Linturetkeily Mkomazin kansallispuistossa sekä Pare- ja Usambaravuorilla

Kun ajattelemme Pohjois-Tansaniaa, ensimmäisinä mieleen tulevat Serengeti ja Ngorongoro, tunnettu Kilimanjaro sekä hieman vähemmän suosittu mutta niin ikään vaikuttava Tarangiren kansallispuisto ja Manyara-järvi. Kaikki ovat lintuharrastajalle kiinnostavia alueita: niissä ja niiden lähistöllä elää satoja lintulajeja. Maan pohjoisosassa on kuitenkin paljon muitakin paikkoja, jotka houkuttelevat seikkailunhaluisia lintujen ystäviä eri puolilta maailmaa linturetkille Tansaniaan.

Tansanian koillisosassa, lähellä Kenian rajaa, on useita tärkeitä lintualueita. Ne ovat yhä lajirikkaita, vaikka ihmisen vaikutus ympäristöön kasvaa. Usein uutisissa kerrotaan, että Usambaran ja Paren vuorijonojen vuoristometsiä hakataan aktiivisesti ja korvataan asutuksella, plantaaseilla, viljelymaalla sekä talousmetsillä, joihin puita istutetaan myöhempiä hakkuita varten. Näiden vuorijonojen ja Kenian rajan välissä sijaitsee kuitenkin laaja suojeltu alue, jossa tavataan satoja lintulajeja. Kyseessä on Mkomazin kansallispuisto. Lisäksi Usambaran ja Paren vuorilla on useita pienempiä suojelualueita. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä näillä alueilla voi odottaa näkevänsä Tansanian lintumatkalla.

Mkomazin kansallispuisto

Mkomazissa elää yli 400 lintulajia. Suurin osa alueesta on metsän peitossa, mutta avoimia alueita on myös runsaasti. Maisemassa näkyy myös yksittäisiä kallioisia kukkuloita, joiden rinteillä kasvaa galleriametsiä. Sateita saadaan vähän, sillä suurin osa niistä jää Mkomazin itäpuolelle eikä ylitä Usambaravuoria, jotka muodostavat kansallispuistolle luonnollisen esteen. Eteläiset Parevuoret suojaavat puistoa lännestä ja jatkavat Usambaran vuorijonoa. Pohjoisessa Mkomazi rajautuu Kenian puolella sijaitsevaan Tsavo Westin kansallispuistoon. Puistojen välissä ei ole luonnollisia esteitä, joten eläimet liikkuvat niiden välillä jatkuvasti ja aktiivisesti.

Puiston sijainti raja-alueella tekee siitä kiinnostavan paikan myös Tansanian harvinaisimpia lintuja etsivälle. Täällä voidaan toisinaan havaita keltaperäeremomela (Eremomela flavicrissalis) levinneisyysalueensa eteläisimmässä osassa, samoin kuin somalianapsija (Sylvietta isabellina), violettipuuharjalintu (Phoeniculus damarensis), Shelleynkottarainen (Lamprotornis shelleyi) ja kolmijuovatšagra (Tchagra jamesi). Näiden lajien tavanomaiset elinalueet sijaitsevat Kenian pohjoispuolella, Etiopiassa ja Somaliassa.

Yksi Mkomazissa havaituista kiinnostavimmista linnuista on Friedmanninkiuru (Mirafra pulpa). Lajista tiedetään melko vähän. Sitä on koskaan havaittu vain 3 rajatulla alueella: Etelä-Etiopiassa, Keski-Keniassa ja Kenian ja Tansanian rajalla. Jälkimmäisessä tapauksessa havaintoalueeseen kuului pieni osa Mkomazia. Friedmanninkiuru suosii pensaikkoja, mutta ei kuivilla alueilla. Tansaniassa sitä on nähty sadekauden aikana. Lajia pidetään hyvin arkaana – sen löytäminen kansallispuistosta olisi poikkeuksellisen hyvä onni.

Alueella elää muutamia lajeja, jotka luokitellaan nykyisin uhanalaisiksi. Näitä ovat sihteerilintu (Sagittarius serpentarius), valkopääkorppikotka (Trigonoceps occipitalis), korvakaulakorppikotka (Torgos tracheliotos), huppukorppikotka (Necrosyrtes monachus), valkoselkäkorppikotka (Gyps africanus), rüppellinkorppikotka (Gyps rueppelli), bateleurkotka (Terathopius ecaudatus), taistelukotka (Polemaetus bellicosus) ja arokotka (Aquila nipalensis).

Muuttavista lajeista Mkomazin alueilla vierailevat muiden muassa ruisrääkkä (Crex crex) ja arosuohaukka (Circus macrourus).

Osa Eteläisiksi Parevuoriksi nimetystä alueesta sijaitsee aivan Mkomazin länsirajalla.

Eteläiset Parevuoret

Koillis-Tansaniassa Eastern Arc -vuoret alkavat Pohjoisista Parevuorista ja jatkuvat etelään toisena vuorijonona, jota kutsutaan Eteläisiksi Parevuoriksi. Ne jakavat ylängön Tansanian pääalueeseen ja metsäiseen Mkomazin kansallispuistoon, joka sijoittuu Kenian rajan tuntumaan. Tärkeään lintualueeseen kuuluu useita lähekkäisiä metsäalueita, mutta niistä vain yksi, Chomen metsäreservaatti, tunnetaan hyvin. Käytännössä suurin osa lintutiedoista perustuu juuri tämän reservaatin havaintoihin.

Eteläisillä Parevuorilla havaittuihin kiinnostaviin lajeihin kuuluvat Sharpenmetsäpunarinta (Sheppardia sharpei) ja afrikansaumalintu (Artisornis metopias). Molempia on tavattu vuorten korkeimman kohdan, 2 463 metrin korkuisen Shengenan huipun, lähistöllä. Keltakurkkukerttu (Phylloscopus ruficapilla) on havaittu suunnilleen samalla alueella. Harmaatiaisieppo (Myioparus plumbeus) on nähty reservaatin alemmissa osissa.

Kotoperäisistä lajeista täällä tavataan South Paren valkosilmä (Zosterops winifredae). Linnun englanninkielinen nimi kertoo sen taustasta: South Pare White-eye elää vain täällä –  Tansanian Eteläisillä Parevuorilla – ja sen levinneisyysalue on hyvin pieni.

Valkosilmien heimossa (Zosteropidae) on yhteensä yli 140 lajia. Niistä 8 elää Tansaniassa, ja 3 on maan kotoperäisiä lajeja. Kokemattoman tarkkailijan voi olla vaikea erottaa lajeja toisistaan. Erottaminen vaatii tyypillisen oliivinkeltaisen höyhenpuvun yksityiskohtien sekä silmien ympärillä olevan valkoisen renkaan leveyden tarkkaa tarkastelua.

Läntiset Usambaravuoret

Tätä vuorijonoa peittivät alun perin tiheät ikimetsät. Jäljellä oleva trooppinen metsä on noin 30 miljoonaa vuotta vanhaa. Usambaravuoria pidetään yhtenä maailman monimuotoisimmista alueista. Vaikuttavan kauniiden vuoristomaisemien keskellä elää paljon kotoperäisiä kasveja ja eläimiä. Yksi esimerkki on paavalinkukka (Saintpaulia), joka tunnetaan suosittuna huonekasvina eri puolilla maailmaa. Alueen runsaan kotoperäisten lajien määrän taustalla on ennen kaikkea paikallinen ympäristö: erityisesti korkeus sekä vuoriston runsaat sateet.

Viime vuosikymmeninä alueen maankäyttö on tehostunut, mikä on vaikuttanut muun muassa lintujen elinympäristöihin. Puita on kaadettu suuria määriä, ja metsäalueet ovat pirstoutuneet ja pienentyneet. 1900-luvun alusta lähtien alueelle on syntynyt yhä enemmän maatiloja, plantaaseja ja arvokkaan puutavaran kasvatukseen tarkoitettuja talousmetsiä. Tärkeitä lintualueita on yhä kymmeniä, mutta niiden paikantaminen vaatii tarkkaa perehtymistä ornitologiseen karttaan.

Yhdellä Läntisten Usambaravuorten metsäreservaateista voidaan nähdä afrikantervapääskyjä (Apus barbatus) kalliojyrkänteillä. Puiden latvuksissa elää Sharpenkottarainen (Pholia sharpii/Poeoptera sharpii). Laji on täällä harvinainen, ja sen löytäminen olisi erinomainen havainto. Metsänreunoilla tavataan usein lajia, jota pidetään lähes alueen kotoperäisenä: vuoriyökehrääjää (Caprimulgus poliocephalus).

Usambaravuorten länsiosan linnusto tunnetaan heikommin kuin itäosan. Silti lintuharrastajat kulkevat usein myös näillä alueilla ja kirjaavat eri paikoissa 200–300 lajia.

Itäiset Usambaravuoret

Kun Usambaravuorten suuresta kotoperäisten lajien määrästä puhutaan, viitataan useimmiten vuoriston itäosaan, vaikka paikalliset lintualueet vaikuttavat vielä pirstoutuneemmilta kuin Läntisillä Usambaravuorilla. Tämä on seurausta yhä intensiivisemmästä maankäytöstä vuoristossa. Metsiä raivattiin ensin aktiivisesti kahviplantaaseja ja myöhemmin teeplantaaseja varten. Kuten Läntisillä Usambaravuorilla, myös täällä on noin 20 metsäreservaattia, kaikki kooltaan pieniä. Siitä huolimatta Itäiset Usambaravuoret kuuluvat koko manner-Afrikan tärkeimpiin alueisiin, joilla ornitologien työnä on suojella sukupuuton partaalla olevia lintuja. Siksi näiden paikkojen tulisi houkutella mahdollisimman paljon lintuharrastajia.

Usambaranhuuhkaja (Bubo vosseleri) tavataan Itä-Usambaran vuoristometsissä. Ornitologit ovat eri mieltä siitä, tulisiko sitä pitää omana lajinaan vai Fraserinhuuhkajan (Ketupa poensis) alalajina, jolloin sen luokitus olisi Ketupa poensis vosseleri. Usambaranhuuhkaja muistuttaa tavoiltaan monin tavoin Fraserinhuuhkajaa. Sen voi erottaa höyhenpuvun värityksen pienistä yksityiskohdista ja äänestä, mutta erot ovat vähäisiä. Joka tapauksessa Usambaranhuuhkaja on Tansanian kotoperäinen laji. Se havaittiin ensin Koillis-Usambaravuorilla ja myöhemmin Uluguruvuorilla. Yhdessä Udzungwavuorten kanssa nämä vuorijonot ovat erityisen tärkeitä Itä-Afrikan hautavajoaman luonnon monimuotoisuuden suojelulle.

Kiinnostavaa on, että sokokenpöllönen (Otus ireneae) kirjattiin Itä-Usambarassa vuonna 1992. Nykyisin se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi. Pöllön levinneisyysalue on hyvin rajallinen: pieniä erillisiä populaatioita on 3, niistä 2 täällä Usambaravuorten tässä osassa ja 1 naapurimaa Kenian rannikon lähellä. Laji on hyvin herkkä elinympäristönsä muutoksille. Jos metsät pienenevät ja etenkin jos Brachylena- ja Cynometra-sukujen puut vähenevät, myös pöllön elinalue supistuu. Toinen lajin olemassaoloa uhkaava tekijä on globaali ilmastonmuutos. Valitettavasti populaation tulevaa kokoa mallintavat tieteelliset tutkimukset ennustavat lajin häviämistä Usambaravuorilta. Tarkkailijoille lisähaasteen tuo se, että pöllö on yksinomaan yöaktiivinen.

Yksi Usambaravuorilla havaituista epätavallisimmista ja vaikeimmin löydettävistä lajeista on pitkänokkametsäkerttu (Artisornis moreaui). Usambaran kotoperäinen alalaji tunnetaan tieteellisellä nimellä Artisornis moreaui moreaui. Laji on nyt sukupuuton partaalla, ja yksilömääräksi arvioidaan 50–249. Ongelma on edelleen sama: elinympäristöjen tuhoutuminen. Tutkijat tarvitsevat kuitenkin lisää tietoa pitkänokkametsäkertun levinneisyysalueesta, jotta populaation tila voidaan arvioida tarkemmin. Kiinnostavaa kyllä, laji mainitaan Amani Nature Reserven nykyisissä lajilistoissa. Tämä alue kuuluu muutenkin lintulajien määrällä mitattuna runsaimpiin paikkoihin: siellä elää lähes 350 lajia.

Täpläkurkun (Arcanator orostruthus) löytäminen on kiinnostavaa, sillä lajin kutistuva levinneisyysalue ja populaation väheneminen herättävät huolta. Lintuharrastajia kiinnostaa erityisesti Swynnertoninpunarinta (Swynnertonia swynnertoni), jonka rinnassa näkyy selvä valkoinen puolikuun muotoinen kuvio.

Usambaranhyliotaa (Hyliota usambara) ja punapääsinivahaa (Spermophaga ruficapilla) – tarkemmin sen alalajia Spermophaga ruficapilla cana – pidetään alueen kotoperäisinä lajeina. Jälkimmäinen on näyttävä lintu, jolla on kiiltävän musta ruumis sekä kirkkaanpunainen pää ja rinta. Molempien lajien levinneisyysalue on hyvin pieni. Siksi niiden elinympäristöjen löytäminen ja näiden vaikuttavien lintujen näkeminen on lintuharrastajalle kiehtova tehtävä, vaikka populaatiot ovat valitettavan pieniä ja harvassa.

Oliivi-iibis (Bostrychia olivacea) ei ole täällä yleinen, mutta lajin havaitseminen on silti mahdollista. Tämä 70 cm:n iibis valitsee sopivan puun, yleensä kuolleen, ja käyttää sitä yöpaikkanaan. Päivisin se lentää saalistamaan tietyille reiteille. Alueella elävät myös Mombasantikka (Campethera mombassica) ja harakkamanikki (Spermestes fringilloides).

Muita Itä-Usambaran kotoperäisiä lajeja ovat Usambaranmetsäpunarinta (Sheppardia montana), vuoristopikkubulbuli (Phyllastrephus albigula), Usambaranrastas (Turdus roehli), Usambarankutoja (Ploceus nicolli) ja vihervyömesiäinen (Anthreptes rubritorques). Alueella on havaittu myös muita kotoperäisiä lajeja, joten niiden löytämisen todennäköisyys jollakin Itäisten Usambaravuorten pienistä metsäalueista on hyvä.

Metsäreservaatin mukaan nimetty Amaninmesiäinen (Hedydipna pallidigaster) ansaitsee erityishuomion. Lajin tieteellinen nimi Hedydipna tulee kreikan ilmauksesta "hēdu-deipnos - ἡδύ-δειπνος", jonka voi kääntää "makeisten syömiseksi" tai "herkkujen nauttimiseksi". Nimi viittaa näiden lintujen mieltymykseen makeaan kukkanektariin. Lajin nimen paikallisista juurista huolimatta Amaninmesiäinen ei ole kotoperäinen näissä metsissä eikä Tansaniassa, sillä sitä tavataan myös muualla, esimerkiksi Keniassa.

Usambaravuorten itäpuolella on pieniä lintualueita Tangan kaupungin pohjois- ja eteläpuolella Intian valtameren rannikolla. Usambaravuorten eteläpuolella puolestaan sijaitsevat Muhezan, Handenin ja Panganin piirikuntien rannikkometsät. Näiden paikkojen lajilistat eivät ole kovin laajoja, joten jätämme ne tässä väliin. Vielä etelämpänä on suurempia tärkeitä lintualueita, jotka ovat muodostuneet 2 tunnetun ja suuren kaupungin ympärille. Niiden linnustosta voit lukea artikkeleista, jotka käsittelevät linturetkeilyä Bagamoyossa ja Dar es Salaamissa. Muita Tansanian kiinnostavia lintualueita käsitellään yleiskatsausartikkelissamme "Tansania: 10 parasta linturetkeilykohdetta".

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita