Tarvitaanko Kilimanjaron nousulla lisähappea?

Kilimanjaron huipulla, 5 895 metrin korkeudessa, jokainen hengenveto sisältää noin puolet siitä happimäärästä, jonka saa merenpinnan tasolla. Silti kiipeilijät eivät käytä happipulloja koko nousun ajan, kuten usein tehdään Everestillä. Kilimanjarolla terve elimistö pystyy sopeutumaan olosuhteisiin itse prosessissa, jota kutsutaan akklimatisaatioksi.

Miksi sopeutuminen korkeuteen on joillekin helppoa mutta toisille vaikeampaa? Miten vuoristotautia voi välttää Kilimanjarolla? Mitkä oireet ovat normaaleja, ja milloin on aika laskeutua? Lue lisää Altezza Travelin uudesta artikkelista.

Happitaso Kilimanjaron huipulla

Maapallon ihmisistä vain 1,1 %, noin 81,6 miljoonaa, asuu yli 2 500 metrin korkeudessa ja on perimältään sopeutunut ohueen ilmaan – esimerkiksi Tiibetin, Himalajan ja Andien asukkaat. Muut 99 % ihmisistä alkavat tuntea korkeuden vaikutukset jo 2 500–3 000 metrissä. Tästä tulee Kilimanjaron huippua kohti edetessä suurin haaste.

Väite, että vuorilla "happea ei ole tarpeeksi", ei ole aivan täsmällinen. Ilmakehän koostumus pysyy samana, ja hapen osuus on aina noin 21 %. Muutos tapahtuu ilmanpaineessa. Korkeuden kasvaessa paine laskee: 3 000 metrissä elimistö saa jokaisella hengityksellä noin 71 % siitä happimäärästä, jonka se saa merenpinnan tasolla, ja 5 895 metrissä noin 49 %.

Pitäisikö Kilimanjarolla käyttää lisähappea?

Kilimanjarolla kiipeilijät eivät käytä lisähappea jatkuvasti. Se on kuitenkin hyödyllinen turvatoimi, kun sopeutumista korkeuteen halutaan helpottaa ja vuoristotautia ehkäistä. Happea tarvitaan myös hätätilanteissa evakuointien aikana.

Kun korkeus ja ilmanpaine muuttuvat, elimistö säätää lähes kaikkien keskeisten järjestelmien toimintaa, kuten munuaisten, keuhkojen, sydämen ja aivojen toimintaa. Tämä vie aikaa, ja siihen liittyy lähes aina lievää päänsärkyä, väsymystä, unihäiriöitä ja hengenahdistusta.

Happipullojen jatkuva käyttö voi peittää nämä oireet, mutta se ei suojaa vuoristotaudilta. Harvinaisissa tapauksissa se voi olla jopa vaarallista. Kiipeilijä voi tuntea olonsa paremmaksi kuin todellinen vointi sallii, edetä suositeltua nopeammin ja ohittaa varoitusmerkit, joiden kohdalla tahtia pitäisi hidastaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että happi olisi Kilimanjarolla täysin tarpeetonta. Altezza Travelin varastoissa on yli 500 happijärjestelmää, enemmän kuin kaikilla muilla matkanjärjestäjillä yhteensä. Ratkaisevaa on niiden oikea käyttö. Käytämme happea 2 tilanteessa.

• Ensinnäkin silloin, kun korkeuteen sopeutumisen oireita on tarpeen lievittää ilman, että kiipeilijää asetetaan vaaraan. Näin nousu Afrikan korkeimmalle huipulle pysyy miellyttävämpänä. Happea voidaan käyttää leireissä palautumisen ja unen tukena tai laskeutumisen aikana, jos joku voi huonosti huipulla.
• Toiseksi silloin, kun lisähappea tarvitaan hätätoimenpiteenä henkilön tilan vakauttamiseen ja evakuointiin alemmalle korkeudelle.

Akklimatisaatio ja vuoristotauti: mistä oireet erottaa

Kun nouset vuorella ylemmäs, elimistö sopeutuu vähitellen uusiin olosuhteisiin: hengitys syvenee ja tihenee, sydän työskentelee nopeammin ja uni voi muuttua levottomaksi. Lievää päänsärkyä, väsymystä tai ruokahalun heikkenemistä voi esiintyä. Nämä oireet eivät vaadi hoitoa ja menevät yleensä ohi lyhyen levon ja hitaamman kävelytahdin jälkeen. Tällöin akklimatisaatio etenee normaalisti.

Huoli herää, jos tuntemukset voimistuvat. Päänsärky pahenee, pahoinvointia ilmenee, hengenahdistus muuttuu voimakkaaksi tai ajattelu alkaa sekavoitua. Nämä ovat merkkejä siitä, että elimistö ei pysty sopeutumaan ja akuutti vuoristotauti (AMS) on kehittymässä. Tällöin oppaalle on kerrottava voinnista heti, jotta hän voi arvioida tilanteen ja päättää seuraavista toimista.

Vuoristotaudin vaikeusasteet

Päätöksen laskeutumisesta tai evakuoinnista tekee aina pääopas, joka vastaa koko retkikunnan turvallisuudesta. On erittäin tärkeää kertoa oppaalle heti kaikista huolestuttavista oireista eikä yrittää kestää niitä omin voimin. Vaikea vuoristotauti voi edetä keuhko- tai aivoturvotukseksi, jotka ovat hengenvaarallisia tiloja.

Kuinka välttää vuoristotauti Kilimanjarolla

Hidas nousu

Lääkkeet tai lisähappi eivät ole tärkein keino torjua vuoristotautia, vaan kärsivällisyys. Kilimanjarolla on tärkeä sääntö, jonka kuulet retken aikana usein: "pole pole", joka tarkoittaa swahiliksi "hitaasti, hitaasti". Mitä hitaammin etenet, sitä paremmat mahdollisuudet elimistöllä on sopeutua kunnolla. Tämä tarkoittaa myös tarpeettoman fyysisen rasituksen välttämistä aina kun mahdollista, jotta energiaa säästyy huippunousuun.

Nousuohjelmalla itsellään on keskeinen merkitys. Afrikan katolle vie 8 reittiä:

• Lemosho
• Machame
• Marangu
• Rongai
• Northern Circuit
• Umbwe
• Kilema
• Western Breach (matkanjärjestäjät käyttävät sitä harvoin kivivyöryriskin vuoksi)

Suosittelemme valitsemaan ohjelman, joka kestää vähintään 7 päivää. Niiden nousuprofiili tukee sopeutumista paremmin, ja mahdollisuudet saavuttaa huippu ovat selvästi paremmat.

Akklimatisaatiovaellukset

Retken aikana oppaat johtavat säännöllisesti niin sanottuja akklimatisaatiovaelluksia, emmekä suosittele jättämään niitä väliin. Päivän vaelluksen jälkeen sinut kutsutaan lyhyelle kävelylle, jolla noustaan hieman ylemmäs ja palataan sitten leiriin. Periaate tunnetaan nimellä "nouse korkealle, nuku alempana", ja sitä käyttävät laajasti myös ammattivuorikiipeilijät. Se auttaa elimistöä sopeutumaan ja valmistaa sitä seuraaviin korkeuksiin.

Ravinto ja nesteytys

Korkealla elimistö menettää nestettä paljon nopeammin kuin tasamaalla. Ohuessa ilmassa hengitys syvenee ja tihenee, ja jokaisella uloshengityksellä osa nesteestä haihtuu hengitysteiden ja keuhkojen limakalvoilta. Myös fyysinen rasitus kasvaa nousun aikana, mikä lisää nestehukkaa hikoilun kautta.

Siksi vettä suositellaan juomaan vähintään 3–4 litraa päivässä. Riittävä nesteytys auttaa ylläpitämään normaalia verenkiertoa, mikä on välttämätöntä hapen kuljettamiseksi kehon kudoksiin. Parasta on juoda usein pieniä määriä, jotta nestehukkaa korvataan tasaisesti koko päivän ajan.

Ravinnossa painopisteen kannattaa olla hiilihydraateissa, sillä niiden aineenvaihdunta vaatii vähemmän happea kuin rasvojen tai proteiinien ja ne antavat energiaa liikkumiseen. Altezza Travelin vuoristokokit valmistavat tasapainoisen ruokalistan: puuroa, kanaa, naudanlihaa, kananmunia, spagettia, vihanneksia, yrttejä, tuoreita hedelmiä, keittoja ja paljon muuta.

Vuoristotautilääkkeet Kilimanjarolla

Diamox-niminen lääke auttaa elimistöä sopeutumaan korkeuteen. Se lievittää vuoristotaudin oireita ja auttaa ehkäisemään sen kehittymistä. Alkoholia ja unilääkkeitä on kuitenkin vältettävä ennen nousua ja sen aikana, sillä ne voivat häiritä akklimatisaatiota.

Usein kysytyt kysymykset

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita