Afrikan Ugly Five: eläinmaailman antisankarit

Jos olet joskus harkinnut safaria Afrikassa, olet todennäköisesti kuullut Big Five -eläimistä: elefantista, leijonasta, sarvikuonosta, leopardista ja puhvelista. Joka vuosi tuhannet matkailijat ja villieläimistä kiinnostuneet suuntaavat Tansaniaan nähdäkseen nämä tunnetut eläimet luonnossa.

Big Five -eläinten rinnalla on kuitenkin toinen ryhmä, joka saa paljon vähemmän huomiota – vähemmän tunnettu Ugly Five -viisikko.

Tässä artikkelissa tarkastelemme savannin ulkonäöltään ehkä epäsovinnaisimpia eläimiä, joita tavataan Tansanian kansallispuistoissa. Tässä on Afrikan Ugly Five.

Pahkasika

Afrikan Ugly Five -viisikko alkaa sikojen heimoon kuuluvalla eläimellä, jonka teki tunnetuksi Leijonakuningas – pahkasialla, joka muistetaan Pumba-hahmon esikuvana.

Pahkasika on saanut nimensä kasvojen erottuvista pahkamaisista ulokkeista. Sen vartaloa peittävät harvat harjakset, joten eläin näyttää kauempaa lähes karvattomalta. Selkeimmät karvapeitteet ovat selän harjanne sekä kasvojen ja hännän tupsut.

Urospahkasiat ovat yleensä naaraita suurempia, ja niiden kasvojen pahkat ovat selvemmät. Niillä on myös näyttävät syöksyhampaat, jotka voivat kasvaa jopa 65 cm pitkiksi. Naaraillakin on syöksyhampaat, mutta ne ovat selvästi pienemmät.

Vaikka pahkasiat voivat syödä pieniä jyrsijöitä, lintuja ja selkärangattomia, niiden ravinto on pääosin kasviperäistä. Erityisen tunnusomaista on ruokailuasento: ne laskeutuvat usein etujalkojensa varaan, taivuttavat niveliään kuin nojaisivat kyynärpäihin ja laiduntavat, juovat tai kaivavat tässä asennossa.

Pahkasikoja tavataan yleisesti savanneilla, avoimilla ruohomailla ja harvapuustoisilla alueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tansaniassa niitä näkee esimerkiksi Serengetin, Tarangiren ja Arushan kansallispuistoissa sekä Ngorongoron suojelualueella ja muilla suojelluilla alueilla. Pahkasiat ovat melko säikkyjä ja yllättävän nopeita: ne voivat juosta jopa 50 km/h. Ketteryys auttaa niitä pakenemaan petoja, kuten leopardeja, leijonia, hyeenoja ja muita suuria lihansyöjiä.

Ennen kuin lähdet safarille tarkkailemaan Tansanian villieläimiä, kannattaa tutustua safarin pakkauslistaamme. Olemme koonneet kattavan oppaan varusteista, joita saatat tarvita matkalla ja eläintarkkailussa savannilla. Lista on ladattavissa ja tallennettavissa käytännöllisenä PDF-tiedostona.

Täplähyeena

Hyeenat voivat muistuttaa koiria, mutta ne kuuluvat kissaeläimiä lähellä olevaan petoeläinten alalahkoon Feliformiaan. Niiden esi-isät ilmestyivät noin 22 miljoonaa vuotta sitten mioseenikaudella ja liikkuivat Euraasian metsissä. Monet tuon ajan varhaisista kissaeläinlajeista elivät kiinnostavasti pääosin puissa.

Afrikassa elää 4 hyeenalajia, joista täplähyeena on yleisin. Sitä kutsutaan usein nauravaksi hyeenaksi. Nimi viittaa täplikkääseen turkkiin, ja lempinimi tulee sen erottuvista, kovista ääntelyistä, jotka muistuttavat naurua ja voivat kantaa jopa 13 km päähän.

Täplähyeenat ovat hyvin älykkäitä eläimiä. Ne elävät suurissa klaaneissa, joita hallitsee tiukka matriarkaalinen rakenne: naaraat ovat johtavassa asemassa. Naarashyeenat ovat yleensä uroksia suurempia, vahvempia ja määrätietoisempia. Klaanin johtajuus siirtyy tavallisesti emolta tyttärelle, mikä vahvistaa tiivistä naarashierarkiaa.

Naaraat pysyvät synnyinklaanissaan koko elämänsä ja tekevät yhteistyötä metsästyksessä ja poikasten kasvattamisessa ilman urosten apua. Urokset sen sijaan lähtevät synnyinklaanistaan nuoruusiässä. Kun ne löytävät uuden ryhmän, niiden asema alkaa sosiaalisen arvojärjestyksen alimmalta tasolta, kaikkien ryhmän urosten alapuolelta. Myös klaanin hallitsevin uros on silti jokaista naarasta alempana ja alistuu usein jopa nuorille naaraille.

Jos haluat ymmärtää paremmin hyeenaklaanien erityistä dynamiikkaa, katso alla oleva video.

Hyeenoiden erikoisiin piirteisiin kuuluu myös niiden lisääntymisanatomia. Naaraspuolisilla täplähyeenoilla on ulkoiset sukuelimet, jotka muistuttavat hyvin paljon urosten sukuelimiä. Penikseltä näyttävä elin on pidentynyt klitoris, jota kutsutaan usein pseudopenikseksi, ja se toimii myös synnytyskanavana. Klitoriksen muodostama kanava on suhteellisen kapea, ja synnytys johtaa usein sen repeämiseen, mikä voi aiheuttaa sekä emon että poikasen kuoleman.

Luoteis-Tansaniassa, erityisesti sukuma-kansan keskuudessa, hyeenan osia käytetään yhä perinteisessä lääkitsemisessä. Hyeenan lihasta, nahasta ja jopa ulosteesta valmistettujen rohtojen uskotaan auttavan monenlaisiin sairauksiin, myös tuberkuloosiin.

Täplähyeenat esiintyvät myös paikallisessa kansanperinteessä. Erään tansanialaisen tarinan mukaan ne palvelevat noitia, jotka ratsastavat niillä kuin hevosilla. Mtwaran alueella jotkut uskovat, että lapsesta, joka syntyy yönä, jolloin hyeenan nauru kuuluu, voi kasvaa varas tai rikollinen.

Vaikka hyeenoita pidetään usein haaskansyöjinä, tämä maine ei kerro koko totuutta. Todellisuudessa 66–90 % niiden ravinnosta tulee eläimistä, jotka ne metsästävät itse.

Marabuhaikara

Marabuhaikara on suuri kahlaajalintu, jota tavataan usein asutuksen lähellä. Se tunnetaan kaatopaikkojen vakiovieraana, jossa se etsii haaskoja ja pieniä jyrsijöitä – sille mieluista ravintoa. Lajia kutsutaan joskus myös hautausurakoitsijalinnuksi sen erikoisen ulkonäön takia: tummat siivet ja selkä laskeutuvat vartalon ylle kuin viitta, ja alta erottuvat pitkät, ohuet jalat.

Tämä vaikuttava lintu voi kasvaa jopa 1,5 metrin korkuiseksi ja painaa 9–10 kg.

Ranskalainen luonnontutkija René Lesson kuvasi marabuhaikaran tieteellisesti ensimmäisen kerran vuonna 1831. Nimen Marabou arvellaan tulevan arabian sanasta murābit, joka tarkoittaa suunnilleen hiljaista tai erakkoa.

Marabuhaikarat syövät usein haaskoja. Kalju pää ja pitkät paljaat kaulat auttavat niitä pysymään puhtaampina, kun ne ruokailevat syvällä raadoissa. Ravinto ei kuitenkaan rajoitu haaskansyöntiin: marabuhaikaroiden tiedetään saalistavan myös muita lintuja, kuten kyyhkysiä, pelikaanin poikasia, merimetsoja ja jopa flamingoja.

Korvakauluskorppikotka

Kuten edellinen Afrikan Ugly Five -viisikon jäsen, myös korvakauluskorppikotka on tunnettu haaskansyöjä eri puolilla Afrikkaa. Sen vahva, koukkumainen nokka repii helposti ihoa ja lihasta, joten raadot avautuvat nopeasti. Hyvin happaman mahansa ansiosta korppikotka pystyy sulattamaan mätänevää lihaa turvallisesti, vaikka siinä olisi haitallisia aineita, kuten botuliinitoksiinia, koleraa tai pernaruttoa. Syömällä haaskoja sekä vaarallisia bakteereja ja viruksia korvakauluskorppikotka auttaa pitämään ekosysteemin terveenä – siksi sitä voi kutsua savannin tärkeäksi puhtaanapitäjäksi.

Nykyisin elää 23 korppikotkalajia, ja yksi Afrikan yleisimmistä on ruskeakorppikotka. Marabuhaikaran tavoin sillä on paljas pää, joka auttaa lintua pysymään suhteellisen puhtaana ruokailun aikana. Piirre liittyy myös ruumiinlämmön säätelyyn. Kun korppikotkalla on kylmä, se vetää päänsä hartioiden väliin ja peittää itsensä siivillään. Kuumalla säällä se ojentaa kaulansa viilentyäkseen.

Lisäksi ruskeakorppikotka voi alentaa ruumiinlämpöään virtsaamalla jaloilleen. Tätä prosessia kutsutaan urohidroosiksi. Se ei ainoastaan viilennä lintua, vaan auttaa myös neutraloimaan bakteereja ja loisia, joita raadoista voi jäädä.

Korvakauluskorppikotkat saalistavat harvoin terveitä eläimiä ja kohdistavat huomionsa usein haavoittuneeseen tai sairaaseen saaliiseen. Tällaisen ravinnon löytämiseksi linnut viestivät toisilleen erityisillä signaaleilla. Korkealta taivaalta on vaikea havaita liikkumatonta raatoa kaukana alhaalla. Kun yksikin korppikotka löytää sen, se alkaa kaartaa paikan yläpuolella ja viestii muille, että ravintoa on lähellä.

Altezza Travel järjestää kiinnostavan retken nimeltä Vulture Safari. Se on erityisen hyvä valinta, jos olet kiinnostunut erikoisista linnuista: Tansaniassa elää yli 1 150 lajia. Retki antaa ennen kaikkea harvinaisen mahdollisuuden nähdä yksi Afrikan tunnetuimmista sulkapeitteisistä asukkaista lähietäisyydeltä.

Gnuuantilooppi

Afrikan Ugly Five -viisikon päättää antilooppien heimon tunnetuin jäsen, gnuuantilooppi. Lajilla on keskeinen osa yhdessä luonnon vaikuttavimmista ja dramaattisimmista tapahtumista: suuressa eläinvaelluksessa, joka on maapallon suurin maaeläinten vaellus. Vuosi toisensa jälkeen, satojentuhansien vuosien ajan, miljoonat gnuuantiloopit kulkevat seeprojen ja gasellien rinnalla samaa reittiä ravinnon perässä ja muodostavat jatkuvan kierron.

Kenian Maasai Marasta lähteneet laumat siirtyvät Tansanian Serengetin kansallispuistoon ja jatkavat sen jälkeen Ngorongoron suojelualueelle. Sieltä ne kulkevat myötäpäivään alueen länsipuolta pitkin ja suuntaavat takaisin pohjoiseen kohti Kenian rajaa. Koko matkan ajan niiden on väisteltävä petoja, jotka seuraavat laumojen liikkeitä.

Voimakkain ja dramaattisin vaihe koittaa Mara-joen ylityksessä aivan maiden rajalla. Joessa elävät nälkäiset krokotiilit, ja ylitys muuttuu usein niille tappavaksi juhla-ateriaksi.

Gnuuantiloopin toinen nimi, gnuu, käännetään afrikaansista usein ilmauksilla wild beast, wild ox tai wild cattle. Toisten lähteiden mukaan nimi juontuu khoikhoin kielestäKhoikhoi on yksi eteläisen Afrikan tiettyjen etnisten ryhmien laajimmin puhutuista ei-bantukielistä. Se tunnetaan monenlaisista naksahdusäänistään, ja se luokiteltiin aiemmin khoisan-kieliryhmään; tätä luokitusta pidetään nykyisin vanhentuneena., jossa se tulee sanasta t’gnu.

Lopuksi

Ne eivät ehkä näy kiiltäväpintaisissa matkailuesitteissä tai ole luontodokumenttien tähtiä, mutta jokaisella näistä eläimistä on tärkeä rooli ekosysteemissä. Afrikan Ugly Five -eläimet muistuttavat, että luonnossa arvo ei synny ulkoisesta kauneudesta, vaan siitä, miten kukin laji ylläpitää elämän tasapainoa. Ehkä juuri niiden rumuudessa näkyy luonnon aito ja siloittelematon kauneus.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita