Linturetkeily Manyara-järvellä, Tarangiressa ja Maasai-arolla

Pohjois-Tansaniassa kiinnostavia linturetkeilykohteita ovat muun muassa Serengeti, Ngorongoro ja Natronjärvi, Arushan ja Kilimanjaron kansallispuistot sekä Pare- ja Usambara-vuorijonojen taakse kätkeytyvä Mkomazin kansallispuisto.

Pohjoisen kansallispuistoihin kuuluu 2 matkailijoiden erityisen suosimaa kohdetta: Manyara-järvi ja Tarangire. Nämä alueet ovat olleet tunnettuja maailmalla jo Ernest Hemingwayn ajoista lähtien. Hemingway matkusti vaimonsa kanssa laajasti Britannian siirtomaissa, myös nykyisen Tansanian ja Kenian alueilla. Serengetissä, Manyara-järven rannoilla ja nykyisen Tarangiren puiston lähellä kirjailija viipyi pitkään, metsästi, perehtyi paikalliseen kulttuuriin ja kirjoitti muun muassa tietokirjan “Vihreät kunnaat Afrikassa” sekä novellin “Kilimanjaron lumet”. Jo 1930-luvulla Itä-Afrikan runsas eläimistö ja vaikuttava luonto vetivät puoleensa uteliaita ja kokeneita matkailijoita.

Nämä 2 suurta kansallispuistoa ja niiden ympäristö ovat edelleen erittäin monimuotoisen ja runsaan eläimistön aluetta. Myös linnusto on poikkeuksellisen rikas, ja monet lintuharrastajat tulevat tänne etsimään lajeja omille havaintolistoilleen. Tässä artikkelissa kerromme, millaisia lintuja voi nähdä Tansanian linturetkeilymatkalla Manyara-järvellä, Tarangiressa ja Maasai-arolla.

Manyara-järvi

Tähän laajempaan alueeseen kuuluvat Manyara-järvi, samanniminen kansallispuisto kokonaisuudessaan, puistoon kuulumaton osa järvestä sekä puiston yläpuolelle kohoava Marangin metsäreservaatti. Järvi on suolainen, mutta ei yhtä suolainen kuin Natronjärvi ja Eyasi-järvi, sillä siihen virtaa makean veden jokia. Sen suurin syvyys on tuskin yli 3,5 metriä, ja mittausten mukaan keskisyvyys jää alle 1 metrin. Järvellä on myös yksi piirre, joka yhdistää sen edellä mainittuihin järviin: Manyaralle kerääntyy valtavia, tuhansien flamingojen parvia. Kaikkiaan järven vedet voivat houkutella kerralla yli 2 miljoonaa vesilintua, joista suurin osa on pikkuflamingoja (Phoeniconaias minor).

Manyara-järvellä elävät myös afrikanrakonokat (Mycteria ibis), pikkupelikaanit (Pelecanus rufescens), niiden lähettyvillä perinteisesti pesivät marabut (Leptoptilos crumenifer) sekä harmaahaikarat (Ardea cinerea).

Järven mutaisilla rannoilla olemme nähneet Euraasiasta saapuvia muuttolintuja: talvehtivia luhtahuitteja (Porzana porzana) ja lapinkirvisiä (Anthus cervinus). Järven itäpuolella kansallispuiston ulkopuolella havaittiin punapyrstökutojien (Histurgops ruficaudus) keskittymiä. Laji on Tansanian endeeminen laji ja suosii sadekaudella tulvivia laidunmaita. Samalla alueella nähtiin talvehtivia pikkutuulihaukkoja (Falco naumanni) sekä arosuohaukkoja (Circus macrourus). Järven pohjoispuolella havaittiin myös madagaskarinhaikara (Ardeola idae), joka on uhanalainen laji.

Manyara-järvi tarjoaa elinympäristön myös sorsalintuihin kuuluvalle lapasorsalle (Spatula clypeata), valkopelikaaneille (Pelecanus onocrotalus), pitkäjaloille (Himantopus himantopus), ylöspäin kaartuvasta nokastaan tunnetuille avoseteille (Recurvirostra avosetta), kaspiantylleille (Charadrius asiaticus), lampivikloille (Tringa stagnatilis), hietatiiroille (Gelochelidon nilotica) ja useille muille lajeille, joita tavataan myös Natron- ja Eyasi-järvillä sekä Yaedan laakson soilla.

Varsinaisessa Manyaran kansallispuistossa tunnetaan noin 400 lintulajia. Jo mainittujen lisäksi petolinnuista kannattaa nostaa esiin palmukorppikotka (Gypohierax angolensis) ja ayresinkotka (Hieraaetus ayresii). Kaikkiaan puistossa on havaittu noin 50 petolintulajia.

Kansallispuiston värikkäistä linnuista huomio kiinnittyy usein harmaapäätaskukalastajaan (Halcyon leucocephala), hopeaposkisarvinokkaan (Bycanistes brevis) ja kultaisesta töyhdöstään tunnettuun kruunukurkeen (Balearica regulorum). Viimeksi mainittu laji on valitettavasti uhanalainen.

Jos tavoitteena on havaita alueella mahdollisimman monta lajia, kannattaa huomioida järveä ja rajattua kansallispuistoa laajempi linturetkeilyalue. Se on tärkeä lintualue hyvästä syystä: tänne perustettiin Manyara-järven biosfäärialue, johon kuuluvat kansallispuisto ja sitä ympäröivät laajemmat alueet. Kaikkiaan alueella voi laskea näkevänsä noin 600 lintulajia. Järven itäpuolella kulkee lisäksi Kwa Kuchinjan villieläinten vaellusreitti, jota pitkin monet eläimet siirtyvät Manyara-järveltä pohjoiseen Engarukin altaalle ja viereiseen Tarangiren kansallispuistoon.

Tarangiren kansallispuisto

Tämä kansallispuisto tunnetaan ennen kaikkea suurista elefanttimääristään. Ne elävät laajoilla alueilla, joita täplittävät valtavat baobabit. Tarangireen kuuluu kukkuloita ja alavia suoalueita, jotka ovat tyypillisiä idempänä sijaitsevan Maasai-aron maisemalle. Puisto on saanut nimensä joesta, joka virtaa sen halki pohjoiseen ja laskee kansallispuiston ulkopuolella Burungi-järveen. Myös järveä pidetään tärkeänä lintu- ja monimuotoisuusalueena.

Tarangiressa elää yli 500 lintulajia. Näyttävimmät ja helpoimmin huomattavat ovat tietenkin strutsit (Struthio camelus) ja koritrapit (Ardeotis kori). Strutseja pidetään maailman suurimpina lintuina, ja sopivasti osuneella potkulla ne voivat tappaa leijonan tai ihmisen. Koritrapit taas ovat lentävistä linnuista raskaimpia. Strutsi voi painaa jopa 130 kg ja koritrapi 20 kg. Lintuharrastajille kiinnostava havaittava on savannikirvinen (Anthus caffer), jota pidetään Itä-Afrikassa harvinaisena lajina.

Alueella on kiinnostavaa nähdä myös värikäs punakeltaseppä (Trachyphonus erythrocephalus). Laji tunnetaan siitä, että se asettuu vanhoihin muurahais- ja termiittikekoihin ja kilpailee näistä suojapaikoista mangustien kanssa. Toinen hylättyjä termiittikekoja hyödyntävä näyttävä lintu on savannisininärhi (Coracias caudatus). Se pesii mielellään myös kuolleiden puiden koloissa. Sen kirjava höyhenpuku on silmiinpistävä: lila rinta, sininen vatsa, vihreä niska, kirkkaansiniset alasiiven raidat, pehmeänruskeat yläsiiven höyhenet sekä punertavaposkinen pää, jossa kulkee valkea huurteinen juova. Naapurimaa Keniassa lintua pidetään maan epävirallisena symbolina.

Tarangiressa tavataan 8 kuningaskalastajalajia. Niihin kuuluvat yksi heimon pienimmistä lajeista, vain noin 11 cm pitkä kääpiökuningaskalastaja (Ispidina picta), sekä Afrikan suurin, 46 cm korkeaksi kasvava jättikuningaskalastaja (Megaceryle maxima). Jälkimmäisen lajin edustajat elävät jokirantojen tuntumassa. Niiden pesät ovat pitkiä tunneleita, joita linnut kaivavat nokallaan ja kynsillään, jotta munat saadaan tunnelin perälle. Näiden jokirantapesien keskipituus on 2 metriä, ja kerran on löydetty jopa 8,5 metrin pituinen tunneli.

Tarangiressa tavataan myös 9 sarvinokkalajia. Nimi viittaa nokan yläpuolella oleviin suuriin ulokkeisiin, jotka muistuttavat lehmän sarvia. Sarvinokat ovat vaikeasti lähestyttäviä mutta hyvin äänekkäitä lintuja, joiden huudot ovat teräviä ja kovia. Jos sellaisen ottaa kiinni, se kirkuu rajusti ja käy kuulon päälle. Tämä havaittiin jo ensimmäisissä yrityksissä kesyttää sarvinokkia. Näitä erikoisia lintuja ei kannata yrittää kesyttää.

Sarvinokista suurin, etelänmaasarvinokka (Bucorvus leadbeateri), liikkuu kansallispuistossa ja saalistaa pelottomasti myrkkykäärmeitä, kilpikonnia, mangusteja ja jäniksiä. Se on koko heimon lajeista ainoa varsinainen peto. Muita Tarangiressa tavattavia sarvinokkia ovat hopeaposkisarvinokka (Bycanistes brevis), trumpettisarvinokka (Bycanistes bucinator), harmaasarvinokka (Lophoceros nasutus), keltanokkasarvinokka (Tockus flavirostris), deckeninsarvinokka (Tockus deckeni) ja punanokkasarvinokka (Tockus erythrorhynchus). Viimeksi mainittu laji toimi esikuvana kuuluisalle Zazu-piirroshahmolle Disneyn animaatioelokuvassa Leijonakuningas.

Erikseen kannattaa mainita tansanianpunanokkasarvinokka (Tockus ruahae), joka nimensä mukaisesti on Tansanian endeeminen laji. Nämä sarvinokat istuvat mielellään savannin puissa lepäämässä tai etsimässä jyrsijöitä ja hyönteisiä. Kaikkiruokaisina ne syövät myös siemeniä ja hedelmiä. Muita Tarangiressa tavattavia Tansanian endeemisiä lajeja ovat kilimanjaronsilmälasintu, joka tunnetaan myös nimellä Broad-ringed White-eye (Zosterops eurycricotus), sekä naamiokaijanen (Agapornis personatus). Osa ornitologeista pitää myös fischerinkaijasta (Agapornis fischeri), tuhkanhohtokottaraista (Lamprotornis unicolor) ja punapyrstökutojaa (Histurgops ruficaudus) Tansanian endeemisinä lajeina.

Maasai-aro

Arushan ja Kilimanjaron kansallispuistojen eteläpuolella, täsmälleen Tarangiren ja Mkomazin kansallispuistojen välissä, levittäytyy laaja puolikuiva ruohotasanko. Se on ylänkö, jota reunustavat idässä ja kaakossa Pare-, Usambara-, Nguru- ja Nguuuvuorijonot. Itse ylängöllä näkyy paikoin matalia, yksittäisiä vuoria ja kukkuloita. Kasvillisuutta on niukasti, sillä jokia ja muita pysyviä vesistöjä on vähän, ja kuivina kausina vettä ei ole lainkaan. On havaittu, että tavallisesti naapurissa Tarangiressa elävät elefantit vierailevat näillä alueilla mielellään sadekauden aikana. Perinteisesti maasait käyttivät näitä maita karjan laiduntamiseen. Tätä aroa kutsutaan Maasai-aroksi, ja sen pinta-ala on noin 3 000 000 hehtaaria.

Tällä alueella on vaikea määritellä selvärajaisia lintualueita, joten kartalla näkyy lähinnä suuntaa-antava ja varsin summittaisesti asetettu ympyrä. Siitä huolimatta alueella elää kiinnostavia lintuja, ja se tunnetaan vielä puutteellisesti. Mainitsemme tässä vain muutamia huomionarvoisia lajeja, mutta on hyvä pitää mielessä, että Maasai-arosta on vain vähän luotettavaa aineistoa ja alue odottaa tarkempaa tutkimusta.

Alueella on havaittu satoja mustapääkutojan (Ploceus melanocephalus) pesimäyhdyskuntia. Korppikotkahelmikana (Acryllium vulturinum) on saanut nimensä kaulastaan ja päästään, jotka muistuttavat korppikotkien ulkonäköä, ja se viihtyy hyvin aron kuivilla alueilla. Akaasiatiaiset (Melaniparus thruppi), kääpiöbatikset (Batis perkeo), suomuruostepyrstöt (Argya aylmeri), paksunokkakanarialinnut (Crithagra buchanani) ja monet muut vedettömään ympäristöön sopeutuneet lajit menestyvät Maasai-aron avaruudessa.

Kallioiset kukkulat ovat Lazy Cisticola -lajin (Cisticola emini) suosimaa elinympäristöä. Joissakin lähteissä tämä laji yhdistetään toiseen lajiin ja siitä käytetään nimeä Cisticola aberrans. Englanniksi nämä 2 lajia tunnetaan nimillä Lazy Cisticola ja Rock-loving Cisticola. Juuri jälkimmäinen laji elää Tansaniassa Maasai-aron juurevilla rinteillä, missä metsämaat ja kallioinen maasto vaihtelevat.

Näillä kukkuloilla viihtyvät myös kalliotaskut (Thamnolaea cinnamomeiventris), hildebrandtinfrankoliinit (Pternistis hildebrandti) ja täpläkehrääjät (Caprimulgus tristigma). Petolinnuista Maasai-arolla elävät kotkat: savannikotka (Aquila rapax), sotakotka (Polemaetus bellicosus), mustakotka (Aquila verreauxii) ja afrikankotka (Aquila spilogaster). Laajalla ylängöllä menestyvät toki myös monet muut petolinnut.

Täällä usein havaittavia muuttolintuja ovat Euraasiasta saapuvat sininärhet (Coracias garrulus), satakielet (Luscinia luscinia) ja valkokurkkusatakielet (Irania gutturalis). Afrikan alkuperäisistä linnuista arolle talvehtimaan tulevat jakobiinikäet (Clamator jacobinus) ja heinäsirkkahiirihaukat (Butastur rufipennis) – ainoat Butastur-suvun linnut, joiden levinneisyys rajoittuu Afrikan mantereelle. Käkiä on kiinnostavaa seurata: pesäloisina ne munivat muiden lintujen pesiin ja toimivat pareittain. Koiraan harhauttaessa pesän isäntiä naaras munii yhden tai joskus useamman munan. Usein niiden “uhreja” ovat Turdoides-suvun linnut, luultavasti siksi, että niiden munien väri muistuttaa käkien munia.

Yleisesti ottaen Maasai-arolla elävät sitkeät ja vähään tyytyvät linnut, joiden joukossa on silti myös kirkkaita ja hyvin kauniita lajeja. Hyvä esimerkki on kultakirvinen (Tmetothylacus tenellus), joka suosii Maasai-arolla runsaina esiintyviä kuivia savanneja ja pensaikkoja.

Täällä elävistä Tansanian endeemisistä lajeista voidaan mainita tuhkanhohtokottarainen (Lamprotornis unicolor) ja naamiokaijanen (Agapornis personatus).

Mitä muita endeemisiä lajeja Tansaniassa tavataan, mistä niitä kannattaa etsiä ja mitkä paikat ovat ornitologien ja lintuharrastajien näkökulmasta tämän Itä-Afrikan maan kiinnostavimpia? Lue artikkelimme, jossa vastaamme näihin kysymyksiin: “Tansania: 10 parasta linturetkeilykohdetta”.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita