10 faktaa Afrikan korkeimmasta vuoresta

Tutustu kiinnostaviin faktoihin Kilimanjarosta, Afrikan korkeimmasta vuoresta ja maailman korkeimmasta vapaasti seisovasta vuoresta. Tiesitkö, että Kilimanjaro ei ole vain 1 vuori, vaan 3 muinaisen tulivuoren muodostama kokonaisuus? Tai että nousu tälle vaikuttavalle huipulle kestää yleensä 6–8 päivää, vaikka ennätysten tekijät ovat selvinneet siitä vain 6–8 tunnissa? Kilimanjarolle on myös useita reittejä, joista vaeltaja voi valita. Erikoisesta kasvillisuudesta avariin näkymiin – Kilimanjaro, ”hohtava vuori”, yllättää monella tavalla. Tässä artikkelissa käymme läpi tämän tunnetun huipun taustoja ja yksityiskohtia. Olitpa kokenut vuorilla liikkuja tai luonnonilmiöistä kiinnostunut matkustaja, Altezza Travelin kokoamat faktat Kilimanjarosta avaavat vuorta uudesta näkökulmasta.

Fakta 1: Kilimanjaro kuuluu Seven Summits -huippuihin

Seven Summits tarkoittaa kunkin 7 maanosan korkeimpia vuoria. Taustalla on kuitenkin kiinnostava yksityiskohta: luettelossa on käytännössä 9 vuorta, ei vain 7. Syynä on se, että maanosien määritelmät ja rajat vaihtelevat. Katsotaan ensin Eurooppaa ja Australiaa. Euroopassa maanosan korkeimmasta huipusta käydään keskustelua 2 kuuluisan vuoren välillä: Alppien kauniin Mont Blancin ja Kaukasuksella sijaitsevan vaikuttavan Elbrus-vuoren. Kun kysytään, missä Euroopan ja Aasian raja kulkee, geologeilla, historioitsijoilla ja erityisesti poliitikoilla on erilaisia vastauksia. Kysymys liittyy siihen, miten Kaukasus ja sen keskeinen huippu Elbrus luokitellaan.

Australiassa tilanne on vielä monimutkaisempi. Jos mannerta tarkastellaan perinteisessä mielessä, sen korkein kohta on Australian Alpeilla sijaitseva Mount Kosciuszko. Jos Australiaa taas pidetään valtiona, korkein kohta on Mawson Peak, tulivuori Intian valtameren syrjäisellä Heardinsaarella. Saari sijaitsee itse asiassa lähempänä Madagaskaria kuin Australiaa. Geologisesti Australian mannerlaatan korkein kohta on Indonesiassa sijaitseva Puncak Jaya, joka tunnetaan myös nimellä Carstensz Pyramid. Hollantilainen tutkimusmatkailija Jan Carstensz havaitsi vuoren ensimmäisen kerran 1600-luvulla, mutta hänen kertomukselleen naurettiin Euroopassa, koska hän väitti tropiikissa olevan jäätikön. Kilimanjarolla on samankaltainen tarina. Kun saksalainen tutkimusmatkailija Johannes Rebmann kertoi 1800-luvun puolivälissä päiväntasaajan lähellä sijaitsevasta lumihuippuisesta Kilima-Njaro-vuoresta, raportti herätti Euroopassa epäuskoa. Kilimanjaron korkeudesta ei kuitenkaan ole koskaan ollut samanlaista epäselvyyttä kuin Mount Kosciuszkon kohdalla, jonka nimi on yhdistetty eri huippuihin sen mukaan, mitä on pidetty korkeimpana. Kilimanjaro on aina ollut Afrikan korkein vuori, ja siksi sillä on paikkansa Seven Summits -luettelossa.

Samanlaisia keskusteluja käydään myös Aasian, Etelä-Amerikan, Pohjois-Amerikan ja Antarktiksen päähuipuista. Tässä on täydellinen luettelo vuorista, joista Seven Summits voi muodostua, korkeimmasta matalimpaan:

• Everest, tunnetaan myös nimellä Sagarmatha, Aasiassa. Himalajalla Kiinan ja Nepalin rajalla sijaitseva huippu kohoaa 8 848 metriin.
• Aconcagua Etelä-Amerikassa. Argentiinan Andeilla sijaitsevan vuoren korkeus on 6 961 metriä.
• Denali, tunnetaan myös nimellä Mount McKinley, Pohjois-Amerikassa. Yhdysvalloissa Alaskan vuoristossa sijaitsevan huipun korkeus on 6 190 metriä.
• Kilimanjaron Kibo-huippu Afrikassa. Se kohoaa 5 895 metriin ja sijaitsee Pohjois-Tansaniassa.
• Elbrus Euroopassa. Venäjän Kaukasuksella sijaitseva vuori nousee 5 642 metriin.
• Mont Blanc Euroopassa. Ranskan ja Italian rajalla Alpeilla sijaitsevan vuoren korkeus on 4 810 metriä.
• Vinson Antarktiksella. Ellsworthin vuoristossa sijaitseva 4 892 metrin huippu ei kuulu minkään valtion alueeseen.
• Mount Kosciuszko Australiassa. Great Dividing Range -vuoriston eteläosassa sijaitsevan vuoren korkeus on 2 228 metriä.
• Puncak Jaya eli Carstensz Pyramid Oseaniassa. Indonesian alueella Maoke-vuoristossa sijaitseva huippu kohoaa 4 884 metriin.

Kuten huomaat, Kilimanjaron korkein huippu tunnetaan usein vuoren yleisnimellä eikä virallisella nimellään Kibo. On hyvä muistaa, että Kilimanjaro ei ole yksittäinen vuori, vaan 3 tulivuorenhuipusta muodostuva massiivi. Tämä on jälleen yksi kiinnostava fakta Afrikan katosta.

Fakta 2: Kilimanjaro koostuu 3 tulivuoresta

Moni ajattelee Kilimanjaroa yhtenä lumihuippuisena vuorena, joka kohoaa majesteettisesti vihreän savannin ylle keskellä Afrikkaa. Todellisuus on tätäkin kiinnostavampi. Miljoonia vuosia sitten Itä-Afrikan alla tapahtuneet laajat geologiset prosessit muuttivat maankuorta juuri tällä alueella voimakkaasti.

Tarkastellaan tätä hidasta prosessia planeetan mittakaavassa. Afrikan alla on suuri litosfäärilaatta, jonka päällä manner lepää, samoin kuin sitä ympäröivien valtamerten vedet. Laatta on alkanut haljeta osiin, jotka liikkuvat hitaasti poispäin toisistaan. Arabian laatta, joka kantaa Arabian niemimaata, on jo irtautunut ja törmännyt Euraasiaan. Tämän seurauksena syntyivät Punainenmeri sekä Turkin ja Iranin vuoristojärjestelmät. Nyt myös Somalian laatta irtautuu Afrikan laatasta ja liikkuu itään. Muutaman miljoonan vuoden kuluttua Itä-Afrikasta tulee saari, joka törmää Arabian niemimaahan. Tätä prosessia kutsutaan repeämävyöhykkeen synnyksi eli riftingiksi.

Juuri tämä rifting johti Kilimanjaron 3 tulivuoren muodostumiseen, samoin kuin Suuren hautavajoaman muihin tulivuoriin ja vuoristojärjestelmiin. Sama prosessi synnytti myös Afrikan suuret järvet, mukaan lukien niistä syvimmän, Tanganjikajärven.

Ensin purkautui magma, joka muodosti Shira-tulivuoren yli 2 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin Shirasta on jäljellä vain vähän. Kun Kilimanjaroa katsoo etelästä, vasemmalla näkyy pitkänomaisen vuoren ”olkapää”. Kraatteri on lähes kokonaan romahtanut nuorimman tulivuoren syntymisen takia, ja jäljelle jäi vain matalahko harjanne. Tämä romahtanut kraatteri tunnetaan Shiran ylänkönä.

Toisena syntyi Mawenzi-tulivuori. Tämä tapahtui noin 1 miljoona vuotta sitten. Tulivuori purkautui 2 kertaa ja joutui sen jälkeen eroosion muovaamaksi. Nykyisin se näkyy Kilimanjaron keskiosan itäpuolella, ja sen kraatteri koostuu kuluneista, terävistä huipuista. Mawenzille kiipeäminen vaatii teknistä osaamista ja vuorikiipeilyvarusteita.

Kaikki Kilimanjarolle nousevat suuntaavat nuorimman tulivuoren, Kibon, huipulle. Kibo muodostui hieman yli 500 000 vuotta sitten ja seisoo edelleen vuorimassiivin keskellä. Siitä on tullut Afrikan tunnettu symboli, joka houkuttelee vuosittain kymmeniä tuhansia vaeltajia. Sen viimeisin purkaus tapahtui yli 500 vuotta sitten.

Näiden 3 päätulivuoren molemmin puolin on pienempiä kraatterimuodostelmia. Ne kertovat siitä, että magma purkautui eri suuntiin ja Kilimanjaron menneisyydessä oli voimakasta vulkaanista toimintaa. Sinkoutuneita vulkaanisia kiviä löytyy pitkienkin matkojen päästä, esimerkiksi vuoren kaakkoispuolelta Nyumba ya Mungu -järven läheltä sekä pohjoisesta naapurimaa Keniasta.

Tässä ovat Kilimanjaron 3 tulivuoren päähuippujen korkeudet:

• Shira – noin 3 962 metriä
• Mawenzi – 5 149 metriä
• Kibo – 5 895 metriä.

Juuri Kibon korkeus vetää vaeltajia eri puolilta maailmaa, sillä sen huipun saavuttaminen merkitsee maailman 4. korkeimman Seven Summits -huipun rastimista Seven Summits -luettelosta.

Fakta 3: Kilimanjaron huipulle kulkee useita reittejä

Useimmat maailman korkeimmalle vuorelle Everestille nousevat voivat käyttää vain 2 reittiä, mutta Kilimanjaron huipulle johtaa useita vaelluspolkuja. Suosituimpiin kuuluu 6 reittiä. Altezza Travel järjestää nousuja niistä kaikilla:

• Lemosho
• Marangu
• Rongai
• Machame
• Northern Traverse
• Umbwe

Lisäksi on muita reittejä, jotka ovat vähemmän suosittuja tai jopa vaarallisia. Esimerkiksi Western Breachille vastuulliset yritykset eivät vie asiakkaita reitin vaikeuden ja riskien vuoksi.

Marangu on yksi aloittelevien vaeltajien suosituimmista reiteistä. Se on ainoa reitti, jolla yöpyminen tapahtuu telttojen sijaan yksinkertaisissa puumajoissa. Marangun erityispiirteellä on myös varjopuolensa: reitti on jatkuvasti ruuhkainen, ja leirien majoihin mahtuvien ihmisten määrä on rajallinen. Reitti voi olla perusteltu sateisella ja tuulisella säällä, jos huoneen jakaminen muiden kanssa ja kerrossängyissä nukkuminen eivät haittaa.

Kilimanjaron nousu Marangun reittiä pitkin sisältää vähimmäismäärän päiviä korkeuteen sopeutumista varten: 5 tai 6 päivää vuorella. Vaellukset alkavat samannimiseltä kansallispuiston portilta, joka sijaitsee legendaarisen Moshin kaupungin laidalla. Moshi on viihtyisä kaupunki, jossa näkyvät edelleen 1900-luvun muistot sekä saksalaisen ja brittiläisen vaikutuksen jäljet.

Nykyisen reitin linjaa pitkin saksalainen kiipeilijä Hans Meyer ja itävaltalainen kiipeilijä Ludwig Purtscheller nousivat ensimmäisinä Kilimanjaron huipulle vuonna 1889. Marangua kutsutaan joskus nimellä ”Coca-Cola Route”. Tätä historiallista nimeä verrataan ”Whiskey Route” -nimitykseen, jolla on perinteisesti viitattu Machamen reittiin.

Machame on yksi kauneimmista reiteistä. Se vie vaeltajat trooppisen metsän ja kaikkien muiden Afrikan vuoren ilmastovyöhykkeiden läpi. Reitti kulkee Marangun länsipuolella, ja se on myös erittäin suosittu. Lähtöpaikkana on samanniminen portti reitin mukaan nimetyn maaseutualueen perällä. Machamen reitillä, kuten kaikilla seuraavilla reiteillä, yövytään teltoissa.

Machamen reitillä vietetään vuorella 6 tai 7 päivää. Päivien määrä riippuu osallistujien kokemuksesta ja siitä, miten hyvin he ovat valmistautuneet sopeutumaan korkeuteen. Pidempi matkaohjelma antaa keholle enemmän aikaa sopeutua ja tekee noususta tasaisemman.

Lemosho on yksi Kilimanjaron kiinnostavimmista ja maisemiltaan hienoimmista reiteistä. Sen suosio on kasvanut vasta melko hiljattain, mutta reitistä näyttää tulevan yksi suosituimmista Uhuru Peakille johtavista vaihtoehdoista. Se alkaa läntiseltä Londorossin portilta ja kulkee Shiran ylängön avoimien maisemien poikki, alueella, jolla Kilimanjaron 3 tulivuoresta ensimmäinen aikoinaan seisoi.

Lemosho kulkee etäällä ruuhkaisista kaakkoisreiteistä. Tätä arvostavat ne, jotka haluavat välttää tungosta sekä polulla että telttaleireissä. Värikäs reitti alkaa kuljetuksella 3 500 metrin korkeuteen. Korkea aloitus tasapainottuu myöhemmin usean päivän, hyvin suunnitellulla sopeutumisohjelmalla, jossa vuorella vietetään 6, 7 tai jopa 8 päivää.

Rongai on omaleimainen reitti, joka kulkee Kilimanjaron pohjoisrinteellä. Reitti alkaa Nalemurun portilta ja avaa korkealta näkymiä sekä Tansaniaan, jossa tämä tunnettu tulivuori sijaitsee, että naapurimaa Keniaan ja sen kuuluisaan Amboselin kansallispuistoon.

Rongai vie vaeltajat Kilimanjaron 2 jäljellä olevan tulivuoren, Mawenzin ja Kibon, välisen ylängön poikki. Se on ainoa reitti, joka kulkee kokonaan vuoren pohjoisrinnettä pitkin. Reitin selvä erityispiirre on Kilimanjaron pohjoispuolen vähäinen sademäärä. Siksi sää on usein sateeton myös sadekaudella, jolloin muiden reittien vaeltajat voivat joutua kohtaamaan vaativia sääoloja korkealla vuorella.

Northern Traverse kiertää nimensä mukaisesti Kilimanjaron pohjoispuolelta. Se on pisin reitti: vuorella vietetään 8 päivää. Reitti alkaa samalta länsipuolen Londorossin portilta kuin Lemosho ja jatkuu Kilimanjaron pohjoisrinteen vaativien mutta kiehtovien osuuksien kautta tulivuoren itäpuolen yläleiriin. Tätä reittiä kulkevat näkevät Kilimanjaron 3 eri suunnasta.

Northern Traverse tarjoaa hienot näkymät, huolellisesti rakennetun sopeutumisohjelman ja vähemmän muita vaeltajia koko reitin varrella. Se on kallein reitti, mutta perustellusti. Jos jokin tekee siitä vielä vaikuttavamman, se on laskeutuminen Kibon kraatteriin ja yö muinaisessa kalderassa päiväntasaajan tähtitaivaan alla.

Lopuksi Umbwe on yksi lyhimmistä reiteistä. Se kulkee samannimiseltä portilta suoraan Uhuru Peakille. Kyseessä on 6 päivän vaellus, jonka valitsevat pääasiassa kokeneet vuorilla liikkujat ja ennätyksiin tähtäävät extreme-urheilijat tai ne, jotka suuntaavat jääkentille ja yrittävät teknisiä nousuja Mawenzilla. Osa näistä ennätyksistä tulee esiin myöhemmin artikkelissa.

Poikkeustilanteissa, esimerkiksi tiettyjen ennätysten tavoittelussa tai jäätiköille tai Mawenzille suuntaavissa nousuissa, voidaan valita vaihtoehtoisia reittejä, jotka hyödyntävät yli puolet pääreittien osuuksista. Lisäksi on äärimmäinen Western Breach -reitti, joka kulkee laavaseinämän romahduksen synnyttämien kivivyöryalueiden halki. Alueella tapahtuu usein kiviputouksia, ja kiipeilijöitä menehtyy siellä traagisesti muutaman vuoden välein. On tärkeää huomata, ettei reitti ole kaupallisesti käytettävissä.

Fakta 4: Kilimanjaro on maailman korkein vapaasti seisova vuori

Kun saavut Kilimanjaron huipulle, vastassa on kyltti, jossa kerrotaan, että seisot paitsi Afrikan korkeimmalla kohdalla myös maailman korkeimmalla vapaasti seisovalla vuorella. Väite on perusteltu.

Kolme tulivuorta muodostaa yhtenäisen vuorimassiivin, joten teknisesti ne ovat 1 vuori. Monien kilometrien säteellä ei ole muita vuoria tai vuoristoja. Tansanian ja Kenian savannien ylle kohoava massiivinen kokonaisuus on 45 kertaa 90 kilometrin laajuinen. Afrikan suuri ylpeydenaihe ja Unescon maailmanperintökohde tunnetaan siksi maailman korkeimpana vapaasti seisovana vuorena. Tähän liittyy kuitenkin tärkeä rajaus: ennätys ei huomioi vedenalaisia vuoria.

Jos tarkastellaan koko maapallon kiinteää pintaa, korkeimman vapaasti seisovan vuoren titteli kuuluisi Havaijin Mauna Kealle. Pohjastaan mitattuna se ylittää jopa Everestin, jonka korkeus merenpinnasta on 8 848 metriä. Mauna Kean kokonaiskorkeus on 10 203 metriä. Tavanomaisen mittaustavan mukaan Mauna Kea kohoaa kuitenkin 4 207 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Kilimanjaron ja Mauna Kean välillä on toinenkin kiinnostava yhteys. Muutamana päivänä vuodessa havaijilaisen tulivuoren huippu muuttuu lumisateen vuoksi valkoiseksi. Havaijin kielessä tulivuoren nimi tarkoittaa ”valkoista vuorta”. Kilimanjaron nimen alkuperä on edelleen arvoitus, mutta yleisin teoria viittaa samankaltaiseen ajatukseen nimestä ”hohtava vuori”.

Fakta 5: Vuoren nimen alkuperä on yhä arvoitus

Yleisimmän teorian mukaan vuoren nimi koostuu 2 swahilinkielisestä sanasta, jotka tarkoittavat ”hohtavaa vuorta”. Viittaus liittyy lumeen, joka kimmeltää huipulla auringonvalossa. Kun sanan etymologiaa tarkastellaan tarkemmin, vastaan tulee kuitenkin epätarkkuuksia ja tulkintoja, joissa faktoja on venytetty. Tämä selittyy osin sillä, että eurooppalaiset tutkimusmatkailijat ymmärsivät paikallisten kieliä puutteellisesti. Lisäksi tällä Afrikan alueella asuvat ihmiset eivät puhu vain swahilia, vaan myös omia paikallisia kieliään. Nykyisessä Tansaniassa puhutaan esimerkiksi yli 120 kieltä. On siis mahdollista, että vuoren nimeen on päätynyt sanoja useista kielistä, ei vain swahilista.

Chaga-kansa, joka on perinteisesti asunut Kilimanjaron eteläpuolisilla alueilla, puhuu chagan kieltä. Yhden chagankielisen selityksen mukaan Kilimanjaro muodostuu sanoista ”kilelema” ja ”njaare”, jotka yhdessä voivat tarkoittaa ”linnulle mahdoton”. Tämä viittaisi todennäköisesti vuoren korkeuteen. Tulkinta on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että chagat eivät ole perinteisesti pitäneet Kilimanjaroa yhtenä vuorena, vaan 2 erillisenä vuorena, joilla kummallakin on oma nimensä.

Kummankin huipun, Kibon ja Mawenzin, nimet ovat sen sijaan selkeämpiä. Nimi ”Kibo” juontuu chagan sanasta ”kipoo”, joka tarkoittaa ”täplikästä” ja viittaa valkoista lunta vasten erottuviin tummiin kiviin. ”Mawenzi” puolestaan tulee chagan sanasta ”kimawenze”, joka tarkoittaa ”murtunutta” tai ”rosoista” ja kuvaa vuoren ulkoista muotoa karuine huippuineen. On myös tulkintoja, jotka liittävät nimen chagan kielen sanoihin ”leopardi” ja ”karavaani”. Ne voisivat viitata norsunluu- ja orjakauppiaisiin, jotka kulkivat karavaaneissa mantereen sisäosista rannikolle. Nämä selitykset eivät kuitenkaan sovi yhteen sen kanssa, ettei chagoilla ole ollut eikä ole edelleenkään yhtenäistä nimeä koko vuorelle.

Toisen tulkinnan mukaan nimen jälkiosa juontuu maasain kielestä. Tässä tapauksessa sanat ”ngaro” tai ”ngare”, jotka tarkoittavat ”vettä” tai ”lähdettä”, olisivat voineet päätyä eurooppalaisten tulkitsemiksi muodossa ”Kilimanjaro”. On myös uskottu, että sanan toinen osa viittaisi vuorella asuviin henkiin, jotka jäädyttävät jokaisen sinne nousevan. Tämä uskomus oli kuitenkin yleisempi kaukaisilla rannikoilla asuvien ihmisten keskuudessa kuin vuoren juurella, joten myös tämä selitys vaikuttaa epävarmalta.

Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että vuoren nimeä ei pitäisi jakaa perinteisesti osiin ”kilima” ja ”ndjaro”, vaan toisella tavalla, mikä johtaa uusiin tulkintoihin. Tämä näyttää kuitenkin vain monimutkaistavan asiaa. Yhteenvetona voi sanoa, että tarkka syy siihen, miksi kutsumme vuorta Kilimanjaroksi, ei ole täysin selvinnyt. Yksi asia on silti varma: Kilimanjarolle nouseminen on mahdollista käytännössä jokaiselle terveelle ihmiselle, eikä se vaadi mitään poikkeuksellista.

Fakta 6: Kilimanjaron nousu ei vaadi vuorikiipeilyvarusteita

Kilimanjaron huipulle pääseminen on mahdollista ihmiselle, jolla on riittävästi päättäväisyyttä, hyvä terveys ja valmius noudattaa ammattilaisten ohjeita. Nousuun osallistuminen ei vaadi erityiskoulutusta tai poikkeuksellista fyysistä suorituskykyä. Monelle 5 895 metrin vuorta harkitsevalle on helpottavaa tietää, ettei mukaan tarvita erikoiskenkiä, köysiä, jäähakkuja tai muuta vaativaa varustusta, jota käytetään pystysuorilla kallioilla, jäätiköillä ja terävillä kivihuipuilla. Vuorikiipeilyvarusteita ei tarvita.

Varusteiksi riittävät asianmukainen vaatetus, luotettavat kengät, vaellussauvat ja muutama henkilökohtainen tavara, kuten termospullo ja vedenpitävä pussi elektroniikalle. Jos lähdet vuorelle Altezza Travelin kanssa ja jokin varuste puuttuu, se ei ole ongelma. Tarvittavia varusteita voi vuokrata varastoltamme Kilimanjaron juurelta. Varustelista

Afrikan katon vaellusta varten kannattaa käydä läpi etukäteen. Huomaat, ettei siinä ole ammattilaistason vuorikiipeilyvarusteita.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Kilimanjarolle nouseminen olisi kevyttä. Se tarkoittaa vain, että mahdollisuudet saavuttaa huippu ovat selvästi paremmat kuin esimerkiksi Himalajan huipuilla.

Fakta 7: Mitä pidempi nousuohjelma, sitä paremmat mahdollisuudet saavuttaa huippu

Kilimanjaron suosio kasvaa jatkuvasti, ja yhä useampi tulee testaamaan omia rajojaan yhdellä maailman tunnetuimmista vuorista. Vuosittain noin 50 000 ihmistä matkustaa Tansaniaan tätä varten, jos ei lasketa muutamaa vuotta, jolloin kansainvälinen matkustaminen väheni merkittävästi COVID-19-pandemian vuoksi. Matkustajamääristä huolimatta Kilimanjaron nousujen onnistumisprosenteista ei ole kattavaa ja ajantasaista tilastoa.

Eri kaupallisilla toimijoilla on omat laskelmansa. Altezza Travelilla olemme keränneet omaa dataa yli 10 vuoden ajalta, mikä antaa pohjan yleiselle johtopäätökselle. Kilimanjaron kansallispuiston virallinen data rajoittuu 15 vuoden takaisiin lukuihin. Niiden selvä puute on se, että tuolloin monet retkikunnat kestivät vain 5–6 päivää. Nousun onnistumiseen vaikuttava tärkein tekijä on kuitenkin kesto. Mitä pidempään ryhmä viettää aikaa vuorella, sitä paremmin osallistujat sopeutuvat korkeuteen, ja useimmissa tapauksissa huipun saavuttamisen todennäköisyys kasvaa. On myös huomionarvoista, että retkikuntien keskimääräinen kesto on pidentynyt viimeisten 15 vuoden aikana.

Jos tukeudutaan kansallispuiston hallinnon vanhentuneisiin lukuihin, onnistumisprosentit ovat seuraavat:

• 7 päivän reiteillä huipun saavutti 64 % vaeltajista
• 8 päivän reiteillä huipun saavutti 85 % vaeltajista

Vuoden 2006 jälkeen, jolloin nämä tilastot julkaistiin, moni asia on muuttunut – erityisesti Altezza Travelin kaltaisten toimijoiden palvelutaso. Retkikunnan keston lisäksi onnistumiseen vaikuttavat oppaiden ammattitaito, varusteiden laatu, ruoka, lääkinnällinen tuki, happijärjestelmien saatavuus kehon tukemiseksi korkealla sekä monet muut järjestelyihin liittyvät yksityiskohdat. Kaikkien näiden tekijöiden taso on parantunut viime vuosina selvästi.

Altezza Travelin asiakkailla 7 päivän Lemoshon reitin onnistumisprosentti on tällä hetkellä 93,9 %. Tätä lukua voi käyttää vertailukohtana, kun valitset vuorioperaattoria ja tätä tasapainoista ohjelmaa. Kokemuksemme mukaan 7 päivän Lemosho on ollut onnistunein reitti, jopa hieman paremmalla tuloksella kuin sama reitti 8 päivässä. Kilimanjaron nousuun kannattaa siis varata riittävästi päiviä, ellei tavoitteena ole nopeusennätys skyrunningissa.

Fakta 8: Nopeimmat nousut Kilimanjarolle kestivät vain tunteja

Kilimanjarolle tehdyn nopeimman nousun nykyinen ennätys on Karl Egloffilla, joka saavutti huipun 4 tunnissa ja 56 minuutissa vuonna 2014. Hän käytti Umbwen reittiä, jonka mainitsimme aiemmin lyhimpänä ja ennätysten kannalta sopivimpana reittinä. Skyrunner aloitti Umbwelta ja kääntyi Barranco-leirissä kohti Western Breachiä, nousten huipulle tätä vaativaa osuutta pitkin.

Yksi aiemmista ennätyksistä kuului – ja mahdollisesti kuuluu edelleen – tansanialaiselle Simon Mtuyla, joka teki koko edestakaisen matkan samalla Umbwen reitillä 9 tunnissa ja 19 minuutissa. Hänen ennätyksestään tekee erityisen se, ettei hän saanut apua muilta, vaan kantoi itse vetensä, ruokansa ja vaatteensa. Ennätys tehtiin vuonna 2006.

Naisten nopeimman Kilimanjaro-nousun ennätys on sveitsiläisellä Anne-Marie Flammersfeldilla, joka saavutti huipun 8 tunnissa ja 32 minuutissa. Hän kulki samaa Umbwen reittiä ja laskeutui perinteistä Mwekan reittiä. Ennätys tehtiin vuonna 2015, jolloin hän oli 37-vuotias. Kiipeilijöiden ikä on muuten yksi Kilimanjaron epävirallisista kilpailukategorioista.

Fakta 9: 89-vuotias nainen on noussut Kilimanjarolle

Vuonna 2015 yhdysvaltalainen Anne Lorimor nousi onnistuneesti Afrikan korkeimman vuoren huipulle 85-vuotiaana. Hänen ennätyksensä kesti kuitenkin vain muutaman kuukauden, sillä samana vuonna 86-vuotias venäläinen kiipeilijä Angela Vorobyeva saavutti huipun. Angela Vorobyeva nousi muuten Altezza Travelin kanssa ja kulki Lemoshon reittiä.

Vuonna 2017 yhdysvaltalainen Fred Distelhorst nousi Kilimanjarolle 88-vuotiaana, teki uuden ennätyksen ja innoitti monia muita tavoittelemaan päiväntasaajan lähellä kohoavaa lumihuippuista vuorta.

Yhdysvaltalainen Anne Lorimor ei kuitenkaan aikonut luovuttaa, ja vuonna 2019 hän onnistui uudelleen. 89-vuotiaana hänestä tuli uuden, yhä voimassa olevan ennätyksen haltija. On syytä huomata, että molemmat yhdysvaltalaiset käyttivät lisähappea huippupäivän aikana, kun taas venäläinen kiipeilijä selviytyi ilman sitä. Siksi hän on vanhin Kilimanjarolle noussut henkilö, joka ei käyttänyt pullotettua happea.
Vuonna 2027 tulee kuluneeksi 100 vuotta Sheila MacDonaldin historiallisesta noususta ja siitä, kun ensimmäinen nainen nousi Kilimanjaron huipulle. Sen jälkeen tuhannet naiset eri puolilta maailmaa ovat seuranneet hänen jälkiään, ja naiskiipeilijät tekevät nykyisin säännöllisesti nopeus-, ikä- ja kestävyysennätyksiä vuorella.

Fakta 10: Kilimanjarolla kasvaa monia ainutlaatuisia kasveja

Toinen kiinnostava fakta Afrikan päävuoresta on sen kasvillisuus: Kilimanjarolla kasvaa kasveja, joita ei tavata missään muualla. Vuoren flora on hyvin rikas, ja kasvilajeja on jopa 2 500. Monimuotoisuuteen vaikuttavat useat tekijät: päiväntasaajan läheisyys, vuoren korkeus ja Intian valtamereltä puhaltavat lämpimät tuulet.

Alueella on useita endeemisiä eli vain tällä seudulla esiintyviä lajeja. Näyttävimpänä voi pitää Dendrosenecio kilimanjari -jättiläisvillakkoa. Sillä on vahva runko ja erikoiset oksat, minkä vuoksi sitä kutsutaan joskus ”jättiläiskyntteliköksi”. Kaikki samankaltaiset jättiläisvillakot kasvavat vain Itä-Afrikassa. Lajeja ja alalajeja on noin 10, ja jokaisella on omat piirteensä. Ne esiintyvät hajallaan alueen eri vuoristojärjestelmissä. Esimerkiksi Rwenzori- ja Virunga-vuorilla on oma lajinsa, Aberdaren vuoristossa ja Mount Kenyalla useita lajeja, Mount Elgonilla oma lajinsa sekä Meru-vuorella ja muilla korkeilla alueilla kasvava erityinen laji.

Kaikilla näillä lajeilla oli yhteinen kantamuoto. Myöhemmin kasvit levisivät jollakin tavalla Itä-Afrikan eri vuorille ja kehittyivät itsenäisesti suljetuissa, korkealla sijaitsevissa ekosysteemeissä. Ne kasvavat yksinomaan afroalpiinisella vyöhykkeellä, noin 2 800–4 500 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Dendrosenecio kilimanjari kasvaa 10 metrin korkuiseksi. Sillä on paksu, haaraton runko ja huipulla 30–120 lehtiruusukkeen muodostama latvus. Jättiläisvillakot kasvavat 3–5,5 cm vuodessa, mikä viittaa siihen, että korkeimmat yksilöt ovat noin 250-vuotiaita.

Kasvi varastoi vettä varteensa, mikä auttaa sitä selviämään kuivista jaksoista. Näiden jättiläisvillakkojen sopeutuminen elämään korkealla on kiehtovaa. Valtava koko auttaa kasvia nousemaan afroalpiinisten niittyjen korkeiden kanervien yläpuolelle ja kilpailemaan auringonvalosta. Lisäksi sillä on muita sopeumia: lehdet voivat sulkeutua yöksi nupuksi kylmän tullen, kasvi pystyy keräämään sisäänsä polysakkaridipitoisia nesteitä, jotka muodostavat jääkiteitä luonnollisen pakkasnesteen tavoin, ja rungon kuolleet lehdet toimivat lämpöeristeenä palmun kaltaisesti.

Hämmästyttävintä Itä-Afrikan jättiläisvillakoissa on silti se, että kaikki lajit polveutuvat yhdestä kantamuodosta, joka ilmestyi Kilimanjarolle noin 1 miljoona vuotta sitten. Nykyisin vuorella kasvaa 2 jättiläisvillakon alalajia: Dendrosenecio kilimanjari ja Dendrosenecio johnstonii. Kaikki muut lajit ovat alkuperäisen Kilimanjaron jättiläisvillakon jälkeläisiä, ja ne ovat kehittyneet eristyksissä alueen muilla vuorilla. Se, miten ne päätyivät niin kauas Kilimanjarolta, on tutkijoille yhä arvoitus.

Jos haluat nähdä tässä artikkelissa kuvatut maisemat itse, ota yhteyttä. Autamme suunnittelemaan matkan Afrikan korkeimmalle vuorelle ja valitsemaan nousuun sopivan reitin, aikataulun ja varusteet.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita