Mikä on maailman vaikein ja vaarallisin vuori kiivetä? 12 "tappajavuorta" kilpailee tittelistä

Korkeat, lähes valloittamattomilta näyttävät kalliovuoret lumisine huippuineen herättävät matkailijoissa kunnioitusta ja ammattikiipeilijöissä sekä innostusta että pelkoa. He tietävät, mitä edessä on – viikkoja ja jopa kuukausia nousua rinnettä pitkin ihmisen suorituskyvyn äärirajoilla ja hengenvaaran ollessa jatkuvasti läsnä. Kaiken tämän palkintona on muutama tavoiteltu minuutti yhdessä planeetan korkeimmista ja vaikeimmin saavutettavista pisteistä.

Ennakkovaroitus: listan kärjessä ei ole Mount Everest. Se on korkein, mutta kaukana kaikkein vaikeimmasta ja vaarallisimmasta vuoresta. Kun tarkastellaan kuolemien osuutta onnistuneisiin huiputuksiin nähden, mahdollisuudet valloittaa Mount Everest ovat selvästi paremmat kuin joillakin muilla listamme vuorilla.

Mikä tekee vuoresta vaikean ja vaarallisen kiivetä?

Tähän vaikuttaa moni tekijä. Vaikein vuori ei aina ole korkein, syrjäisin tai jyrkin. Joskus tilanne on päinvastainen: hyvä saavutettavuus, matkailijoiden suosio sekä näennäinen turvallisuus ja helppo nousu voivat nostaa kuolleisuutta. Toisaalta joillekin "Seven Summits" -vuorille, kuten Kilimanjaron nousulle (5 895 metriä), tyypillistä ovat lähes olemattomat kuolleisuusluvut ja lähes 100 %:n huiputusonnistuminen.

Luonnonmaantiede ja sääolosuhteet

Rannikon vuorilla ja äärimmäisillä leveysasteilla sää voi muuttua arvaamattomasti. Sade, ukkoset ja myrskytuulet voivat muuttaa teknisesti helpon nousun vaaralliseksi retkikunnaksi hetkessä.

Myös reittivalinnalla on suuri merkitys. Esimerkiksi Eigerin pohjoisseinällä aurinko ei juuri paista, kun taas Nanga Parbatin pahamaineinen Rupal-seinä antaa kiipeilijöille lämmön ja mahdollisuuden kuivattaa vaatteita ja varusteita.

Absoluuttinen korkeus ja jyrkkyys

Joillakin vuorilla on kohtia, jotka vaativat raskasta teknistä kiipeilyä korkealla. Matalammalla sijaitseva suuri kallioseinä voi olla hallittavissa, mutta 8 000 metrissä siitä tulee lähes ylittämätön tehtävä.

Myös rinteen jyrkkyys on ratkaisevaa. Jyrkkä reitti tai vuori kasvattaa korkeudesta riippumatta nousuun kuluvaa aikaa, fyysistä rasitusta ja riskiä. Tunnettu esimerkki on "maapallon pisin maili" – viimeiset 300 metriä ennen Everestin huippua.

Infrastruktuuri

Selkeän ja ennakoitavan reitin vuoret eroavat vaikeudeltaan suuresti vuorista, jotka vaativat edistyneitä teknisiä kiipeilytaitoja. Esimerkiksi Baintha Brakkin ja Cerro Torren nousu [ennakkovaroitus] edellyttää vaativaa mixed-kiipeilyä, mukaan lukien jääkiipeilyä, big wall -kiipeilyä ja aid-kiipeilyä.

Mitkä ovat maailman vaikeimmat ja vaarallisimmat vuoret kiivetä? Top 12

12. Mount Washington

Voi tuntua yllättävältä, että vain 1 916 metriä korkea vuori päätyy maailman vaikeimpien ja vaarallisimpien joukkoon. Silti se ansaitsee paikkansa. Ensi silmäyksellä suurelta kukkulalta näyttävä vuori on vaatinut enemmän ihmishenkiä kuin moni huomattavasti korkeampi ja pelottavampi huippu.

Mount Washington sijaitsee New Hampshiressa Yhdysvalloissa. Hurrikaanin voimaisista tuulista, äkillisistä säänmuutoksista ja kesäisistä jäärakeista tunnettu vuori on vaatinut yli 150 ihmishenkeä vuodesta 1849, jolloin tilastointi alkoi. Kuolemat johtuvat usein matkailijoiden huolettomasta asenteesta ja puutteellisesta varautumisesta sään muutoksiin. Nicholas Howe, teoksen "Not Without Peril: 150 Years of Misadventure on the Presidential Range of New Hampshire" kirjoittaja, huomauttaa, että ihmiset eivät usein "ymmärrä Bostonin ja vuorten sään eroa".

Huipun lämpötila voi laskea lähes -50 °C:seen. Vielä kiinnostavampaa on, että vuori piti hallussaan maailmanennätystä korkeimmasta mitatusta tuulennopeudesta – 372 km/h – vuosina 1934–1996. Mount Washington Avalanche Centerin mukaan alueella tehdään vuosittain noin 25 pelastusoperaatiota. Ja tämä siitä huolimatta, että matkailijat voivat päästä huipulle köysiradalla.

11. Cerro Torre

Argentiinassa sijaitseva suhteellisen pieni Cerro Torre on jääpeitteisestä kalliosta muodostuva torni, joka kohoaa taivasta kohti 3 128 metriin. Uhkaavan arkkitehtuurinsa ansiosta sitä pidetään perustellusti yhtenä maapallon vaativimmista vuorista.

Cerro Torrelle pyrkivien kiipeilijöiden on edettävä pystysuorilla ja ulospäin kallistuvilla osuuksilla sekä vaihdettava nopeasti kalliokiipeilystä jääkiipeilyyn lyhyen sääikkunan aikana. Etelä-Patagonian rannikkoilmaston vuoksi kovat tuulet ja äkilliset myrskyt voivat jatkua useita päiviä.

Kuolleisuudesta vuorella on dokumentoitu vain muutamia yksittäistapauksia. Cerro Torresta ei ole luotettavia tilastoja. Huomio kiinnittyykin ennen kaikkea huipun ensimmäisen nousun arvoitukseen.

Vuonna 1959 italialainen kiipeilijä Cesare Maestri väitti nousseensa vuorelle onnistuneesti. Hänen mukaansa retkikuntatoveri Toni Egger kuitenkin putosi ja kuoli laskeutumisen aikana, mukanaan kamera, jossa oli todiste onnistuneesta noususta. Monet eivät uskoneet Maestrin kertomusta, ja myöhemmät epäonnistuneet yritykset valloittaa Cerro Torre – uusin uhrein – vain vahvistivat epäilyjä. Eggerin ruumis löydettiin myöhemmin, mutta kameraa ei ollut hänen mukanaan.

Vuonna 2015 ammattikiipeilijä ja vuoristo-opas Rolando Garibotti tutki valokuvaa, jonka Maestri oli ottanut kyseisen retkikunnan aikana. Italialainen väitti kuvan esittävän Toni Eggeriä "kiipeämässä Cerro Torren alemmilla laatoilla". Garibotti havaitsi, että kuva oli todellisuudessa otettu massiivin vastakkaisella puolella. Vaikka he olisivat vain etsineet helpompaa reittiä huipulle kyseisestä kohdasta, kuva on ristiriidassa Maestrin aiempien kertomusten kanssa. Aiheesta kiistellään silti edelleen.

10. Baintha Brakk

Seuraavaksi katse siirtyy Pakistaniin ja 7 285 metrin korkeuteen kohoavalle Baintha Brakkille. Sen paikka vaikeimpien ja vaarallisimpien vuorten listalla ei perustu kuolemien määrään, kokeneiden kiipeilijöiden kertomuksiin eikä edes pelottavaan lempinimeen "Man-Eater". Huippu tunnetaan poikkeuksellisen vaativista reiteistään ja siitä, että se on valloitettu vain 3 kertaa.

Ensimmäinen onnistunut nousu tehtiin vuonna 1971. Paluumatkalla yksi ensimmäisistä huipulle päässeistä, Doug Scott, mursi molemmat jalkansa, ja hänen toverinsa Chris Bonington mursi 2 kylkiluuta ja sai keuhkokuumeen. Silti he onnistuivat pääsemään perusleiriin voimakkaassa myrskyssä ja palasivat kotiin hengissä.

Kiipeilijät pystyivät toistamaan saavutuksen vasta vuonna 2001. Kolmas ja toistaiseksi viimeisin nousu tehtiin vuonna 2012. Yli 20 muuta retkikuntaa epäonnistui. Vaikka "Ogrella" ei ole mainetta paikkana, jossa kuollaan paljon, maailman parhaatkin kiipeilijät suhtautuvat tähän vuoreen suurella kunnioituksella.

Se on jyhkeä graniittitorni, jonka rinteet ovat jyrkkiä, nousut vaativia ja korkean ilmanalan myrskyt arvaamattomia. Jopa paras reitti on todellinen selviytymistaistelu.

9. Matterhorn

Matka jatkuu Sveitsin ja Italian rajalle, Alppien tunnetuimman huipun juurelle. Matterhorn kohoaa 4 478 metriin ja on selkeä esimerkki siitä, kuinka vuoresta voi tulla yksi vaarallisimmista, vaikka se ei olisi teknisesti kaikkein vaikein. Syynä ovat helppo pääsy korkealle ja suuri määrä kokemattomia kiipeilijöitä.

Vuoren ensimmäinen nousu tehtiin jo vuonna 1865. Sen jälkeen täällä on rekisteröity noin 600 kuolemaa, kun kiipeilijät ovat yrittäneet toistaa tuon saavutuksen. Silti tuhannet matkailijat lähtevät Matterhornin reiteille joka vuosi, ja huolimattomuus aiheuttaa uusia onnettomuuksia.

Zermattin, samannimisen sveitsiläisen matkailukeskuksen hallinnon, mukaan vuorella kuolee keskimäärin 6 ihmistä vuodessa. Muissa arvioissa luku nousee jopa 12:een. Kesän aikana tehdään noin 40 pelastusoperaatiota. Inhimillisten tekijöiden lisäksi vuoren vaarallisuutta selittävät nopeasti muuttuva sää, myrskyt, suuri lumivyöryriski ja putoavat kivet.

8. Mount Everest

Laajan tunnettuutensa vuoksi voisi olettaa, että Everest – joka tunnetaan myös nimillä Chomolungma, Sagarmatha ja "maailman katto" – olisi äärimmäisen vaikeiden ja vaarallisimpien vuorten listan kärjessä. Aivan näin ei kuitenkaan ole.

Nepalin ja Kiinan rajalla sijaitseva Himalajan jättiläinen on merenpinnan yläpuolelta mitattuna maailman korkein vuori, 8 848 metriä. Kun tarkastellaan onnistuneiden nousujen ja kuolemantapausten suhdetta, nykyinen kuolleisuus vaihtelee 1 %:sta 3,29 %:iin. Jälkimmäisen luvun raportoi analytiikkayhtiö Statista toukokuussa 2023. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut.

Amerikkalainen kiipeilijä Alan Arnette, joka on saavuttanut Everestin huipun 4 kertaa, kirjoittaa blogissaan, että vuosina 1922–1999 kuolleisuus oli 14,5 %. Se laski matalimmille tasoilleen vasta vuosina 2000–2023. Himalayan Databasen mukaan tammikuuhun 2024 mennessä 6 664 ihmistä on saavuttanut Everestin huipun ja 327 on kuollut sen rinteillä.

Noin 59 % vuoren kuolemista johtuu lumivyöryistä, jääputouksista, talvimyrskyistä ja putoamisista. Loput 41 % ovat vaikeammin yksiselitteisiä. Mukana ovat vuoristotauti, paleltumat, hengitysvajaus, sydänpysähdys ja muut äärimmäisen ankarien olosuhteiden seuraukset. Monien kiipeilijöiden kuolinsyyt ja tarkat olosuhteet jäävät tuntemattomiksi; Everest on ainoa todistaja.

Viime vuosina on havaittu onnettomuuksien lisääntyneen kiipeilijämäärien kasvaessa. Kokeneet oppaat myöntävät, että Everestin erityinen luonne on muuttunut vuoren kaupallistumisen myötä. Se, mikä oli aiemmin harvojen saavutus, on muuttunut monille mahdolliseksi vaihtoehdoksi, kun matkailuyritykset myyvät palveluja myös suhteellisen kokemattomille kiipeilijöille. Oppaiden lisäksi voi palkata kantajia kantamaan reppuja, valmistamaan ruokaa ja seuraamaan matkailijoiden terveydentilaa. Silti valtaosa ei pääse tavoitteeseensa.

Suosiostaan huolimatta Everest on edelleen yksi maailman vaikeimmista vuorista kiivetä, ja vaaroja riittää. Jos päätät lähteä tälle nousulle, varaudu ainakin seuraavaan:

• Retkikunta kestää noin 2 kuukautta. Nousu 5 364 metrin perusleiriin vie jopa 2 viikkoa, ja sopeutuminen korkeuteen noin kuukauden;
• Kiipeilijät laihtuvat nousun aikana yleensä noin 10–15 kg;
• Jokaiselta ryhmän jäseneltä vaaditaan poikkeuksellisen hyvä sydän- ja verenkiertoelimistön kunto sekä fyysinen suorituskyky. Reitti huipulle sisältää pitkiä, jyrkkiä lumi- ja jäärinteitä, jotka vaativat äärimmäistä kestävyyttä;
• Korkealla ilman lämpötila voi laskea alle -60 °C:een kovassa tuulessa, ja hapen määrä on noin 30 % normaalista;
• Vaativin osuus on viimeiset 300 metriä, viimeinen ponnistus huipulle, joka tunnetaan "maapallon pisimpänä mailina". Sen ylittäminen edellyttää etenemistä jyrkällä ja sileällä kallioseinäosuudella;
• Retkikunnan hinta vaihtelee 40 000–90 000 dollarin välillä.

7. Dhaulagiri

Tämä 8 167 metrin korkeuteen kohoava jättiläinen sijaitsee Nepalissa, pahamaineisen Annapurnan läntisellä rinteellä, ja on maailman 7. korkein huippu. Vuori kuuluu varmasti monen ammattikiipeilijän tavoitelistalle, mutta useimmille se pysyy saavuttamattomana haaveena.

Ensimmäinen onnistunut nousu Dhaulagirin huipulle tehtiin vuonna 1960. Sen jälkeen yli 480 ihmistä on toistanut saavutuksen samalla reitillä. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan noussut vuorelle sen eteläseinää pitkin. Jopa legendaarinen Reinhold Messner, joka oli ensimmäinen ihminen Everestin huipulla yksin ja ilman happipulloa, epäonnistui täällä.

Vuoren kuolleisuusluvuista ei ole yksiselitteistä tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan vuorella on kuollut noin 70 ihmistä, toiset mainitsevat 85 (joulukuuhun 2021 mennessä), ja jotkut lähteet puhuvat jopa 140:stä. Himalayan Databasen mukaan kuolemien suhde onnistuneisiin nousuihin oli 21,9 % vuonna 2021 ja 13,5 % vuonna 2023.

Asiantuntijat nostavat reitin erityispiirteiksi erityisesti jyrkät rinteet ja nopean nousun äärimmäisiin korkeuksiin. Lisäksi retkikunnan "ohjelmaan" kuuluu suuri lumivyöryriski ja arvaamaton sää.

6. Kangchenjunga

Jatkamme matkaa Himalajalla, Intian ja Nepalin rajalla. Kangchenjungan huippu on 8 568 metrissä, joten se on maailman 3. korkein vuori. Kuolleisuus vaihtelee 15 %:n ja 22 %:n välillä, ja vuorella on menehtynyt yli 50 ihmistä. Vuori ei kuitenkaan päätynyt listallemme pelkästään tämän kaksinumeroisen luvun vuoksi.

Kun tarkastelee kuolemantapausten määrää maailman vaarallisimmilla rinteillä, huomaa, että se yleensä vähenee ajan myötä. Syynä ovat parempi tieto ääriosuuksista, kiipeilijöiden kasvanut ammattitaito ja nykyaikaiset varusteet. Kangchenjunga on poikkeus.

Teknisen kiipeilyn näkökulmasta vuori ei asiantuntijoiden mukaan ole kaikkein vaikeimpia. Huipulle johtavan reitin – joka on onnistuttu kulkemaan alle 300 kertaa – tekee vaaralliseksi korkeus ja ilmasto. Äärimmäisen vaihteleva sää, jatkuvat lumivyöryt ja kivivyöryt, hapenpuutteen riski ylhäällä sekä kompastuminen 45–50 asteen rinteessä laskeutumisen aikana (yleisimmät kuolinsyyt) tekevät Kangchenjungasta yhden planeetan vaarallisimmista vuorista.

5. Mont Blanc

Euroopan korkeimmalla vuorella on vaikuttava ja jopa järkyttävä nousujen ja onnettomuuksien historia. Se alkoi vuonna 1786, kun Jacques Balmat ja Michel Paccard saavuttivat ensimmäisinä Mont Blancin 4 808 metrin huipun. Tapahtumaa pidetään modernin vuorikiipeilyn alkuna.

Nykyisin Italian ja Ranskan rajalla sijaitseva vuori on yksi maailman suosituimmista, ja sille nousee vuosittain noin 20 000 ihmistä. Suosio ja nousun näennäinen helppous tekevät siitä kuitenkin yhden vaarallisimmista: sesongin huipulla jopa 300 kiipeilijää yrittää huipulle päivittäin, ja pelastuspalvelut tekevät keskimäärin 12 operaatiota viikonlopussa. Ruuhkaiset reitit ja huolimattomuus johtavat noin 100 kuolemaan Mont Blancilla vuosittain. 

Kokeneiden ja osaamattomien kiipeilijöiden valtavan määrän lisäksi monien kuolemien syynä ovat kivivyöryt ja lumivyöryt. Kiipeilijöiden on ylitettävä massiivisia jäälaattoja, joissa on halkeamia ja railoja. Ne muuttuvat vaarallisiksi lämpimällä säällä, kun lumi lähtee liikkeelle. Toinen vuoren hengenvaarallinen kohta on "Couloir of Goûter", joka tunnetaan myös nimellä "Kuoleman käytävä". Tämä normaalireitin pakollinen osuus altistaa kiipeilijät suurelle kivivyöryriskille. Paikassa kuolee vuosittain noin 4 kiipeilijää.

4. Eiger

Seuraavaksi siirrytään Sveitsiin, jossa 3 967 metrin Eiger kohoaa Kleine Scheideggin pienen kylän ylle Bernin Alpeilla. Kiipeilijät tuntevat sen pohjoisseinästä (saksaksi Nordwand), joka on synkän historiansa vuoksi saanut lempinimen Mordwand ("murhaseinä").

Pohjoisseinä on valtava, rikkonainen 1 800 metrin korkuinen kallioseinämä, jolla kiipeilijät etenevät kylmissä olosuhteissa, nopeasti muuttuvassa säässä sekä kivien ja jään putoamisriskin alla.

Eigerin ensimmäinen nousu turvallisempaa länsikylkeä pitkin tehtiin vuonna 1858. Kiipeilijöinä olivat Christian Almer, Peter Bohren ja Charles Barrington. Kului vielä 80 vuotta ennen kuin "pohjoisseinä" voitettiin. Yhteensä ainakin 64 kiipeilijää on kuollut yrittäessään päästä huipulle.

Vaikka onnistuneiden retkikuntien määrä on viime vuosina kasvanut (yhteensä noin 700), vuori kuuluu edelleen vaarallisimpien joukkoon. Maailman korkeimpia huippuja saavuttanut brittikiipeilijä Kenton Cool kuvasi Nordwandia näin:

"Tämä vuori on yksi Euroopan suurimmista alppinousuista. Sillä on hyvin kuuluisa pohjoisseinän reitti – mutta se on myös pahamaineisen vaarallinen. Se oli yksi Alppien viimeisistä suurista osista, joka avattiin kiipeilijöille (ensimmäinen nousu vuonna 1938). Olen kiivennyt sen pari kertaa – hyvissä olosuhteissa se on hieno, mutta sillä on oma sääjärjestelmänsä, ja se voi muuttua hyvin vaaralliseksi hyvin nopeasti.".

3. Nanga Parbat

Tervetuloa takaisin Pakistaniin, jälleen kerran. Täällä sijaitsee maailman 9. korkein vuori. Sen 8 126 metrin korkeus ei kuitenkaan yksin tee siitä yhtä vaarallisimmista. Reitti huipulle kulkee kapeaa harjannetta pitkin, ja eteläpuolella sijaitsee Rupal-seinä, maapallon suurin kallio- ja jääseinä. Lähes 5 000 metrin korkuisena se pystyy viemään kokeneimmatkin kiipeilijät fyysisten rajojensa äärelle. Tästä syystä Nanga Parbat ["Alaston vuori"] on saanut lempinimiä kuten "Man Eater" ja "Killer Mountain".

Ensimmäinen onnistunut nousu turvallisempaa reittiä pitkin tehtiin vuonna 1954, kun Saksan ja Itävallan retkikunnan Hermann Buhl pääsi huipulle. Sitä ennen Nanga Parbat oli vaatinut ainakin 31 kiipeilijän hengen.

Rupal-seinä, jonka kaltevuus vaihtelee 40 ja 90 asteen välillä, valloitettiin vasta vuonna 1970. Sen jälkeen vain harvat ovat toistaneet saavutuksen. Onnistuneet huiputukset ovat edelleen harvinaisuuksia. Vuoteen 1990 asti kuolleisuus vuorella nousi 77 %:iin. Nykyisin se vaihtelee 20,7 %:n ja 22 %:n välillä, ja kuolleita on yli 60.

Toinen vuoren vaikeutta lisäävä tekijä on sää. Nanga Parbat sijaitsee läntisellä Himalajalla alempien vuorten ympäröimänä. Siksi alueella esiintyy myrskytuulia ja erittäin nopeasti muuttuvia sääolosuhteita.

2. K2

Maailman toiseksi korkein vuori ja planeetan pohjoisin "kasitonninen" sijaitsee Pakistanin ja Kiinan rajalla ja kohoaa 8 611 metriin. Karakoram 2:na, K2:na, Chogorina ja "Savage Mountainina" tunnetusta vuoresta ei ole luotettavia nousutilastoja, mutta kuolleisuudessa se sijoittuu Annapurnan jälkeen toiseksi. Tämä tekee siitä maailman toiseksi tappavimman vuoren. 

Kiipeilijät kuvaavat K2:ta valtavaksi jään, lumen ja kallion pyramidiksi. Helpoin reitti huipulle sisältää jäätiköiden ylityksiä ja jyrkkää kalliokiipeilyä äärilämpötiloissa, kovissa tuulissa, lumisateissa ja hapenpuutteessa. Jotkut yritykset järjestävät yhdistettyjä nousuja K2:lle ja läheiselle Broad Peakille, toiselle vaativalle kasitonniselle.

Yksi vuoren vaarallisimmista kohdista on "Bottleneck". Siinä kiipeilijöiden on edettävä ulospäin työntyvän jäämuodostelman alla, jossa epävarmat jäälohkareet romahtavat usein kiipeilijöiden mukana. Tästä huolimatta kyseessä on nopein reitti huipulle, mikä lyhentää aikaa "kuolemanvyöhykkeellä" – 8 000 metrin korkeuksissa, jotka ovat ihmiskeholle äärimmäisiä.

Onko K2 tappavampi kuin Everest?

Kyllä. Useimmat analyytikot sijoittavat K2:n kuolleisuudessa kasitonnisten joukossa toiseksi, lähes 23–25 %:n luvulla.

Mikä on maailman vaikein vuori kiivetä?

Vuorikiipeilijöiden keskuudessa asiasta kiistellään, mutta K2 mainitaan usein maailman vaikeimpana vuorena kiivetä ja samalla yhtenä vaarallisimmista.

Sinulle jo tuttu Alan Arnette kertoo, että yli 90 ihmistä on kuollut yrittäessään kiivetä Karakoram 2:lle. Hän kuvaa omaa K2-nousuaan äärimmäisen raskaaksi. Hänen mukaansa fyysinen kuormitus on niin ankara, että kiipeilijät tulevat uskomattoman nälkäisiksi ja uupuvat pisteeseen, jossa he eivät enää pysty edes syömään tai nukkumaan.

Hän ilmoitti myös julkaisevansa vuonna 2024 kirjan nimeltä "Climbing for a Cause: K2 with a Purpose". Elokuvista suosittelemme dokumenttia "K2 - The Most Dangerous Mountain in the World". Siinä tunnetut kiipeilijät Eddie Bauer, Adrian Ballinger ja Carla Perez sekä valokuvaaja Esteban Mena yrittävät saavuttaa vuoren huipun ilman lisähappea. Dokumentista poimittuna pari faktaa:

• Useampi ihminen on käynyt avaruudessa kuin K2:n huipulla;
• Jokaista 4 huipulle päässyttä ja hengissä selvinnyttä kohti 1 on kuollut. 

Vuoren historian synkin kohta oli elokuu 2008. Useista ryhmistä 11 kiipeilijää kuoli rinteellä, ja 3 muuta loukkaantui. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien sarjan ja lumivyöryn kaikkia olosuhteita ei vieläkään tunneta.

1. Annapurna

Palaamme Nepaliin kohtaamaan toisen "tappajavuoren", joka nousee listamme kärkeen.

Mikä siis on maailman vaarallisin vuori kiivetä?

Maailman vaarallisin vuori kiivetä on Annapurna, joka tunnetaan synkästä kiipeilijöiden kuolleisuusluvustaan.

Annapurnalla – maailman 10. korkeimmalla vuorella (8 091 metriä) – on ehkä synkin nousuhistoria, korkeimmat kuolleisuustilastot ja lukemattomia varoituksia kokemattomille kiipeilijöille olla yrittämättä huipulle. Aloitetaan alusta.

• Vuoteen 2012 mennessä vuoren oli huiputtanut 191 kiipeilijää, ja kuolemia oli ainakin 61 (52 nousun aikana ja 9 laskeutumisen aikana).
• Vuonna 2014 lumimyrsky iski Annapurnalle ja sen ympäristöön, aiheutti lumivyöryjä ja tappoi 43 ihmistä. Ei tiedetä, kuinka moni oli tuolloin rinteellä, mutta myöhemmät lähteet mainitsevat vuorella ainakin 72 kuolemaa.
• Toukokuussa 2023 kuolleisuus oli 27,2 %. Tällä mittarilla vuori pitää kärkipaikkaa muiden kasitonnisten joukossa.

Everest, joka on 800 metriä korkeampi, on huiputettu yli 6 000 kertaa, kun taas Annapurnan huipulle on tilastoidun historian aikana päässyt vain muutama sata ihmistä. Sen reitit ovat hallittavissa vain maailman parhaille kiipeilijöille. Siksi yksityisiä retkikuntia järjestävät yritykset eri puolilla maailmaa neuvovat verkkosivujensa "Annapurna"-osiossa jännitystä etsiviä rajoittumaan teehuonevierailuihin Khopra Ridgen alueella.

Miksi Annapurna on niin vaarallinen?

Mikä tekee Annapurnasta niin vaarallisen? Lähes kaikki. Jyrkät kallio-osuudet tekevät reitistä lähes kulkukelvottoman, sää on arvaamaton, myrskyriski korkea, lumivyöryt yleisiä ja lämpötilat matalia korkealla. Myös vuoren etäisyys asutuilta alueilta vaikuttaa. Hätätilanteessa turvalliseen paikkaan pääseminen tai kiireellisen avun saaminen nopeasti on mahdotonta. Tätä vuorta ei pidä aliarvioida.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita