52 syytä 
Maksuton PDF 
Lähetä viesti WhatsAppissa 
Varaa maksuton puhelu 
Vuorikiipeily 
Lähes pystysuorat, yli 6 kilometrin korkuiset jyrkänteet, äärimmäinen säteily ja −90 °C:een laskevat lämpötilat ovat vain osa haasteista, joita tulevat tutkimusmatkailijat kohtaisivat yrittäessään nousta Marsin Olympus Monsille, aurinkokunnan korkeimmalle vuorelle ja suurimmalle tulivuorelle. Altezza Travel tarkastelee, mitä tällainen nousu todellisuudessa vaatisi.
Olympus Monsin huippu Marsin tutkimisen symbolina
Ihmiskuntaa on kautta historian vienyt eteenpäin halu tutkia tuntematonta. Löytöretkien aikakaudella tämä unelma antoi voimaa etsiä uusia maita. Kun ensimmäiset merenkulkijat olivat saavuttaneet aiemmin tuntemattomia saaria ja mantereita, tuhannet matkaajat seurasivat perässä. Askel askeleelta he tutkivat tasankoja ja vuorenhuippuja, kunnes maailmankartoista katosivat viimeiset tyhjät kohdat.
1900-luvulla ihmisen kunnianhimo kääntyi avaruuteen. Vuonna 1969 ihmisen jalka kosketti ensimmäisen kerran Kuun pintaa, ja lähes heti sen jälkeen Marsin tutkiminen nousi julkiseen keskusteluun. Vuonna 2020 SpaceX:n perustaja Elon Musk kertoi tavoitteestaan rakentaa 1 000 avaruusalusta ja siirtää noin 1 miljoona ihmistä Marsiin vuoteen 2050 mennessä. Ensimmäinen laukaisu, alun perin vuodelle 2026 suunniteltu ja miehittämätön, siirrettiin myöhemmin vuoteen 2028, jolloin Maa ja Mars olisivat tällaisen lennon kannalta suotuisimmissa asemissa.
Miehitetty koelento tuskin toteutuu ennen vuosia 2033–2040 edes optimistisimpien arvioiden mukaan. Ennemmin tai myöhemmin ihmiskunnan on kuitenkin ratkaistava, miten Marsin asuttamisen ensimmäisen vaiheen valmistumista merkitään. Monen mielestä voimakkain ja symbolisin teko olisi nousu Olympus Monsille, valtavalle vuorelle, joka kohoaa Marsin pinnan yläpuolelle.
Mikä Olympus Mons on?
Marsin järjestelmälliset havainnot alkoivat jo 1800-luvulla, mutta pitkään tähtitieteilijät näkivät nykyisen Olympus Monsin kohdalla vain vaalean läikän. Varhaisimmissa Mars-kartoissa alue oli merkitty nimellä Nix Olympica (”Olympuksen lumet”). Tutkijat arvelivat sen voivan olla jääkertymä, sillä ajan teleskooppitekniikka ei riittänyt tarkempien yksityiskohtien erottamiseen.
Vastaus saatiin vasta vuonna 1971, kun Mariner 9 -luotain saavutti Punaisen planeetan. Maahan lähetetyt kuvat paljastivat, että arvoituksellinen vaalea kohta oli itse asiassa aurinkokunnan korkein vuori. Jatkuvuuden säilyttämiseksi aiempiin karttoihin tutkijat nimesivät sen Olympukseksi ja käyttivät latinankielistä nimeä Olympus Mons.
Tulivuorisaari muinaisessa valtameressä
Kuvien tarkempi analyysi osoitti, että Olympus Mons on sammunut tulivuori, muodoltaan lähes täydellisen pyöreä. Muinaisen kalderan halkaisija on noin 70 kilometriä, ja vuoren tyvi ulottuu jopa 601 kilometrin leveydelle. Tulivuorta ympäröi pienempien harjanteiden ja vuorten verkosto, Olympus Aureole, joka ulottuu huipulta jopa 1 000 kilometrin päähän. Koko vuoristojärjestelmän pinta-ala on verrattavissa Ranskan ja Puolan yhteenlaskettuun kokoon.
Kuinka korkea Olympus Mons on?
Olympus Monsin korkeus Marsin keskimääräisestä pinnantasosta on noin 21,2 kilometriä, ja tyveltä huipulle se kohoaa arviolta 26 kilometriin. Se on useita kertoja korkeampi kuin Mount Everest, Maan korkein huippu, jonka korkeus on 8,8 kilometriä.
Yksi Olympus Monsin silmiinpistävimmistä piirteistä ovat sen jyrkät, paikoin lähes pystysuorat reunajyrkänteet, jotka kohoavat 6–7 kilometrin korkeuteen vuoren reunoilla. Tutkijat pohtivat vuosikymmeniä, miten nämä dramaattiset jyrkänteet syntyivät. Läpimurto tapahtui vuonna 2023, kun Euroopan avaruusjärjestön Mars Express -kiertorataluotain kuvasi poimuttuneen ja voimakkaasti erodoituneen alueen tulivuoren pohjoisrinteellä.
Pariisin-Saclayn yliopiston Anthony Hildenbrandin johtama tutkimusryhmä julkaisi lokakuussa 2023 tutkimuksen, jonka mukaan Olympus Mons muistuttaa Maan tulivuorisaaria, kuten Azoreita, Kanariansaaria ja Havaijia. Sen jyrkkien reunarinteiden erikoinen muoto voi viitata siihen, että noin 3,4–3,7 miljardia vuotta sitten Olympus Mons oli saari, joka kohosi muinaisesta, noin 6 kilometrin syvyisestä Marsin valtamerestä. Kun tulivuoren purkausaukosta virrannut laava kohtasi rannikkovedet, syntyi massiivisia maanvyörymiä, joista osa ulottui lähes 1 000 kilometrin päähän.
Vuonna 2024 tehty löytö viittasi siihen, ettei tämä muinainen valtameri ehkä ole kadonnut kokonaan. Euroopan avaruusjärjestön tutkijat yhdistivät Trace Gas Orbiterin ja Mars Expressin havaintoaineistoa ja löysivät vahvaa näyttöä säännöllisestä kuuran muodostumisesta Olympus Monsin huipulle. Kuura säilyy vain muutaman tunnin yöllä ja haihtuu auringonnousun jälkeen. Sen paksuus on vain 0,01 millimetriä, mutta näin kertyvän veden kokonaismäärä on noin 150 000 tonnia – tarpeeksi täyttämään 60 olympia-allasta.
Olympus Monsin nousu
Kuka esitti ensimmäisenä ajatuksen Olympus Monsille nousemisesta
Yksi ensimmäisistä, joka toi julkisesti esiin ajatuksen Olympus Monsille nousemisesta, oli tunnettu venäläinen tutkimusmatkailija Fyodor Konyukhov. Elämänsä aikana hän on tehnyt useita kymmeniä tutkimusmatkoja, joihin kuuluu myös useita yksinpurjehduksia maapallon ympäri.
Vuonna 2002 Konyukhov ylitti Atlantin valtameren yksin soutuveneellä vain 6 viikossa. Vuosina 2004–2005 hänestä tuli historian ensimmäinen purjehtija, joka kiersi maapallon yksin ja ilman pysähdyksiä maxi-luokan jahdilla kautta. Kaikkiaan hän on kulkenut yksin maailman valtamerillä noin 257 500 kilometriä. Matka vastaa lähes 6,5 kierrosta maapallon ympäri päiväntasaajaa pitkin.
Vuonna 2012 Konyukhov nousi 9 Etiopian korkeimmalle huipulle. Vuonna 2015 hän saavutti Mount Everestin huipun pohjoisharjanteen kautta Tiibetin puolelta. Vuonna 2020 Fyodor Konyukhov ja hänen poikansa nousivat Afrikan korkeimmalle vuorelle, Kilimanjarolle. Retken järjesti Altezza Travel.
Huhtikuussa 2024 Konyukhov sanoi haastattelussa haaveilevansa Olympus Monsin noususta:
”Unelmani on nousta Marsin Olympus Monsille. Se on sammunut tulivuori ja aurinkokunnan korkein vuori. Sen korkeus ylittää 20 kilometriä, ja sillä on jyrkät pystysuorat seinämät. Kadehdin niitä, jotka laskeutuvat Marsiin ja voivat nousta Olympukselle. Jos minulla olisi vielä 300 vuotta, omistaisin ne tämän tutkimusmatkan valmistelulle.”
Olympus Monsin nousun haasteet
Paine, lämpötila ja säteily
Tutkijoilla on jo riittävästi dataa mallintaa melko tarkasti, miten lähitulevaisuuden jälkeläisemme voisivat toteuttaa Olympus Monsin nousun. Ensimmäinen ja välittömin haaste olisi äärimmäisen ohut kaasukehä. Keskimääräinen ilmanpaine Marsin pinnalla on noin 610 pascalia, eli vain noin 1/160 Maan ilmanpaineesta. Olympus Monsin huipulla paine laskisi vielä alemmas, vain 70–100 pascaliin.
Tällaisissa oloissa ihminen voi selviytyä vain täysin paineistetun avaruuspuvun sisällä. Nykyiset avaruuspuvut on suunniteltu toimimaan samantyyppisissä ympäristöissä, vaikka retki ”Marsin huipulle” vaatisikin huomattavia teknisiä parannuksia.
Toinen suuri haaste on lämpötila. Marsin kesän aikana päivälämpötilat Olympus Monsin juurella voivat ajoittain nousta suhteellisen miellyttävään +27 °C:een. Yöllä lämpötila voi kuitenkin laskea −70 °C:een, ja huipulla se voi pudota jopa −90 °C:een. Teoriassa tämäkin ongelma voidaan ratkaista kehittyneellä lämmöneristyksellä avaruuspuvuissa.
Paljon vakavampi este on säteily. Mars Odyssey -luotaimen pitkäaikaiset mittaukset osoittavat, että säteilytasot Marsin kiertoradalla ovat noin 2,5 kertaa korkeammat kuin Kansainvälisellä avaruusasemalla ja yltävät noin 20 milliradiin päivässä. Tämä on noin 36 kertaa enemmän kuin säteily Maan pinnalla. Pitkä altistuminen ilman riittävää suojausta voisi johtaa vakaviin terveysvaikutuksiin, kuten kohonneeseen syöpäriskiin sekä solujen ja DNA:n vaurioihin.
Jyrkänteet ja tasangot
Kun Marsiin saapunut kiipeilijä aloittaa nousun Olympus Aureolelta, huippu ei ole näkyvissä. Tulivuoren valtavan koon vuoksi se sijaitsee kaukana horisontin takana. Edessä olisi sen sijaan melko jyrkkä alarinne, jota reunustavat 6–7 kilometrin korkuiset pystysuorat jyrkänteet vuoren reunoilla. Tällaisessa maastossa eteneminen olisi erittäin vaikeaa jopa Maassa.
Marsissa nousua vaikeuttaisi lisäksi heikko painovoima, joka on noin 38 % Maan painovoimasta. Toisaalta kävely ja hyppääminen tuntuisivat helpommilta, sillä ihmisen käytännön paino olisi noin 2,6 kertaa pienempi. Toisaalta hypyn pysäyttäminen tai liike-energian hallinta olisi paljon vaikeampaa.
Kun kiipeilijä saavuttaa Olympus Monsin varsinaiset rinteet, nousu muuttuu petollisen helpoksi. Keskimääräinen kaltevuus on täällä vain noin 5 astetta. Siksi viimeiset 300 kilometriä muistuttaisivat teknisen kiipeilyn sijaan pitkää ja kuluttavaa vaellusta. Hyvällä tahdilla pelkkä tämä vaihe voisi kestää jopa 2 viikkoa. Keskeisiä haasteita olisivat riittävän ruoan ja hapen kuljettaminen sekä lepopaikkojen valinta – avaruuspukujen sisällä tai liikkuvissa suojissa.
Aurinkokunnan korkeimmat vuoret
Usein kysytyt kysymykset
Koska “korkeus” voi tarkoittaa joko huipun korkeutta planeetan vertailutasosta tai tulivuoren kokonaisnousua sen juurelta.
Käytössä on 2 mittaustapaa. Absoluuttinen korkeus mitataan merenpinnasta tai Marsissa keskimääräisestä pintavertailutasosta huipulle. Suhteellinen korkeus mitataan vuoren juurelta huipulle, ja se voi olla huomattavasti suurempi. Mauna Kea on klassinen esimerkki: noin 4 200 m merenpinnan yläpuolella, mutta noin 10 203 m merenpohjasta huipulle.
Enimmäkseen tasaista, kivistä autiomaata. Huippu on niin laaja ja loivasti viettävä, että näkymä muistuttaisi tasankoa horisonttiin asti.
Olympus Mons on valtava, ja sen yläosan rinteet ovat matalia. Siksi “huippu” ei tuntuisi terävältä vuoren laelta. Kiipeilijä näkisi todennäköisesti karun maiseman jatkuvan ympärilleen ilman voimakasta korkeuden tuntua. Jopa ensimmäiset huippukuvat voisivat näyttää vaatimattomilta, koska kuvasta olisi vaikea päätellä, seisooko ihminen aurinkokunnan korkeimmalla vuorella vai tasaisella ylängöllä.
Ei oikeastaan. Huipun lähellä rinne on niin loiva, että alamäkeen liukuminenkin olisi vaikeaa.
Tulivuoren ulkoreunat ovat kuitenkin eri asia. Olympus Monsia kiertävät paikoin jyrkät, lähes pystysuorat ja useita kilometrejä korkeat jyrkänteet, ja juuri ne olisivat todellinen putoamisriski.
Ei. Mönkijät eivät ole laskeutuneet sinne, koska korkeus, ohut ilmakehä ja epävarmat pintaolosuhteet tekevät turvallisesta laskeutumisesta ja ajamisesta erittäin vaikeaa.
Vuoren suuri korkeus ja Marsin valmiiksi ohut ilmakehä heikentävät laskuvarjojen tehoa ja vaikeuttavat laskeutumista. Myös lentokonemaiset droonit ovat rajoitettuja. Maassa paksu irtopöly ja tuntematon pinnanalainen rakenne voisivat vangita mönkijän tai tehdä siitä liikkumattoman. Suurin osa Olympus Monsin tutkimuksesta perustuu kiertoradalta otettuihin kuviin ja etämittauksiin esimerkiksi Mars Expressin ja muiden luotainten tehtäviltä sekä laajempiin geofysikaalisiin tietoihin NASA InSightin kaltaisista tehtävistä.
Mahdollisesti. Osa tutkijoista arvioi, että Marsissa on yhä nouseva vaippapluumi, joka voisi käynnistää tulivuoritoiminnan uudelleen Tharsiksessa.
Olympus Monsin nuorimman laavan iäksi arvioidaan noin 2 miljoonaa vuotta. Yhdysvaltalais-alankomaalainen tutkimusryhmä analysoi NASA InSight -luotaimen dataa ja esitti, että kuuma vaippapluumi nousee hitaasti Tharsiksen alueen alla. Se saattaa nousta vain 1–2 cm vuodessa, mutta jos se lähestyy vulkaanista maakuntaa, se voi lämmittää magmajärjestelmiä uudelleen ja laukaista purkauksia, mahdollisesti yhdessä tai useammassa tulivuoressa.
Altezza Travelin kaikki sisällöt laaditaan asiantuntijanäkemysten ja perusteellisen taustatyön pohjalta ja ne noudattavat toimituksellisia periaatteitamme.
Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?
Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.
Climbing 
Safari 
About Tanzania 
Islands