Matkaraportti: varjoliitoa Kilimanjarolla

Varjoliito Kilimanjarolla

Varjoliito Kilimanjarolla ei ole helppo hanke 2 syystä.

Ensinnäkin varjoliito Kilimanjarolta vaatii paljon suunnittelua ja koordinointia. Kyse ei ole tavallisesta vaellusretkestä, sillä normaalien järjestelyjen lisäksi järjestäjien on seurattava sääennusteita erityisen tarkasti, valittava sopiva leiripaikka ja lähtöpiste sekä tuotava mukaan varusteet, joita tavanomaisilla nousuilla ei yleensä tarvita.

Hankkeen keskeinen ajatus oli lähteä varjoliitoon huippualueen korkeimmasta kohdasta, yli 5 700 metristä. Siksi tiimi päätti perustaa leirin Kilimanjaron kraatteriin, sillä se oli selvästi käytännöllisin paikka. Etukäteen ei voitu tietää, kuinka kauan tiimin pitäisi viipyä siellä ennen kuin tuuli olisi riittävän suotuisa. Nousuryhmien turvallisuus on meille ensisijaista, joten valitsimme reitin, jonka sopeutuminen korkeuteen etenee mahdollisimman tasaisesti. Lisäksi kaksinkertaistimme tavanomaiset happivarastomme tätä Kilimanjaron vaellusta varten, jotta osallistujat voisivat pysyä kraatterissa niin kauan kuin olisi tarpeen.

Toiseksi kaikki poikkeukselliset aktiviteetit Kilimanjarolla edellyttävät erityislupaa sekä puisto- että ilmailuviranomaisilta. Tässä tapauksessa hyväksynnät tarvittiin TANAPA:lta (Tansanian kansallispuistoviranomainen), KINAPA:lta (Kilimanjaron kansallispuistoviranomainen) ja Tansanian siviili-ilmailuviranomaiselta.

Nämä haasteet eivät kuitenkaan säikäyttäneet Altezzaa. Olimme järjestäneet aiemminkin saman tai jopa vaativamman tason hankkeita. Vuonna 2015 järjestimme ensimmäisen wingsuit BASE -hypyn (hyppääjänä Valerii Rozov) Kilimanjaron rinteiltä, ja vuonna 2016 tiimimme oli mukana toteuttamassa ensimmäistä slackline-projektia Kilimanjarolla, joka on edelleen maailman korkeimmalla toteutettu slackline-hanke. Koska nämä projektit onnistuivat hyvin, puiston hallinto ja ilmailuviranomaiset suhtautuivat myös tähän hankkeeseen myönteisesti ja hyväksyivät sen. Marraskuuhun 2016 mennessä tiimimme oli saanut lupaprosessin päätökseen.

Retkikunnan lähtö

Ryhmän lähtöpiste oli Londorossi Gate. Reitin ensimmäiset osuudet kulkivat maltillisessa, noin 3 500 metrin korkeudessa, mikä tuki hyvää sopeutumista korkeuteen. Vähitellen korkeutta keräten ryhmä saavutti Lava Towerin, josta se kääntyi vaativammalle mutta samalla huomattavasti kiinnostavammalle Western Breachin reitille.

Valmistautuminen huippunousuun

Arrow Glacier Campissa päätettiin viettää useampi lisäyö, jotta retkikunnan jäsenet ehtivät sopeutua korkeuteen riittävästi ja olivat täysin valmiita leiriytymään Kilimanjaron kraatterissa. Leiri tunnetaan vaikuttavista maisemistaan. Muut retkikunnat käyvät alueella harvoin edes sesonkiaikana, joten se sopii hyvin rauhallisuutta hakeville.

Harkinnan jälkeen oppaat päättivät aloittaa huippunousun klo 5.30, kun kivet olivat vielä jäässä. Se suojaisi retkikuntaa putoavilta kiviltä. Jotta kraatteriin päästäisiin turvallisesti, tämä reittiosuus oli tärkeää kulkea mahdollisimman nopeasti.

Koska koko hankkeen päätavoite oli lähteä varjoliitoon Uhuru Peakiltä, paras leiripaikka oli kraatterissa. Sieltä huipulle pääsi vain muutaman tunnin vaelluksella.

Kraatterissa

Valtaosa nousuryhmistä viettää huippualueella enintään 20–30 minuuttia, kun taas meidän ryhmämme oli tarkoitus olla siellä 2–3 päivää. Tehtävä oli huomattavasti vaativampi.

Ensimmäisenä päivänä ryhmä saavutti huipun viiveellä, ja tuulenpuuskat olivat liian voimakkaita varjoliitoon. Emme voineet ottaa riskiä pilotin turvallisuudesta, joten retkikunnalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata Crater Campiin odottamaan seuraavaa aamunkoittoa.

Liito jäätiköiden yllä

Seuraavana päivänä retkikunta käytti aikansa kraatterin huolelliseen tarkastamiseen ja sopivimman lähtöpaikan etsimiseen. Ajatuksena oli lähteä liitoon rinteen poikki ja tehdä sen jälkeen 180 asteen käännös kohti Moshia. Toinen päivä toi kuitenkin mukanaan runsaan lumisateen ja kovan tuulen. Kaikki lähtöyritykset epäonnistuivat. Kuten Sergey, pilotti, myöhemmin kertoi, hän oli niin uupunut, että pääsi hädin tuskin telttaansa ja nukahti heti. Hapen vähyys uuvuttaa tällaisissa korkeuksissa nopeasti.

Kolmas päivä kraatterissa oli selvästi kylmempi. Tuuli oli kuitenkin suotuisa. Nopean aamiaisen jälkeen ryhmä lähti kohti lähtöpaikkaa. Tiimin kokemus, sääolosuhteet ja päättäväisyys antoivat hankkeelle varman suunnan kohti onnistumista.

Tiimin riemukkaiden huutojen ja muiden kiipeilijöiden kateellisten katseiden saattelemana Sergey Shakuto kohosi varjoliidolla mahtavan Kilimanjaron ylle. Hänen siluettinsa hohtavien jäätiköiden yllä oli vaikuttava näky. Kaikki sujui täydellisesti: pilotti ponnisti rinteestä, sai myötätuulen alleen ja suuntasi kohti Moshia.

Noin 30 km:n liidon jälkeen Sergey laskeutui onnistuneesti Weru Werun alueelle Kilimanjaron juurelle, missä tiimimme odotti häntä malttamattomana.

Kun kaikki oli ohi, Sergey Shakuto sanoi:

Altezza Travel sai päätökseen jälleen yhden vaativan ja hienosti onnistuneen projektin.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita