Antilooppi vs. gaselli: mitä eroa niillä on?

Antilooppien ja gasellien erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa – ja siihen on hyvä syy. Kaikki gasellit ovat antilooppeja, mutta kaikki antiloopit eivät ole gaselleja. Mikä siis tekee gasellista gasellin? Ja millaisia antilooppeja maailmassa elää? Tässä artikkelissa käymme läpi kiinnostavia faktoja näistä siroista eläimistä.

Jotta antilooppien kirjo hahmottuu paremmin, katsotaan ensin, mitä antiloopit ja gasellit tarkoittavat ja mihin ne eläinkunnassa sijoittuvat.

Mikä on antilooppi?

Antilooppilajeja on noin 100, ja suurin osa niistä elää Afrikassa. Ryhmä on poikkeuksellisen monimuotoinen. Tunnetuimpiin kuuluvat sinignuut, Serengetin ja Maasai Maran halki kulkevan suuren eläinvaelluksen keskeiset eläimet. Ne voivat kasvaa jopa 1,5 metrin säkäkorkeuteen ja painaa noin 250 kg. Osa antiloopeista on vielä suurempia. Kaikkein suurin on jättiläislandsantilooppi, jonka säkäkorkeus voi olla 1,8 metriä ja paino jopa 1 000 kg.

Entä gasellit?

Gasellit ovat antilooppien alaryhmä. Ne kuuluvat pääasiassa sukuun Gazella, vaikka osa lajeista luokitellaan lähisukuihin, kuten Eudorcas ja Nanger. Gasellit ovat selvästi pienempiä kuin suuret antiloopit, kuten landsantiloopit. Useimpien gasellien säkäkorkeus jää alle 1,1 metrin. 

Myös gasellien luokittelu voi olla hieman hämmentävää, tosin ei yhtä monimutkaista kuin antiloopeilla yleensä. Yksi tunnetuimmista on Thomsonin gaselli eli "Tommie". Se on saanut nimensä skotlantilaisen tutkimusmatkailijan Joseph Thomsonin mukaan. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka tutkivat maasaiden asuinalueita. Lajia tavataan Tansaniassa ja Keniassa.

Siro ruumis ja pitkät jalat kertovat nopeuteen ja ketteryyteen sopeutuneesta eläimestä. Gasellit painavat lajista riippuen yleensä 15–75 kg. Niiden tunnusomainen piirre on nopeus: osa lajeista, kuten Thomsonin gaselli, voi juosta 80–90 km/h:n nopeudella, ja lyhyissä spurteissa vauhti voi nousta jopa 97 km/h:iin.

Miten gasellin sitten erottaa muista antiloopeista safarilla? Se ei ole yksinkertaista. Osa antiloopeista muistuttaa gaselleja sekä ulkonäöltään että käyttäytymiseltään, vaikka ne eivät ole gaselleja lainkaan. Esimerkiksi impala on siro, keskikokoinen ja hyvin nopea, mutta se ei ole gaselli. Toisaalta on olemassa antilooppi, joka näyttää hyvin samankaltaiselta kuin impala ja on kooltaan sekä painoltaan lähes samanlainen, mutta kuuluu gaselleihin: Grantin gaselli. Ratkaiseva ero löytyy sarvien muodosta.

Gasellit ja antiloopit: tärkeimmät erot

Mitkä sitten ovat gasellien ja muiden antilooppien tärkeimmät erot? Niitä ei ole kovin monta, eivätkä ne aina erotu helposti – mutta eroja on.

Sarvet

Useimmilla antilooppilajeilla vain uroksilla on sarvet. Gaselleilla sarvet ovat sen sijaan usein sekä uroksilla että naarailla. Kiinnostava yksityiskohta: antiloopit eivät pudota sarviaan kuten hirvieläimet. Sarvet kasvavat koko eläimen eliniän.

Gasellien sarvet ovat terävät ja hieman taaksepäin kaartuvat. Muilla antiloopeilla vaihtelua on enemmän: sarvet voivat olla kierteiset, voimakkaasti kaartuvat tai monella muulla tavalla muotoutuneet.

Elinympäristö

Gasellit elävät vain avoimilla, kuivilla tasangoilla ja aavikkoaroilla, missä nopea liikkuminen antaa niille etulyöntiaseman. Ne eivät ole riippuvaisia vesilähteistä, sillä ne saavat tarvitsemansa kosteuden syömistään kasveista.

Osa antilooppilajeista elää myös avoimilla savanneilla, mutta monet ovat sopeutuneet metsiin, tiheikköihin, kosteikkoihin tai jopa vuoristoalueille, yleensä paikkoihin, joissa vettä on runsaammin.

Ulkonäkö ja koko

Antilooppien perusväri on useimmiten ruskea, jossa voi olla harmaita, punertavia tai kellertäviä sävyjä. Vatsa on tavallisesti valkoinen. Väritys vaihtelee vaaleasta hiekan sävystä tummanruskeaan, ja monilla lajeilla on tummia raitoja tai kasvojen kuvioita.

Gasellit ovat yleensä vaaleampia ja tasaisemman värisiä, mikä suojaa niitä paremmin avoimilla alueilla.

Myös koossa on selvä ero. Gasellit sijoittuvat melko kapeaan kokoluokkaan: ne eivät ole hyvin suuria eivätkä aivan pieniä. Niiden säkäkorkeus on yleensä 54–120 cm. Antilooppien koko vaihtelee paljon laajemmin. Joukossa on suuria lajeja, kuten landsantilooppeja, sekä hyvin pieniä lajeja, kuten dikdikejä ja kääpiöantilooppeja. Pienimpien antilooppien säkäkorkeus on vain 25–30 cm ja paino alimmillaan 3,5 kg.

Käyttäytyminen

Gasellit tunnetaan niin sanotusta stotting-hypystä: ne ponnahtavat korkealle pystysuoraan niin, että kaikki 4 jalkaa irtoavat maasta. Tutkijat eivät ole varmoja, miksi ne tekevät niin, etenkin petojen ollessa lähellä. Yhden teorian mukaan kyse on voimannäytöstä: "Ei kannata lähteä perääni."

Gasellit ovat yleensä nopeampia ja ketterämpiä kuin muut antiloopit. Kevyt ja kapea ruumis, pieni pää pitkän kaulan päässä sekä sirot jalat auttavat niitä juoksemaan, hyppäämään ja vaihtamaan suuntaa nopeasti. Ne voivat juosta jopa 80–95 km/h:n nopeudella.

Hieman ironista kyllä, antilooppien parhaisiin hyppääjiin kuuluvat springbokit. Ne muistuttavat paljon gaselleja, mutta leukarakenteen erojen vuoksi ne luokitellaan erilliseen sukuun Antidorcas, jonka kreikankielinen merkitys on "ei-gaselli". Jäykin jaloin tehtävissä hypyissä ne voivat ponnahtaa jopa 2 metrin korkeuteen.

Kaikki antiloopit ovat laumaeläimiä. Laumoissa voi olla usein satoja yksilöitä. Tämä näkyy erityisen selvästi muuttavilla gnuilla, joiden laumat voivat yhdistyä tuhansien eläinten massoiksi.

Myös gasellilaumat voivat joskus kasvaa satoihin yksilöihin, mutta useammin ne liikkuvat pienemmissä ryhmissä: tavallisesti noin 10 yksilön joukoissa, joskus muutaman kymmenen ryhmissä. Jos näet pienen antilooppiryhmän, kyseessä ovat todennäköisesti gasellit.

Ravinto

Yksi osittainen ero liittyy ravintoon. Kaikki antiloopit ovat kasvinsyöjiä, ja gasellien kohdalla tämä pitää 100 % paikkansa. Joillakin muilla antilooppilajeilla on kuitenkin kiinnostavia poikkeuksia. Duikerit, Afrikan trooppisissa metsissä elävät pienet antiloopit, on nähty syömässä munia, lintuja ja jopa sammakoita. Siksi niitä voi teknisesti pitää kaikkiruokaisina.

Harjoituksen myötä, esimerkiksi safarilla, eri antilooppilajien erottaminen toisistaan helpottuu. Kun olet nähnyt Grantin gaselleja luonnossa muutaman kerran, et enää sekoita niitä impaloihin. Sitten onkin aika valita kohde ja alkaa suunnitella matkaa.

Parhaita paikkoja Tansaniassa gasellien ja antilooppien näkemiseen:

• Tarangiren kansallispuisto
• Ngorongoron kraatteri
• Serengetin kansallispuisto

Jokaisessa näistä puistoista elää useita antilooppi- ja gasellilajeja, joten niitä voi vertailla rinnakkain samassa ympäristössä. Jos tunnistus jää epävarmaksi, kokeneet oppaat auttavat mielellään ja kertovat lisää näistä eläimistä. Tervetuloa safarille Tansaniaan.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita