Isimilan kivipilarit

Yksi planeetan erikoisimmista luonnonilmiöistä ovat Itä-Afrikassa, Etelä-Tansaniassa sijaitsevan Isimilan laakson korongon useiden metrien korkuiset luonnonpilarit. Niiden alla kulkiessa on vaikea olla miettimättä, miten luonto on pystynyt muovaamaan näin vaikuttavia muodostelmia. Poikkeuksellisen kauneutensa lisäksi paikka tunnetaan arvokkaista arkeologisista löydöistä. On aika lähteä uudelle matkalle Altezza Travelin kanssa!

Isimilan salaperäiset kivipilarit

Kun seisot kanjonissa, yläpuolellasi kohoavat keltaisenruskeat hiekkakivipilarit saavat ihmettelemään luonnonvoimien kauneutta ja kekseliäisyyttä. Ne ovat muovanneet näistä muodostelmista kuin monimutkaisia taideteoksia. Samalla huomaat kysyväsi, oletko todella Afrikassa. Afrikasta mieleen tulevat usein akaasioiden täplittämät loppumattomat savannit, trooppiset jokilaaksot ja kalliokumpareet, joilta leijonat tarkkailevat reviirejään. Mielikuvissa ovat myös laajat aavikot ja tietenkin Kilimanjaro valkoisine jäätiköineen. Mutta kuivuneen järven paikalle syntynyt kanjoni? Sitä et ehkä odota näkeväsi täällä.

Ehkä kanjoni on tälle paikalle liian suuri sana. Ajatus vie helposti Arizonan Grand Canyonille Yhdysvalloissa, Coloradojoen uurtamaan valtavaan rotkoon. Tai Perussa sijaitsevaan Cotahuasiin, maailman syvimpään kanjoniin, jonka syvyys on yli 3 300 metriä. Isimilan kohteen mittakaava on vaatimattomampi – pilarit kohoavat enimmillään noin 30 metrin korkeuteen. Vertailukohtia voisi hakea pikemminkin Thaimaan Phae Mueang Phi -muodostelmista tai Serbian "Paholaisen kaupungista". Rotko olisi ehkä täsmällisempi sana. Silti tämä geologinen muodostelma on poikkeuksellinen. Täsmällisin kuvaava sana on korongo, joka tarkoittaa eroosion muovaamaa rotkoa.

Mikä Isimila on ja missä se sijaitsee? Se on laakso Tansanian eteläosassa, 2 kansallispuiston, Udzungwa Mountainsin ja Ruahan, välissä kauniisti nimetyn Iringan alueella. Laakso sijaitsee 20 kilometrin päässä samannimisestä Iringan kaupungista, lähellä Ugwachanyan kylää. Sen huomattavin osa ovat hiekkakiveen uurtuneet syvät rotkot. Näiden muodostelmien halki voi kulkea ja katsoa yläpuolella kohoavia erikoisen muotoisia luonnonpilareita. Ne ovat hyvin pitkän eroosioprosessin tulosta. Paikalla oli aikoinaan järvi, mutta myöhemmin se kuivui, ja tuulet jatkoivat kallion kuluttamista.

Nykyisin kanjonin pohjalla voi seistä ja katsoa 20–30 metrin korkuisia, näyttäviä hiekkakivipylväitä. Tuntuu melkein kuin olisi museossa, jossa muinaisten jättiläiskäsityöläisten työt ovat esillä. Pitkä käytävämainen uoma houkuttelee kävelylle. Matkan varrella huomaat jyrkät hiekkakiviseinämät, joiden yläosissa on paikoin vaikeapääsyisiä pieniä luolia. Välillä näyttää siltä, että reitti päättyy umpikujaan, mutta piilossa olevan mutkan takaa avautuu tie seuraavaan galleriaan.

Kiinnostavaa on, että muinaisen joenuoman pohjalla seisovat pilarit eivät ole Isimilan ainoa nähtävyys. Lähistöltä löydettiin muinaisten hominidien Hominidae eli hominidit on kädellisten lahkoon kuuluva heimo, johon kuuluvat ihmisten suku ja sen sukupuuttoon kuolleet esi-isät sekä 3 nykyisten ihmisapinoiden sukua: orangit, gorillat ja simpanssit. asuinpaikka. He olivat joko nykyihmisen suoria esi-isiä tai näiden lähimpiä sukulaisia. Arkeologit pitävät Isimilaa kansainvälisesti merkittävänä kohteena, jossa suurimmat löydöt ovat ilmeisesti vielä edessä. Toistaiseksi paikka tunnetaan kiehtovista fossiloituneiden, sukupuuttoon kuolleiden eläinten jäänteistä sekä eräistä varhaisimmista esi-ihmisten käsityökaluista – graniitista ja kvartsiitista tehdyistä särmätyistä kivikirveistä.

Nykyisin tiedetään vain vähän ensimmäisistä hominideista, jotka elivät Itä-Afrikan hautavajoaman Great Rift Valley eli Itä-Afrikan hautavajoama on suuri geologinen muodostuma, jonka tunnistamme Itä-Afrikan vuorista, kuten Ol Doinyo Lengain tulivuorista, Kilimanjarosta ja Ngorongoron ylängöstä. Mannerlaatat liikkuvat yhä hitaasti, ja niiden väliin syntyvät painanteet täyttyvät nykyisin vedellä (Punainenmeri sekä Victoriajärvi, Tanganjikajärvi ja muut järvet). Ajan myötä tämä prosessi erottaa Itä-Afrikan Intian valtameren saareksi. ulkopuolella.

Pohjois-Tansaniassa sijaitseva Olduvain rotko tuli laajalti tunnetuksi 1960-luvulla tehdyistä tärkeistä arkeologisista löydöistä, ennen kaikkea nykyihmisen kehityslinjaan kuuluneiden ensimmäisten hominidien kalloista. Isimilassa tutkijat ovat sen sijaan vasta lähestymässä merkittäviä tulevia löytöjä. Kaivauksia ja tutkimuksia tehdään nykyisinkin, mutta ei vielä siinä mittakaavassa, joka voisi tuottaa suuria läpimurtoja sen ymmärtämiseen, miten esi-isämme Itä-Afrikan hautavajoamasta levittäytyivät mantereelle.

Laajamittaisten kaivausten puuttuminen voi tällä hetkellä olla jopa matkailijoiden etu. Isimilan kanjonijärjestelmään pääsee toistaiseksi melko vapaasti, ja majesteettisia luonnonpilareita voi katsoa läheltä ja kuvata rauhassa.

Keitä olivat Isimilan varhaiset tutkijat?

Vuonna 1951 2 matkailijaa, johannesburgilainen opettaja Mr. Maclennan ja hänen ystävänsä Mr. Lilly, olivat matkalla etelään Great Northern Roadia. Great Northern Road oli nimi, jota käytettiin Kapkaupunki–Kairo-tiestä. Britannian viranomaiset suunnittelivat rakentavansa sen Afrikan siirtomaa-alueidensa halki. Päällystetyn maantien ja lennätinlinjan oli tarkoitus kulkea koko Afrikan poikki pohjoisesta etelään.
Tietä ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1874. Ensimmäinen yritys kulkea reitti päättyi epäonnistumiseen vuonna 1914, kun kapteeni Kelsey joutui leopardin tappamaksi matkalla. Vuonna 1924 suoritettiin ensimmäinen onnistunut retkikunta: 2 kevyttä kuorma-autoa ajettiin hiekkateitä pitkin 1 vuoden, 4 kuukauden ja 1 päivän ajan. Sen jälkeen aloitettiin asfalttiteiden rakentaminen nykyisen Egyptin, Sudanin, Etiopian, Kenian, Tansanian, Sambian, Zimbabwen, Botswanan ja Etelä-Afrikan halki. Reitin keskikohta oli Tansanian Arushan kaupungissa. 1950-luvun puoliväliin mennessä rakentaminen keskeytyi siirtomaajärjestelmän murruttua.
Nykyisin vanhaa ajatusta toteutetaan vähitellen, mutta nyt YK:n, Afrikan unionin ja Afrikan kehityspankin johdolla. Rakenteilla olevassa Trans-African Highway -verkostossa tämä reitti sisältyy pienin muutoksin Trans-African Highway 4 -tiehen (Cairo–Cape Town Highway), jonka pituus on 10 228 km. Iringan eteläpuolella. Lähellä pientä saksalaisten perustamaa kaupunkia silloisessa Tanganjikassa Tanganjika oli Britannian hallinnassa olleen Itä-Afrikan alueen nimi vuosina 1919–1961. Myöhemmin siitä tuli Tansanian mannerosa. he huomasivat epätavallisen muotoisen rotkon. Se teki heihin vaikutuksen, ja löytö herätti nopeasti tutkijoiden huomion. Näin yksi planeetan kiinnostavimmista arkeologisista kohteista tuli nykymaailman tietoon.

1950-luvun jälkipuoliskolla tutkijat työskentelivät alueella selvittääkseen sen geologiaa ja geomorfologiaa. Tuolloin löydettiin satoja niin sanotun Acheulin kulttuurin kiviesineitä: käsikirveitä, kaapimia, veitsiä, kiekkoja, hakkuutyökaluja ja muita välineitä ruhon paloitteluun sekä arjen tehtäviin ajoilta, jolloin ihmiskunnan esi-isät opettelivat työkalujen käyttöä. Löytöjen oletettiin heti olevan noin 260 000 vuoden ikäisiä. Nykyisin tutkijat arvioivat esineiden ulkonäön perusteella, että ne voivat olla 75 000–300 000 vuotta vanhoja. Mutta nämäkin ajoitukset ovat hyvin epävarmoja.

Nykyisin alueella tehdään uutta tutkimusta, jotta muinaisten työkalujen ajoitusta voidaan tarkentaa. Tutkijat ottavat näytteitä alueen erilaisista kerrostumista ja käyttävät nykyaikaisia analyysimenetelmiä selvittääkseen, mistä varhaiset ihmiset hankkivat materiaalin kirveisiinsä ja veitsiinsä. Sen jälkeen työkalujen ikä voidaan määrittää tarkemmin.

Acheulin kulttuurin esineiden lisäksi tutkijat ovat löytäneet Isimilasta muinaisten eläinten fossiileja, esimerkiksi sukupuuttoon kuolleen Hippopotamus gorgops -virtahepolajin jäänteitä. Muihin löytöihin kuuluu nykyisin sukupuuttoon kuolleiden sika- ja kirahvilajien fossiileja; näiden kirahvien kaulat olivat nykykirahveihin verrattuna lyhyemmät.

Kohteen tärkeimpiä tutkijoita olivat geologi Francis Clark Howell, joka kirjoitti yksityiskohtaisen raportin vuonna 1962, sekä kuuluisa arkeologi Louis Leakey, joka tutki muinaisten eläinten fossiileja. Tällä muinaisen asuinpaikan alueella ei kuitenkaan ole koskaan tehty perusteellisia tutkimuksia, saati varsinaisia laajamittaisia kaivauksia. Siksi Isimilan kivikautinen kohde kiinnostaa edelleen arkeologeja, ja tutkijoilla on Isimilassa eläneiden muinaisten ihmisten elämästä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Miten Isimilan pylväät muodostuivat?

Pilarien muodostuminen tunnetaan hyvin, ja asiantuntijat ymmärtävät sen prosessin. 300 000–400 000 vuotta sitten nykyisen kanjonin alueella oli järvi ja siihen laskevia puroja. Ilmasto tässä osassa Afrikkaa kuitenkin muuttui ja kuivui. Järvi kuivui vähitellen, ja vedet kuluttivat hitaasti kallioperää. Pehmeämpi kiviaines mureni pois, ja jäljelle jäi kovemmasta geologisesta materiaalista koostuvia pilareita. Samanaikaisesti eteni 2 prosessia: eroosio sekä aineksen kulkeutuminen ja kerrostuminen muualle. Näin syntyivät huuhtoutumat, rotkot ja laaksot.

Kun järvi kuivui kokonaan, tuuli alkoi rapauttaa korongoa ja hioa aiemmin muodostuneita hiekkakiviharjanteita ja -kaaria. Monet niiden osat ovat vähitellen romahtaneet. Näin syntyivät vapaasti seisovat pilarit, joiden ympäriltä kiviaines on huuhtoutunut, murentunut ja rapautunut pois. Prosessi jatkuu luonnollisesti yhä, mutta se on sen verran hidas, että näitä erikoisia luonnonveistoksia voidaan tarkkailla vielä tulevienkin sukupolvien aikana.

Nykyisin Isimilan korongon aluetta hallinnoi Tansanian kansallispuistoviranomainen, ja siellä käy matkailijoita, jotka haluavat nähdä omin silmin tämän luonnonihmeen: näyttävät hiekkakivipylväät muinaisen, vuosituhansia sitten kuivuneen järven pohjalla.

Isimilan kivikautinen kävelyretki: miten retki etenee?

Iringasta etelään ajetaan noin 15 minuuttia, minkä jälkeen käännytään Isimila Stone Age Site and Natural Pillars -opasteen kohdalta. Peltojen halki kulkeva suora tie vie samannimiseen museoon. Esillä on useita esimerkkejä muinaisista kivi- ja rautatyökaluista sekä nykyisiä paikallisia korinpunontatöitä. Korinpunontaa pidetään yhtenä alueella asuvien hehejen tunnetuista kulttuurisista piirteistä.

Museossa on valokuvia, jotka esittelevät hehejen elämää ja käsityötaitoja. Osa näyttelystä käsittelee hehejen sissisotaa saksalaisia siirtomaaisäntiä vastaan 1890-luvulla. Saksalaiset tukahduttivat väkivaltaisesti kapinoita, joita silloisen Saksan Itä-Afrikan Saksan Itä-Afrikka oli Afrikassa sijainneen Saksan siirtomaan nimi. Siihen kuuluivat nykyisen Tansanian, Mosambikin, Burundin ja Ruandan alueet. Se oli olemassa vuosina 1885–1918. Ensimmäisessä maailmansodassa kärsityn tappion jälkeen Saksa vetäytyi alueelta, ja siirtomaa-alueet asetettiin Britannian protektoraatin alaisuuteen. Britannia toimi paikallisväestön kanssa joustavammin. eteläosan vastahakoiset kansat nostivat. Vastauksena hehet tekivät onnistuneita hyökkäyksiä ja valtasivat kerran jopa aseistetun linnoituksen surmaten pari sataa saksalaista. Sissisotaa johti päällikkö Mkwawa, jota pidetään Tansaniassa kansallissankarina. Kiinnostavaa on, että Isimilan lähellä sijaitsevan Iringan kaupungin perusti juuri Saksan armeija hehejen kukistamista varten.

Isimilan kivikautisen kohteen museossa on myös useita tauluja, jotka kertovat Isimilassa 2000-luvulla tehtyjen geologisten tutkimusten taustasta sekä ihmisen evoluutiosta kivikaudella. Nykyihminen, Homo sapiens, kehittyi tuona aikana, ja siksi tutkijoita kiinnostaa ymmärtää alueella tapahtuneita evoluutioprosesseja.

Museolta vierailijat lähtevät oppaan kanssa kivitorneille kuivuneen järven altaaseen. Reittiä on vaikea löytää omin päin eksymättä.

Opas vie museolta kanjonille ja näyttää ensin erillisen pienen katoksen alla olevan laajan kokoelman muinaisesta asuinpaikasta löydettyjä kivityökaluja. Sen jälkeen retki jatkuu polun alkuun, josta reitti kulkee korongon pohjaa pitkin. Matka museolta polun lähtöpisteelle kestää 15–20 minuuttia.

Polku alkaa laskeutumisella kanjoniin voimalinjojen alapuolella. Jo täällä hiekkakivipilarit ovat vaikuttavia. Niiden muodot ovat erikoisia, ja kalliossa erottuu yksittäisiä kerroksia, joiden avulla geologit seuraavat muodostumisen historiaa. Osa pilareista muistuttaa vapaasti seisovia seiniä, toisissa taas on läpimeneviä aukkoja, jotka havainnollistavat eroosiovoimien toimintaa.

Korongon pohjaa kulkeva polku tekee lenkin, joten kierroksen jälkeen vierailijat nousevat esiin suunnilleen samassa paikassa, josta reitti alkoi. Kanjoniin pohjalla virtaa vettä vielä nykyisinkin. Puron leveys ja syvyys vaihtelevat vuodenajan mukaan: sadekuukausina vettä on enemmän, ja paikoin purot ylitetään kiviä pitkin.

Matkan varrella opas kertoo paikan muodostumisen historiasta ja täällä tehdyistä löydöistä. Korkeaseinäiset rotkot muodostivat luontevan aitauksen, johon riistaeläimiä oli mahdollista ajaa ja saartaa. Tämä saattoi olla yksi syy siihen, miksi muinaiset ihmiset valitsivat paikan asuinalueekseen. Todennäköisesti tulevat kaivaukset tuovat alueelta esiin vielä paljon kiinnostavaa.

Koko kävely kestää 1–3 tuntia sen mukaan, kuinka nopeasti tai rauhallisesti haluat edetä. Paras aika vierailla Isimilan korongolla on aamulla, kun aurinko ei ole vielä korkealla eikä sää ole liian kuuma. Kanjonissa kasvaa pensaita ja pieniäkin puita, mutta ne antavat vain vähän varjoa.

Iringan keskustassa on muuten kiinnostava museo, Iringa Boma. Se on kaunis kivestä ja tiilestä rakennettu, tiilikattoinen rakennus vuodelta 1914. Museossa voi viettää aikaa tutkien näytteitä ja esineitä, jotka kertovat kaupungin ja alueen historiasta. Historiasta kiinnostuneita ilahduttavat lukuisat taulut, joissa on valokuvia ja karttoja hehejen elämästä. Museo sijaitsee 3 pienessä huoneessa, mutta maakunnallisen Tansanian mittapuulla se on hyvin informatiivinen ja kiinnostava.

Iringa Bomassa näet vanhoja saksalaisia aseita, muun muassa museon sisäänkäynnillä seisovan tykin, sekä arjen esineitä, kuten perinteisiä pyyhkeitä, puisia huhmareita ja survimia jauhojen käsin jauhamiseen, keittiövälineitä ja tietenkin kalabassin, kuivatusta pullokurpitsasta tehdyn perinteisen astian. Esillä on myös kivityökaluja läheisestä muinaisesta asuinpaikasta ja jopa Isimilan pilarit pienoiskoossa. Museo kertoo lisäksi Ruahan kansallispuistosta ja Iringan ympäristöstä.

Kaupunki itsessään on kaunis, ja sille kannattaa varata vähintään 1 päivä. Historiallinen keskusta säilyttää muistoja saksalaisesta perinnöstä, ja siellä voi käydä vanhalla saksalaisella torilla, sotilasasemalla ja siistillä sotilashautausmaalla. Kaupungissa on myös tansanialaisia arkkitehtuurin ja kulttuurin kohteita: pääkatu kellotorneineen, jotka ovat tansanialaisille kaupungeille tyypillisiä, toiselle maailmansodalle ja Maji Maji -kapinalle, Maji Maji -kapina oli vuosien 1905–1907 kansannousu, jossa paikalliset heimot nousivat saksalaisia siirtomaaisäntiä vastaan. Saksalaiset harjoittivat Itä-Afrikassa raakaa riistoa ja alkuperäisväestön sortoa. Sana "maji" tarkoittaa swahiliksi vettä. Paikallinen arvostettu meedio vakuutti muille, että maji-majin taika – risiiniöljyllä ja hirssinsiemenillä sekoitettu vesi – muuttaisi saksalaisten luodit vedeksi. Taika ei toiminut, kapina tukahdutettiin raa’asti Saksan armeijan voimin, ja paikallisväestö joutui myöhemmin nälänhädän murskaamaksi. Joidenkin arvioiden mukaan nälänhätä tappoi jopa 300 000 ihmistä. omistetut muistomerkit sekä hyvin tärkeä paikallinen muistomerkki nimeltä Kitanzini. Se on paikka, jossa kasvaa puu, johon saksalaiset hirttivät tottelemattomimpia hehe-sotureita pelotellakseen muuta paikallisväestöä. Iringa on kuitenkin täynnä kiinnostavia paikkoja ja kauniita näkymiä myös sotahistoriallisten kohteiden ulkopuolella. Kaupunki sijaitsee kukkuloilla, ja talojen kattoja sekä eri suuntiin kulkevia katuja on ilo katsella.

Kaupungin ympärille on levittäytynyt paljon muitakin luonto- ja kulttuurikohteita, joihin Iringa Boma -museon kartta ohjaa. Vierailun Isimilan kanjonissa voi yhdistää pysähdykseen Iringassa. Näin matkaan tulee selvästi enemmän kerroksia, ja pitkään sitten kuivuneen altaan pohjalla seisovat kivipilarit jäävät mieleen vahvana lisänä Etelä-Tansanian matkaan, Itä-Afrikan sydämeen, missä ihmislajin historia kerran alkoi.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita