonosti. Ruahan kansallispuistolla on hyvät edellytykset olla poikkeuksellisen kiinnostava lintukohde.

Ruahassa elää Tansanian kotoperäisiä lajeja, kuten tuhkanharmaa loistokottarainen (Lamprotornis unicolor) ja keltakauluskaijanen (Agapornis personatus). Lisäksi Ruahassa voi tavata muita Tansanian kotoperäisiä lajeja, kuten tansanianpunanokkasarvinokan (Tockus ruahae) ja tansaniannaamio-kutojan (Ploceus reichardi).

On kuitenkin viitteitä siitä, että tansaniannaamio-kutojaa tavataan myös Sambiassa ja tuhkanharmaata loistokottaraista Keniassa. Myös tansanianpunanokkasarvinokkaan liittyy keskustelua; sen tieteellinen nimi viittaa Ruahaan. Kaikki ornitologit eivät pidä sitä omana lajinaan, ja joissakin luokituksissa se merkitään pohjoisen punanokkasarvinokan (Tockus erythrorhynchus) alalajiksi. Sivumennen sanoen juuri pohjoinen punanokkasarvinokka toimi esikuvana Disneyn Leijonakuningas-elokuvan tunnetulle Zazu-linnulle. Keltakauluskaijanen puolestaan on istutettu naapurimaihin Burundiin ja Keniaan. Näiden lajien kotoperäisyys on siis edelleen avoin kysymys. Se ei kuitenkaan vähennä lintujen kauneutta, joka kiehtoo lintuharrastajia yhä.

Näiden lajien lisäksi Ruaha houkuttelee suuria parvia abdiminhaikaroita (Ciconia abdimii) ja valkohaikaroita (Ciconia ciconia). Toinen kiinnostava laji on valkopäähelttahyyppä (Vanellus albiceps), jonka kasvoilla on keltaiset heltat. Laji tunnetaan siitä, että se puolustaa pesäänsä ja pieniä poikasiaan äänekkäästi ja tehokkaasti tunkeilijoilta – myös suurilta kutsumattomilta vierailta, kuten virtahevoilta.

Ruahan kansallispuiston näyttäviin lajeihin kuuluu pienisapelisarvinokka (Rhinopomastus minor). Sen purppuransininen höyhenpuku välkehtii auringossa, ja kaareva oranssi nokka erottuu kaukaa. Pensaikkosavanneilla huomion kiinnittää myös usambironseppäbarbetti (Trachyphonus darnaudii), jonka tieteellinen nimi viittaa Afrikan tutkimusmatkailijaan Joseph Pons d'Arnaudiin. Lintuharrastajalle valkopäinen puhvelikutoja (Dinemellia dinemelli) ja mustalakkinen seurakutoja (Pseudonigrita cabanisi) ovat kiinnostavia havaintoja; jälkimmäisen kuvasi ensimmäisenä Afrikan tutkija Gustav Fischer.

Ruahan kauneimpiin lintuihin kuuluvat purppura-astrildi (Granatina ianthinogaster), valkovatsaturako (Crinifer leucogaster), sininärhi (Coracias garrulus) ja pikkumehiläissyöjä (Merops pusillus). Pikkumehiläissyöjä on saanut nimensä pienestä koostaan: se on Afrikan mehiläissyöjistä pienin, ja sen ruumiinpituus on enintään 17 cm. Täällä voidaan mainita myös harmaapäähopeanokka (Spermestes griseicapilla). Sitä kannattaa etsiä veden läheltä.

Mustanaamahietakyyhky (Pterocles decoratus), jota on kiinnostava jäljittää piikkipensaikoissa, sulautuu savannin maahan. Terässinilesken (Vidua hypocherina) koiras on erittäin näyttävä lintu. Soidinaikana sille kasvaa pitkä pyrstö, ja linnun pituus yltää 31 cm:iin. Alueella on havaittu lisäksi ainakin 6 muuta leskilintulajia, joita erottavat poikkeuksellisen pitkät pyrstöt. Esimerkiksi leveäpyrstöparatiisileski (Vidua obtusa) voidaan mainita. Sen pituudeksi pyrstöineen mitataan usein täydet 36 cm.

Yksi Ruahassa tavattavista kiehtovimmista petolinnuista on välimerenhaukka (Falco eleonorae). Haukka on nimetty Eleonora d'Arborean mukaan. Hän oli 1300-luvun merkittävä eurooppalainen hallitsija, joka tunnettiin aikanaan poikkeuksellisesta humanismistaan; hänen säätämiinsä lakeihin kuului myös petolintuja suojeleva laki Sardinian saarella. Välimerenhaukka pesii Välimeren alueella ja lentää talveksi pääasiassa Madagaskarille ja sen lähisaarille. Matkallaan nämä haukat pysähtyvät Tansaniassa, erityisesti maan kuivilla eteläisillä alueilla.

Näiden haukkojen muuttoreiteistä keskusteltiin pitkään 1950-luvulta alkaen. Sittemmin välimerenhaukkojen lentoreiteistä on saatu huomattavasti parempi käsitys, myös koiraiden ja naaraiden sekä nuorten ja aikuisten lintujen reittierot tunnetaan tarkemmin. Silti on edelleen vaikuttavaa nähdä, kuinka Euroopasta tulevat linnut suuntaavat talveksi pitkälle matkalle Madagaskarille ja löytävät levähdyspaikan Etelä-Tansanian kuivista maisemista.

Mteran tekojärvi

Ruahan kansallispuiston koillispuolella sijaitsee laaja tekojärvi, jonka pinta-ala on enimmillään 660 km². Se syntyi vuonna 1975, kun Ruaha-joki padottiin. Tekojärven pohjalle jäi paljon kuolleita puita, joiden määräksi on joissakin arvioissa esitetty yli 1 miljoona. Alue houkuttelee runsaasti vesilintuja, joille kuolleet puut tarjoavat sopivia pesäpaikkoja.

Tekojärvellä pesiviin lintuihin kuuluvat merimetsot (Phalacrocorax carbo), joita näkee tyypillisesti istumassa auringossa siivet levitettyinä kuivumaan, sekä afrikan käärmekurjet (Anhinga rufa). Kuten merimetsoilla, myös näillä linnuilla ei ole öljyä, joka suojaisi höyheniä kastumiselta. Siksi niitäkin näkee veden äärellä kuivattamassa siipiään tuulessa.

Mteran vesilinnuista harmaahaikara (Ardea cinerea) erottuu kyltymättömänä petona, joka syö lähes kaiken kiinni saamansa. Se houkuttelee saalista vedestä monin tavoin: heittämällä varjoa suurilla siivillään, häiritsemällä rantavettä, liikuttelemalla jalkojaan nopeasti ja toisinaan varastamalla saalista muilta linnuilta. Toisaalta haikarat joutuvat usein itse petolintujen, esimerkiksi afrikanmerikotkien (Haliaeetus vocifer), kohteiksi. Nämä vahvat kotkat uhkaavat laajaa joukkoa vesieläimiä, pienempiä lintuja, matelijoita ja joitakin nisäkkäitä. Afrikanmerikotkien on dokumentoitu käyvän kilpikonnien, varaanien ja jopa pienten krokotiilien kimppuun sekä pyydystävän jäniksiä, apinoita ja dikdik-antilooppeja.

Tekojärvellä elää satojatuhansia haarapääskyjä (Hirundo rustica). Myös afrikanlusikkanokkia (Platalea alba) voi nähdä täällä. Niiden pitkät, lastamaiset nokat erottuvat selvästi, kun linnut liikkuvat vedessä puolelta toiselle ja pyydystävät nilviäisiä, äyriäisiä, hyönteisiä, toukkia ja pieniä kaloja.

Tekojärven lähellä on suuri kosteikko, johon kannattaa myös tutustua. Sieltä voi löytää valkokasvoviheltäjäsorsan (Dendrocygna viduata) ja rusoviheltäjäsorsan (Dendrocygna bicolor). Nimensä ne ovat saaneet viheltävästä äänestään. Nämä sorsat voivat pesiä sekä maassa että puissa.

Afrikanjassanat (Actophilornis africanus) ovat alueella tavallisia, ja niiden poikkeuksellisen suuret jalat ja kynnet erottuvat helposti. Ne auttavat lintuja liikkumaan taitavasti vesikasvien pinnalla. Kastanjanruskea höyhenpuku tekee niistä hyvin näkyviä veden keskellä. Toinen veden houkuttelema laji on kannushanhi (Plectropterus gambensis). Erikoista on, että nämä hanhet voivat olla myrkyllisiä: kypsennettynäkin niiden lihan syöminen voi olla ihmiselle hengenvaarallista. Tämä liittyy niiden ravintoon, johon kuuluu rakkokuoriaisia. Niiden ulkokuorissa on orgaanista myrkkyä, kantaridiinia.

Näissä vesissä tavallisia lajeja ovat kyhmysorsat (Sarkidiornis melanotos), punanokkatavit (Anas erythrorhyncha) ja metallinvihreäselkäiset afrikanpikkusorsat (Nettapus auritus). Viimeksi mainittuja kiinnostavat erityisesti lumpeiden siemenet. Lumpeet ovatkin hyvä merkki siitä, mistä afrikanpikkusorsia kannattaa etsiä.

Usangun tulvatasangot

Ruahan kansallispuiston eteläpuolella avautuu tulvatasanko, jossa monet alueet tulvivat kausittain. Lisäksi alueella on useita pysyviä kosteikkoja ja riisipeltoja. Veden runsaus vetää puoleensa monipuolisen linnuston, minkä vuoksi alue tunnetaan tärkeänä lintualueena. Seudulla kasvaa akaasiaryhmiä, miombometsiä ja myös baobabeja. Mukana on kuitenkin myös laajoja avoimia, ravinteiltaan niukkoja ruohikkoisia laidunmaita.

Alueelta tunnetaan vaikuttava, yli 400 lintulajin lista. Erityisesti vesilinnut hakeutuvat riisiviljelmille. Huomionarvoisia esimerkkejä ovat rusoviheltäjäsorsa (Dendrocygna bicolor), uhanalainen kruunukurki (Balearica regulorum) ja kannushanhi (Plectropterus gambensis).

Näillä tasangoilla tavataan valkopäähelttahyyppä (Vanellus albiceps), arotundrakurmitsa (Charadrius asiaticus), pitkäjalka (Himantopus himantopus), pronssi-iibis (Plegadis falcinellus), afrikanavonokka (Anastomus lamelligerus), keltanokkahaikara (Mycteria ibis), punavatsahaikara (Ardeola rufiventris), yöllä aktiivisesti saalistava rääkkähaikara (Ardeola ralloides), silkkihaikara (Egretta garzetta) sekä muita alankoniittyjen ja kosteikkojen lajeja

Usangun tasangot ovat Itä-Afrikan ainoa tunnettu elinalue huomattavalle mustasiipipääskykurmitsayhdyskunnalle (Glareola nordmanni). Itä-Euroopan, Kazakstanin ja Venäjän aroilta lähtöisin olevat linnut muuttavat talvikaudeksi Afrikkaan. Valitettavasti niiden kanta on taantunut, ja laji luokitellaan nykyisin silmälläpidettäväksi. Myös riisipelloilla viihtyvä helttakurki (Grus carunculata) on vaarantunut. Lisäksi jänkäkurppa (Gallinago media), joka tunnetaan huomattavan pitkistä yhtäjaksoisista muuttolennoistaan, talvehtii näillä tasangoilla Pohjois-Euroopasta tekemänsä matkan jälkeen.

Usangua pidetään Tansanian ainoana paikkana, jossa elää 4 kannuskäkilajia: kuparipyrstökannuskäki (Centropus cupreicaudus), mustakannuskäki (Centropus grillii), senegalinkannuskäki (Centropus senegalensis) ja valkokulmakannuskäki (Centropus superciliosus). Viimeksi mainittu tunnetaan siitä, että se lähtee saalistamaan ruohikkopalojen aikaan ja pyydystää tulta pakenevia hyönteisiä.

Alueella tavataan ainakin 2 Tansanian kotoperäistä lajia: tuhkanharmaa loistokottarainen (Lamprotornis unicolor) ja keltakauluskaijanen (Agapornis personatus).

Denhamintrappi (Neotis denhami) voi lentää tänne viereiseltä Kitulon ylängöltä. On havaittu, että palaneet laitumet houkuttelevat niitä. Nämä trapit saalistavat käärmeitä, jyrsijöitä ja hyönteisiä, syövät ajoittain muiden lintujen poikasia sekä kasveja. Joskus ne seuraavat sorkkaeläimiä ja kiinnostuvat niiden jättämästä lannasta. Syynä on se, että Denhamintrapit syövät mielellään lantakuoriaisia.

Kitulon ylänkö

Etelä-Tansaniassa sijaitseva Kitulon ylänkö kohoaa 1 800–2 961 metrin korkeuteen merenpinnasta. Ylänkö koostuu pääosin vuoriniityistä, joiden kasvillisuus tuo maisemaan runsaasti värejä. Vuonna 2005 alueelle perustettiin samanniminen kansallispuisto, josta tuli ensimmäinen trooppisen Afrikan puisto, joka on omistettu kasvilajiston suojelulle. Puisto tunnetaan erityisesti 45 orkidealajistaan; kaikkiaan kukkivia kasvilajeja on 350.

Ylänköön kuuluu 3 metsäreservaattia ja maitotila, eikä sen lintulajien tarkkaa määrää vielä tunneta. Alue kaipaa lisätutkimusta. Kansallispuistossa käy valitettavasti suhteellisen vähän vierailijoita, koska suuria eläimiä on sen rajojen sisällä niukasti. Lintuharrastajan ei silti kannata sivuuttaa aluetta, sillä sillä on oma vetovoimansa.

Ylängön linnustoon kuuluu Denhamintrappi (Neotis denhami), harvinainen savannilintu. Talvikuukausina alueella talvehtivat arosuohaukka (Circus macrourus) ja pikkutuulihaukka (Falco naumanni). Lisäksi punaniskakiuru (Mirafra africana) elää Kitulossa. Laji tunnetaan siitä, että se sietää poikkeuksellisen hyvin läheltä tarkkailevia ihmisiä.

Ylängöllä on havaittu myös lyhytpyrstökirvinen (Anthus brachyurus), shelleyfrankoliini (Scleroptila shelleyi) ja viiriäinen (Coturnix coturnix).

Ylängöllä elää angolanpääsky (Hirundo angolensis), kaunis lintu, jonka höyhenissä on teräksensininen sävy. Alueen 2 huomionarvoista suurta petolintua ovat augurihiirihaukka (Buteo augur) ja aavikkohaukka (Falco biarmicus). Augurihiirihaukka saalistaa rottia ja liskoja, kun taas aavikkohaukka pyydystää muita lintuja lennosta.

Muita kiinnostavia lajeja ovat njombenruokokerttunen (Cisticola njombe), vuorileski (Euplectes psammacromius) ja kipengerenhemppo, joka tunnetaan myös tansanianhemppona (Crithagra melanochroa) ja jota pidetään maan kotoperäisenä lajina.

Rungwe-vuori

Kitulon ylängön tuntumassa kohoaa Rungwe-vuori, jota peittävät trooppiset metsät. Tämä sammunut tulivuori nousee lähes 3 000 metrin korkeuteen. Runsaiden sateiden ansiosta, vuotuisen keskiarvon yltäessä jopa 3 metriin, tämän vuorikompleksin kaakkoisrinteet ovat koko Tansanian sateisinta aluetta. Tärkeä lintualue käsittää 3 merkittävää metsäaluetta sekä useita pienempiä metsäreservaattteja.

Rungwen rinteillä elää useita kiinnostavia lintulajeja, kuten nokikyyhky (Streptopelia lugens), vuoriyökehrääjä (Caprimulgus poliocephalus), vuorihiirihaukka (Buteo oreophilus), viiksiseppä (Pogoniulus leucomystax) ja juovapyrstötrogoni (Apaloderma vittatum).

Rungwen vuoristometsissä tavataan runsaasti lintuja, esimerkiksi chapininapalis (Apalis chapini) ja vuorikeltahemppo (Iduna similis). Nimensä mukaisesti tämä kerttunen viihtyy subtrooppisissa ja trooppisissa vuoristometsissä ja syö mieluiten hyönteisiä, erityisesti kärpäsiä

Hoikkanokkakottarainen (Onychognathus tenuirostris) herättää huomiota sirolla teräväkärkisellä pyrstöllään ja koiraiden näyttävällä sinimustalla höyhenpuvulla, joka kiiltää voimakkaasti auringonvalossa. Toinen alueen asukas on kenrickinkottarainen (Poeoptera kenricki). Sen pääasiallinen elinalue sijaitsee Keski-Tansaniassa, mutta sitä tavataan myös eri paikoissa Keniassa.

Näillä alueilla elää myös useita huomionarvoisia lintulajeja, kuten oranssimaatrastas (Geokichla gurneyi), vuorileski (Euplectes psammacromius), baglafechtkutoja (Ploceus baglafecht), punanaama-astrildi (Cryptospiza reichenovii) ja oliivipeippo (Linurgus olivaceus). Nämä lajit viihtyvät tyypillisesti metsäisillä alueilla. Rungwen merkittäviin asukkaisiin kuuluvat metsäkaksoiskauluksinen medestäjä (Cinnyris fuelleborni) ja pronssimedestäjä (Nectarinia kilimensis). Medestäjät saavat ravintonsa kukkien medestä, hyönteisistä ja hämähäkeistä. On huomionarvoista, että medestäjiä verrataan usein Etelä-Amerikan kolibreihin ja Australian hunajansyöjiin Afrikan vastineena.

Umalila-vuoret

Sammuneen Rungwe-tulivuoren länsi- ja eteläpuolella sijaitsee useita metsäreservaattteja. Laajamittainen maanviljely on valitettavasti vaikuttanut niihin merkittävästi. Alue on silti edelleen monien lintulajien turvapaikka, vaikka lajiston koko kirjoa ei vielä tunneta perusteellisesti.

Alueelle ovat tyypillisiä jyrkät kukkulat ja pirstoutuneet metsälaikut. Lajistoon kuuluvat oliivikylkimaapunarinta (Cossypha anomala) ja afrikanmäkitimali (Sylvia abyssinica); jälkimmäisen läsnäolon voi usein erottaa rehevän kasvillisuuden seasta kuuluvista melodisista trilleistä. Paikalliset metsät tarjoavat elinympäristön shelleyviherbulbulille (Arizelocichla masukuensis) ja oranssimaatrastaalle (Geokichla gurneyi). On huomionarvoista, että oliivirastas (Turdus olivaceus) on havaittu Umalilan metsissä, vaikka sen tyypillisenä elinalueena pidetään useammin eteläistä Afrikkaa. Oliivimaatrastaan kiinnostava piirre on kyky matkia muiden lintujen laulua.

Umalila-vuorilla tehdyt huomionarvoiset havainnot koskevat lajeja, joiden kanta Tansaniassa on suhteellisen pieni. Tällaiset havaintoraportit ovat erityisen arvokkaita. Näihin löytöihin kuuluvat etelänrusokurkkukutoja (Ploceus xanthopterus) ja rusotulipeippo (Lagonosticta nitidula). Molemmat ovat hyvin kauniita lintuja ja ansaittu lisä innokkaan lintuharrastajan kuvakokoelmaan.

Alueelta on kirjattu havaintoja viherbarbetista (Stactolaema olivacea). Näitä seurallisia lintuja voi kohdata jopa 8 yksilön parvina, jolloin niiden yhteisöllistä käyttäytymistä pääsee tarkkailemaan. Ylänköjen purojen lähellä voi tavata bertraminkutojan (Ploceus bertrandi). Mustasahasiivet (Psalidoprocne pristoptera) puolestaan kerääntyvät yleensä vesistöjen tuntumaan, usein pareittain tai suurempina ryhminä. Ne ovat yleensä hiljaisia ja lentävät usein suoraan latvuston yläpuolella, minkä vuoksi niiden lähitarkkailu tai hyvä kuvaaminen on haastavaa.

Eteläisen Afrikan kylmän kauden aikana Umalila-vuorilla voi hyvällä onnella kohdata helmivatsapääskyn (Hirundo dimidiata). Nämä pääskyt muuttavat mantereen eteläosista Umalila-vuorille, jotka muodostavat niiden levinneisyysalueen pohjoisimman reunan.

Umalila-vuorilta itään katsoessa avautuu Udzungwan vuoristo, joka tunnetaan kotoperäisestä eläin- ja kasvilajistostaan. Tässä artikkelissa käsittelemme Udzungwan paikallista linnustoa sekä Selousissa tavattavia lajeja. Ruahasta ja Usangun tasangoilta länteen suuntaavat löytävät yhtä kiinnostavia kohteita, kuten Rukwa-järven ja Katavin kansallispuiston, joita voi suositella lintuharrastajille. Tansanian parhaista lintukohteista koottu laajempi opas löytyy nimellä "Tansania: 10 parasta paikkaa lintujen tarkkailuun".

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita