Kilimanjaro vai Everestin perusleiri: miten valita sinulle sopiva vaellus

Vaellus Mount Everestin perusleirille vai nousu Afrikan korkeimmalle huipulle, Kilimanjarolle? Tätä kysyy jossain vaiheessa lähes jokainen vaelluksista innostunut matkustaja. Eri maanosat, eri korkeudet merenpinnasta ja erilaiset vaativuustasot. Tässä artikkelissa Altezza Travelin toimitus käy läpi molempien reittien keskeiset erot, jotta seuraavan vaelluskohteen valinta olisi helpompi: Nepal vai Tansania.

Vaellus Everestin perusleirille

Vaellus Everestin perusleirille 5 364 metrin korkeuteen on yksi maailman suosituimmista reiteistä, ja sille lähtee vuosittain noin 40 000 ihmistä. Matka alkaa Nepalin pääkaupungista Kathmandusta, josta matkustajat lentävät maisemalennolla Luklan kaupunkiin.

Reitti Everestin perusleirille

Vaellus Everestin perusleirille, joskus lyhennettynä EBC-vaellukseksi, alkaa lähes heti Luklaan saapumisen jälkeen. Aamiaisen jälkeen ryhmä suuntaa Phakdingin kylään, jossa vietetään ensimmäinen yö. Kävelyaika on enintään 5 tuntia. Päivän korkein kohta on 2 610 metriä.

Seuraavana päivänä edessä on noin 7 tunnin vaellus sherpojen kaupunkiin Namche Bazaariin. Korkeutta kertyy paljon – 3 440 metriin saakka – ja moni ryhmä jää tänne jopa 2 päiväksi, jotta keho ehtii sopeutua korkeuteen. Merenpinta on nyt kaukana alapuolella. "Lepopäivään" kuuluu yleensä kävelyretkiä, paikalliseen museoon tutustuminen ja Everestin katselu näköalapaikalta, joka sijaitsee maailman korkeimmalla hotellilla, Everest View’lla, 3 880 metrin korkeudessa.

Namche Bazaaria kutsutaan usein sivilisaation viimeiseksi linnakkeeksi, vaikka tämä ei ole aivan totta. Edessä on usean päivän vaellus, jonka aikana pysähdytään 1 tai 2 yöksi sherpakyliin, kuten Tengbocheen, Dingbocheen ja Lobucheen. Matkaohjelmaan kuuluu vähintään 6 tunnin vaelluksia ja vaikuttavia näkymiä Himalajan vuorijonolle. Näiden päivien aikana ryhmä nousee yli 5 000 metrin korkeuteen.

Lobuchessa tehdyn korkeuteen sopeutumisen jälkeen alkaa vaelluksen avainpäivä: nousu Everestin perusleirille. Ensin ryhmä suuntaa Gorak Shepiin, planeetan korkeimpaan pysyvään asutukseen 5 164 metrin korkeudessa merenpinnasta. Sieltä viimeinen osuus kulkee epätasaisessa maastossa 5 364 metrin korkeuteen. Perillä. 

Paluu Luklaan kestää valitusta reitistä riippuen useista tunneista useisiin päiviin. Matkanjärjestäjät voivat järjestää paluureitin laaksojen ja vuoristojärvien kautta tai, suuremmalla budjetilla, helikopterilla.

Valitsetpa kumman vaihtoehdon tahansa, reitti kulkee viehättävien sherpakylien, riippusiltojen, Sagarmathan kansallispuiston, Unescon maailmanperintökohteen, luostarien, tiheiden metsien ja jäätikköjokien kautta. Kaikkea ympäröivät maailman korkeimpien vuorten lumipeitteiset huiput.

Nämä piirteet tekevät vaelluksesta vahvasti mieleen jäävän matkan. Sen aikana näkee Nepalin kulttuuria ja luontoa ja kulkee samalla kiipeilijöiden jäljissä – sekä niiden, jotka yrittivät ensimmäisinä Everestin huipulle, että niiden, joille perusleiri ei ole päätepiste vaan nousun lähtöpaikka.

Millainen sää Everestin perusleirin vaelluksella on?

Kesällä alueen säähän vaikuttaa Intian monsuuni, joka tuo sateita ja pilvisyyttä. Syyskuun lopulta alkaa lämpimämpi ja kuivempi kausi. Päivälämpötila voi nousta +20 °C:een ja yölämpötila laskea +5 °C:een.

Syksy ja kevät ovat vaellukselle suotuisimmat ajankohdat. Näinä kuukausina reittien liikenne voi paikoin muistuttaa Kathmandun vilkkaita katuja.

Talvi tuo mukanaan voimakkaita tuulia, matalia lämpötiloja ja lumisateita. Osa kokeneemmista matkustajista pitää silti tätäkin kautta hyvänä: polut ovat rauhallisempia, ja ankarat sääolot tuovat vaellukseen selvästi lisää haastetta.

Kuinka vaikea Everestin perusleirin vaellus on?

Vaellus perusleirille luokitellaan keskivaativaksi, eikä se edellytä ammattimaista harjoittelua. Vaikka reitti kulkee matalammalla kuin Kilimanjaron nousu, se voi tuntua fyysisesti raskaammalta.

Kesto ja matka: Vaellus kestää tyypillisesti noin 2 viikkoa. Pitkät päivämatkat ja jatkuva nousu kerryttävät kokonaiskuormitusta, joten väsymyksen kasautuminen on syytä ottaa huomioon. Mahdollisuus palata Luklaan helikopterilla ei syntynyt pelkäksi matkailunähtävyydeksi.

Aika korkealla: Vaikka Kilimanjaron huippu on korkeampi, Everestin perusleirin vaelluksen suorittavat viettävät enemmän aikaa korkealla. Tämä lisää vuoristotaudin oireiden riskiä.

Maasto: Reitillä ylitetään jäätiköitä ja kuljetaan kivikkoisessa maastossa. Yhdessä muiden tekijöiden kanssa tämä tekee vaelluksesta varsin kuormittavan.

Ilmasto: Himalajan sää on arvaamaton. Äkilliset lämpötilan muutokset, lumi tai voimakkaat tuulet voivat osua kohdalle myös talvikuukausien ulkopuolella ja tehdä vaelluksesta huomattavasti vaativamman.

Riskit: Himalajan vuoristoalueella esiintyy maanjäristyksiä, jotka voivat laukaista maanvyöryjä ja lumivyöryjä. Perusleirin reitillä tämä on harvinaista, mutta riskiä ei pidä sivuuttaa.

Nousu Kilimanjarolle

Kilimanjaron huippu, Uhuru Peak, kohoaa 5 895 metriä merenpinnan yläpuolelle. Se on Afrikan mantereen korkein kohta ja maailman korkein vapaasti seisova vuori. Samankaltainen korkeus Everestin perusleirin vaellukseen verrattuna sekä reittien saavutettavuus aloittelijoille ovat syitä siihen, miksi moni vaeltaja valitsee juuri näiden 2 vaihtoehdon välillä. Nepalissa kuljetaan kuitenkin vuoren juurelle; Tansaniassa edessä on nousu yhdelle tunnetuista 7 huipusta.

Tulivuoren sijainti lähellä päiväntasaajaa ja sen pystysuorat ilmastovyöhykkeet tarkoittavat, että vaeltajat kulkevat peräkkäin läpi suuren osan maapallon ilmastovyöhykkeistä – banaani- ja kahviviljelmiltä trooppisiin metsiin ja arktiseen erämaahan. Kilimanjaron huipulle vie 8 reittiä: Lemosho, Umbwe, Marangu, Machame, Rongai, Northern Circuit, Kilema ja Western Breach. Jako on osin viitteellinen, sillä monet polut voivat yhdistyä alussa, lähellä huippua tai laskeutumisen aikana. Yksi suosituimmista ja monelle sopivimmista vaihtoehdoista on 7 päivän Lemoshon reitti. Sen vahvuuksia ovat maltillinen korkeuteen sopeutumisen ohjelma, näyttävät maisemat ja korkein onnistumisprosentti: 94,9 %. Katsotaan tätä reittiä tarkemmin.

Kilimanjaron vaellus: reitit

Matkan ensimmäinen päivä on saapuminen Kilimanjaron lentoasemalle (JRO) ja majoittuminen hotelliin. Toisin kuin Everestin vaelluksella, jossa ryhmä lähtee polulle lähes heti Luklaan laskeutumisen jälkeen, täällä päivä jää lennosta palautumiseen.

Seuraavana aamuna vaeltajat tapaavat tukitiimin ja heidät kuljetetaan 3 414 metrin korkeuteen Shiran ylängölle Kilimanjaron kansallispuistossa. Ajo kestää noin 3–4 tuntia, ja sen jälkeen vaelletaan vielä noin 2 tuntia ensimmäiselle yläleirille, Shira 1:een. Päivän aikana korkeuseroa kertyy vain vähän, ja ensimmäinen yö Tansanian tähtitaivaan alla vietetään 3 610 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Kolmantena päivänä Kilimanjaron nousu jatkuu Shira 2 -leiriin 3 850 metrin korkeuteen. Vaellus ei vaadi erityisen kovaa fyysistä ponnistusta, joten maisemille jää aikaa. Halutessa voi nousta Cathedral Peakille, 3 872 metrin korkeuteen, josta avautuu selkeä näkymä Meru-vuorelle ja laaksoon, joka muistuttaa "kadonnutta maailmaa". Leirissä pidetyn 2 tunnin levon jälkeen tehdään sopeutumisvaellus: korkeutta kertyy enintään 200 metriä ennen paluuta takaisin alas.

Aamulla vaeltajat suuntaavat reitin tärkeään pisteeseen, Lava Towerille. Enintään 8 tunnin vaelluksen kohokohta on lounas yli 4 600 metrin korkeudessa. Sen jälkeen laskeudutaan Barranco Campiin 3 900 metriin. Leiristä näkyy massiivinen kallioseinämä – Barrancon seinämä – jonka yli noustaan seuraavana päivänä. Polku ei ole vaarallinen, ja nousu kestää noin tunnin. Sen jälkeen jää aikaa kuvata Kibo-vuorta ja levätä ennen vaellusta Karanga Campiin 3 995 metrin korkeuteen. Päivään kuuluu vielä toinen sopeutumisvaellus.

Kuudentena päivänä nousu jatkuu Barafu Campiin 4 640 metrin korkeuteen. Vaellus kestää enintään 4–5 tuntia. Loppuaika on varattu levolle ja nukkumiselle.

Huippuyö alkaa 7. päivänä. Teknisesti osuus ei ole erityisen vaikea; suurin haaste on korkeus. Huippupäivän onnistuminen riippuu pitkälti tukitiimin ammattitaidosta. Oppaiden on seurattava vaeltajien virettä ja fyysistä kuntoa, valittava sopivin tahti ja annettava tarvittaessa yksilöllistä apua.

Sitkeimmät ja päättäväisimmät vaeltajat näkevät auringonnousun pilvien yläpuolella, Afrikan tasankojen avautuessa horisonttiin. Huipulla on aikaa hengähtää, ottaa kuvia ja halutessa laskeutua lähimmälle jäätikölle. Sen jälkeen laskeudutaan Barafu Campiin, levätään 2 tuntia ja jatketaan Millennium Campiin, joka sijaitsee trooppisen metsän tuntumassa 3 950 metrin korkeudessa. Yhteensä matkustajat ovat jalkeilla jopa 14 tuntia ja kulkevat 15 km.

Matkan 8. päivän aamuna matalampi korkeus tuntuu kehossa selvänä helpotuksena. Aamiaisen jälkeen laskeutuminen jatkuu kansallispuiston uloskäynnille, Mweka-portille 1 640 metrin korkeuteen, ja sieltä kuljetuksella hotelliin. Paluulentoa ei kannata suunnitella samalle päivälle. Kansainvälinen lento ei ole aivan sitä, mitä keho tarvitsee mantereen korkeimman huipun jälkeen.

Vaihtoehtoiset reitit Kilimanjaron huipulle

Machame: Toinen erittäin suosittu reitti Afrikan katolle. Sitä kutsutaan joskus myös "Whiskey-reitiksi". Reitillä on maltillinen korkeuteen sopeutumisen ohjelma, ja se kulkee kaikkien Kilimanjaron ilmastovyöhykkeiden läpi. Aloittelijoille suositellaan 7 päivän vaellusta. Tällöin huipun saavuttamisen todennäköisyys on noin 93,1 %.

Marangu: "Coca-Cola-reittinä" tunnettu Marangu on ainoa reitti, jolla vaeltajat nukkuvat telttojen sijaan puisissa majoissa 4–8 hengelle. Tämä lisää mukavuutta merkittävästi sadekaudella. Polku seuraa Hans Meyerin ja Ludwig Purtschellerin reittiä; he saavuttivat Kilimanjaron huipun ensimmäisinä vuonna 1889. Onnistumisprosentti on 83,8–86,6 %. Aloittelijoille suositellaan 6 päivän vaellusta.

Rongai: Ainoa reitti, joka kulkee tulivuoren harvoin vieraillulla pohjoisrinteellä. Polku alkaa havumetsästä ja kulkee kaikkien Kilimanjaron ilmastovyöhykkeiden läpi – kahvi- ja banaaniviljelmien viljelyvyöhykkeeltä arktiselle vyöhykkeelle, massiivisten jäätiköiden tuntumaan. Onnistumisprosentti vaihtelee 86–86,6 %:n välillä vaeltajan kokemuksen ja vaelluksen keston mukaan.

Northern Circuit: Kilimanjaron uusin ja pisin reitti sekä ainoa, jolla näet tulivuoren kaikki 4 puolta. Sen vahvuuksia ovat pitkät vaelluspäivät, vähittäinen korkeuden nousu, maltillinen sopeutuminen korkeuteen ja etäisyys suosituimmista poluista, vaikka nousun ensimmäiset päivät kulkevatkin Lemoshon reittiä. Reitti sopii kokeneemmille vaeltajille, jotka ovat valmiita pitkiin matkoihin ja korkeuserojen kertymiseen. Tilastojen mukaan noin 81,3 % tämän reitin vaeltajista saavuttaa Uhuru Peakin.

Umbwe: Yksi vähiten suosituista ja siksi ensimmäisinä päivinä rauhallisimmista reiteistä. Kolmantena päivänä polku yhdistyy Lemoshon ja Machamen reitteihin, mutta siihen asti sitä pidetään jyrkän nousunsa vuoksi vaativampana. Myös tämä reitti kulkee kaikkien ilmastovyöhykkeiden läpi. Onnistumisprosentti on 97,8 %. Näin korkea luku selittyy sillä, että Umbwen valitsevat yleensä kokeneet matkustajat. Aloittelijoilla onnistumisprosentti on todennäköisesti noin 90 %.

Kilema: Ainoa reitti, joka on suunniteltu maastopyörällä tehtäviin nousuihin. Se kulkee itärinnettä Marangun suuntaisesti ja yhdistyy siihen Horombo Campissa.

Western Breach: Harvoin käytetty reitti, joka vie huipulle Kilimanjaron kraatterin länsireunan murtuman ja Arrow Glacier Campin kautta 4 860 metrin korkeudessa. Reitin vähäinen suosio johtuu suuresta kivivyöryjen riskistä.

Millainen sää Kilimanjarolla on?

Suotuisimmat nousukaudet ovat joulukuun lopulta maaliskuun alkuun ja kesäkuun puolivälistä lokakuun loppuun. Tansaniassa sää on silloin kuiva ja aurinkoinen, mikä houkuttelee paljon vaeltajia Kilimanjarolle.

Muina kuukausina sataa, mutta rinteet eivät silti tyhjene. Sateet osuvat yleensä iltapäivään, jolloin vaellusryhmät ovat jo leirissä. Hiljaisimmat ajankohdat sesongin ulkopuolella ovat kesäkuun alku, maaliskuun alku ja lokakuun loppu.

Kokeneet vaeltajat neuvovat pitämään tätä tietoa suuntaa antavana, ei tarkkana ennusteena. Ilmastonmuutoksen myötä sää on muuttunut aiempaa arvaamattomammaksi, joten kaikkiin olosuhteisiin kannattaa varautua.

Onko Kilimanjaron nousu vaikea?

Nousu Uhuru Peakille ei vaadi vuorikiipeilykokemusta tai teknisiä varusteita, eikä vaeltajien tarvitse kulkea erityisen pitkiä päivämatkoja tai kokea laskeutumista maailman vaarallisimmalle lentoasemalle. Silti pahin virhe Tansanian matkaan valmistautuessa on aliarvioida edessä oleva haaste.

Onko Everestin perusleiri vaikeampi kuin Kilimanjaro?

Everestin perusleirin vaellusta pidetään yleensä Kilimanjaroa vaikeampana sen pidemmän keston, 12–14 päivää, ja pitkään jatkuvan korkealla oleskelun vuoksi. Tämä lisää vuoristotaudin riskiä. Kilimanjaron huippu on kuitenkin korkeampi, ja viimeinen nousu on fyysisesti vaativampi.

Kilimanjaron nousussa tärkeimmät huomioon otettavat tekijät ovat:

Aika korkeuteen sopeutumiseen: Afrikan katon reitit kestävät 5–8 päivää, eli vaeltajilla on vain noin puolet ajasta sopeutua korkeuteen. Vaellusryhmän kestävyys ja oppaiden ammattitaito ovat ratkaisevia.

Korkeus: Kilimanjaron nousulle on ominaista nopea korkeuden kertyminen 5 895 metriin, etenkin joillakin reiteillä. Siksi aloittelijoiden kannattaa valita 7 päivän Lemoshon tai Machamen reitti, joilla vuoristotaudin riski pysyy mahdollisimman pienenä.

Ilmastovyöhykkeet: Polut kulkevat eri ilmastovyöhykkeiden läpi suhteellisen lyhyessä ajassa. Kehon on sopeuduttava nopeasti sekä korkeuteen että lämpötilan ja kosteuden muutoksiin, mikä voi tehdä noususta osalle vaeltajista raskaamman.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita