Lintujen tarkkailu Mafia-saarella ja Tansanian etelärannikolla

Tämä opas johdattaa Tansanian lintujen tarkkailuun ja maan vaihteleviin elinympäristöihin. Artikkelissa keskitytään Intian valtameren läheisiin rannikk metsiin ja kiehtovaan Mafia-saareen, jotka kuuluvat eteläisen Tansanian tunnettuihin lintukohteisiin. Kerromme, missä näillä alueilla lintujen tarkkailu on erityisen kiinnostavaa ja mitä lajeja siellä tavataan. Jos Tansanian pohjoisosat kiinnostavat, tutustu myös laajoihin oppaisiimme Serengetin ja Ngorongoron lintukohteista sekä Kilimanjarosta ja Arushan kansallispuistosta. Dar es Salaamin ympäristön lintukohteita, Sansibar mukaan lukien, käsitellään erillisessä artikkelissa. Tässä artikkelissa kuvattujen alueiden länsipuolisista kohteista voi lukea blogikirjoituksestamme, jossa käsitellään lintujen tarkkailua alueilla Selous, Nyerere, Mikumi ja Ujungwa.

Kuuluisan Selous Game Reserven itäpuolella on useita pienempiä kohteita, jotka ovat kiinnostavia sekä ornitologisesti että lintuharrastuksen näkökulmasta. Kaikista niistä ei ole tunnettuja lajilistoja, ja osa alueista on liian pieniä otettavaksi mukaan varsinaiseen valikoimaan. Siksi mainitsemme tässä kiinnostavimmat paikat, jotka sopivat hyvin Tansanian lintumatkaa suunnittelevalle.

Rufijin piirikunnan rannikon metsät

Rufijin piirikunnan 20 metsäsuojelualueesta vain 2 on tutkittu riittävän perusteellisesti. Ne ovat pieniä metsälaikkuja Selousin ja Rufiji-joen suiston välissä.

Alueilla voi tarkkailla kiinnostavia lintulajeja, kuten kirjokäärmekotkaa (Circaetus fasciolatus), angolanpittaa (Pitta angolensis), metsäkutojaa (Ploceus bicolor), pikkukeltasieppoa (Erythrocercus holochlorus) ja Livingstonensiepoksi kutsuttua lajia (Erythrocercus livingstonei). Kaksi jälkimmäistä lajia elää eri jokirannoilla: keltainen laji Rufijin pohjoisrannalla ja sen lähisukulainen (Livingstone’s Flycatcher) etelärannalla.

Alueelle tyypillisiä lajeja ovat ruskeapääpapukaija (Poicephalus cryptoxanthus), helttasieppojen heimoon (Platysteiridae) kuuluva vaaleabatis (Batis soror), viherpensaslepinkäinen (Telophorus viridis), Ulugurun violettiselkämedestäjä (Anthreptes neglectus) sekä esimerkiksi Sansibarinpunakutoja (Euplectes nigroventris).

Rufiji-joen suisto, jossa joki laskee Intian valtamereen, jää tässä käsittelyn ulkopuolelle. Alueelta on tutkittu melko vähän lajeja, vaikka myös nämä paikat kiinnostavat lintuharrastajia.

Mafia-saari

Mafia on saariryhmä Rufijin suistoa vastapäätä Intian valtameressä, 25 kilometrin päässä Tansanian mantereelta. Saaristoon kuuluu pääsaari, jota kutsutaan myös Mafiaksi, sekä useita pieniä saaria ja hiekkasärkkiä, jotka nousevat näkyviin laskuveden aikaan. Saaret koostuvat korallikivestä, minkä vuoksi ne kiinnostavat sekä sukeltajia että luonnonsuojelijoita. Tansanian ensimmäinen meripuisto perustettiin Mafia-saarelle.

Mafian ekosysteemiin kuuluu mangrovesoita, pensaikkoa, ruohomaita ja jonkin verran rannikk metsiä, jotka ovat kärsineet maatalouden laajenemisesta. Tästä huolimatta Mafia-saaren ornitologisella alueella, johon kuuluvat Chole Bay, pääsaaren etelärannikko, lähisaaret ja niiden väliset vedet, elää noin 200 lintulajia.

Yksi Mafia-saarella runsaslukuisena esiintyvä laji on rapuhyyppä (Dromas ardeola), joka on kotoisin Intian valtameren rannikolta. Nimi viittaa sen ravintoon: se syö monenlaisia äyriäisiä, ja sen vahva nokka pystyy rikkomaan rapujen ja nilviäisten kovia kuoria. Saalistusta on kiinnostava seurata, sillä lintu hiipii nopeasti uhrinsa lähelle, iskee terävästi ja pilkkoo saaliin. Chole Bayn rannoilla voi nähdä satoja rapuhyyppiä.

Täällä tavataan suuria määriä muuttajia, kuten kuovisirrejä (Calidris ferruginea), rantakurveja (Xenus cinereus) ja tundrakurmitsoja (Pluvialis squatarola). Riuttatiira (Thalasseus bergii), näyttävä Laridae-heimon jäsen, viihtyy näillä seuduilla. Lajin tunnistaa pään takaosaa koristavasta mustasta töyhdöstä. Sen ilmeikäs ulkonäkö tekisi siitä luontevan lintuhahmon animaatioelokuvaan.

Riuttatiirat syövät pääasiassa kalaa, mutta niiden ravintoon kuuluu toisinaan myös simpukoita ja äyriäisiä. Poikkeuksellisen tarkka näkö auttaa niitä havaitsemaan kalaparvia veden alla, myös pitkän matkan päästä ja kevyen sumun läpi. Tämä johtuu verkkokalvon erikoistuneesta rakenteesta: tappisoluissa oleva punainen öljy parantaa kontrastia. Mafian eteläpuolisten pikkusaarten rannat ovat riuttatiirojen suosimia ruokailualueita.

Saarilla tavataan myös jättihaikaroita (Ardea goliath), jotka ovat saaneet nimensä suuresta koostaan: ne voivat kasvaa jopa 152 senttimetrin korkuisiksi. Jättihaikarat osaavat pyydystää suuria kaloja, mutta niiden on oltava varuillaan, sillä muut lajit, kuten haikarat, pelikaanit ja jopa kotkat, voivat viedä saaliin.

Muita täällä havaittuja lintuja ovat riuttahaikara (Egretta gularis), valkokulmakukaali (Centropus superciliosus), josta käytetään myös nimeä Lark-heeled Cuckoo, sekä partapensastasku (Cercotrichas quadrivirgata). Tarkemmin kyse on alalajista Cercotrichas quadrivirgata greenwayi. Lintu on endeeminen Mafialla ja Ungujalla, joka tunnetaan paremmin Sansibarina.

Kilwan piirikunnan rannikon metsät

Rufiji-joen suiston eteläpuolella, Selousin ja Intian valtameren välissä, sijaitsee Kilwan piirikunta. Siellä on 15 metsäsuojelualuetta, jotka muodostavat yhdessä tärkeän lintualueen. Kaikkia pienempiä suojelualueita ei ole tutkittu perusteellisesti, joten siellä elävistä lajeista on rajallisesti tietoa. Maisemaa luonnehtivat yksittäiset matalat kukkulat, metsämaat ja mangrovet.

Kiinnostavista lajeista voidaan mainita tasaselkämedestäjä (Anthreptes reichenowi), Tansanian rannikolla yleinen kirjokäärmekotka (Circaetus fasciolatus) sekä muut petolinnut, kuten Wahlberginkotka (Hieraaetus wahlbergi), Ayresinkotka (Hieraaetus ayresii), kruunukotka (Stephanoaetus coronatus) ja afrikankäkihaukka (Aviceda cuculoides). Viimeksi mainittua on erityisen kiinnostava tarkkailla, sillä ornitologit tuntevat sen käyttäytymistä vielä huonosti. Se on hyvin piilotteleva lintu, joka elää ja saalistaa yksin. Afrikankäkihaukka ei ole yleinen, joten sen havainnointi ja kuvaaminen vaatii kärsivällisyyttä. Laji suosii metsiä ja toisinaan avoimempia alueita, kuten pensaikkoisia savanneja tai kaupunkien reuna-alueiden puutarhoja.

Täplämaarastasta (Geokichla guttata) voi nähdä näillä alueilla marraskuusta toukokuuhun, mutta havainto vaatii myös onnea. Se on suuri rastas, jonka alapuolella on tummia täpliä. Vaikka ulkonäkö on selväpiirteinen, lintua on melko vaikea nähdä. Lisäksi laji on yleisesti harvinainen ja valitettavasti uhanalainen elinympäristöjen häviämisen vuoksi.

Yksi näillä seuduilla esiintyvistä muuttajista on mehiläishaukka (Pernis apivorus), joka kuuluu haukkojen heimoon. Lajilla on eri kielissä erilaisia nimiä, mutta tarkimpia ovat ne, jotka viittaavat ampiaisiin eivätkä mehiläisiin tai hunajaan. Mehiläishaukkoja kiinnostavat ampiaisten toukat ja kotelot, joita ne etsivät rikkomalla maassa olevia pesiä. Lintu voi istua pitkään puiden alaoksilla, seurata ohi lentäviä ampiaisia ja paikantaa niiden pesät. Sen jälkeen se lentää oksalta, rikkoo pesän silmät suljettuina ja poimii mieluisan ravintonsa. Paksu höyhenpeite suojaa ampiaisten pistoilta. Toisinaan mehiläishaukka täydentää ravintoaan kimalaisten ja mehiläisten toukilla sekä sammakoilla, hiirillä, pienillä linnuilla ja harvoin hedelmillä.

Muita eteläisen Tansanian rannikolla talvehtivia muuttolintuja ovat amurinhaukka (Falco amurensis) ja nokihaukka (Falco concolor).

Paikallisista lajeista moni lintuharrastaja ilahtuu nähdessään Livingstonenturakon (Tauraco livingstonii) ja purppuratöyhtöturakon (Gallirex porphyreolophus). Jälkimmäinen esiintyy monissa lähteissä nimellä Tauraco porphyreolophus. Molemmat turakot ovat kirkasvärisiä ja näyttäviä. Purppuratöyhtöturakoa pidetään Eswatinin kuningaskunnan kansallislintuna; maa tunnettiin aiemmin Swazimaan kuningaskuntana.

Näillä alueilla tavataan myös juovapyrstökäkeä (Cercococcyx montanus). Pesäloisena sillä on useita isäntälajeja. Tansaniassa niihin kuuluu usein Sharpenakalat (Sheppardia sharpei). Yksi alueen kauneimmista linnuista on Böhminmehiläissyöjä (Merops boehmi). Sitä tavataan yleensä hyvin valaistuissa tiheissä metsissä, tässä tapauksessa rannikkovyöhykkeellä. Harvemmissa metsissä voi kohdata Böhminpiikkipyrstön (Neafrapus boehmi). Molemmat lajit on nimetty saksalaisen Afrikan-tutkijan ja eläintieteilijän Richard Böhmin mukaan. Hän matkusti 1800-luvulla ensin Sansibarille, sitten Itä-Afrikan mantereelle ja nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueille. Böhm oli yksi alueen ensimmäisistä tutkijoista, joka perehtyi aktiivisesti paikallisiin lintuihin ja nisäkkäisiin. Hän löysi monia uusia lintulajeja ja lähetti Eurooppaan useita ornitologisia raportteja. Valitettavasti hän kuoli 29-vuotiaana malariaan syvällä Afrikan sisäosissa, lähellä löytämäänsä Upemba-järveä.

Kilwan piirikunnan metsäsuojelualueilla tavataan useita Phyllastrephus-suvun lajeja, joihin kuuluu pääasiassa viherbulbuleita. Lisäksi alueella esiintyy esimerkiksi punapyrstömuurahaisrastasta (Neocossyphus rufus) ja partapensastaskua (Cercotrichas quadrivirgata). Jälkimmäistä pidetään Ungujan ja Mafia-saaren endeemisenä lajina, mutta sitä tavataan myös mantereella aivan saariston eteläpuolella.

Lindin piirikunnan rannikon metsät

Lindin piirikunta sijaitsee Kaakkois-Tansaniassa. Ornitologiseen alueeseen kuuluu useita metsäsuojelualueita. Ne ovat metsälaikkuja tasangoilla, pienillä kumpareilla ja harjanteilla. Vain noin puolet alueen metsistä on tutkittu.

Niissä elävistä lajeista tunnetaan itärannikonakalatin (Sheppardia gunningi) ja täplämaarastaan (Geokichla guttata) populaatioita. Alueella on havaittu myös viherpartalintua (Stactolaema olivacea), jonka herkkua ovat viikunat, sekä ulkonäöltään ja ääneltään kaunista viherpääkuhankeittäjää (Oriolus chlorocephalus). Sillä on oliivinvihreä rinta ja keltainen vatsa.

Alueella ei ole korkeita vuoria, mutta silti sieltä on raportoitu joitakin vuoristolajeja, kuten valkorinta-alethe (Chamaetylas fuelleborni) ja moniväripensaslepinkäinen (Chlorophoneus multicolor/Telophorus multicolor). Jälkimmäinen ei ole Tansanialle tyypillinen laji, joten sen löytyminen Lindin metsistä on kiinnostava havainto, joka vaatii kokeneiden lintuharrastajien vahvistuksen.

Täällä on havaittu myös tummaselkäkutojaa (Ploceus bicolor), Kretschmerinpitkänokkaa (Macrosphenus kretschmeri), Livingstonensieppoa (Erythrocercus livingstonei) ja angolanpittaa (Pitta angolensis). Kun joet virtaavat alas ylängöltä, alueella esiintyy myös pysyvästi veden lähellä eläviä lintuja, kuten afrikanjalkakanaa (Podica senegalensis) ja valkoselkäyöhaikaraa (Gorsachius leuconotus).

Muita alueelle tyypillisiä lajeja ovat mustavatsakottarainen (Notopholia corusca), viherpensaslepinkäinen (Telophorus viridis) ja kirjokäärmekotka (Circaetus fasciolatus).

Vielä etelämpänä, lähes Mosambikin rajalla, on tunnistettu useita pieniä ornitologisia alueita. Niitä on kuitenkin tutkittu hyvin vähän, joten Newalan ja Mtwaran alueita sekä Mnazi Baytä ei kuvata tässä. Lisäksi ne eivät eroa suuresti pohjoisemmista kohteista, joista on jo kerrottu edellä.

Kiitos, että olit mukana tällä matkalla. Toivomme näkevämme sinut vielä jonain päivänä täällä Tansaniassa. Kaikista muista Tansanian lintujen tarkkailukohteista voi lukea Altezza Travelin katsausartikkelista "Tansania: 10 parasta lintujen tarkkailukohdetta".

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita