Mikä on safari?

Mistä sana "safari" on peräisin ja mitä se tarkoittaa? Miten menneisyyden safarit eroavat nykyisestä luontomatkailusta Afrikassa? Minne kannattaa lähteä, jos haluaa nähdä safarin parhaimmillaan? Tässä kaikki olennaiset tiedot tästä luontolomien muodosta safareihin perehtyneiden asiantuntijoiden kertomana.

Safari on…

Kun kuulemme sanan "safari", mieleen nousee usein joukko matkailijoita, jotka liikkuvat Afrikan savannilla suuria villieläimiä etsimässä: leijonia, sarvikuonoja, puhveleita ja elefantteja. Historiallisissa kuvissa näkyy usein miehiä siirtomaakypärissä aseet käsissään, kun taas nykypäivän kuvissa ihmiset istuvat maastoautoissa pitkien teleobjektiivien kanssa. Kyse on eläinten etsimisestä – aiemmin kirjaimellisesti metsästyksestä, nykyisin ennen kaikkea tarkkailusta ja valokuvaamisesta – laajalla, kuumalla mantereella. Muodin tuntijoille sana voi tuoda mieleen myös beigen, suoraviivaisesti leikatun vaatetuksen, leveän vyön ja leveälierisen hatun, jotka juontuvat Britannian Afrikan-siirtomaissa palvelleiden sotilaiden asuista. Nämä ovat monelle ensimmäisiä mielikuvia kauniista sanasta "safari", joka kuulostaa melkein arabialaiselta etunimeltä.

Nykyaikainen safari on matka Afrikan kansallispuistoon, jonka päätarkoitus on villieläinten tarkkailu. Aiemmin safareita järjestettiin suurten eläinten metsästämiseksi. Afrikan klassinen Big Five – elefantti, leijona, sarvikuono, afrikanpuhveli ja leopardi – liittyy Afrikan metsästysperinteisiin. Metsästäjien keskuudessa näitä 5 nisäkästä pidettiin vaarallisimpina ja vaikeimpina jäljittää, ja niiden ruumiinosat olivat halutuimpia metsästysmuistoja.

Nykyisin safarilla tapahtuva metsästys on yleisesti nyky-yhteiskunnan tuomitsemaa.Altezza Travel puolustaa eläinten eettistä kohtelua, osallistuu eläinten pelastus- ja kuntoutushankkeisiin ja tuomitsee jyrkästi metsästyksen, salametsästyksen, kaupallisen hyväksikäytön sekä muut eläimiin ja luontoon kohdistuvat kestämättömät toimintatavat, jotka loukkaavat ennen kaikkea ihmisarvoa. Emme järjestä metsästyssafareita, emme toimi metsästysalueilla, emme tee yhteistyötä eläimiä hyväksikäyttävien yritysten kanssa ja kehotamme vieraitamme olemaan rahoittamatta tällaisia toimijoita tai osallistumatta toimintaan, jossa eläimiä kohdellaan väkivaltaisesti tai epäeettisesti. Sitä sallitaan kuitenkin yhä hyvin rajatussa määrässä suojelualueita. Tämä erittäin kallis harrastus on lain tiukasti säätelemää. Valtaosa nykyisistä safareista onkin maastoautoilla tehtäviä ajoja kansallispuistojen määrittämillä reiteillä. Niiden aikana nähdään villieläimiä, tarkkaillaan niitä läheltä tai kiikareilla, valokuvataan ja seurataan niiden käyttäytymistä luonnollisessa ympäristössä.

Sana "safari" on peräisin swahilista, Itä-Afrikan keskeisestä kielestä. Se tarkoittaa "matkaa" tai "retkeä" ja juontuu samaa tarkoittavasta arabian sanasta “safar”. Swahilia puhuvissa maissa sana voi viitata mihin tahansa matkaan. Yleinen toivotus safari njema! tarkoittaa hyvää ja miellyttävää matkaa.

Miten safarista tuli suosittu ajanviete?

Oxford Dictionary määrittelee sanan “safari” matkaksi, jolla nähdään tai metsästetään villieläimiä, erityisesti Itä- tai Etelä-Afrikassa. Länsimaissa sanan teki tunnetuksi brittiläinen tutkimusmatkailija Richard Francis Burton, joka tutki Itä-Afrikkaa 1800-luvulla John Henning Speken kanssa ja perehtyi suurella kiinnostuksella tapaamiensa kansojen kieliin ja tapoihin. Vähitellen sana “safari” levisi muihin kieliin, ja sillä alettiin tarkoittaa matkoja Itä-Afrikan erämaihin.

Richard Burton tuli tunnetuksi paitsi kielitieteilijänä ja etnografina myös henkilönä, joka käänsi englanniksi muinaisen intialaisen Kamasutran sekä arabialais-persialaisen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Lisäksi hän oli harvinainen ei-muslimi, joka teki pyhiinvaelluksen Mekkaan. Hänen oli naamioiduttava sheikiksi tai dervissiksi voidakseen tehdä nämä matkat salassa. Burton tunnetaan myös ensimmäisenä eurooppalaisena, joka löysi suuren afrikkalaisen Tanganjikajärven, jonka kauneus teki häneen suuren vaikutuksen.

Yksi tunnetuimmista historiallisista Afrikan safarimatkoista oli Yhdysvaltain 26. presidentin Theodore Rooseveltin pitkä retkikunta. Vuonna 1909 hän matkusti AfrikkaanSmithsonian–Roosevelt African Expedition vei Rooseveltin vuosina 1909–1910 nykyisten Kenian, Ugandan, Kongon demokraattisen tasavallan ja Sudanin alueiden halki. poikansa ja suuren saattueen kanssa lähes vuodeksi, juuri presidenttikautensa päätyttyä. Sanomalehdet julkaisivat kuvia Rooseveltista metsästämässä, ja matkasta tehty dokumentti esitettiin heti hänen paluunsa jälkeen. Roosevelt kirjoitti itse teoksen African Game Trails. Nykyisestä näkökulmasta kirjassa tarkasti lueteltu safarilla tapettujen eläinten määrä voi tuntua hätkähdyttävältä. Retkikunnan varusti kuitenkin Smithsonian Institution, ja sillä väitettiin olleen tieteellisiä tavoitteita.

Retkikunta toi Afrikasta yli 23 000 kasvi- ja eläinnäytettä. Lähteiden mukaan presidentti ja hänen poikansa ampuivat henkilökohtaisesti 512 suurta eläintä, ja yhteensä noin 11 400 eläintä tapettiin tai pyydystettiin. Instituutilta kului 8 vuotta kaikkien näytteiden luettelointiin. Niistä tuli nykyisen Washingtonissa sijaitsevan National Museum of Natural Historyn kokoelmien perusta. Tässä näkyy Theodore Rooseveltin persoonan ristiriita: metsästysinto yhdistyi haluun puolustaa luonnonsuojelijoiden ja tutkijoiden tavoitteita. Juuri hän perusti Yhdysvaltain metsäpalvelun. Roosevelt oli myös ensimmäinen presidentti, joka perusti kansallispuistoja ja lukuisia suojelualueita Yhdysvaltoihin.

Dokumentti "Roosevelt in Africa". Kuvattu vuonna 1909. Library of Congressin arkisto

Safarin asemaan suosittuna kulttuurisena ilmiönä vaikutti vahvasti yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija Ernest Hemingway. 1930-luvulla hän matkusti Keniassa ja Tanganjikassa, kuten nykyisen Tansanian manneraluetta silloin kutsuttiin. Hemingwayn tiedetään vaikuttuneen Afrikan luonnosta ja mahtavasta Kilimanjarosta. Metsästys oli yksi hänen intohimoistaan – hän metsästi paljon Serengetissä sekä Manyara-järven ja nykyisen Tarangiren kansallispuiston läheisyydessä. Hänen rakkautensa luontoon ja metsästykseen vaikutti myös Patrickiin, kirjailijan poikaan, joka matkusti vanhempiensa mukana lapsuudesta asti. Patrick Hemingway muutti lopulta Tansaniaan ja asui siellä 25 vuotta. Hän työskenteli myös Ugandassa ja Keniassa ja perusti jopa oman safaritoiminnan.

Ernest Hemingwayn tunnetuimmat "afrikkalaiset" teokset ovat novelli "Kilimanjaron lumet", sekä pienoisromaani "Afrikan vihreät kukkulat", joka on käytännössä omaelämäkerrallinen kuvaus hänen perheensä safarimatkoista. Hänen muut Afrikkaa käsittelevät luonnoksensa koottiin teokseksi “True at First Light”, jonka Patrick Hemingway julkaisi kirjailijan kuoleman jälkeen.

Safaria käsitteleviä seikkailuromaaneja alkoi ilmestyä jo 1800-luvulla. Klassikoista voi mainita Jules Vernen esikoisromaanin “Viisi viikkoa ilmapallossa”, joka kertoo ilmamatkasta Afrikan yllä. Mieleen tulee myös Henry Haggardin suosittu romaani “Kuningas Salomon kaivokset”, joka sijoittuu Etelä-Afrikkaan, sekä Louis Boussenardin “Nuoren pariisilaisen maailmanympärimatka”.

Toinen kirjallisuuden laji, joka on säilyttänyt monia varhaisia safarikertomuksia, on seikkailupäiväkirja. Esimerkkinä voi mainita William Kingstonin teoksen “Adventures in Africa by an African Trader”. Sen merkintöjen väitetään olevan todellisen mutta tunnistamattoman norsunluukauppiaan kirjoittamia, ja Kingston käytti niitä kirjansa pohjana. Toinen huomattava saman lajityypin teos on toisen norsunluukauppiaan, Alfred Hornen, kirjoittama “Trader Horn: A Young Man's Astounding Adventures in 19th Century Equatorial Africa”. Tuohon aikaan monet Afrikan osat olivat eurooppalaisille yhä tuntemattomia, ja tällaiset kirjat ruokkivat yleisön kiinnostusta Afrikan mantereen tutkimiseen – sen maantieteellinen, kulttuurinen ja biologinen monimuotoisuus oli poikkeuksellisen rikas.

Elokuvan aikakausi alkoi 1900-luvun alussa, ja Afrikkaan – useimmiten Itä- tai Keski-Afrikkaan – sijoittui monia suosittuja seikkailuelokuvia, jotka lisäsivät kiinnostusta safareihin. Edellä mainittu “Trader Horn” filmatisoitiin vuonna 1931, tosin tarinaa laajennettiin runsaasti fiktiivisillä tapahtumilla. 1900-luvun puolivälissä viidakkoseikkailut olivat suosittuja, ja valkokankailla Afrikan avarat maisemat liitettiin samaan kuvastoon Kaakkois-Aasian ja Amazonin viidakoiden kanssa. Myöhemmin vuoden 1985 elokuva "Minun Afrikkani", pääosissa Robert Redford ja Meryl Streep, vaikutti merkittävästi safarityylin paluuseen sekä pukeutumisessa että sisustuksessa. Elokuva perustui Karen Blixenin omaelämäkerralliseen kirjaan. Blixen asui Keniassa useita vuosia. Teos voitti muun muassa 7 Oscar-palkintoa ja 3 Golden Globea.

Kiinnostusta nykyaikaiseen safarimatkailuun lisäsivät entisestään lukuisat dokumentit, kuten National Geographicin ja Discoveryn ohjelmat, joita kuvattiin Itä-Afrikan kansallispuistoissa, erityisesti Serengetissä. Kuvat ihmisistä ajamassa avoautolla savannin halki, tarkkailemassa erilaisia villieläimiä niiden luonnollisissa elinympäristöissä ja valokuvaamassa niitä ovat saaneet monet suunnittelemaan omaa matkaansa Itä-Afrikan suurille luonnonsuojelualueille. Monelle on myös mieluisa yllätys, että Afrikan luontokohteita voi kokea monella muullakin tavalla kuin autosta käsin.

Millaisia safareita on olemassa?

Nykyisen Itä-Afrikan klassinen safari on matka maastoautossa kuljettajaoppaan kanssa kansallispuiston halki, alueella, jossa villieläimet elävät luonnollisissa elinympäristöissään. Metsissä ja savanneilla liikkuu elefantti-, puhveli-, seepra- ja antilooppilaumoja sekä kirahveja, jotka kulkevat yksin tai pienissä ryhmissä. Puissa näkee usein apinoita ja lintuja, ja pahkasikoja piilottelee pensaiden varjossa. Suuret kasvinsyöjät ovat leijonalaumojen ja yksin liikkuvien petojen, kuten leopardien ja gepardien, saalista. Sakaalit ja hyeenat etsivät pienempiä saaliita. Virtahevot ja krokotiilit piilottelevat jokien viileydessä kuumuudelta. Safarilla avautuu mahdollisuus tarkkailla näitä elämää täynnä olevia ympäristöjä läheltä.

Mitä etua on kansallispuistossa autolla liikkumisesta? Jo 2–3 tunnissa nähdään suuri määrä eri lajien eläimiä. Kun rangerit löytävät kiinnostavan havainnon, kuten suuren leijonalauman tai sarvikuonon, he ilmoittavat siitä radiolla safariauton kuljettajalle. Näin paikalle päästään nopeasti, ja eläimet nähdään omin silmin. Maastoautosafari on suosituin safarimuoto, mutta se ei ole ainoa.

Joissakin puistoissa, joissa turvallisuusolosuhteet sen sallivat, safarille voi lähteä jalan. Tämä järjestetään yleensä alueilla, joilla suurten eläinten hyökkäykset ovat epätodennäköisiä eikä suuria laiduntavia laumoja ole. Turvallisuuden lisäämiseksi mukana kulkee aseistettu ranger. Kävelysafarilla pääsee mahdollisimman lähelle puiston luonnonympäristöä, tarkkailemaan paikallista kasvillisuutta ja kokemaan luontoa suoremmin.

Yksi kauneimmista ja epätavallisimmista tavoista lähteä safarille Afrikassa on lentää savannin yllä kuumailmapallolla. Se tekee kansallispuistovierailusta erityisen vaikuttavan. Kuumailmapallon korista maisemien laajuus avautuu aivan eri tavalla, ja matkassa on samaa tutkimusmatkojen henkeä, jota teollistumista edeltävän ajan romaanit ja matkapäiväkirjat kuvasivat. Nykyaikainen ilmasafari on premium-tason tapa nähdä luontoa. Se maksaa enemmän kuin klassinen autosafari, mutta tarjoaa poikkeuksellisia näkökulmia lintuperspektiivistä. Kuumailmapallolento lisätään usein tavallisen safariajon kohokohdaksi.

Toinen hieno tapa katsoa Afrikan luontoa uudesta kulmasta on liikkua veneellä järvillä, joilla tai jopa merellä. Kun vene kulkee Tansanian jokivartta pitkin, opas kertoo krokotiileista ja virtahevoista monenlaisia kiinnostavia yksityiskohtia. Samalla näitä vaikuttavia eläimiä pääsee tarkkailemaan lähietäisyydeltä. Merisafarilla voidaan suunnata eri saarille tai liikkua veneellä mantereen rannikon tuntumassa. Yksi merisafarin kohokohdista on päästä lähelle delfiinejä ja seurata, miten nämä merinisäkkäät leikkivät.

Missä safarille voi lähteä?

Ehkä tunnetuin kohde safarimatkaa suunnitteleville on Serengetin kansallispuisto Itä-Afrikassa. Monien mielestä Serengetin ikoniset maisemat ovat safarin ilmiön syntysijoja. Puisto sijaitsee Pohjois-Tansaniassa. Tälle kansallispuistolle löytyy luonnollinen jatke naapurimaa Keniasta, jossa alue tunnetaan nimellä Maasai Mara National Reserve.

Lähellä sijaitsee toinen maailmankuulu suojelualue: Ngorongoron suojelualue. Alueella on maailman suurin muinainen kaldera, poikkeuksellinen ja henkeäsalpaava luonnonkohde. Kuuluisa eläintieteilijä Bernard Grzimek kutsui sitä kirjassaan “Serengetin ei pidä kuolla” valtavaksi luonnon eläintarhaksi. Alueella elää Big Five -eläimiä – elefantti, leijona, leopardi, puhveli ja sarvikuono – sekä suuria vaeltavia kasvinsyöjälaumoja. Kalderan jyrkät seinämät saavat eläimet näyttämään siltä kuin ne olisivat luonnon omassa aitauksessa.

Muita merkittäviä puistoja ja suojelualueita ovat muun muassa Kenian Amboseli ja Laikipian ylänkö, Etelä-Afrikan Krugerin kansallispuisto, Botswanan Okavangon suisto ja Choben kansallispuisto sekä Ugandan Queen Elizabethin kansallispuisto. Lisäksi voidaan mainita Sambian kuuluisa Mosi-Oa-Tunyan kansallispuisto ja Zimbabwen Victorian putousten kansallispuisto. Nämä 2 kansallispuistoa eivät ole suuria, mutta niiden tärkein vahvuus on sijainti näyttävien Victorian putousten vieressä. Toinen tunnettu paikka, joka kilpailee Victorian putousten kanssa suosiosta, on kuuluisa Kilimanjaro-tulivuori. Sen kansainvälinen maine on lisännyt myös joidenkin vähemmän tunnettujen Tansanian kansallispuistojen, kuten Arushan ja Tarangiren, tunnettuutta.

Mantereen muissa maissa on paljon muitakin merkittäviä kansallispuistoja. Safari on jo kauan sitten levinnyt Itä-Afrikan ulkopuolelle. Lisäksi sanaa “safari” käytetään usein Aasian kansallispuistoihin suuntautuvista matkoista, erityisesti Intiassa, Nepalissa, Bhutanissa ja Sri Lankassa. Intiassa suosittuja ovat esimerkiksi Ranthamboren, Girin metsän ja Kanhan kansallispuistot. Jälkimmäisen katsotaan innoittaneen Rudyard Kiplingin “Viidakkokirjaa”, tarinaa eläinten kasvattamasta Mowgli-nimisestä pojasta. Nykyisin safarista on tullut maailmanlaajuinen ilmiö. Sanaa käytetään usein mistä tahansa matkasta luontoon tai erämaahan, vaikka kohde olisi Australiassa.

1960-luvulta alkaen eri maihin alkoi ilmestyä niin sanottuja “safaripuistoja”. Ne ovat käytännössä ulkoilmaeläintarhoja, joissa eläimet elävät suhteellisen suurilla avoimilla alueilla. Vierailijat saattoivat tulla alueelle omalla autollaan tai jopa jalan. Tällaiset kokeelliset “eläintarhat” syntyivät ensin Yhdysvalloissa ja sitten Japanissa, jossa autolla saattoi ajaa kävelevien leijonien ohi.

Ensimmäinen täysimittainen safaripuisto oli Englannin Longleat Safari and Adventure Park. Nykyisin tässä tunnetussa paikassa voi nähdä strutseja, kirahveja, antilooppeja, seeproja ja muita eläimiä, ei vain Afrikan alkuperäislajeja. 2000-luvulla tällaisia safaripuistoja on maailmassa valtava määrä. Paremmat paikat, kuten Longleat, investoivat usein luonnonsuojeluun sekä pelastavat ja kuntouttavat eläimiä – esimerkiksi sirkuksessa elämänsä viettäneitä eläimiä, kuten edellä mainittua Anne-elefanttia. Moni puisto on kuitenkin selvästi heikommalla tasolla, eikä yksikään voi vastata luonnollista elinympäristöä. Eläimiä pidetään niissä vankeudessa ja usein eristettyinä, ja osa puistoista käyttää kosketuseläintarhoista tuttuja käytäntöjä, joita moni pitää epäeettisinä ja eläimille haitallisina.

Aito safari ilman eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa löytyy sieltä, mistä se kerran sai alkunsa – Itä-Afrikasta. Täällä eläimet elävät ja lisääntyvät omassa ympäristössään ilman, että ihmiset siirtävät niitä muille mantereille tai puuttuvat niiden elämään. Tansania on edennyt pitkälle kansallispuistojen ja suojelualueiden perustamisessa. Vierailuja ohjaavat selkeät säännöt ja määräykset, jotka auttavat suojelemaan maan vaikuttavia luonnonsuojelualueita. Kun tähän yhdistetään Tansanian poikkeuksellinen luonnon monimuotoisuus ja maisemien kauneus, maa kuuluu Afrikan parhaisiin safarikohteisiin – ellei jopa koko mantereen parhaaseen.

Jos Instagramista etsitään hashtageja ja geotageja sanalla "safari" ja tarkastellaan tilastoja, kärkikymmenikössä näkyy 3 Afrikan maata: Tansania, Etelä-Afrikka ja Kenia. Ensimmäisellä sijalla on Victorian putousten kansallispuisto, jonka päävetonaula ovat tietenkin näyttävät putoukset. Varsinaisista safarikohteista Serengetin kansallispuiston kuvia on kuitenkin merkitty Instagramiin eniten, yli 160 000 kertaa. Kokonaisuutena Tansania erottuu selkeänä johtajana villieläinsafareissa.

Maan matkailun aktiivinen kehitys, hyvä turvallisuustaso ja monipuoliset muut aktiviteetit tekevät Tansanian-matkasta miellyttävän, turvallisen ja mieleen jäävän. Safarin lisäksi voit tutustua paikallisten heimojen perinteisiin ja kulttuuriin heidän kylissään, lähteä retkille järville, vesiputouksille ja muihin luontokohteisiin sekä tutkia tai rentoutua Sansibarin ja muiden saarten rannoilla. Intian valtameren rannikon sukelluskohteissa pääsee myös tarkkailemaan vedenalaista elämää omin silmin. Ja tietenkin tarjolla ovat nousut Kilimanjarolle. Kun safarin yhdistää muihin aktiviteetteihin, samassa maassa voi rakentaa hyvin monipuolisen Afrikan-loman.

Safarin syntysijoilla – Tansaniassa, Itä-Afrikassa

Tansanian suosituimmat suojelualueet sijaitsevat maan pohjoisosassa Victoriajärven ja Kilimanjaron välissä. Ne on jo mainittu: Serengeti, Ngorongoro, Tarangire, Arusha ja itse Kilimanjaron kansallispuisto, jonka tärkein nähtävyys on samanniminen huippu – Afrikan korkein. Kilimanjaron vaelluksen lisäksi Pohjois-Tansaniassa voi tehdä 2 muuta kiinnostavaa nousua: Kilimanjaron pikkuveljen, Meru-tulivuoren, huipulle sekä Ol Doinyo Lengaille, jota paikalliset heimot pitävät pyhänä vuorena. Lähialueen tunnettuihin kohteisiin kuuluvat myös Manyaran kansallispuisto sekä 3 suurta järveä: Manyara, Eyasi ja Natron.

Olemme erikoistuneet Tansanian luontomatkojen järjestämiseen jo pitkään ja tunnemme paikalliset safarit perusteellisesti. Siksi voimme sanoa luottavaisin mielin, että tämän Afrikan maan poikkeuksellisen rikkaat matkailumahdollisuudet eivät rajoitu edellä mainittuihin tunnetuimpiin kansallispuistoihin. Tansanian länsi-, keski- ja eteläosissa on kansallispuistoja ja suojelualueita, jotka ansaitsevat huomiota. Erityisesti esiin nousevat Ruaha, Nyerere osana Selousia, Katavi sekä Gombe Stream ja Mahale Mountains, monien muiden kansallispuistojen ja suojelualueiden joukossa.

Kuinka paljon aikaa safarille kannattaa varata?

Hyvin suunnitellulla Tansanian-matkalla hienon safarin voi kokea jo muutamassa päivässä. Matka voi viedä Serengetin savannimaisemiin ja sen suuren eläinvaelluksen äärelle, kuuluisaan Ngorongoron kraatteriin, Tarangiren erämaisiin maisemiin, joissa elefanttilaumat kulkevat baobabien lomassa, Suuren Ruaha-joen varrelle, jonka vesissä piilottelee paljon krokotiileja ja virtahepoja, sekä Tanganjikan rannikon tiheisiin metsäpuistoihin, joissa tutkijat ovat seuranneet simpansseja vuosikymmeniä.

Hyvä safarimatka kestää useita päiviä. Jos aikaa on pari viikkoa tai enemmän, vielä parempi. Jokaisessa merkittävässä kansallispuistossa kannattaa viettää muutama päivä, ja yöpyminen lodgeissaLodge on Afrikassa sijaitseva hotelli, yleensä villieläinalueella. Tällaisessa paikassa luonto tuntuu läheisemmältä, ja safariajoille pääsee huomattavasti helpommin. Useimmiten kyseessä on useista vierastaloista koostuva kokonaisuus. Rakennukset voivat olla kiinteitä taloja tai mukavia telttaseinäisiä rakenteita. Kokonaisuuden keskellä on tavallisesti ravintola, jossa tarjoillaan laadukkaat ateriat. Mukavimmat lodget sijaitsevat kansallispuistojen sisällä tai aivan niiden lähellä. Käytännössä lodget ovat ekohotelleja, joissa palvelun ja majoituksen taso on korkea. Osa niistä yltää 5 tähden tasolle. suoraan puiston alueella on hieno osa matkaa. Silloin safarille pääsee varhain aamulla ja illalla juuri ennen auringonlaskua. Näinä aikoina eläimet ovat aktiivisimmillaan. Suurin osa kiinnostavista eläinten välisistä tilanteista tapahtuu aamun ja illan tunteina, kun polttava aurinko ei vielä pakota niitä vetäytymään varjoon.

Tansanian kasviston ja eläimistön poikkeuksellinen monimuotoisuus antaa paljon vaihtoehtoja. Jos safarille on mahdollista jäädä yli 2 viikoksi, tilaisuus kannattaa käyttää. Theodore Roosevelt vietti Afrikassa lähes vuoden, ja Ernest Hemingway matkusti sinne 2 kertaa – molemmilla kerroilla pitkäksi aikaa.

Mitä Tansanian safarimatkalta voi odottaa?

Safarimatka koostuu 3 osasta: safariajoista, levosta lähialueen hotellissa ja siirtymistä hotellin ja kansallispuiston välillä. Hyvä suunnittelu lyhentää siirtymäaikoja, jolloin pääaktiviteeteille ja levolle jää enemmän aikaa.

Yleensä samassa puistossa kannattaa viipyä vähintään 3 päivää, mieluiten 5 päivää. Näin puiston parhaat puolet ehtii nähdä, myös ne kiinnostavat paikat, jotka kiireisiltä matkailijoilta usein jäävät väliin.

Hotellia valitessa suosittelemme kiinnittämään huomiota ennen kaikkea siihen, millaisia olosuhteita majoitukselta toivot – ei niinkään tähtiluokitukseen tai sisustuksen yksityiskohtiin. Sijainti on erittäin tärkeä tekijä. Kansallispuiston sisällä sijaitseva lodge on usein parempi valinta kuin ylellinen hotelli lähimmässä kaupungissa. Siirtymiin käytetty aika kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä, sillä silloin Tansanian luontoa ehtii nähdä enemmän. Mahdollisuus olla syvällä puistossa varhaisen aamun tunteina on korvaamaton. Safarin kokonaisvaikutelma rakentuu juuri tällaisista yksittäisistä hetkistä.

Ihanteellinen safaripäivä etenee suunnilleen näin: vieraat heräävät aikaisin, käyvät suihkussa ja lähtevät safariautolla puistoon lounaslaatikot mukanaan. Näin on mahdollista nähdä aamun petoja metsästämässä sekä paljon eläimiä seisomassa tai lepäämässä aivan tien vieressä, ennen kuin kymmenet muut safariautot saapuvat paikalle. Pian tämän jälkeen nautitaan ulkoaamiainen jollakin puiston piknikpaikoista. Myöhemmin kierros jatkuu puistossa, ja lounaaksi palataan lodgeen. Lounaan jälkeen levätään viileissä huoneissa päivän kuumimpaan aikaan, ja iltapäivällä lähdetään uudelleen safarille. Taas nähdään monenlaisia eläimiä, otetaan kauniita kuvia ja palataan lodgeen hämärän laskeutuessa. Illalla odottavat hyvä illallinen, leppoisa ulkoilmailta ja rauhallinen lepo ennen nukkumaanmenoa.

Milloin safarille kannattaa lähteä?

Tansania on kiehtova kohde, koska se sijaitsee päiväntasaajan lähellä ja siihen kuuluu useita maantieteellisiä alueita. Täällä voi matkustaa mihin aikaan vuodesta tahansa, kunhan tavoitteena ei ole jokin hyvin tietty tapahtuma, kuten antilooppien jokien ylitys Serengetissä, joka ajoittuu kesä–elokuuhun suuren eläinvaelluksen aikana. Tansanian ilmasto ja sääolot mahdollistavat eläinten tarkkailun lähes ympäri vuoden.

Jos sadekaudet mietityttävät, on hyvä tietää, että sadekauden ja kuivakauden vaihtelu on Tansaniassa nykyisin melko joustavaa. Pieni sade estää hyvin harvoin vieraitamme nauttimasta safarista. Lisäksi niin sanotulla sadekaudella on useita etuja, joista tärkeimpiä ovat vähäisempi kävijämäärä puistojen suosituilla reiteillä ja edullisemmat hotellihinnat.

Jos safarimatkan suunnittelu Afrikan sydämeen tuntuu jo ajankohtaiselta, tutustu Altezza Travelin safariohjelmiin. Valmiita matkoja on useita, mutta räätälöity ohjelma voi sopia vielä paremmin. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja pyydä heitä kokoamaan ohjelma, joka vastaa parhaiten toiveitasi. Käytännön vinkkeihin kannattaa tutustua myös 2 lyhyessä artikkelissa: miten valmistautua safariin Tansaniassa ja mitä ottaa mukaan matkalle.

Kysymyksiä kannattaa esittää rohkeasti, ja safariohjelmaa voidaan laajentaa toiveidesi mukaan – Tansanialla on paljon annettavaa. Nähdään safarilla.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita