Altezza Travel löysi harvinaisen albiinotamaanin. Mitä tamaanit ovat?

Tässä lyhyessä artikkelissa kerromme, miten löysimme albiinotamaanin Tansaniassa sijaitsevasta Mkomazin kansallispuistosta ja saimme kuvattua tämän harvinaisen eläimen. Kerromme myös kiinnostavia faktoja tamaaneista, jotka ovat Afrikalle kotoperäisiä, sekä siitä, miten albiinoeläimet yleensä selviytyvät luonnossa.

Löytö

Joulukuussa 2022 Altezza Travelin tiimi lähti tutkimaan Mkomazin kansallispuistoa, joka sijaitsee Tansanian koillisosassa ja rajautuu Kenian Tsavo Westin kansallispuistoon. Siellä havaittiin yllättäen kokonaan valkoinen tamaanieläinten (Hyracoidea) lahkoon kuuluva nisäkäs. Se oli albiinotamaani.

Tamaanit ovat pieniä eläimiä, jotka muistuttavat ulkonäöltään Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa tavattavia murmeleita. Murmeleista poiketen tamaanit elävät Afrikassa sekä Lähi-idässä, Arabian niemimaalla ja Siinain niemimaalla. Tansaniassa elää useita lajeja, joista yleisin on keltatäpläkalliotamaani. Todennäköisesti löytämämme albiino kuuluu tähän lajiin, joka on vuoritamaanien ainoa edustaja. Niitä kutsutaan "vuoritamaaneiksi" yksinkertaisesti siksi, että ne elävät kallioilla. Päivisin ne etsivät ravintoa ja lämmittelevät Afrikan kuumassa auringossa, öisin ne piiloutuvat suojiinsa: kallionrakoihin ja lohkareiden välisiin onkaloihin.

Albiinotamaanin havaitseminen on hyvin harvinaista. Nisäkkäillä albinismia esiintyy 1 eläimellä 10 000:sta. Linnuilla, matelijoilla ja sammakkoeläimillä se on yleisempää. Esimerkiksi linnuilla albinismia esiintyy 1 yksilöllä 1 764:stä. Vertailun vuoksi ihmisillä albinismin keskimääräinen yleisyys on 1 tapaus 17 000 ihmisestä. Luvut ovat kuitenkin keskiarvoja. Euroopassa ja Yhdysvalloissa osuus on lähellä 1 ihmistä 20 000:sta, mutta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ilmiö on yleisempi. Joillakin alueilla, kuten Zimbabwessa, määrä voi olla jopa 1 albiino 1 000 ihmistä kohti.

Mitä albinismi on?

Albinismi on geneettinen ominaisuus, joka heikentää kudosten väriä tuottavien pigmenttien muodostumista. Kasveilla kyse on lehtivihreästä eli klorofyllistä, eläimillä melaniinista. Sana "albinismi" juontuu latinan "valkoista" tarkoittavasta sanasta. Täydellisessä albinismissa eläimet ja kasvit näyttävätkin kokonaan valkoisilta. Olet luultavasti tavannut albinismia sairastavia ihmisiä: heidän ihonsa ja hiuksensa ovat hyvin vaaleat, ja silmät ovat useimmiten siniset tai ruskeat. Joskus silmät näyttävät punaisilta, koska verkkokalvon verisuonet näkyvät vähämelaniinisen, lähes värittömän iiriksen läpi. Siksi albinismia sairastavien ihmisten ja eläinten silmissä on usein punertava sävy. Kaikilla albiinoilla, sekä ihmisillä että eläimillä, on näköongelmia.

Albinismi periytyy, ja se edellyttää, että molemmilta vanhemmilta periytyy tiettyyn geenimuutokseen vaikuttavia geenejä. Albinismi voi olla täydellistä tai osittaista. Häiriöstä on useita muotoja, jotka johtavat erilaisiin vähäisen pigmentaation vaikutuksiin. Näköongelmien lisäksi albinismin kantajilla on suurempi riski sairastua ihosyöpään, koska luonnollinen pigmenttisuoja UV-säteilyä vastaan puuttuu. Esimerkiksi useimpien albiinoalligaattorien arvellaan elävän luonnossa vain noin 24 tuntia, sillä haitallinen UV-säteily estää niitä selviytymästä pidempään. 

Mitä vaaroja albinismi aiheuttaa eläimille?

Edellä kuvattu ei koske vain ihmisiä vaan myös albiinoeläimiä. Niiden näkö on heikko, mikä vaikeuttaa suunnistamista ympäristössä ja hidastaa reagointia vaaraan. Lisäksi albiinoilla esiintyy heikentynyttä kuuloa.

Kuten jo arvaat, luonnollisen värityksen puuttumisesta on luonnossa monia haittoja. Väritys on kehittynyt vastaamaan lajien elinympäristöjä. Valkoiset eläimet erottuvat helpommin kasvillisuuden joukosta ja muissa luonnonympäristöissä. Siksi niiden on vaikeampi piiloutua pedoilta. Myöskään albiinopedoilla ei ole helppoa, jos ne näkyvät kauas.

Albiinoeläinten on usein vaikeampi löytää kumppania, sillä luonnossa houkuttelevimpana pidetään yksilöä, jonka iho, turkki tai höyhenpeite on kirkas ja erottuva. Luonnossa albiinot joutuvat usein perheensä tai ryhmänsä hylkäämiksi ja ajetaan pois.

Vankeudessa albiinoeläimiä nähdään useammin kuin luonnossa. Tällaiset yksilöt on löydetty ja otettu talteen varhain, koska niiden selviytymismahdollisuudet luonnossa olisivat olleet hyvin pienet. Albiino-oravien tiedetään olevan ainoita nisäkkäitä, jotka selviytyvät luonnossa onnistuneesti.

Toivomme, ettei löytämämme tamaani kärsi värityksestään. Sen ei tarvitse metsästää, sillä tamaanit ovat kasvinsyöjiä, ja se elää lähellä Mkomazin mustasarvikuonojen suojelu- ja lisääntymiskeskusta. Siksi pedot tuskin uhkaavat sitä kovin paljon. Rauhoittavaa on myös se, että näimme valkokarvaisen tamaanin muiden, normaaliväristen tamaanien joukossa, eikä yksikään niistä osoittanut aggressiota tai muuta vihamielisyyttä sitä kohtaan.

Mitä tamaanit ovat?

Tamaanit ovat pieniä ruskeanharmaita nisäkkäitä, joilla on paksu turkki ja hyvin lyhyt häntä. Niiden ruumiinpituus vaihtelee 30–70 senttimetrin välillä. Ne muistuttavat paljon jyrsijöitä, kuten murmeleita ja majavia, mutta tamaanit eivät ole niiden lähisukulaisia vaan kuuluvat eri biologiseen lahkoon. Ne elävät Afrikassa, ja niitä voi pitää tälle mantereelle kotoperäisinä lukuun ottamatta yhtä lajia, kapintamaania, joka on levittäytynyt Punaisenmeren toiselle puolelle Arabian niemimaalle ja sen lähialueille.

Tamaanit voidaan jakaa karkeasti kallioilla viihtyviin ja puita suosiviin lajeihin. Ensin mainitut asuvat avoimilla alueilla, joilla on kalliojyrkänteitä ja suuria kiviä. Ne ovat päiväaktiivisia eli liikkuvat päivällä. Jälkimmäiset elävät metsissä ja ovat yöaktiivisia. Molemmat käyttävät ravinnokseen kasvillisuutta eivätkä juuri juo vettä, koska ne saavat tarpeeksi nestettä lehdistä ja nuorista kasveista. Tamaanien jaloissa on erityisiä lihaksia, jotka pystyvät vetämään ihoa ja muodostamaan jalkapohjiin imukuppia muistuttavan rakenteen. Tämän mekanismin ansiosta tamaanit kiipeävät helposti sileillä kallioilla ja puunrungoilla.

Ehkä erikoisin fakta tamaaneista on niiden sukulaisuus hyvin suuriin nisäkkäisiin: manaateihin ja norsuihin. Tämä on vahvistettu sekä morfologisella että geneettisellä tasolla. Niillä oli yhteinen esi-isä, joka hallitsi Afrikkaa miljoonia vuosia sitten ja oli mantereen yleisin eläin, kunnes nautaeläimet (Bovidae), ennen kaikkea antiloopit, syrjäyttivät sen. Antiloopit ovat edelleen Afrikassa yleisempiä kuin mitkään muut suuret eläimet.

Nykyiset tamaanit eivät ole kovin suuria: ne painavat 1,5–4,5 kiloa. Niiden esi-isien joukossa oli kuitenkin myös valtavia eläimiä, muun muassa lähes tonnin painoisia, sarvikuonon kokoisia nisäkkäitä. Lukuisat fossiililöydöt osoittavat, että muinaiset tamaanit elivät Aasiassa, jonne ne vaelsivat nykyisen Arabian niemimaan kautta norsujen tavoin, sekä Euroopassa. 

Lisäksi on olemassa kielitieteellinen hypoteesi, jonka mukaan tamaanit vaikuttivat sanaan "Espanja". Ne elivät aikanaan Iberian niemimaalla, ja alueella käyneet foinikialaiset kutsuivat sitä nimellä "tamaanien maa" Tämän nimen foinikialaiset antoivat löytämälleen Iberian niemimaalle 1 100 vuotta ennen Kristusta. Foinikialaisten Iberian niemimaalle antama nimi oli "i-shapan-im". Siinä oli myös virhe. Sana "shapan" tarkoitti kaneja, joiksi tamaaneja luultiin. Myöhemmin roomalaiset muokkasivat nimen nykyistä muotoa muistuttavaksi Hispaniaksi. Sittemmin Iberian niemimaan tamaanit kuolivat sukupuuttoon, eikä niitä enää elä Euroopassa. . Sittemmin maan nimi on muuttunut, ja siellä eläneet tamaanit ovat kadonneet, mutta ne ovat säilyneet nykyisen valtion nimessä.

Ketkä uhkaavat tamaaneja luonnossa? Käytännössä kaikki pedot: leopardit, servaalit, hyeenat, sakaalit, mangustit sekä petolinnut ja käärmeet. Nykyisten tamaanien pieni koko tekee niistä houkuttelevaa saalista. Ne eivät kuitenkaan antaudu helposti. Näillä eläimillä on erinomainen näkö: niiden uskotaan havaitsevan vihollisen jopa 900 metrin päästä. Uhan alla ne päästävät läpitunkevan huudon, ja kaikki yhdyskunnan jäsenet – tamaanit elävät 50–80 eläimen ryhmissä – hakeutuvat heti suojaan. Ketterät eläimet liikkuvat hyvin nopeasti kallioilla ja puunoksilla, etsivät piilopaikan ja pysyvät liikkumatta, kunnes vaara on ohi. Tamaani voi myös purra hyökkääjäänsä. Sen terävät etuhampaat eivät ole vain karkean kasviravinnon pureskelua varten. Näiden kahden toisistaan erillään olevan yläetuhampaan vuoksi jotkut vertaavat tamaaneja mielellään norsuihin ja kuvittelevat hampaiden näyttävän pieniltä norsun syöksyhampailta.

Jos kuulet sanan "dassie", kyse on tamaaneista. Sana on englannissa melko yleinen vaihtoehtoinen nimi näille eläimille. Se tulee hollannista, jossa alkuperäinen sana tarkoittaa "mäyrää". Mäyriä elää Euroopassa, eikä ole yllättävää, että eurooppalaiset kutsuivat Afrikassa näkemiään samankaltaisia eläimiä samalla sanalla.

Kallioilla eläviä tamaaneja näkee Tansanian safareilla kansallispuistoissa Altezza Travelin kanssa. Eläinten ja kiinnostavimpien suojelualueiden näkemiseen sopii parhaiten pidempi matkaohjelma, esimerkiksi 7 päivän safari.

Ehkä olet onnekas ja näet Mkomazista löytämämme albiinotamaanin. Tai ehkä vastaan tulee muita harvinaisia ja erityisiä eläimiä. Afrikan luonto yllättää usein.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita