Kilimanjaron huippu: Afrikan korkein kohta

Kilimanjaro on tarunhohtoinen vulkaaninen massiivi, jonka kruunaa Uhuru Peak – Afrikan korkein kohta 5 895 metrin korkeudessa. Tässä Altezza Travelin artikkelissa käymme läpi, mikä tekee Kilimanjaron huipusta erityisen: varhaiset nousut sekä matkan viidakosta katoaville jäätiköille.

Kilimanjaron huipun geologia

Kilimanjaro on lepotilassa oleva tulivuori, jonka arvellaan muodostuneen noin 1 miljoona vuotta sitten, kertoo Geological Society of London. Se sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoamassa, maankuoren repeämävyöhykkeessä. Tätä repeämää pitkin magma nousi pintaan ja synnytti tulivuoriketjun, jonka suurin osa on Kilimanjaron massiivi.

Vuoren rakenne on monimutkainen – se koostuu käytännössä 3 yhteen kasvaneesta tulivuoresta. Ensimmäinen, Shira, on niistä vanhin ja matalin. Se on ollut kauan sammunut ja osittain romahtanut, ja sen seurauksena länsirinteelle on muodostunut Shiran ylänkö. Toinen, Mawenzi, kohoaa 5 149 metriin. Kolmas, keskellä sijaitseva Kibo, on nuorin ja korkein. Kilimanjaron korkein kohta – Uhuru Peak – sijaitsee Kibon kraatterin reunalla.

Kibon viimeisen suuren purkauksen arvellaan tapahtuneen satoja tuhansia vuosia sitten, mutta vulkanologit eivät silti luokittele sitä sammuneeksi. Huipun läheisyydessä näkyy yhä merkkejä vulkaanisesta toiminnasta: kuumia kaasuja päästäviä halkeamia ja kraatterin sisällä olevia rikkikerrostumia. Kokonaisuutena vuori on ”unessa”, ja ennusteiden mukaan sen herääminen tulevien vuosituhansien aikana on epätodennäköistä.

Kilimanjaron 3 kraatteria eivät ole vuoren ainoa erityispiirre. Nousu juurelta huipulle on käytännössä matka tropiikista arktisiin oloihin, sillä vuorella on 5 ilmastovyöhykettä: viljelymaa, sademetsä, kanervikko- ja nummivyöhyke, alpiininen aavikko ja arktinen vyöhyke. Viimeksi mainittu on erityisen kiehtova.

Kilimanjaron huipun jäätiköt

Kilimanjaron jäätiköt ja huipun lumipeite ovat olleet pitkään ikonisia. Afrikan taivasta vasten hohtava valkoinen jää on inspiroinut sekä matkailijoita että kirjailijoita – esimerkkinä Ernest Hemingwayn The Snows of Kilimanjaro.

Valitettavasti nämä kuuluisat lumet sulavat nopeasti. Massachusetts Amherst -yliopiston (Yhdysvallat) glasiologi ja ilmastoasiantuntija Douglas Hardyn mukaan Kilimanjaron huipun jäätikköalueet ovat kutistuneet 91 % siitä, kun ne kartoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1912. 1900-luvun alussa Kibon huippu oli lähes kokonaan jäätiköiden peitossa – nykyään jäljellä on vain hajanaisia jääalueita. NASA:n Earth Observatory toteaa, että tutkijat ovat nykyisin pitkälti yhtä mieltä: kysymys ei ole siitä, katoavatko Kilimanjaron jäät, vaan siitä, milloin. Jotkin ennusteet viittaavat siihen, että näin voi käydä vuoteen 2060 mennessä.

Nykyään huipulla on jäljellä 2 laajaa jääkenttää: pohjoinen ja eteläinen jääkenttä, jotka sijaitsevat Kibon kraatterin eri puolilla. Jäätiköt halkeilevat – vuonna 2012 tutkijat havaitsivat pohjoisen jääkentän jakautuneen 2 erilliseksi osaksi.

Tämän päivän matkustajalle tämä tarkoittaa, että Kilimanjaron tarunhohtoisten lumien näkemiseen voi olla aikaa enää muutama vuosikymmen.

Ensimmäiset nousut Kilimanjarolle

Afrikan korkeimman kohdan ensimmäinen onnistunut nousu tehtiin 5. lokakuuta 1889, kun saksalainen maantieteilijä Hans Meyer ja itävaltalainen vuorikiipeilijä Ludwig Purtscheller saavuttivat Kibon kraatterin reunan. Heistä tuli ensimmäiset dokumentoidut huipulle nousseet.

38 vuotta Meyerin nousun jälkeen Uhuru Peakille nousi ensimmäisenä naisena 22-vuotias australialainen Sheila MacDonald – 31. heinäkuuta 1927. Kiinnostavaa kyllä, hän ei ollut suunnitellut Kilimanjaron nousua, vaikka oli kokenut vuorikiipeilijä. Hän tuli Afrikkaan safarille ja tapaamaan serkkuaan, kapteeni Archie Ritchietä, Kenian silloista yliriistanvartijaa.

Laivamatkalla Sheila kuitenkin tapasi William K. Westin, Alpine Clubin jäsenen; klubin varapuheenjohtaja sattui olemaan hänen isänsä. West kertoi olevansa matkalla Afrikkaan noustakseen Kilimanjarolle ja kutsui Sheilan mukaan. Kerromme tämän poikkeuksellisen matkan koko tarinan artikkelissamme ”Ensimmäinen nainen Kilimanjarolla.”

1900-luvulla Kilimanjarosta tuli seikkailun symboli. Sen suhteellinen saavutettavuus ja maine ”Afrikan korkeimpana kohtana” tekivät siitä suositun kaikkialta maailmasta tulevien matkustajien keskuudessa – asema, joka sillä on yhä. Toisin kuin Meyerin aikana, vuori ei ole enää vain harvojen saavutettavissa: lähes kuka tahansa voi matkustaa Tansaniaan ja nousta Kilimanjarolle.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita