Jane Goodallin muistolle: nainen, joka muutti tiedettä ja ihmiskunnan suhdetta luontoon

Toimitukselta: Altezza Travel on julkaissut usean vuoden ajan blogia, joka käsittelee Tansanian villieläimiä, uhanalaisia lajeja ja vastuullista matkailua. Muutama kuukausi sitten päätimme kehittää projektista täysimittaisen median. Kun toimituksessa keskusteltiin ensimmäisen haastattelun aiheesta, valinta oli selvä. Jane Goodall kuuluu maailman ympäristöliikkeen vaikutusvaltaisimpiin henkilöihin. Valitettavasti suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. 1. lokakuuta 2025 ilmoitettiin, että tunnettu etologi, luonnonsuojelija ja eläinten käyttäytymisen asiantuntija oli menehtynyt Los Angelesissa luentokiertueellaan Yhdysvalloissa. Hän oli 91-vuotias.

Ennen kuin hän astui tansanialaiseen metsään muistikirja kädessään vuonna 1960, yleinen käsitys oli, ettei eläimillä ollut tunteita ja ettei naisilla ollut varsinaista paikkaa kenttätutkimuksessa. Jane Goodall osoitti toisin. Hänen vuosikymmeniä jatkuneet havaintonsa simpansseista Gombe Streamin kansallispuistossa hämärsivät ihmisen ja eläinmaailman välistä rajaa, ja samalla hänen uransa purki syvälle juurtuneita stereotypioita. Tämä Altezza Travelin artikkeli käsittelee hänen löytöjään, kykyään innostaa muita ja hänen työtään luonnon suojelemiseksi.

Tansanian metsistä YK:n puhujakorokkeelle

Jane Goodall jäi historiaan naisena, joka muutti paitsi eläintutkimusta myös ihmiskunnan käsitystä omasta paikastaan luonnossa. Vuonna 1960 hän saapui Tansaniaan 26-vuotiaana ilman yliopistotutkintoa mukanaan juuri muuta kuin muistikirja, johon hän kirjasi havaintojaan simpansseista. Hänen työnsä kautta maailma oppi, etteivät ihmiset ole ainoita olentoja, jotka valmistavat ja käyttävät työkaluja, ilmaisevat tunteita, huolehtivat toisistaan ja joilla on erottuvia persoonallisuuksia ja temperamentteja.

Akateemisia käytäntöjä uhmaten Jane Goodall antoi simpansseille nimet ja kuvasi niiden elämää kuin olisi puhunut naapureista tai läheisistä ystävistä. Aluksi moni tutkija kritisoi tätä lähestymistapaa. Ajan myötä hänen löytönsä kuitenkin päätyivät akateemisiin oppikirjoihin, ja hänen havainnointimenetelmänsä loivat pohjan tutkimushankkeille eri puolilla maailmaa.

Vuonna 1965 hän suoritti tohtorintutkinnon Cambridgen yliopistossa. Vähitellen hänen työnsä laajeni primatologiasta luonnonsuojeluun ja eläinten oikeuksiin. Hän perusti Jane Goodall Instituten ja käynnisti kansainvälisen Roots & Shoots -liikkeen, josta kasvoi maailmanlaajuinen ympäristökasvatuksen alusta niin koululaisille kuin yliopisto-opiskelijoille.

Hänen panoksensa tieteeseen ja luonnonsuojeluun on tunnustettu kymmenillä palkinnoilla, Brittiläisen imperiumin ritarikunnasta korkeimpiin kansainvälisiin huomionosoituksiin, kuten Tyler Prizeen, Unescon palkintoihin ja moniin muihin. Ajan myötä Goodallista itsestään tuli symboli. Hän osoitti, että tiede voi olla paitsi ammatti myös tehtävä, joka muuttaa maailmaa.

Voit lukea lisää hänen elämästään artikkelistamme ”Jane Goodallin vaikuttava elämä ja työ.”

Planeetan puolustaja ja rakas ystävä

”Tänään olemme menettäneet todellisen planeetan puolustajan, miljoonien ihmisten innoittajan ja rakkaan ystävän. Jane Goodall omisti elämänsä planeettamme suojelemiselle ja antoi äänen villieläimille sekä ekosysteemeille, joissa ne elävät. Hänen uraauurtava tutkimuksensa Tansanian simpansseista muutti käsitystämme siitä, miten lähimmät sukulaisemme elävät, muodostavat yhteisöjä ja ajattelevat – ja muistutti meitä siitä, että olemme syvästi yhteydessä paitsi simpansseihin ja muihin ihmisapinoihin myös kaikkeen elämään”, näyttelijä Leonardo DiCaprio kirjoitti sosiaalisessa mediassa.

Hänen mukaansa Goodall loi vuosikymmenten ajan ”väsymättömällä energialla” toivoa, vastuuntuntoa ja uskoa siihen, että jokainen voi muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.

DiCaprion tavoin hän toimi YK:n rauhanlähettiläänä. Molemmat olivat äänekkäitä ilmastonmuutoksen vastaisen työn ja luonnonsuojelun puolestapuhujia. Toukokuussa 2024 ilmoitettiin, että he toimisivat vastaavina tuottajina elokuvassa Howl, joka kertoo kulkukoirasta ja nuoresta sudesta. 

Goodall selitti osallistumistaan yksinkertaisesti: 

”Jos ihmiset katsovat Howlin ja näkevät, että koirat ja sudet voivat tulla toimeen keskenään eivätkä sudet ole hirvittäviä, julmia olentoja, se toivottavasti antaa heille toivoa. Jos he uskovat, että on toivoa lopettaa susien trophy-metsästys, tappaminen ja myrkyttäminen, he jatkavat todennäköisemmin taistelua ja uskovat, että heidän työstään voi olla jotain hyötyä.”

Jane Goodall uskoi pitkään, että elokuvat ”voivat muuttaa tapaa, jolla ihmiset näkevät eläimen, josta he eivät aiemmin tienneet mitään”. Esimerkkinä hän mainitsi usein dokumentin Forest People: The Chimpanzees of Gombe, jonka kuvasi Tansaniassa valokuvaaja ja hänen ensimmäinen aviomiehensä Hugo van Lawick.

”Kun olin ollut simpanssien kanssa 2 vuotta, minut määrättiin lähtemään Cambridgeen [yliopistoon]. En ollut käynyt collegea, ja minulle sanottiin, että olin tehnyt kaiken väärin: ettei minun pitäisi puhua simpanssien persoonallisuuksista, mielistä tai tunteista, ettei minun pitäisi antaa niille nimiä vaan numeroita”, Goodall muisteli haastattelussa.

”Koirani opetti minulle, että se kaikki oli täyttä roskaa, ja jatkoin vain simpansseista puhumista ja kirjoittamista sellaisina kuin ne olivat. Mutta kun Hugon elokuva ilmestyi ja alkoi kiertää, tieteellinen asenne muuttui.”

Keskeinen rooli hänen elämässään oli antropologi ja arkeologi Louis Leakeyllä, yhdellä varhaisen ihmisen evoluution merkittävimmistä tutkijoista. Hän tapasi Janen Keniassa vuonna 1957 ja uskoi myöhemmin hänen johdettavakseen simpanssien kenttätutkimuksen Tansaniassa, koska katsoi tuoreen näkökulman voivan johtaa uraauurtaviin löytöihin. Leakey kutsui myös valokuvaaja Hugo van Lawickin dokumentoimaan työtä.

Muutosta synnyttämässä

Craig Packer, yksi maailman johtavista leijonatutkimuksen asiantuntijoista, kertoi Altezza Travelille oppineensa paljon suoraan Jane Goodallilta.

”Jane oli poikkeuksellisen tarkkanäköinen havainnoija. Seurasin hänen kanssaan Gombessa paviaanilaumaa eräänä päivänä vuonna 1972. Olin tuolloin tarkkaillut niitä jo useita kuukausia ja oppinut tuntemaan ne kaikki yksilöinä. Jane kuitenkin osoitti asioita, joita eri eläinten välillä tapahtui ja joita en olisi itse koskaan huomannut. Hän syvensi ymmärrystäni paviaanien elämän monimutkaisuudesta tavalla, johon olen nojannut siitä lähtien – tutkinpa kädellisiä tai leijonia tai katselinpa muuten vain muita älykkäitä lajeja, kuten elefantteja. Hänen työnsä vaikutti samalla tavoin koko eläinten käyttäytymistutkimuksen alaan”, Packer muisteli.

”Jane Goodall oli ensimmäinen ihminen, joka totutti villieläinryhmän läsnäoloonsa ja seurasi sitä päivittäin vuosien ajan. Siksi hän pystyi havainnoimaan ja kuvaamaan yksilöiden monimutkaista käyttäytymistä ja sosiaalista elämää tavalla, jota ei ollut tehty aiemmin.”

sanoo Anne Pusey, yksi hänen läheisimmistä kollegoistaan. Pusey on vastannut monien vuosien ajan Gomben simpanssitutkimuksen arkistosta, siihen perustuvista koulutusohjelmista ja meneillään olevan kenttätyön konsultoinnista.

”Hänen löytönsä siitä, että simpanssit valmistivat ja käyttivät työkaluja, niillä oli huomattavan ihmismäisiä viestiviä eleitä, pysyviä perhesiteitä, monimutkaisia sosiaalisia suhteita ja erottuvia persoonallisuuksia, järkyttivät tiedemaailmaa ja muuttivat syvästi käsityksiä ihmisen ainutlaatuisuudesta”, Pusey sanoi. 

Tämän työn kautta, hän lisäsi, Jane Goodall inspiroi muita tutkijoita omaksumaan hänen havainnointimenetelmänsä ja auttoi raivaamaan tietä naisille tieteessä.

1960-luvun akateeminen maailma oli lähes kokonaan miesten hallitsema, sanoo primatologi Sofia Dolotovskaya. Aluksi Goodalliin suhtauduttiin vähättelevästi ihmisenä, joka oli ”pudonnut taivaasta eikä noussut pitkää akateemista urapolkua pitkin”. 

”Mutta Louis Leakey laski oikein. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden katsoa monia näennäisen itsestään selviä asioita ilman ennakkoluuloja”, Dolotovskaya toteaa. ”Sovinnaisuuksista poikkeaminen oli hänen menestyksensä avain. Goodallista tuli yksi ensimmäisistä tutkijoista, jotka lähestyivät eläimiä eivät jäykkien teorioiden vaan rakkauden, lempeyden ja empatian kautta.”

”Jane on usein kuvannut oivallusta, jonka hän sai osallistuessaan simpanssikonferenssiin vuonna 1986 mestarillisen tieteellisen kirjansa The Chimpanzees of Gombe julkaisun kunniaksi. Siellä hän kuuli simpanssien epätoivoisesta tilanteesta muualla Afrikassa elinympäristöjen tuhoutumisen ja bushmeat-kaupan takia. Hän järkyttyi myös lentäessään pienkoneella Gomben yli ja nähdessään puistoa ympäröivät paljaaksi hakatut kukkulat”, Anne Pusey muistelee.

Tämän jälkeen Jane Goodall alkoi sanoa, että hän tunsi velvollisuudekseen käyttää mainettaan ja vaikutusvaltaansa eläinten auttamiseksi kaikkialla maailmassa. Hän käynnisti kampanjoita, jotka vaativat kädellisten inhimillistä kohtelua lääketieteellisissä laboratorioissa, tuki salametsästyksen orvoiksi jättämiä eläimiä hoitavia suojapaikkoja ja auttoi rakentamaan luonnonsuojelukumppanuuksia paikallisyhteisöjen kanssa – ensin Gomben ympäristössä ja myöhemmin muilla alueilla Afrikassa, muun muassa Ugandassa ja Kongossa.

Craig Packerin muistoista:

Sofia Dolotovskaya kutsuu Goodallia ”ympäristöliikkeen supertähdeksi”. Hänet tuntevat myös ne, joita luonnonsuojelu tai eläinten suojelu ei erityisesti kiinnosta: ”Jane Goodall lähestyi kysymystä toivon, ei syyllisyyden, kautta. Hän ei sanonut: ’Katsokaa, miten huonosti kaikki on.’ Hän puhui siitä, miten asioita voi parantaa.”

”Maailma, jota emme häpeä liikaa jättää lapsillemme”

Jane Goodall kuoli Kaliforniassa 1. lokakuuta. Seuraavana päivänä hänen oli määrä puhua koululaisille. Järjestäjät päättivät olla perumatta tapaamista ja näyttivät lapsille sen sijaan videoviestin, jonka hän oli tallentanut vähän ennen tapahtumaa:

Nämä olivat Jane Goodallin viimeisiä sanoja.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita