Onko Afrikassa tiikereitä?

Lyhyt vastaus on ei – Afrikassa ei elä villejä tiikereitä, eikä niitä ole koskaan elänyt siellä luonnonvaraisina. Joillakin yksityisillä suojelualueilla ja eläintarhoissa, erityisesti Etelä-Afrikassa, pidetään kuitenkin tiikereitä suojelu- ja matkailutarkoituksiin.

Nämä tiikerit elävät suojatuissa ympäristöissä eivätkä kuulu Afrikan luonnonvaraiseen eläimistöön. Luonnossa tiikerit ovat kotoisin Aasiasta, eivät Afrikasta.

Miksi niin moni ajattelee, että tiikerit liikkuvat vapaasti Afrikassa?

On yllättävää, kuinka moni uskoo, että safarilla Afrikassa nähdään leijonia, kirahveja, elefantteja ja… tiikereitä. Voit kokeilla tätä itse: kysy muutamalta ystävältä, mitä suuria petoeläimiä safarilla Afrikassa voi nähdä. Todennäköisesti joku mainitsee tiikerit. Jopa osa safarimatkailijoista luulee virheellisesti, että tiikerit liikkuvat Afrikassa, ja sekoittaa ne leopardeihin tai leijoniin. Miksi näin käy? Elävätkö tiikerit sittenkin Afrikassa?

Virheen tärkein syy on se, että ihmisillä on usein vaikeuksia erottaa suuria kissaeläimiäSuuret kissaeläimet ovat suurimpien kissaeläinten ryhmä omana alaheimonaan. Ryhmään kuuluu 5 Panthera-suvun lajia (leijona, tiikeri, jaguaari, leopardi ja lumileopardi) sekä 2 puuleopardien lajia (puuleopardi ja borneonpuuleopardi). toisistaan. Leopardit sekoitetaan helposti jaguaareihin, ja samaan joukkoon saatetaan laskea myös gepardit, vaikka ne kuuluvat eri kissaeläinryhmään. Puuma on myös pienempi kissaeläin, mutta jos maallikolle näyttää kuvan puumasta, se voidaan erehtyä luulemaan naarasleijonaksi. Yleisesti ottaen suuret kissaeläimet menevät monilla sekaisin, ja joskus jopa leijonia kutsutaan "tiikereiksi".

Toinen ongelma on suurten kissaeläinten maantieteen ymmärtäminen. Jaguaarit ja puumat elävät Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, leijonia tavataan Afrikassa ja osissa Intiaa, ja tiikereitä elää vain Aasiassa. Tämä sekaannus saa ihmiset ajattelemaan, että koska Afrikka on niin rikas villieläimiltään, myös tiikereiden täytyy liikkua sen savanneilla. Miksi niitä ei sitten ole siellä?

Miksi tiikerit eivät elä Afrikassa?

Tiikerit lajina kehittyivät Aasiassa noin 2 miljoonaa vuotta sitten pleistoseenikaudella, jota kutsutaan myös jääkaudeksi. Kissaeläinten evoluutiohistoria on monimutkainen ja täynnä puuttuvia välimuotoja. Pitkään uskottiin, että kaikki suuret kissaeläimet polveutuivat yhteisestä afrikkalaisesta esi-isästä. DNA-tutkimus ja sukupuuttoon kuolleiden lajien löydöt kuitenkin viittaavat siihen, että suuret kissaeläimet ilmestyivät ensimmäisen kerran Aasiassa lähes 6 miljoonaa vuotta sitten.

Tämä selittää, miksi tiikereitä tavataan vain Aasiassa – ne eivät ole koskaan olleet Afrikan alkuperäistä eläimistöä. Kiinnostavaa kyllä, tutkimusten mukaan myös afrikkalaisten leijonien ja leopardien esi-isät olivat alun perin Aasiasta.

Jos leijonat kuitenkin pääsivät Afrikkaan, mikä esti tiikereitä tekemästä samaa? Tutkijoilla ei ole yhtä ainoaa vastausta. Arvoitusta selitetään yleensä evolutiivisten, ekologisten ja maantieteellisten tekijöiden yhdistelmällä.

Evolutiiviset tekijät

Tiikerit kehittyivät menestymään Keski- ja Kaakkois-Aasian tiheissä maisemissa, joissa runsas kasvillisuus antaa suojaa väijymällä tapahtuvalle metsästykselle. Oranssinvalkoisen ruumiin mustat raidat toimivat metsissä erinomaisena suojavärinä ja antavat niille etua saalistuksessa.

Afrikassa maisema on kuitenkin suurelta osin avointa. Savannilla tiikereiden olisi vaikea metsästää, koska niiden suuri koko ja erottuvat kuviot tekisivät niistä liian näkyviä.

Tiikerit ovat myös suurimpia kissaeläimiä. Aasiassa ne pystyvät saalistamaan villisikojen ja peurojen lisäksi jopa hirviä, villikarjaa ja puhveleita. Runsas saaliseläinten määrä tarkoitti, ettei niiden tarvinnut vaeltaa pitkiä matkoja. Afrikassa suuri koko olisi kuitenkin haitta – savannilla nopeus ja kestävyys ratkaisevat enemmän, kun taas suuri ruumis rajoittaa liikkumista.

Lisäksi tiikerit eivät kiipeä puihin. Afrikassa niiden olisi vaikea paeta aurinkoa ja suojata saalistaan hyeenoilta, jotka ovat taitavia varastamaan ruokaa.

Tiikerit ovat lisäksi yksin metsästäviä eläimiä, toisin kuin ryhmissä saalistavat leijonat. Evoluutio valmisti nykytiikerit kosteisiin metsiin, bambutiheiköihin ja mangrovesoihin – ympäristöihin, joita Afrikan tasangoilla ei ole.

Ekologiset tekijät

Ekosysteemin näkökulmasta tiikerit olisivat Afrikassa päällekkäinen petoeläinryhmä. Ne täyttäisivät saman petojen ekologisen lokeron kuin leijonat, leopardit ja hyeenat. Koska tämä lokero on jo täynnä, tiikereiden olisi vaikea kilpailla reviireistä ja ravinnosta. Afrikan paremmin sopeutuneet pedot eivät antaisi niille tilaa vakiinnuttaa pysyvää kantaa.

Maantieteelliset esteet

Jo pelkkä siirtyminen Aasiasta Afrikkaan olisi tiikereille vaativa tehtävä. Reitin varrella on luonnollisia esteitä: korkeita vuoristoja, laajoja aavikoita kuten Sahara sekä muita luonnonmuodostumia. Aiemmin niiden ylittäminen oli vielä vaikeampaa, sillä jääkauden ilmasto oli paljon nykyistä ankarampi. Se, mistä leijonien ja leopardien esi-isät selviytyivät, osoittautui tiikereiden esi-isille liian vaikeaksi.

Ja miksi ylittää kaikki nämä vaikeudet, jos Keski- ja Pohjois-Aasian alueet sopivat tiikereille jo erinomaisesti? Kilpailua oli vähän, joten selviytymiseen ja lisääntymiseen riitti ruumiinkoon kasvattaminen, suojavärin hiominen ja erikoistuneiden metsästystaitojen kehittäminen – kyky pysyä pitkään liikkumatta väijyksissä, hiipiä äänettömästi saaliin lähelle ja tehdä nopea, voimakas loppurynnäkkö.

Näistä evolutiivisista eduista huolimatta nämä vaikuttavat eläimet ovat nyt sukupuuton partaalla.

Kuinka monta tiikeriä maailmassa on jäljellä?

Tiikerit vähenevät nopeasti elinympäristöjen tuhoutumisen ja ihmisen toiminnan, kuten salametsästyksen ja trofeemetsästyksen, takia. Arvioiden mukaan 1800-luvulla luonnossa eli noin 100 000 tiikeriä. Nykyään villejä tiikereitä on jäljellä vain noin 3 000–4 000. Parhaassakin tapauksessa kanta on pienentynyt 25-kertaisesti. 3 tiikerin alalajia kuoli kokonaan sukupuuttoon 1900-luvulla.

Missä maissa tiikereitä elää?

Tällä hetkellä tiikereiden uskotaan elävän 14 maassa: Intiassa, Kiinassa, Nepalissa, Bhutanissa, Bangladeshissa, Vietnamissa, Laosissa, Kambodžassa, Thaimaassa, Malesiassa, Venäjällä, Indonesiassa, Myanmarissa ja Pohjois-Koreassa. 

Pohjois-Korean kannan tilanne on kuitenkin epävarma. Myös tiikereiden esiintymisestä joissakin muissa luetelluissa maissa on epäilyksiä. Arvioiden mukaan tiikerit elävät enää vain noin 5–6 %:lla historiallisesta levinneisyysalueestaan.

Näiden maiden hallitukset pyrkivät suojelemaan jäljellä olevia, pirstoutuneita kantoja. Käynnissä on erilaisia suojeluohjelmia, joiden tavoitteena on torjua salametsästystä ja kasvattaa tiikerien määrää. Näistä toimista huolimatta villien tiikereiden kokonaismäärä jatkaa laskuaan.

Tiikerikantojen suojelu ja palauttaminen eivät rajoitu maihin, joissa tiikerit ovat historiallisesti eläneet. Suojelutyössä on mukana myös maita, jotka sijaitsevat kaukana tiikereiden luontaisista elinympäristöistä – myös 1 maa Afrikassa: Etelä-Afrikka.

Missä Afrikassa voi nähdä tiikereitä? (vankeudessa)

Etelä-Afrikassa on useita yksityisiä tiikerisuojelualueita ja niin kutsuttuja tiikerien kasvatusfarmeja. Asiantuntijat ovat arvostelleet osaa näistä hankkeista. Jotkut niistä ovat olleet mukana myös julkisissa kohuissa. Hankkeiden virallisesti ilmoitettu tarkoitus on kasvattaa tiikereitä turvallisessa ympäristössä, jotta ne voidaan myöhemmin vapauttaa luontaisiin elinympäristöihinsä Aasiassa – tai yksinkertaisesti auttaa lajin säilyttämisessä, koska esimerkiksi Kiinalla on ollut siinä vaikeuksia.

Näistä hankkeista tunnetuin on Laohu Valley Reserve, joka perustettiin erittäin uhanalaisen etelänkiinantiikerin sijoituspaikaksi. Sinne siirretyt yksilöt olivat syntyneet vankeudessa Kiinassa ja kuuluivat alalajinsa viimeisiin tunnettuihin edustajiin. Etelä-Afrikkaan siirtämisen jälkeen ne alkoivat lisääntyä. Nämä tiikerit elävät oloissa, jotka jäljittelevät tiiviisti niiden luontaista elinympäristöä, ja tavoitteena on opettaa niille luonnossa selviytymistä.

Tällaisten hankkeiden ongelma on kuitenkin se, että käytännössä näiden "afrikkalaisten" tiikereiden omistajat käyttävät niitä usein kaupallisiin tarkoituksiin – he perivät matkailijoilta maksun niiden näkemisestä tai myyvät niitä eläintarhoihin. Pahimmassa tapauksessa kyse on vankeudessa kasvatettujen tiikereiden tai jopa niiden ruumiinosien laittomasta kaupasta Aasian markkinoille. Kuten sarvikuonoilla, myös tiikereillä on kysyntää perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, jossa niiden luita, hampaita ja kynsiä käytetään kipulääkkeinä ja afrodisiakkeina.

Lisäksi Afrikassa on yksityisiä eläintarhoja ja matkailukohteita, joissa tiikereitä pidetään vankeudessa. Useimmissa niistä kävijöille tarjotaan mahdollisuutta nähdä villieläimiä läheltä ja ottaa kuvia niiden kanssa. Joissakin tapauksissa ihmiset voivat jopa olla vuorovaikutuksessa koulutettujen tiikereiden kanssa.

Esimerkiksi Sansibarilla (Tansania) toimii interaktiivinen eläintarha nimeltä Cheetah’s Rock, joka markkinoi itseään villieläinten pelastuskeskuksena. Se pitää bengalintiikeriä häkissä, mutta Cheetah’s Rockilla tai vastaavilla matkailukohteilla ei ole mitään tekemistä todellisen tiikerinsuojelun kanssa.

Selviäisivätkö tiikerit Afrikassa, jos niitä tuotaisiin sinne?

Kuten edellä todettiin, tiikerit eivät selviäisi Afrikan luonnossa, vaikka niitä tuotaisiin sinne. Syyt ovat samat, jotka estivät sekä nykytiikereitä että niiden esi-isiä vaeltamasta Afrikkaan alun perin:

• Afrikan ja Aasian ekosysteemit ovat liian erilaisia
• Afrikassa suurten petoeläinten välinen kilpailu on kovaa

On hyvin epätodennäköistä, että leijonat ja tiikerit voisivat elää samalla alueella.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita