Bushbaby: mitä nämä eläimet ovat ja miten ne elävät?

Afrikassa elää pieni pörröinen eläin, joka liikkuu mieluiten yön suojassa. Sen tieteellinen nimi on galago, mutta paikalliset kutsuvat sitä nimellä bushbaby. Mikä galago on? Miksi niitä kutsutaan bushbabyiksi? Miksi nämä eläimet herättävät niin paljon ihastusta, ja missä niitä voi nähdä? Voiko galagoa pitää lemmikkinä? Tässä artikkelissa kerromme kaiken olennaisen näistä erikoisista eläimistä.

Galagot – pienet suloiset bushbabyt

Jos yövyt Afrikan maaseudulla kaukana suurkaupungeista ja lähdet ulos myöhään illalla, läheisistä pensaista ja puista kuuluu usein ääniä, jotka muistuttavat etäisesti katkonaisia vauvan itkuja. Paikallista eläimistöä tuntematon saattaa arvella, että ääntelijät ovat apinoita. Todellisuudessa kyseessä ovat galagot, yöaktiiviset eläimet, jotka elävät puunkoloissa. Ne voivat huutaa läpi yön. Joskus kyse on reviirin merkitsemisestä, joskus viestinnästä tai varoituksesta vaaran lähestyessä. Niiden ääniin tottuu nopeasti, eikä niihin pian enää kiinnitä suurta huomiota.

Galagot ovat pörröisiä eläimiä, joilla on suuret silmät. Siksi ne näyttävät hyvin suloisilta – melkein kuin japanilaisen animaattorin piirtämiltä. Niiden toinen yleinen nimi on bushbaby. Nimi viittaa sekä niiden ääntelyyn että söpöön ulkonäköön. Afrikaansiksi niitä kutsutaan myös sanalla nagapie, joka tarkoittaa yöapinaa. Se on galagolle ehkä kohteliaisuus, sillä vaikka ne ovat biologisesti kädellisiä, ne eivät yllä älykkyydessään monien muiden ihmisapinoiden ja apinoiden tasolle.

Hauskan nimensä, suurten silmiensä ja yöaikaisen ääntelynsä lisäksi bushbabyt tunnetaan isoista korvistaan ja poikkeuksellisesta ketteryydestään. Ne hyppivät vaivatta oksalta toiselle ja liikkuvat puissa kuin kotonaan. Ne elävät mieluiten pienissä perheryhmissä. Galagot ovat myös kaikkiruokaisia, mikä tekee niistä taitavia metsästäjiä ja ravinnonetsijöitä. Niitä on kiinnostavaa seurata, mutta se ei ole aina helppoa. Päivisin ne piiloutuvat oksien sekaan, eivät paljasta olinpaikkaansa ja nukkuvat rauhassa. Yölläkään niitä ei ole helppo nähdä. Huomaamattomuus kuvaa näitä yöapinoita hyvin.

Onko bushbaby puoliapina eli lemuri?

Kokemattomat matkailijat sekoittavat sen usein lemuriin. Ei ihme, sillä lemurit tunnetaan paljon paremmin, osittain Madagascar-animaatioelokuvien ansiosta. Moni muistaa karismaattisen kuningas Julienin ja hänen apurinsa. Lemurit ovat kyllä sukua bushbabyille, mutta ne eivät ole sama eläin. Lemurit elävät vain Madagaskarilla ja Komoreilla. Galagoiden elinalue ulottuu Saharan eteläpuoliseen manner-Afrikkaan. Bushbabyilla on myös muita lähisukulaisia Afrikan trooppisissa metsissä: lorit, potot ja angwantibot. Ennen kiinnostavimpia faktoja on hyvä ymmärtää hieman tarkemmin, mitä galagot oikeastaan ovat.

Mikä bushbaby on? Onko bushbaby apina?

Galagot ovat pieniä yöaktiivisia kädellisiä, joiden luontainen levinneisyysalue on Saharan eteläpuolinen manner-Afrikka. Kädelliset jaetaan tieteellisesti kuivakuonoisiin ja märkäkuonoisiin kädellisiin. Eläimen märkä kuono kertoo hyvästä hajuaistista. Sen avulla eläin havaitsee nopeasti tuulen nopeuden ja suunnan sekä erottaa monia hajuja samanaikaisesti. Olet ehkä tuntenut kissan kostean kuonon ja huomannut, että myös koiran nenänpää on märkä. Kun kosketat omaa nenääsi, huomaat taas, että se on kuiva. Siksi ihminen luokitellaan kuivakuonoisiin kädellisiin, kuten kaikki muutkin ihmiset. Tämän alalahkon nimi on Haplorhini.

Galago puolestaan kuuluu viereiseen alalahkoon Strepsirrhini, eli alempiin kädellisiin tai märkäkuonoisiin. Märkä kuono ei kuitenkaan ole niiden ainoa tunnuspiirre. Niiden peukalo ei asetu muita sormia vastaan yhtä selvästi, ja niillä on pitkänomaiset hoitokynnet turkin puhdistamista varten. Lisäksi bushbabyjen kyky erottaa värejä on heikko, mikä liittyy niiden pääasiassa yöaktiiviseen elämäntapaan. Galagot synnyttävät tavallisesti useita poikasia kerralla. Kiinnostavaa on myös se, että niiden aivot ovat tilavuudeltaan pienemmät kuin apinoilla ja muilla istukallisilla nisäkkäillä. Yleisesti alemmat kädelliset ovat ihmisapinoita vanhempaa evolutiivista haaraa ja siksi rakenteeltaan alkukantaisempia.

Alemmat kädelliset

Alemmat kädelliset jaetaan lemurimaisiin ja lorimaisiin eläimiin. Kuten edellä todettiin, kaikki lemurit ovat Madagaskarin kotoperäisiä lajeja. Ne saapuivat saarelle manner-Afrikasta uimalla useita kymmeniä miljoonia vuosia sitten ja kehittyivät siellä eristyksissä. Nykyisin ihminen on vienyt joitakin lemurilajeja läheisille Komoreille, mutta muualla niitä ei tavata. Galagot sijoittuvat Lorisoidea-yläheimoon, vaikka ne eivät ole loreja. Kuten huomaat, näitä pieniä eläimiä on vaikea löytää paitsi Afrikan pensaikoista myös luokittelutaulukoista.

Galagolajit ja lähisukulaiset

Lorisoidea-yläheimoon kuuluu 2 heimoa: Lorisidae, johon kuuluvat lorit, potot ja angwantibot, sekä Galagidae, eli galagot. Galagoista tunnetaan yli 20 kuvattua lajia. Tutkijat odottavat lisäksi, että uusia lajeja löytyy tulevaisuudessa. Jos etsit galagon kuvia Googlesta, näet niin monenlaisia ulkomuotoja, että eri bushbabylajit näyttävät lähes eri eläimiltä. Ne elävät erilaisissa elinympäristöissä ja maisemissa, ja niiden ulkoiset piirteet sekä elämäntavat vaihtelevat. Biologien on joskus helpointa erottaa galagolajit toisistaan niiden ääntelyn perusteella. Jokaisella lajilla on oma huutojen ja vikinöiden valikoimansa eri tilanteisiin.

Kaikkien galagolajien kuvaaminen tässä veisi paljon tilaa. Mainittakoon, että suurin niistä, Brown greater galago, kasvaa enimmillään 47 senttimetrin pituiseksi, vähintään 26 senttimetrin pituiseksi, kun taas pienimmän galagon, Prince Demidoff's bush babyn, ruumiinpituus vaihtelee 7,3–15,5 cm:n välillä. Erikoisista lajeista voidaan mainita myös Uluguru bush baby. Se elää Tansaniassa ja Keniassa jopa 2 000 metrin korkeudessa. Toinen kiinnostava laji on Sansibarin bushbaby. Sitä tavataan paitsi Sansibarilla myös Tansanian mantereella. Joillakin harvinaisilla lajeilla ei ole edes yleisnimeä. Esimerkiksi Sciurocheirus makandensis on nähty Gabonissa vain muutaman kerran, ja sitä tunnetaan hyvin vähän. 

Mitä siis tiedämme paremmin tutkituista lajeista? Miten nämä eläimet elävät salassa oksien lomassa?

Miten näiden yöeläinten elämä rakentuu?

Galagon ulkonäkö ja käyttäytyminen vastaavat sen elämäntapaa. Suuret silmät keräävät mahdollisimman paljon valoa ja auttavat näkemään pimeässä. Hyvä hämäränäkö on tyypillistä kaikille yöeläimille. Bushbabyilla on suuret ja herkät korvat. Ne muistuttavat paikantimia, jotka voivat kääntyä toisistaan riippumatta kaikkiin suuntiin. Korvat auttavat bushbabyja hahmottamaan ympäristöä, havaitsemaan vihollisen ajoissa ja kuulemaan lajitovereiden signaalit. Päivällä nukkuessaan galagot taittavat korvansa ja painavat ne tiiviisti vartaloa vasten. Näin äänet eivät häiritse niiden unta. Ne tekevät samoin hyppiessään, jotta korvat eivät osu oksiin.

Galagoilla on vahvat jalat ja käsivarret, joiden ansiosta ne ovat erinomaisia hyppääjiä ja kiipeilijöitä. Ne tarttuvat usein puunoksiin ja vetävät kevyen pienen kehonsa ylös. Paino vaihtelee lajeittain, mutta pysyy 50–1 500 gramman välillä. Pitkä ja taipuisa häntä auttaa säilyttämään tasapainon oksilla liikuttaessa.

Galagot loikkaavat puusta toiseen kevyesti ja tarttuvat taitavasti ennalta valittuun oksaan tai palmulehteen. Nämä pienet eläimet hyppäävät helposti puusta toiseen, vaikka oksien väli olisi pari metriä. Joidenkin galagolajien tiedetään pystyvän jopa 5 metrin hyppyyn. Niiden hyppäämisestä vastaavat jalkalihakset toimivat 6–9 kertaa tehokkaammin kuin sammakoilla. Pitkän matkan taittaminen nopeasti hyppysarjoilla on bushbabyille aivan tavallista.

Lyhyesti sanottuna nämä afrikkalaiset eläimet ovat sopeutuneet erinomaisesti elämään korkealla puissa. Niiden tiedetään laskeutuvan maahan vain harvoin. Ne hoitavat kaikki tarpeensa yöllä, palaavat päiväksi suojaan ja lepäävät rauhassa itse rakentamissaan pesissä, puunkoloissa tai sopivalla oksalla.

Sosiaalinen käyttäytyminen

Useimmat galagolajit elävät pienissä ryhmissä tai yksittäin. Tämä koskee erityisesti uroksia. Naaraat sen sijaan elävät poikastensa kanssa. Kun poikaset kasvavat, urokset lähtevät ja naaraat jäävät, jolloin syntyy sukulaisista koostuva syntymäryhmä. Joillakin galagolajeilla urokset muodostavat poikamiesryhmiä. Niiden sosiaalinen elämä ei siis ole täysin vähäistä. Useimmiten galagot elävät kuitenkin yksin. Ne merkitsevät reviirinsä ja valvovat tarkasti, ettei kukaan ylitä sen rajoja. Tätä varten ne virtsaavat käpälilleen ja kiipeävät puissa jättäen hajujälkiä. Käyttäytymistä kutsutaan virtsapesuksi.

Yöllä nämä pienet kädelliset palaavat lehdistä ja pienistä oksista tehtyihin pesiinsä. Joissakin tapauksissa ne käyttävät hylättyjä linnunpesiä tai jopa mehiläispesiä. Joskus bushbabyt elävät aktiivisen yön aikana yksin mutta muodostavat päiväksi tilapäisen yhteisön nukkumalla lähekkäin. Se on niille turvallisempaa: jos saalistaja lähestyy, vaaran ensimmäisenä havaitseva galago herättää muut huudollaan.

Mitä galagot syövät ja ketkä syövät niitä?

Bushbabyjen ravinto

Galagot ovat kaikkiruokaisia, vaikka suosikkiravinto vaihtelee hieman lajista toiseen. Yleisesti bushbabyjen ruokavalioon kuuluu:

• Puiden mahla ja pihka
• Kukat, siemenet, lehdet ja muu kasvillisuus
• Erilaiset hedelmät
• Hyönteiset, kuten kovakuoriaiset ja yöperhoset
• Pienet jyrsijät
• Sammakot ja liskot
• Pienet linnut ja niiden munat

Ketteryytensä ja suurten, lähes lepakkomaisten korviensa ansiosta bushbabyt saalistavat hyönteisiä vaivattomasti. Ne näkevät hyvin pimeässä ja pystyvät seuraamaan ja nappaamaan ohi lentäviä hyönteisiä.

Tähän mennessä voi vaikuttaa siltä, että nämä pienet eläimet pärjäävät luonnonympäristössään melko mukavasti. Hyönteiset lentävät niiden luo itsestään, puiden latvuksissa on runsaasti kasviravintoa, jota voi napata ohimennen, ravinteikasta mahlaa tihkuu puista, ja linnut elävät ja pesivät lähellä. Lisäksi oksilla on turvallisempaa kuin maassa. Silti galagoilla on luonnollisia vihollisia.

Niiden viholliset

Bushbabyja saalistavat mangustit, genettikissat, käärmeet, yölinnut, tavalliset koirat ja kissat sekä sakaalit. Myös kädellisten, kuten sinimarakatien, on nähty saalistavan bushbabyjen poikasia. On näyttöä siitä, että myös simpanssit saalistavat galagoita. Ihmisen lähimpinä sukulaisina ja kehittyneempinä kädellisinä nämä ihmisapinat ovat jopa tehneet alkeellisia aseita, joita ne käyttävät bushbabyjen tappamiseen.

Kuuluisa simpanssitutkija Jane Goodall huomasi ensimmäisenä 1960-luvulla, että nämä älykkäät ihmisapinat valmistivat työkaluja, kuten teroitettuja keppejä, termiittien kaivamiseen korkeista kekomaisista pesistä. Simpanssien tiedetään myös metsästävän innokkaasti ja tehokkaasti kolobusapinoita. Nykyisin simpanssien hyökkäykset bushbabyjen kimppuun on dokumentoitu monta kertaa: simpanssi katkaisee oksan, tekee siitä terävän kepin, teroittaa pään hampaillaan, kiipeää päivällä nukkuvien bushbabyjen kololle, tökkii terävällä kepillä sisään useita kertoja ja vetää lopulta liikkumattoman galagon ulos.

On kiinnostavaa, että tutkijat kiistelevät siitä, pitäisikö tällaista asetta kutsua keihääksi vai nuijaksi. Toisaalta teroitettu keppi muistuttaa ihmisten keihäitä. Simpanssit eivät kuitenkaan heitä niitä kuten varhaiset ihmiset, vaan työntävät ne suoraan uhriin. Joka tapauksessa tapa on usein tehokas. Pitkät, jopa 60 senttimetrin terävät kepit auttavat simpansseja saalistamaan alempia kädellisiä.

Missä galagot elävät?

Bushbabyja tavataan monenlaisissa ympäristöissä Saharan eteläpuolisessa manner-Afrikassa. Niiden levinneisyysalueen ulkopuolelle jää mantereen pohjoinen aavikkoalue karuine ympäristöineen, joka ei sovi näille puissa eläville eläimille. Saarista vain osa pienistä, mannerta lähimpänä sijaitsevista kuuluu niiden alueeseen. Madagaskarilta niitä ei kuitenkaan löydy.

Useimmat galagolajit elävät mieluiten metsien läheisyydessä. Niitä kuulee ja näkee kuitenkin usein kylien ja kaupunkien lähistön pensaikoissa. Niitä on havaittu jopa joillakin kaupunkialueilla. Osa lajeista elää kuivemmilla seuduilla ja on sopeutunut varsin hyvin savanniin. Muutamien lajien tiedetään menestyvän pensaikkoisilla ruohomailla. African Wildlife Foundation pitää galagoa menestyneimpänä kaikista alemmista kädellisistä. Tärkeimmät syyt ovat lajiston monimuotoisuus, yleinen runsaus ja laaja levinneisyysalue.

Galagot ihmisten läheisyydessä

Bushbabyt ovat oppineet elämään myös ihmisten läheisyydessä ja tulevat toisinaan varsin lähelle koteja. Niiden näkemiseksi ei usein tarvitse lähteä syvälle Afrikan erämaihin. Riittää, että valitsee hotellin vehreältä alueelta, jossa on runsaasti puita ja pensaita. Hyvä esimerkki on Altezza Travelin omistama Aishi Machame Hotel. Se sijaitsee vihreällä suojavyöhykkeellä Kilimanjaron kansallispuiston laidalla Pohjois-Tansaniassa. Tämä alue on Itä-Afrikan sydäntä ja useiden galagolajien elinaluetta.

Bushbabyt ovat Aishi Machame Hotelin vakivieraita

Voi tuntua hieman erikoiselta, että suosittelemme galagoiden tarkkailuun tavallista 3 tähden hotellia kaikkien Afrikan kohteiden joukosta. Se on kuitenkin aidosti hyvä paikka bushbabyjen seuraamiseen. Niitä on täällä runsaasti, ne ovat aktiivisia, niiden äänet kuuluvat helposti ja pienellä kärsivällisyydellä niitä myös näkee.

Aishi Machame Hotel sijaitsee Weruwerujoen rannalla. Joki saa vetensä suoraan Afrikan mahtavalta Kilimanjarolta, ja sen lähde on tulivuoren suurimmalla jäätiköllä, Furtwänglerillä. Kaupunki on nimeltään Machame, ja se sijaitsee lähellä Moshia, joka tunnetaan Kilimanjaron vaeltajien keskuudessa. Hotelli on vehreyden ympäröimä, suurten puiden ja trooppisten kasvien keskellä. Eläimet ovat tottuneet puutarhoissa kulkeviin vieraisiin. Päivisin sinimarakatit temmeltävät puiden oksilla ja hotellin parvekkeilla, joskus jopa kurkistavat vieraiden ikkunoista sisään. Yöllä bushbabyt heräävät ja aloittavat omat leikkinsä.

Aishi Machamessa eläimet näyttävät olevan kotonaan. Niiden levollinen olemus antaa vieraille mahdollisuuden seurata niitä läheltä. Oravat liikkuvat banaaninlehdillä. Linnut liitävät suuren fiikuksen luo. Toimistojen lähellä yölinnut ääntelevät. Gekot uskaltautuvat rohkeasti sisätiloihin. Yöllä onnekas vieras voi nähdä bushbabyja ja mangusteja.

Iltaisin ympäristö täyttyy bushbabyjen äänistä. Niitä voi kuunnella jo omasta ikkunasta. Jos haluat nähdä niitä, kannattaa suunnata lammen lähellä kasvavien bambujen luo. Siellä galagot ruokailevat puiden lomassa. Henkilökunta tuo niille hedelmiä, jotka houkuttelevat ne paikalle. Ne syöksähtävät esiin, nappaavat palan ja vetäytyvät takaisin. Toisinaan bushbaby jää hetkeksi paikalleen ja antaa onnekkaalle mahdollisuuden kuvaan.

Bushbabyjen kuvaaminen

Valokuvausta ajatellen galagosafarit eivät ole kovin sopivia. Päivällä nämä eläimet eivät ole aktiivisia, ja ne piiloutuvat tiheisiin puihin erittäin hyvin. Monia muita Afrikan eläimiä voi sen sijaan tarkkailla savannien halki kulkevalla safarilla maastoautosta käsin. Suosittelemme safarimatkaa niin moneksi päiväksi kuin lomasi sallii. Näin ehdit käydä useissa kansallispuistoissa ja monilla kiinnostavilla syrjäisillä alueilla. Näet monenlaisia eläimiä ja alat huomata eroja niiden käyttäytymisessä. Yöaktiivisia ja piilottelevia eläimiä, kuten bushbabyja, on kuitenkin helpompi seurata hotellialueella.

Galago ja ihminen. Ovatko bushbabyt harvinaisia?

Rauhanomaisten kohtaamisten lisäksi ihmisen toiminta voi vahingoittaa näitä pieniä kädellisiä. Yleisesti niiden suojelustatus on elinvoimainen, eli huolta aiheuttavia merkkejä on vähän. Joillakin lajeilla on kuitenkin havaittu kantojen tai elinalueiden pienenemistä. Ihminen vaikuttaa bushbabyihin epäsuorasti laajentamalla viljelysmaita tai kaatamalla metsiä. Se karkottaa eläimiä niiden alkuperäisistä elinympäristöistä ja vähentää galagokantojen ravintoa.

Bushbabyjen kesyttäminen

Toinen ihmisiin liittyvä ongelma on halu kesyttää näitä villieläimiä ja pitää niitä kotona. Toive on ymmärrettävä. Pieni pörröinen eläin suurine suloisine silmineen voi näyttää hyvältä lemmikiltä. Todellisuudessa ajatus on hyvin huono.

Tunnetulla eläintieteilijällä, Frankfurtin museon johtajalla ja "Serengeti Shall Not Die" -teoksen kirjoittajalla Bernhard Grzimekillä oli lemmikkinä bushbaby. Kirjassaan hän kirjoittaa näin: “Jotteivät liian monet ihmiset kirjoittaisi ja pyytäisi minua hankkimaan heille bushbabyja, on parasta mainita, että niillä on yksi hyvin selvä haittapuoli – epäelegantti tapa virtsata käsilleen ja jaloilleen, hieroa niitä yhteen ja hypätä sitten suoraan kasvoillesi märin käpälin. Kaikki seinät ja huonekalut, joihin ne koskevat, ‘hajustuvat’, ja ellei ikkunaa pidetä jatkuvasti auki, löyhkä on huomattava.”

Galagot ovat villieläimiä, jotka ovat sopeutuneet luontaiseen ympäristöönsä. Vankeudessa ne voivat huonosti ja sairastuvat helposti erilaisiin tauteihin. Erityisen suuri riski liittyy kosketukseen lajien kanssa, joita ne eivät kohtaa luonnossa. Galagot ovat myös sosiaalisia eläimiä. Voidakseen hyvin ja pysyäkseen terveinä ne tarvitsevat ympärilleen omia lajitovereitaan.

Bushbabyjen pitämiseen kotona liittyy myös eettinen ongelma: villieläimen irrottaminen sen luonnollisesta elinympäristöstä ja sulkeminen asuntoon tai taloon keinotekoisten esineiden keskelle on väkivaltaa elävää olentoa kohtaan. Galagolle mikään ihmisen vaivannäkö tai hoiva ei korvaa vapautta ja luonnollisen elinympäristön etuja, joihin evoluutio on valmistanut näitä eläimiä kymmeniä miljoonia vuosia. Halu pitää eksoottista eläintä lemmikkinä on usein vain itsekäs tapa erottua muista, ilman että eläimelle ja omistajalle koituvia seurauksia mietitään riittävästi.

Monissa maissa galagoiden pitäminen kotona on kiellettyä. Me Altezza Travelilla toimimme vastuullisena tansanialaisena matkanjärjestäjänä ja jaamme tämän näkemyksen täysin. Pyydämme miettimään eläimille mahdollisesti aiheutuvaa kärsimystä ennen harkitsemattomia päätöksiä. Afrikan villieläinten paikka on Afrikassa. Ihminen voi tulla vieraaksi ja ihailla niitä kauniissa kansallispuistoissa sekä muilla suojelluilla alueilla, joilla luonnonvarainen eläimistö on runsasta. Tule Tansaniaan, niin näytämme sinulle suloiset bushbabyt ja monet muut paikallisen ekosysteemin asukkaat niiden omassa luonnollisessa ympäristössä.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita