52 syytä 
Maksuton PDF 
Lähetä viesti WhatsAppissa 
Varaa maksuton puhelu 
Safari Serengetin kansallispuisto on osa samannimistä ekosysteemiä ja yksi Afrikan tunnetuimmista suojelualueista. Se kattaa lähes 15 000 km². Se on myös Tansanian vanhin kansallispuisto: se perustettiin vuonna 1951 ja nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1981. Laajat savannit, runsas eläimistö ja poikkeukselliset geologiset ilmiöt kuvaavat Serengetiä hyvin. Puiston halki kulkee suuren gnuuvaelluksen reitti, ja juuri täällä voi kohdata kuuluisan Afrikan Big Fiven: elefantit, leijonat, puhvelit, sarvikuonot ja leopardit.
Tähän artikkeliin kokosimme kiinnostavimmat faktat Serengetin kansallispuistosta.
Faktoja yhdestä maailman vanhimmista ekosysteemeistä
Serengetin ekosysteemi on maantieteellinen alue Tansaniassa. Sen suojeltu osa kattaa noin 30 000 km², ja siihen kuuluvat Serengetin kansallispuisto sekä useat muut suojelualueet. Ekosysteemi on yksi planeetan vanhimmista ja ekologisesti hyvin merkittävä. Alueella elää suuri kirjo lajeja, myös endeemisiä lajeja, joita ei tavata missään muualla maailmassa.
1. Kopjet: poikkeuksellinen geologinen ilmiö
Serengetin kansallispuistossa näkee vaikuttavan geologisen muodostuman, joka tunnetaan nimellä kopje. Ne ovat ikivanhoja kiteisiä kalliomuodostumia, jotka puhkaisevat pintamaan ja paljastavat useiden metrien korkuisia graniittipaljastumia. Kun pehmeämmät kivilajit kuluvat pois, näkyviin nousee rosoisia graniittihuippuja, joita voimakkaat tuulet ja lämpötilanvaihtelut ovat muokanneet ja rikkoneet. Kopje-kallioiden auringon lämmittämät pinnat ovat leijonille mieluisia lepopaikkoja. Ne tarjoavat varjoa ja hyvän tähystyspaikan, josta leijonat pääsevät suojaan voimakkaalta auringolta ja voivat tarkkailla ympäristöään.
Kopjet ovat Serengetin maiseman tunnusomainen piirre ja vehreitä keitaita laajojen tasankojen keskellä. Ne ylläpitävät satoja kasvilajeja, ja niiden ympärillä elää runsaasti hyönteisiä, liskoja, käärmeitä ja pieniä jyrsijöitä. Nämä geologiset muodostumat ovat usein parhaita paikkoja tarkkailla leijonia, gepardeja ja leopardeja, jotka hakeutuvat suojaan auringolta.
2. Ol Doinyo Lengai -tulivuori
Serengetin kansallispuiston lähellä sijaitseva Ol Doinyo Lengai on yksi Itä-Afrikan nuorimmista ja aktiivisimmista tulivuorista. Se on poikkeuksellinen, koska se purkaa karbonaattipohjaista laavaa, toisin kuin useimmille tulivuorille tyypillistä piidioksidirikasta laavaa. Tämä harvinainen, natriumilla ja kaliumilla rikastunut laavatyyppi voi purkautua suhteellisen matalissa lämpötiloissa – 500–600 °C:ssa. Tavanomaisen kirkkaanpunaisen sijaan laava näyttää tummanruskealta tai mustalta. Se on myös poikkeuksellisen juoksevaa ja viileää, ja sen alkuperä on edelleen osin arvoitus.
Ol Doinyo Lengai kohoaa 1 962 metrin korkeuteen. Sen ravinteikas karbonaattilaava virtaa huipulta läheisille Serengetin tasangoille ja rikastaa maaperää. Alueen alkuperäiskansaan kuuluvat maasait kunnioittavat tulivuorta nimellä "Jumalan vuori".
Faktoja Serengetin eläimistöstä
Kansallispuiston eläinten tarkkaa määrää on vaikea laskea, sillä puisto rajautuu muihin suojelualueisiin ja villieläimet liikkuvat vapaasti alueiden välillä. Arviot antavat kuitenkin käsityksen Serengetin laajasta luonnon monimuotoisuudesta.
Esimerkiksi Tanzania Wildlife Research Institute (TAWIRI) arvioi vuonna 2020 paikallisen elefanttikannan noin 7 000 yksilöön, ja samana vuonna puhveleita laskettiin noin 60 000. Encyclopedia Britannican mukaan puistossa elää noin 3 000 leijonaa. Serengetin tunnetuimpiin ilmiöihin kuuluu kuitenkin ennen kaikkea suuri gnuuvaellus, johon palaamme seuraavaksi.
1. Suuri gnuuvaellus
Joka vuosi yli miljoona gnuuta, seuranaan satojatuhansia seeproja ja gaselleja, muodostaa valtavia laumoja ja kulkee vehreiden tasankojen halki ravinnon perässä. Vaellus muodostaa laajan myötäpäivään kulkevan kierroksen, joka alkaa Tansanian Serengetin kansallispuistosta ja ulottuu Kenian Maasai Maran suojelualueelle. Reitti on täynnä vaaroja: petollisia jokien ylityksiä, joissa krokotiilit odottavat, sekä laajoja alueita, joilla suuret kissaeläimet saalistavat laumojen heikoimpia yksilöitä. Tämä dramaattinen ja vaikuttava luonnonilmiö on toistunut tuhansien vuosien ajan.
Marras–tammikuuhun mennessä vaellus palaa Tansaniaan: eläimet siirtyvät Kenian Maasai Maran suojelualueelta Serengetin kansallispuiston läpi kohti Ngorongoron suojelualuetta. Helmikuussa ja maaliskuussa ne kulkevat pääasiassa eteläisessä Serengetissä ja siirtyvät huhtikuuhun mennessä länteen kohti Grumeti-jokea. Kun sadekausi alkaa Tansaniassa touko–kesäkuussa, laumat jatkavat länteen ja ylittävät Mbalageti- ja Grumeti-joet. Kuivakausi alkaa heinäkuussa, jolloin kasvinsyöjät suuntaavat pohjoiseen kohti Kenian rajaa. Tavallisesti ne saavuttavat sen syyskuun lopulla. Lokakuussa osa eläimistä palaa Maasai Maraan etsimään tuoretta vettä ja laidunta.
2. Serengetissä elää maailman suurin leijonakanta
Serengetin rikas luonnon monimuotoisuus ylläpitää yhtä maailman tiheimmistä leijonakannoista. Arvioiden mukaan puistossa elää noin 3 000 leijonaa. Nämä vaikuttavat eläimet muodostavat laumoja, joissa on tavallisesti enintään 3 urosta ja useita naaraita, usein yhden johtavan naaraan johdolla. Naarasleijonat vastaavat laumassa pääosin metsästyksestä.
Suuren gnuuvaelluksen aikana leijonilla on runsaasti ravintoa, mutta ne saalistavat myös muita eläimiä, kuten puhveleita, vaelluskauden ulkopuolella. Leijonien viestintä on monimutkaista ja vaihtelevaa: siihen kuuluu laaja kirjo ääntelyä sekä tarkka sosiaalinen hierarkia, joka ohjaa lauman sisäisiä suhteita.
Serengetissä leijonia pääsee tarkkailemaan niiden omassa elinympäristössä. Ihmisten läsnäoloon tottuneet leijonat eivät yleensä väistä katsojia, joten eläimiä voi seurata poikkeuksellisen läheltä. Tämä läheisyys auttaa Serengetin kansallispuistossa vierailevia matkustajia ymmärtämään paremmin leijonien monimutkaista sosiaalista rakennetta ja käyttäytymistä luonnossa.
3. Mustasarvikuonot Serengetissä
Serengetissä elää myös mustasarvikuono, yksi Afrikan tunnetuimmista mutta äärimmäisen uhanalaisista lajeista. Tämä suuri savannin nisäkäs on kärsinyt rajusti salametsästyksestä. World Wildlife Fundin mukaan mustasarvikuonojen määrä romahti noin 70 000 yksilöstä 1960-luvulla vain 2 400 yksilöön 1990-luvun alkuun mennessä. Suojelutyö on sittemmin kasvattanut kannan noin 5 000 yksilöön, mutta laji on edelleen kriittisessä vaarassa.
on keskeisessä roolissa mustasarvikuonojen suojelussa, erityisesti Serengetin Moru Kopjes -alueella. Puiston rangerit suojelevat näitä eläimiä määrätietoisesti, ja viime aikoina vierailijoille on avattu maksullinen mahdollisuus nähdä sarvikuonoja.
Faktoja Serengetin ihmisistä
Serengetillä on ekologisen merkityksensä lisäksi tärkeä kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen rooli Tansaniassa. Ympäröivillä alueilla elävät maasait, alkuperäiskansa, jolla on pitkä historia Itä-Afrikassa. Kansallispuisto houkuttelee matkailijoita eri puolilta maailmaa, mikä lisää paikallista työllisyyttä ja valtion tuloja. Puiston tunnettuus nostaa esiin myös villieläinten suojelun merkityksen maailmanlaajuisesti.
1. Maasai-heimo
Maasait ovat yksi Afrikan vanhimmista kansoista. He elävät tiiviissä suhteessa luontoon ja ovat pitkälti erillään modernista yhteiskunnasta. Maasait säilyttävät ikiaikaisia tapojaan ja puhuvat maata, kieltä, jota käyttää noin 15 etnistä ryhmää. Vaikka swahili ja englanti ovat Tansanian virallisia kieliä, monet maasait ovat kaksi- tai kolmikielisiä.
Nykyiset maasaiyhteisöt elävät pääosin karjankasvatuksesta. Monet eivät edelleenkään osaa lukea tai kirjoittaa, mutta osaavat käyttää keihäitä, jousia ja muita itse tehtyjä aseita. Nykyään he ovat yhteydessä moderniin maailmaan, mutta usein rajallisesti: yhteisöihin ei haluta päästää mukavuuksia siinä määrin, että ne muuttaisivat perinteistä elämäntapaa liikaa.
Jos matkustat Tansaniaan, näet maasaita heidän tunnusomaisissa asuissaan ja saatat päästä seuraamaan myös heidän rituaalejaan. Suurissa kaupungeissa moni yhteisön jäsen on luopunut perinteisestä elämäntavasta ansaitakseen rahaa esimerkiksi poseeraamalla valokuvissa matkailijoiden kanssa ja myymällä matkamuistoja.
2. Hollywood-tähdet vierailevat Serengetissä
Serengetin kansallispuisto kuuluu niihin legendaarisiin paikkoihin, jotka kiinnostavat sekä tavallisia matkailijoita että julkisuuden henkilöitä. Vuonna 2006 kuuluisa pariskunta Will Smith ja Jada Pinkett-Smith juhli siellä hääpäiväänsä. He majoittuivat ylellisessä hotellissa yksityisellä Singita Grumeti Reserves -alueella.
Myöhemmin, vuonna 2011, Angelina Jolie ja Brad Pitt vierailivat Serengetissä. Heidät nähtiin safarilla samaan aikaan suuren eläinvaelluksen kanssa. Samana vuonna Hollywood-näyttelijä Leonardo DiCaprio, joka tunnetaan myös aktiivisena ympäristön puolestapuhujana, matkusti Tansaniaan ja vieraili Serengetissä perehtyäkseen henkilökohtaisesti salametsästyksen ja laittoman villieläinkaupan tuhoisiin vaikutuksiin. Tämän jälkeen DiCaprio lahjoitti miljoona dollaria Grumeti Fundille, järjestölle, joka työskentelee Serengetin villieläinten suojelun parissa.
Vuonna 2019 puistossa vieraili brittiläinen matkailija ja televisiojuontaja Bear Grylls, joka tunnetaan laajasti Discovery Channelin suositun "Man vs. Wild" -ohjelman juontajana. Grylls osallistui tapahtumaan, jonka tavoitteena oli kerätä varoja uhanalaisten lajien kantojen elvyttämiseen. Varainkeruukampanjan osana hän osallistui puistossa 24 tunnin selviytymishaasteeseen ja keräsi yli 800 000 dollaria.
3. Kuninkaallisia vieraita
Serengeti on vetänyt puoleensa myös Britannian kuninkaallisen perheen jäseniä. Esimerkiksi William ja Harry vierailivat siellä vuonna 1991 isänsä ja äitinsä, prinsessa Dianan, kanssa.
Vuonna 2018 Cambridgen herttua vieraili Tansaniassa United for Wildlifen puheenjohtajana ja Tusk Trustin suojelijana ennen samana vuonna järjestettyä, Ison-Britannian hallituksen isännöimää Illegal Wildlife Trade Conference -konferenssia.
Faktoja villieläinten suojelusta Serengetissä
Serengetin ainutlaatuinen ekosysteemi on tärkeä luonnonperintö koko maailmalle. Alueen villieläinkantojen säilyttäminen on keskeistä paitsi Tansanialle myös koko Afrikalle. Arvioiden mukaan Serengetin ekosysteemissä kuolee vuosittain noin 100 000 eläintä. Siksi suojeluhankkeet pysyvät Tansanian hallinnon tärkeimpien tehtävien joukossa. Niiden perusta luotiin jo 1960-luvulla Bernhard Grzimekin työn ansiosta.
1. Bernhard Grzimek ja hänen poikansa Michael: "Serengeti Shall Not Die"
"Serengeti Shall Not Die" on merkkiteos Serengetin ja koko Afrikan historiassa. Sen tekijä Bernhard Klemens Maria Grzimek oli saksalainen eläintieteilijä ja matkailija, joka toimi pitkään Frankfurtin eläintarhan johtajana. Hän teki samannimisen dokumenttielokuvan ja myöhemmin kirjan yhdessä poikansa Michaelin kanssa. Michael kuoli traagisesti kuvausten aikana. Vuonna 1960 elokuva sai parhaan dokumenttielokuvan Oscarin.
Miksi juuri tämä elokuva ja kirja ovat niin merkittäviä Tansanian ja erityisesti Serengetin historiassa? Kaikki alkoi, kun Afrikka avautui pitkän eristyneisyyden jälkeen muulle maailmalle 1900-luvulla. Lentoliikenteen kehitys teki mantereesta saavutettavan teollistuneille länsimaille, jotka tulivat ensin sotien ja myöhemmin siirtomaahallintojensa kautta. Se aiheutti vakavaa vahinkoa koskemattomalle luonnolle.
Metsästäjät, salametsästäjät ja salakuljettajat veivät alueelta tonneittain turkiksia, sarvia, syöksyhampaita ja krokotiilinnahkaa. Tämän seurauksena monien eläinlajien kannat alkoivat pienentyä katastrofaalisella vauhdilla. Bernhard Grzimek päätti pysäyttää tuhon ja teki kaikkensa mantereen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Sodan jälkeen Grzimek nimitettiin Frankfurtin eläintarhan johtajaksi. Eläintarha oli tuolloin lähes täysin tuhoutunut. Aluksi hän matkusti nuoremman poikansa kanssa Afrikkaan ostamaan eläimiä eläintarhaan. Kun tutkija näki, mitä aiemmin koskemattomilla alueilla tapahtui, hän järkyttyi.
Michaelin kanssa hän käynnisti laajan kampanjan villieläinkantojen pelastamiseksi. Grzimek neuvoi nuorten Afrikan valtioiden hallituksia, osallistui aktiivisesti kansallispuistojen perustamiseen, kehitti matkailualaa ja hankki teknisiä välineitä villieläinten suojeluun. Hän sijoitti lähes kaikki kirjoista ja elokuvista saamansa tulot rahastoon, jonka tarkoituksena oli suojella uhanalaisia eläimiä. Isä ja poika tekivät myös laajaa tieteellistä työtä. Lentäessään pienkoneella mantereen yllä he seurasivat eläinten vaellusreittejä, jotta kansallispuistojen rajat voitiin määritellä oikein.
Kirjassa "Serengeti Shall Not Die" Grzimek kuvasi Afrikan vaikuttavia eläimiä sekä paikallisten kansojen elämää ja tapoja. Kirja käännettiin 30 kielelle, ja sen kokonaislevikki nousi kymmeniin miljooniin kappaleisiin. Teoksen tärkein tehtävä oli kuitenkin kiinnittää yleisön huomio luonnonsuojelun ongelmiin, jotka olivat kasvamassa valtaviin mittasuhteisiin. Tekijät onnistuivat siinä erinomaisesti.
Nyt meillä on mahdollisuus nähdä Afrikan savannin koskematonta luontoa ja sen monimuotoista eläimistöä – suurelta osin Bernhard ja Michael Grzimekin työn ansiosta.
2. Serengeti De-Snaring Project
Salametsästys on Serengetissä suuri ongelma, kuten monilla muillakin Afrikan alueilla. Se on yhä vakava uhka elefanttien, sarvikuonojen ja muiden nopeasti vähenevien eläinlajien selviytymiselle. Tanzanian National Parks (TANAPA) ja Frankfurt Zoological Society (FZS) toteuttavat yhteishanketta, jonka tavoitteena on jäljittää salametsästäjiä ja poistaa suojelualueilta ansoja, joita asetetaan vilkkaille eläinten kulkupaikoille.
Serengeti De-Snaring -hanke auttaa järjestämään ja kouluttamaan erityisiä ranger-ryhmiä, jotka työskentelevät tiiviisti kansallispuiston hallinnon kanssa salametsästäjien asettamien ansojen löytämiseksi ja poistamiseksi.
Altezza Travel osallistuu myös aktiivisesti hankkeen toteuttamiseen. Lahjoitamme joka kuukausi 500–700 dollaria, jotka käytetään partioautojen polttoaineeseen, ruokaan ja rangereiden palkkoihin. Vaikka tuloksia on jo saavutettu merkittävästi, TANAPA ja FZS kutsuvat edelleen lahjoittajia mukaan aloitteeseen ja tukemaan luonnon säilyttämistä – työtä, joka on tärkeää paitsi Afrikalle myös koko maailmalle. Lisätietoja ohjelmasta ja osallistumismahdollisuuksista löytyy viralliselta FZS:n verkkosivustolta.
Usein kysyttyä Serengetistä
Serengetin kansallispuiston pinta-ala on noin 14 763 km². Se on osa laajempaa Serengetin ekosysteemiä, joka kattaa noin 30 000 km², mukaan lukien muut suojelualueet ja luonnonsuojelualueet.
Serengeti tunnetaan parhaiten gnuuantilooppien suuresta eläinvaelluksesta, jossa yli miljoona gnuuta sekä satojatuhansia seeproja ja gaselleja liikkuu vuosittain alueen halki. Tämä luonnonilmiö on yksi maailman vaikuttavimmista ja kertoo puiston villieläinten runsaudesta.
Serengetin ekosysteemi on yksi maapallon vanhimmista. Todisteiden perusteella se on ollut nykyisessä muodossaan vähintään 1 000 000 vuotta. Itse kansallispuisto perustettiin vuonna 1951, ja UNESCO:n maailmanperintökohteeksi se nimettiin vuonna 1981.
Serengetistä tekee erityisen sen poikkeuksellinen monimuotoisuus ja laajat, koskemattomat maisemat. Alue ylläpitää monenlaista villieläimistöä, mukaan lukien maailman suurin suurpetojen, kuten leijonien, keskittymä. Siksi se on keskeinen luonnonsuojelualue ja merkittävä kohde luonnosta kiinnostuneille matkustajille.
Altezza Travelin kaikki sisällöt laaditaan asiantuntijanäkemysten ja perusteellisen taustatyön pohjalta ja ne noudattavat toimituksellisia periaatteitamme.
Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?
Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.
Climbing 
Safari 
About Altezza 
About Tanzania