25 erikoista ja hauskaa faktaa eläimistä (kuvat ja videot)

Tiesitkö, että pikkuruisella etanalla on enemmän hampaita kuin hailla ja että jääkarhulla on todellisuudessa musta iho ja läpinäkyvä turkki? Delfiinit kokoontuvat joskus ryhmiin "maistelemaan" pallokalan myrkkyä, kun taas mikroskooppiset karhukaiset voivat selvitä ilman ravintoa 30 vuotta ja kestää jopa -273 °C:n lämpötiloja. Tässä Altezza Travelin artikkelissa kerromme lisää kiehtovia ja hauskoja faktoja eläimistä.

1. Jättiläiskilpikonnat voivat painaa yhtä paljon kuin ruskeakarhu

Galápagossaarilla jättiläiskilpikonnat voivat kasvaa vaikuttavan kokoisiksi. Urokset painavat 270–400 kg, kun taas naaraat ovat yleensä pienempiä, 130–250 kg. Vertailun vuoksi: aikuinen ruskeakarhu painaa 200–600 kg.

Nämä poikkeukselliset kilpikonnat voivat elää 100–150 vuotta ja selviytyä yli vuoden ilman ruokaa tai vettä hitaan aineenvaihduntansa ansiosta. Lajina ne ovat kulkeneet maapallolla yli 2 miljoonan vuoden ajan. Nykyisin ne ovat kuitenkin uhanalaisia.

2. Delfiinit käyttävät pallokalan myrkkyä päihtyäkseen

Delfiinien on havaittu ärsyttävän myrkyllisiä pallokaloja tarkoituksella ja ottavan niitä suuhunsa, jotta kalat vapauttaisivat tetrodotoksiinia, voimakasta lamaannuttavaa myrkkyä. Pieninä annoksina myrkky näyttää kuitenkin vaikuttavan delfiineihin päihdyttävästi. Tämä erikoinen käyttäytyminen tallentui kameralle BBC Onen ohjelmassa Dolphins: Spy in the Pod.

Eläintieteilijä ja projektin tuottaja Rob Pilley kertoi Daily Mailille, että kuvausryhmä käsitteli pallokalaa hyvin varovasti, jotta se ei vahingoittuisi. Silti kala vapautti myrkkyään puolustautuakseen, minkä vuoksi delfiinit vaikuttivat "haltioituneilta", kun ne koskettivat sitä.

3. Jääkarhut eivät oikeasti ole valkoisia

Vastasyntyneillä jääkarhunpennuilla on hieno, läpikuultava turkki ja vaaleanpunainen poikasen iho. Kasvun myötä iho tummuu mustaksi tai lähes mustaksi, koska siinä on runsaasti melaniinia, ultraviolettisäteilyltä suojaavaa pigmenttiä. Tumma iho auttaa myös imemään auringonvaloa ja pitää jääkarhut lämpiminä arktisissa oloissa.

Turkki pysyy kuitenkin läpinäkyvänä. Se näyttää valkoiselta, koska valo siroaa ja heijastuu karvoista. Turkissa on 2 kerrosta: tiheä, eristävä aluskarva ja pidemmät suojakarvat, jotka hylkivät kosteutta. Yhdessä paksun ihonalaisen rasvakerroksen kanssa tämä rakenne auttaa jääkarhuja kestämään elinympäristönsä äärimmäistä kylmyyttä.

4. Leijonan karjunta voi kuulua jopa 8 km:n päähän

Leijonan karjunta voi kantaa jopa 8 km:n päähän. Uros- ja naarasleijonien ääntelyssä on selviä eroja, jotka liittyvät sekä niiden asemaan laumassa että ruumiinkokoon – suuremmat leijonat tuottavat syvempiä ja matalampia karjaisuja. Evoluution näkökulmasta karjunta palvelee ennen kaikkea reviirin merkitsemistä ja puolustamista. Käytännössä lauman johtavat yksilöt luovat eräänlaisen "äänirajan", joka auttaa naapurilaumoja pysymään etäällä.

5. Joidenkin eläinten aivopuoliskot voivat toimia toisistaan riippumatta

Tieteessä ilmiötä kutsutaan unihemisfääriseksi hidasaaltouneksi. Kun toinen aivopuolisko lepää syvästi, toinen pysyy aktiivisena ja tarkkailee ympäristöä. Tämä huomionarvoinen kyky tunnetaan muun muassa sorsilla, lokkeilla, hanhilla, kyyhkyillä, varpusilla, kottaraisilla, variksilla ja jopa merileijonilla. Ryhmän reunalla olevat yksilöt nukkuvat usein toinen silmä auki ja toinen aivopuolisko valppaana, ikään kuin vartijoina, jotka auttavat suojelemaan ryhmää.

6. Rotat "nauravat", kun niitä kutitetaan

Kun rottia kutitetaan, ne päästävät noin 50 kHz:n ultraäänisignaaleja. Ihminen ei kuule näitä ääniä, mutta ne voidaan havaita erikoislaitteilla. Science-lehden mukaan ääntely voi liittyä myönteisiin tunteisiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Kiinnostavaa on, että rotilla on naurusta vastaavia aivoalueita samaan tapaan kuin ihmisillä.

7. Leijonanpennut syntyvät täplikkäinä, leopardien tapaan

Tämä väritys toimii pentujen suojavärinä ja parantaa selvästi niiden selviytymismahdollisuuksia. Kasvaessa täplät haalistuvat ja turkki saa lajille tyypillisen kullanruskean sävyn, vaikka joillakin aikuisilla leijonilla voi säilyä heikkoja jälkiä kuvioinnista.

8. Perhoset aistivat kasvien maun jaloillaan

Perhosten jaloissa on kemoreseptoreita: aistinelimiä, jotka tunnistavat kasvin pinnan kemiallisen koostumuksen. Kun perhonen laskeutuu kasville, se "maistaa" sitä ja arvioi, sopiiko kasvi ravinnoksi tai munien laskemiseen.

9. Puutarhaetanalla voi olla jopa 15 000 hammasta

Kaikki nämä hampaat sijaitsevat radulassa, nilviäisten suussa olevassa elimessä. Sen avulla etanat raaputtavat ravintoa lehdistä ja levistä. Toisin kuin nisäkkäiden hampaat, nämä pienet hampaat koostuvat kitiinistä, vahvasta mutta joustavasta aineesta. Ne kuluvat vähitellen, mutta uusia hampaita kasvaa jatkuvasti tilalle.

10. Sarvikuonon sarvi koostuu samasta proteiinista kuin ihmisen hiukset

Sarvikuonon sarvi koostuu keratiinista – samasta proteiinista, jota on ihmisen hiuksissa ja kynsissä sekä eläinten kavioissa. Auringonvalo kuluttaa kuituja vähitellen, ja jatkuva hankaus maata, puita ja kiviä vasten muovaa sarven sille tyypilliseen kartiomaiseen muotoon. Osa tutkijoista arvioi, että ilman tätä hankaamista sarvikuonon sarvi voisi olla lieriömäinen. Tieteellistä varmistusta asiasta ei kuitenkaan ole, sillä sarven muotoon voivat vaikuttaa myös perimä, ikä ja sukupuoli.

11. Sarvilisko voi suihkuttaa verta silmistään

Tätä puolustusmekanismia kutsutaan autohemorragiaksi. Uhatuksi joutuessaan lisko nostaa verenpainetta päänsä verisuonissa, jolloin silmien lähellä olevat pienet hiussuonet repeävät. Verisuihkut voivat lentää jopa 90 cm:n päähän ja hätkäyttää petoja. Lisko voi myös pullistaa kehonsa lähes kaksinkertaiseksi.

12. Flamingot eivät oikeasti ole vaaleanpunaisia

Flamingon poikaset syntyvät harmaahöyhenisinä. Niiden tunnettu vaaleanpunainen väri kehittyy myöhemmin ravinnon ansiosta. Flamingot syövät pääasiassa leviä ja pieniä äyriäisiä, joissa on runsaasti karotenoideja, höyhenille ominaisen sävyn antavia luonnollisia pigmenttejä. Väritys on erityisen tärkeä pesimäkaudella, sillä syvä vaaleanpunainen kertoo hyvästä terveydestä ja kyvystä löytää ravintoa.

13. Torakat voivat elää viikon ilman päätä

Torakat eivät hengitä suun tai nenän kautta, vaan kehossaan olevien erityisten aukkojen, spirakkelien, avulla. Siksi torakka voi selvitä niin pitkään ilman päätä. Irrotettu pää voi jatkaa refleksinomaista liikehdintää useita tunteja, kunnes sen varastoitu happi loppuu. Toisin kuin ihmisillä ja monilla muilla eläimillä, torakoilla ei ole korkeaa verenpainetta eikä monimutkaista verenkiertojärjestelmää. Happi kulkeutuu niiden elimiin suoraan toisenlaisen mekanismin kautta.

14. Elefantinpoikaset imevät kärsäänsä

Elefantinpoikaset käyttävät kärsäänsä paljolti samalla tavalla kuin ihmisvauvat peukaloa tai tuttia. Se rauhoittaa niitä ja auttaa samalla opettelemaan tämän poikkeuksellisen elimen hallintaa. Kärsässä on yli 50 000 erillistä lihaskuituryhmää. Kiinnostavaa on, että myös aikuiset elefantit toistavat joskus samaa käyttäytymistä stressaavissa tilanteissa – tapa on jäänyt poikasajalta.

15. Karhukaiset voivat selvitä avaruudessa ja olla yli 30 vuotta ilman ravintoa

Nämä mikroskooppiset eliöt, joiden koko on enimmillään 0,5 mm, voivat selvitä äärimmäisissä oloissa – lähes -273 °C:sta 150 °C:een ja jopa 6 000 ilmakehän paineessa, mikä on noin 6 kertaa enemmän kuin Mariaanien haudan pohjalla. Tämä onnistuu kryptobioosin avulla: tilassa ne kuivuvat lähes kokonaan, hidastavat aineenvaihduntansa minimiin ja voivat olla ilman ruokaa tai vettä yli 30 vuotta.

Vuonna 2007 Euroopan avaruusjärjestö ESA lähetti karhukaisia avaruuteen FOTON-M3-satelliitilla. Osa niistä selviytyi ja palasi Maahan, vaikka ne altistuivat avaruuden tyhjiölle ja säteilylle.

16. Haamuravulla on hampaita vatsassaan

Haamuravut käyttävät näitä hampaita ravinnon jauhamiseen ja puolustautumiseen. Yhdysvalloissa toimivan Scripps Research Instituten tutkijat havaitsivat, että uhatuksi joutuessaan ravut hankaavat hampaitaan yhteen. Syntyy matalataajuinen ääni, joka etäältä muistuttaa hiljaista murinaa. Tämä auttaa niitä karkottamaan petoja.

17. Merihevoskoiraat kantavat ja synnyttävät jälkeläisensä

Merihevosilla on poikkeuksellinen lisääntymisjärjestelmä: parittelun jälkeen naaras laskee munat koiraan hautomispussiin, joka toimii kohdun tavoin, suojaa alkioita ja toimittaa niille happea ja ravinteita. Synnytyksen aikana koiras supistaa pussin lihaksia ja vapauttaa poikaset, jotka pystyvät jo syömään ja uimaan itsenäisesti.

18. Elefantin tiineys kestää 22 kuukautta

Elefanteilla on maaeläimistä pisin tiineys, jopa 680 päivää – lähes 22 kuukautta. Syntyessään elefantinpoikanen on fyysisesti hyvin kehittynyt: sen hermosto ja aistijärjestelmät ohjaavat jo liikkumista, refleksejä, kuuloa, näköä ja monia muita toimintoja. Siksi poikanen voi liittyä lauman sosiaaliseen elämään lähes heti.

19. Korppikotkat viilentävät itseään virtsaamalla jaloilleen

Kun neste haihtuu, se auttaa laskemaan ruumiinlämpöä. Tätä luonnollista mekanismia kutsutaan urohidroosiksi, ja se on yleinen linnuilla, joilla jalkojen iho on paljas ja verisuoniverkosto hyvin kehittynyt. Korppikotkien lisäksi myös flamingojen tiedetään käyttävän tätä viilennyskeinoa.

20. Gorillat osaavat purkaa salametsästäjien ansoja.

Vuonna 2012 Rwandassa sijaitsevassa Volcanoesin kansallispuistossa 2 nelivuotiasta gorillaa, Rwema ja Dukore, purki 2 salametsästäjän ansaa, jotka oli asetettu niiden reviirille. Tämä oli ensimmäinen kirjattu havainto tällaisesta käyttäytymisestä. Tapahtuman nähnyt gorillatutkimusohjelman koordinaattori Veronica Vecellio totesi, että gorillat toimivat varmasti ja näyttivät tuntevan tehtävän selvästi.

21. Virtahevot erittävät happoja, jotka suojaavat ihoa ultraviolettisäteilyltä

Virtahevot erittävät ainetta, jota kutsutaan usein verihieksi: punertavanoranssia nestettä, joka suojaa ihoa ultraviolettisäteiltä ja estää bakteerien kasvua. Toisinaan erite voi sekoittua emän maitoon ja antaa sille hennon vaaleanpunaisen sävyn. Tästä on saanut alkunsa myytti, jonka mukaan virtahevot tuottaisivat luonnostaan vaaleanpunaista maitoa.

22. Koiran hajuaisti on kymmeniä kertoja voimakkaampi kuin ihmisen

Ihmisellä on noin 5 miljoonaa hajureseptoria, kun taas koirilla niitä on yli 220 miljoonaa. Tietyillä roduilla, kuten paimenkoirilla ja ajokoirilla, reseptoreita voi olla jopa noin 300 miljoonaa. Myös koiran nenäontelo on rakenteeltaan hyvin monimutkainen: sisäänhengityksessä ilma jakautuu 2 virtaukseen, joista toinen kulkee keuhkoihin ja toinen hajureseptoreille. Tämä vahvistaa hajuaistia ja antaa koiralle mahdollisuuden analysoida hajutietoa hyvin tarkasti – esimerkiksi tunnistaa ruoan osia ja arvioida, onko ruoka turvallista.

Tästä huolimatta koiran makuaisti on heikommin kehittynyt kuin ihmisen. Koirilla on makureseptoreita noin 6 kertaa vähemmän, suunnilleen 1 700 verrattuna ihmisen 9 000:een.

23. Hämähäkkisilkki on useita kertoja terästä vahvempaa

Hämähäkkisilkki on noin 1 000 kertaa ihmisen hiusta ohuempaa ja puuvillaa kevyempää, mutta jotkin lajit voivat tuottaa säikeitä, jotka ovat useita kertoja terästä vahvempia. Yksi huomattavimmista esimerkeistä on Madagaskarilla elävä Darwinin kaarnahämähäkki. Se kutoo maailman suurimpia verkkoja, halkaisijaltaan jopa 25 m, ja pingottaa niitä joskus jokien ja vesiputousten yli. Sen silkin vetolujuus on 1 600 MPa eli megapascalia, mikä vastaa vahvaa teräslankaa. Nämä poikkeukselliset ominaisuudet johtuvat silkin proteiinirakenteesta, muun muassa säikeisiin upottuneista nanokiteistä.

24. Delfiinit kutsuvat toisiaan nimeltä

Jokaisella delfiinillä on yksilöllinen vihellysääni, joka toimii nimen tavoin. Se kehittyy ensimmäisten elinkuukausien aikana ja pysyy muuttumattomana aikuisikään saakka. Viestiessään delfiinit matkivat toistensa vihellyksiä, jolloin yksilöt tunnistavat oman "tunnusvihellyksensä" ja reagoivat siihen. Järjestelmä auttaa niitä koordinoimaan ryhmän liikkeitä ja saalistusta.

Elefanteilla on samankaltainen järjestelmä, mutta omalla tavallaan. Sen sijaan, että ne matkisivat toistensa ääniä, ne antavat jokaiselle lauman jäsenelle yksilöllisen äänellisen tunnuksen – käytännössä oman nimen.

25. Kyyhkyset voivat tunnistaa syövän ihmisellä

Yhdysvalloissa tutkijaryhmä koulutti kyyhkysiä tunnistamaan kuvia syöpäsoluista. Yksittäiset linnut saavuttivat diagnooseissa jopa 85 %:n tarkkuuden, ja kun niiden tulokset yhdistettiin, tarkkuus nousi 99 %:iin. Asiantuntijoiden mukaan tämä johtuu kyyhkysten poikkeuksellisesta näkökyvystä: ne erottavat pieniä väri- ja muotoeroja, jotka ihmiseltä usein jäävät huomaamatta. Oikean koulutuksen avulla nämä linnut voivat analysoida lääketieteellisiä kuvia yhtä tehokkaasti kuin tietokoneiden kuvantunnistusalgoritmit.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita