13 tunnettua sademetsäeläintä

Sademetsät kuuluvat maapallon vanhimpiin ekosysteemeihin; niiden historia ulottuu noin 60 miljoonan vuoden taakse. World Wide Fund for Naturen (WWF) mukaan ne kattavat vain noin 6–7 % maapallon maa-alasta, mutta niissä elää arviolta 80 % kasvi- ja eläinlajeista. Alla esittelemme sademetsien vaikuttavimpia ja tunnetuimpia asukkaita.

Mikä sademetsä on?

Sademetsät ovat päiväntasaajan läheisyydessä sijaitsevia tiheitä, monikerroksisia metsiä, joissa on lämmintä ja kosteaa ympäri vuoden. Suurin sademetsä on Etelä-Amerikan Amazon, jonka pinta-ala on noin 5,5 miljoonaa km². Sen sisään mahtuisivat Saksa, Ranska, Espanja, Italia ja Iso-Britannia yhteensä. 

Yli puolet Amazonista sijaitsee Brasiliassa, ja loput levittäytyvät Peruun, Kolumbiaan, Ecuadoriin, Boliviaan ja muihin naapurimaihin. Toiseksi suurin on Kongon altaan sademetsä, jonka pinta-ala on 3,7 miljoonaa km². Se ulottuu Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Kameruniin, Keski-Afrikan tasavaltaan, Kongon tasavaltaan, Gaboniin ja Päiväntasaajan Guineaan.

Sademetsässä on 4 kerrosta:

• Ylin kerros: yksittäisiä korkeita puita, jotka kohoavat varsinaisen latvuskerroksen yläpuolelle
• Latvuskerros: tiheä vihreä katto, jossa suurin osa eläimistä elää
• Alusmetsä: hämärä ja kostea tiheikkö, johon auringonvalo yltää vain niukasti
• Metsänpohja: alin kerros, jossa lehdet, oksat ja kaikki ylhäältä putoava aines hajoaa

Yhdessä nämä kerrokset luovat elinolosuhteet tuhansille nisäkäs-, lintu- ja matelijalajeille. Monet niistä ovat endeemisiä eli niitä ei tavata missään muualla maailmassa.

Trooppisten sademetsien eläimiä Amazonilta Tansaniaan

13 sademetsäeläintä, joita voit nähdä matkoillasi

1. Okapi

• Ravinto: Lehdet, silmut, versot, sienet, hedelmät, joskus kuori ja puuhiili, harvoin lepakoiden guano eli uloste.
• Tunnusomainen piirre: Kirahvin ainoa elossa oleva sukulainen, vaikka jalkojen raidat muistuttavat seepran kuviointia.
• Elinalue: Kongon demokraattinen tasavalta.

Okapit pysyttelevät mieluiten tiheän kasvillisuuden suojassa, usein jokien lähellä, missä alusmetsä on runsasta ja suojaa suoralta auringonvalolta. Ensi silmäyksellä eläin voi muistuttaa pientä kirahvia tai seepraa. Pää ja vartalo ovat yleensä tummanruskeat, kuonon sivut vaaleammat. Silmiinpistävin piirre on vartalon takaosan mustavalkoinen raidoitus, joka erottuu erityisesti reisissä ja alaraajoissa.

Aikuiset kasvavat noin 2 metrin pituisiksi ja 1,5–2 metrin korkuisiksi. Naaraat ovat yleensä hieman koiraita kookkaampia. Erityisen kiinnostava piirre on pitkä tarttumakieli, joka on joustava ja hyvin liikkuva. Berlin Zoon mukaan se voi olla 35 cm pitkä. Sen avulla okapi ulottuu korkeiden oksien lehtiin ja puhdistaa itseään, myös nuolemalla korviaan ja silmiään.

2. Jaguaari

• Ravinto: Kaimaanit, kapybarat, peurat ja kalat.
• Tunnusomainen piirre: Suurten kissaeläinten voimakkain purenta.
• Elinalue: Keski- ja Etelä-Amerikka (Brasilia, Peru, Kolumbia, Venezuela).

Jaguaarit elävät tiheissä sademetsissä ja kausittain tulvivilla tasangoilla. Ne metsästävät maalla, hiipivät saaliin perässä tiheiköissä, ja myös joissa, joissa ne sukeltavat kalojen perään tai hyökkäävät kaimaanien kimppuun. Toisin kuin leopardit, ne raahaavat saalista puihin vain harvoin, sillä niiden elinympäristössä kilpailua on vähän. Jaguaarilla on suurten kissaeläinten voimakkain purenta, ja metsästyksessä se voi puhkaista kaimaanin kallon tai murskata jokikilpikonnan kilven.

Urosjaguaarit kasvavat jopa 2 metrin pituisiksi ja voivat painaa 95 kg. Ne elävät yksin lisääntymiskautta lukuun ottamatta. Se voi kestää enintään 20 päivää. Tänä aikana uros vartioi naarasta, mutta poistuu hedelmöittymisen jälkeen. 3 kuukauden kuluttua syntyy enintään 4 pentua, jotka pysyvät emonsa kanssa vielä noin 2 vuotta.

Uusimpien arvioiden mukaan luonnossa elää noin 173 000 jaguaaria. Kannan vähenemisen tärkeimmät syyt ovat metsäkato ja salametsästys.

3. Kolmivarvaslaiskiainen

• Ravinto: Lehdet, silmut, versot ja joskus hedelmät.
• Tunnusomainen piirre: Äärimmäinen hitaus ja turkin vihertävä leväpeite. Se auttaa sulautumaan lehtien joukkoon ja voi antaa vitamiineja ja kivennäisaineita, kun eläin nuolee sitä pois.
• Elinalue: Keski- ja Etelä-Amerikka.

Kolmivarvaslaiskiainen viettää lähes koko elämänsä puissa ja liikkuu noin 0,24 km/h nopeudella. Nämä eläimet nukkuvat jopa 20 tuntia vuorokaudessa ja laskeutuvat maahan noin kerran viikossa ulostaakseen.

Toisin kuin kaksivarvaslaiskiaiset, jotka voivat syödä hyönteisiä, linnunmunia ja jopa poikasia, kolmivarvaslaiskiaiset ovat kasvinsyöjiä ja käyttävät ravinnokseen vain kasviainesta. Ruokavaliostaan huolimatta laiskiaiset ovat melko vahvoja, ja niiden ote on voimakas. Yhdessä pitkien, kaarevien kynsien kanssa se mahdollistaa roikkumisen pää alaspäin tuntikausien ajan.

Ne kasvavat 60 cm pitkiksi, painavat enintään 5 kg ja elävät yksin. Naaras synnyttää tavallisesti 1 poikasen 6 kuukauden tiineyden jälkeen ja kantaa sitä selässään vielä noin 6 kuukautta. Elinikä luonnossa on noin 20–30 vuotta.

4. Leopardi

• Ravinto: Keskikokoiset nisäkkäät, linnut ja matelijat.
• Tunnusomainen piirre: Ne raahaavat saaliin puihin suojatakseen sen kilpailijoilta.
• Elinalue: Aasia (Indonesia), Afrikka (Kongon demokraattinen tasavalta, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Gabon). Niitä elää myös Tansanian metsämailla ja savanneilla (Serengeti, Ngorongoro, Tarangire, Manyara-järvi).

Leopardi on yöaktiivinen peto. Se liikkuu tiheässä sademetsäkasvillisuudessa vaivattomasti ja seuraa saalista äänettömästi. Onnistuneen metsästyksen jälkeen se raahaa ruhon puuhun suojaan leijonilta, hyeenoilta ja muilta kilpailijoilta. Tämä käyttäytyminen on leopardeille hyvin tyypillistä.

Eräässä tutkimuksessa mainitaan yksittäinen leopardi, joka onnistui nostamaan noin 125 kg painavan nuoren kirahvin ruhon noin 5,7 metrin korkeuteen. Ruhon paino oli siis 2–3 kertaa pedon oma paino. Tämä kyky on yksi sopeumista, joiden avulla leopardit pärjäävät elinympäristöissä, jotka ne jakavat muiden suurpetojen kanssa.

5. Mustavalkogueretsa

• Ravinto: Nuoret lehdet, kukat, raa'at hedelmät ja siemenet.
• Tunnusomainen piirre: Kyky sulattaa ja hyödyntää myrkyllisiä kasveja.
• Elinalue: Afrikka (Uganda, Kenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Kamerun, Gabon, Etiopia). Tansaniassa niitä näkee helposti Arushan, Kilimanjaron, Ulugurun ja Udzungwan vuoristometsissä.

Mustavalkogueretsa on melko harvinainen kädellislaji, joka elää pääasiassa puiden latvuksissa. Se koskettaa maata vain harvoin ja on hyvin sopeutunut elämään latvuskerroksessa. Musta turkki ja valkoiset alueet hartioiden, selän, kasvojen ja hännän ympärillä auttavat sitä sulautumaan lehvästöön.

Yksi kiinnostava piirre on surkastunut peukalo. Useimmilla kädellisillä peukalo on, mutta gueretsoilla se on kutistunut pieneksi nystymäksi. Tämä puute on antanut eläimelle sen nimen: kreikan sana kolobos tarkoittaa silvottua. Apinalle kyse on kuitenkin normaalista evolutiivisesta piirteestä.

Gueretsat elävät enintään 15 yksilön ryhmissä, joissa on tavallisesti 1 hallitseva uros. Aikuiset ovat vartaloltaan 50–70 cm pitkiä ilman häntää ja painavat noin 7–14 kg. Naaras synnyttää 1 poikasen vuodessa. Poikanen pysyy tiiviisti emonsa mukana ja elää ryhmässä 4–5 vuotta, kunnes saavuttaa sukukypsyyden. Sen jälkeen urokset yleensä lähtevät lisääntymään toisen ryhmän kanssa.

6. Kääpiögalago

• Ravinto: Hyönteiset, kuten kovakuoriaiset, yöperhoset ja toukat, joskus sammakot sekä hedelmät ja nuoret lehdet.
• Tunnusomainen piirre: Voi hypätä jopa 2 m.
• Elinalue: Länsi- ja Keski-Afrikka Sierra Leonesta ja Senegalista Ugandaan, Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Gaboniin ja Kameruniin. Tansaniassa niitä tavataan Kilimanjaron alueella ja Udzungwassa.

Galagot ovat pieniä kädellisiä, joita kutsutaan englanniksi myös nimellä bushbaby. Ne painavat enintään 155 g. Ne suosivat puustoisia elinympäristöjä, joissa on runsaasti oksia ja tiheää alusmetsää petojen varalta. Pitkien takajalkojen ja pitkän hännän ansiosta ne voivat hypätä 2 metriä puusta toiseen, vaihtaa suuntaa ilmassa ja laskeutua tarkasti ohuille oksille. Suuret silmät ja korvat auttavat liikkumaan hämärässä.

Galagot ovat yöeläimiä. Päivisin ne lepäävät tavallisesti puunkoloissa tai tiheässä lehvästössä ja aktivoituvat vasta auringonlaskun jälkeen. Ne viestivät toisilleen naksahduksilla ja korkeilla äänillä. Niillä on myös hyvä muisti: ne löytävät helposti aiemmin piilottamansa ruoan ja palaavat paikkoihin, joista ovat kerran löytäneet runsaasti syötävää.

7. Vuorigorilla

• Ravinto: Lehdet, varret, hedelmät ja joskus hyönteiset.
• Tunnusomainen piirre: Jokaisella gorillalla on yksilöllinen nenäjälki, jonka avulla tutkijat tunnistavat yksilöitä ja seuraavat perheitä.
• Elinalue: Afrikka (Uganda, Ruanda, Kongon demokraattinen tasavalta).

Vuorigorillat elävät Keski-Afrikan tiheissä sademetsissä jopa 3 500 metrin korkeudessa. Ryhmissä voi olla 5–30 yksilöä, ja niiden reviirit voivat olla jopa 20 km²:n laajuisia. Niillä ei ole pysyvää kotia. Sen sijaan ne etsivät joka päivä uuden nukkumapaikan ja rakentavat pesän oksista.

Luonteeltaan gorillat ovat rauhallisia ja pidättyväisiä, ja ne viestivät eleillä ja hiljaisilla äänillä. Poikkeuksena on hallitseva uros, hopeaselkä, joka on saanut nimensä selän hopeanhohtoisesta karvasta. Se suojaa ryhmää ja karkottaa uhkia rummuttamalla rintaansa kovalla äänellä, joka voi kuulua 500–800 metrin päähän.

Gorilloja pidetään simpanssien tavoin ihmisen lähimpinä sukulaisina. Niiden DNA vastaa ihmisen DNA:ta noin 98-prosenttisesti. Ne osaavat käyttää yksinkertaisia työkaluja, esimerkiksi oksaa joen syvyyden kokeilemiseen tai suomaaston ylittämisen apuna.

Suojelutoimien ansiosta niiden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä useita kertoja: 1980-luvulla yksilöitä oli noin 240, ja vuoteen 2018 mennessä niitä oli jo 1 063. Gorillat ovat silti edelleen uhanalaisia elinympäristöjen vähenemisen, salametsästyksen ja ihmisiltä tarttuvien tautien, kuten influenssan, vuoksi.

8. Afrikanmetsänorsu

• Ravinto: Lehdet, oksat, kuori, siemenet ja hedelmät.
• Tunnusomainen piirre: Sademetsän suurin asukas.
• Elinalue: Kongon demokraattinen tasavalta, Gabon, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta. Tansaniassa tavataan vain savanninorsuja, Tarangiressa, Serengetissä, Ngorongorossa ja Ruahassa.

Afrikannorsu on suurin maaeläin ja sillä on Guinnessin maailmanennätys. Savanninorsut voivat kasvaa 4 metrin korkuisiksi, ja niiden paino voi ylittää 6 tonnia, suunnilleen 3 auton painon.

Metsänorsut ovat pienempiä ja painavat yleensä enintään useita tonneja. Niillä on myös hieman pienemmät korvat ja ohuemmat syöksyhampaat, jotka suuntautuvat lähes suoraan alaspäin. Nämä rakenteelliset erot ovat sopeumia metsässä elämiseen.

Pitkään tutkijat pitivät molempia yhden afrikkalaisen norsulajin alalajeina. Vuonna 2010 julkaistu tutkimus kuitenkin osoitti, että savanni- ja metsänorsut ovat erillisiä lajeja. Niiden kehityslinjat erkanivat 2,5–5 miljoonaa vuotta sitten.

Myös käyttäytymisessä on eroja. Metsänorsujen laumat ovat yleensä paljon pienempiä ja koostuvat tavallisesti vain muutamasta yksilöstä. Savanninorsut taas muodostavat 10–70 norsun tai sitä suurempia ryhmiä.

9. Tukaani

• Ravinto: Hedelmät, marjat, harvemmin hyönteiset, sammakot ja linnunmunat.
• Tunnusomainen piirre: Suuri, kirkasvärinen nokka.
• Elinalue: Keski- ja Etelä-Amerikan trooppiset metsät.

Tukaanit elävät korkealla tiheän sademetsän latvuskerroksessa ja lentävät siksakkia lehvästön lomassa. Toisin kuin monet linnut, tukaanit eivät rakenna pesiä, vaan asettuvat puunkoloihin. Ne käyttävät suurimman osan ajastaan tuoreiden hedelmien etsimiseen ja laskeutuvat joskus alemmaksi hyönteisten tai sammakoiden vuoksi. Suuri, kirkasvärinen nokka, joka voi olla 20 cm pitkä, auttaa ulottumaan vaikeapääsyisiin hedelmiin oksilla. Se myös viilentää kuumassa vapauttamalla ylimääräistä kehon lämpöä.

Linnun pituus on noin 50–60 cm, ja sen paino on enintään 850 g. Naaras munii 2–4 munaa ja hautoo niitä 16–18 päivää. Poikaset kuoriutuvat sokeina ja niiden nokka on pieni ja heikko, joten ne pysyvät kolossa ja vanhemmat ruokkivat niitä noin 2 kuukauden ajan. Laji ei tällä hetkellä ole uhanalainen, ja yksilöitä on enintään 500 000, mutta määrä vähenee vähitellen metsäkadon vuoksi.

10. Kapybara

• Ravinto: Ruoho, vesikasvit, kuori ja hedelmät.
• Tunnusomainen piirre: Maailman suurimmat jyrsijät. Ne syövät joskus omaa ulostettaan sulattaakseen ravinnon tehokkaammin.
• Elinalue: Etelä-Amerikan trooppiset metsät ja savannit.

Kapybarat laiduntavat jokien, järvien ja soiden lähellä ja syövät jopa 3 kg ruohoa päivässä. Ne elävät enintään useiden kymmenien yksilöiden ryhmissä, viestivät murahduksilla ja lyhyillä vihellyksillä ja sukeltavat uhatessaan veteen, jossa ne voivat pysyä jopa 5 minuuttia. 

Kapybarat tunnetaan rauhallisesta ja leppoisasta luonteestaan. Ne eivät yleensä riitele keskenään, muiden eläinten tai ihmisten kanssa. Jos ne kasvavat vankeudessa ihmisten parissa, ne voivat jopa antaa silittää itseään.

Aikuiset kapybarat painavat 35–60 kg ja ovat noin 1,3 m pitkiä. Naaras kantaa poikasia noin 5 kuukautta ja voi synnyttää enintään 8 poikasta, jotka kaikki pystyvät syömään itsenäisesti. Koko ryhmä auttaa niiden kasvattamisessa ja opettaa, miten toimia muiden kanssa, noudattaa arvojärjestystä ja pysyä turvassa.

11. Kilimanjaron kaksisarvikameleontti

• Ravinto: Heinäsirkat, kulkusirkat, torakat, kovakuoriaiset ja hämähäkit.
• Tunnusomainen piirre: Koiraiden päässä on 2 valesarvea, mistä tulee nimi kaksisarvinen.
• Elinalue: Itä-Afrikan vuoristometsät, erityisesti Kilimanjaron itä- ja etelärinteet sekä Meru-vuoren ympäristö Tansaniassa.

Tämä kameleonttilaji suosii tiheää lehvästöä ja välttää avoimia alueita, joten se viettää suurimman osan ajastaan puiden latvuksissa. Aikuinen kasvaa 24 cm pitkäksi, ja sen väritys vaihtelee harmaanvihreästä ruskeaan. Koirailla on nenässä 2 litteää sarvea. Naarailla ne ovat joko heikot tai puuttuvat kokonaan.

Näiden ulokkeiden tehtävästä juuri tällä lajilla ei ole vielä varmaa tietoa. Muilla Kinyongia-suvun kameleonteilla ne toimivat yleensä visuaalisena viestinä toisille koiraille tai naaraille ja kertovat koosta, voimasta ja yleisestä terveydestä.

Käyttäytymiseltään ja metsästystavaltaan Kilimanjaron kaksisarvikameleontti muistuttaa muita puissa eläviä lajeja. Se pyydystää hyönteissaaliin pitkällä kielellä ja voi vaihtaa väriään vihreästä ja keltaisesta ruskeaan ja lähes mustaan. Tämä auttaa sitä maastoutumaan, säätelemään ruumiinlämpöä ja viestimään lajitovereiden kanssa.

12. Afrikkalainen kalliopyton

• Ravinto: Jyrsijät, linnut, harvemmin pienet nisäkkäät, kuten kontiaiset, apinat ja antilooppien vasat.
• Tunnusomainen piirre: Afrikan suurin käärme. Se voi niellä saaliin, joka on useita kertoja sitä suurempi.
• Elinalue: Afrikan sademetsät ja savannit.

Tätä pytonlajia tavataan kaikkialla Tansaniassa rannikon metsistä savanneille ja soille. Se suosii alueita, joilla tiheä kasvillisuus antaa suojaa ja vettä on lähellä, sillä se ui hyvin. Silti se elää pääasiassa maassa ja kiipeää silloin tällöin matalille oksille, mikä voi olla hyödyllistä sekä metsästyksessä että levossa.

Aikuiset ovat 3–5 metrin pituisia, ja poikkeuksellisen suuret yksilöt voivat painaa yli 90 kg. Kuvioitu kellanruskea väritys auttaa sitä sulautumaan lehvästöön ja puunrunkoihin. Tämä käärme ei ole myrkyllinen. Metsästäessään se kuristaa saaliin ja nielee sen sitten kokonaisena. Pytonit ovat piilottelevia ja aktiivisimmillaan pimeän aikaan, kun on viileämpää ja saalis liikkuu enemmän.

13. Viheranakonda

• Ravinto: Kalat, linnut, kapybarat ja kaimaanit.
• Tunnusomainen piirre: Maailman painavin käärme. Naaraat voivat syödä koiraan parittelun jälkeen.
• Elinalue: Etelä-Amerikan trooppiset sademetsät (Brasilia, Venezuela, Kolumbia).

Viheranakonda on yksi maailman suurimmista käärmeistä. Naaraat voivat kasvaa yli 9 metrin pituisiksi ja painaa yli 250 kg, vaikka useimmat yksilöt ovat pienempiä. Se elää sademetsän joissa ja soilla ja väijyy saalista usein vedestä käsin. Anakondan silmät ja sieraimet sijaitsevat pään päällä, joten se voi seurata saalista pitäen vain päänsä vedenpinnan yläpuolella. Iskiessään se kiertyy saaliin ympärille, kuristaa sen ja nielee sen sitten kokonaisena.

Naaras synnyttää 20–40 poikasta 6–7 kuukauden tiineyden jälkeen. Jokainen poikanen on 60–90 cm pitkä ja pystyy uimaan ja metsästämään itsenäisesti. Harvinaisissa tapauksissa naaras voi syödä koiraan parittelun jälkeen. Kannibalismi voi auttaa sitä keräämään voimia ennen tiineyttä.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.