Professori Karl Fleischmann muovisaasteesta, mikromuoveista, ilmastonmuutoksesta ja Kilimanjaron jäätiköiden katoamisesta

Maailman muovintuotanto on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin, ja lähes 80 % muovijätteestä jää yhä ilman asianmukaista käsittelyä. Se kertyy meriin ja maaperään, hajoaa mikroskooppisiksi hiukkasiksi ja päätyy eläimiin, ihmisiin ja jopa kasveihin. Afrikassa ongelmaa pahentavat Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tuotava jäte, muovin käytön kasvu, ilmaston lämpeneminen ja ihmisen ympäristöön kohdistama laajempi paine.

Altezza Travelin toimitus keskusteli professori Karl Fleischmannin kanssa näistä aiheista. Hän selitti, miten mikromuovit voivat vaikuttaa terveyteen, miksi ruoantuotantoon kohdistuu yhä suurempia riskejä ja miten Kilimanjaron jäätiköiden katoaminen vaikuttaa laajempiin ekosysteemeihin. 

Muovista

Vuonna 2019 maailman muovintuotanto oli noin 460 miljoonaa tonnia. Asiantuntijoiden mukaan muovijätteen määrä voi lähes kolminkertaistua vuoteen 2060 mennessä. Mitkä luvut kuvaavat mielestäsi ongelman mittakaavaa parhaiten?

Muovintuotannon alettua vuonna 1950 muovia on valmistettu noin 12 miljardia tonnia, mikä vastaa 2 087:ää Gizan suurta pyramidia. Tästä muovista vain noin 9 % on kierrätetty ja noin 12 % poltettu.

Vuosien kuluessa se hajoaa mikro- ja nanomuoveiksiMikromuovit ovat pieniä muovihiukkasia, joiden koko on noin 0,001–5 mm., jotka aiheuttavat vakavia terveysriskejä.

Kumpi aiheuttaa suurempaa haittaa: näkyvät muovijätealueet vai mikromuovit? Mihin luotettavaan tutkimukseen tässä voi viitata?

Molemmat ovat haitallisia, mutta eri tavoin.

Näkyvät muovikasat aiheuttavat välittömiä ongelmia. Ne tukkivat vesiväyliä, pahentavat tulvia, muuttuvat taudinaiheuttajien leviämispaikoiksi ja vapauttavat myrkyllisiä lisäaineita muovin hajotessa.

Mikromuovit ovat salakavalampia, koska ne leviävät veden, maaperän ja ravintoketjujen kautta ja kertyvät eläviin organismeihin. Ne voivat myös kuljettaa kemiallisia lisäaineita kasvien, eläinten ja ihmisten kudoksiin, kuten aivoihin, vereen, keuhkoihin ja jopa istukkaan (Environment International, 2022; Science of the Total Environment, 2021). Laboratorio- ja eläinkokeissa altistus on yhdistetty lisääntyneeseen tulehdukseen, oksidatiiviseen stressiin, syöpäriskiin ja hormonitoiminnan häiriöihin. Yksi huolenaihe on, että jotkin muovin lisäaineet voivat käyttäytyä hormonien, kuten estrogeenin, tavoin, koska solut eivät aina erota niitä luonnollisista hormoneista.

Suora vertailu on tehty myös alkion munuaissoluilla: soluja jätettiin käsittelemättä 72 tunniksi ja toisia soluja altistettiin mikro- ja nanomuoveille 72 tunnin ajan. Altistetussa ryhmässä tutkijat havaitsivat 75 %:n solukuolleisuuden.

Lisäksi ekologiset tutkimukset kertovat merieliöiden kasvun, lisääntymisen ja selviytymisen heikkenemisestä. Kasveilla yhteyttäminen voi vähentyä jopa 18 %, mikä uhkaa maataloutta ja ruokaturvaa (Nature Reviews Earth & Environment, 2021). Pitkäaikaiset vaikutukset ihmisten terveyteen ovat yhä epävarmoja, mutta huoli on niin vakava, että Maailman terveysjärjestö on peräänkuuluttanut kiireellistä tutkimusta.

Missä maissa muovijäteongelmat ovat kriittisimpiä? Onko joukossa Afrikan maita?

Eniten niin sanottua hallitsematonta muovijätettä syntyy Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, muun muassa Filippiineillä, Indonesiassa, Vietnamissa, Intiassa ja Pakistanissa. Suuri väestöntiheys yhdistettynä heikkoihin tai olemattomiin jätehuoltojärjestelmiin ylläpitää ongelmaa.

Myös Afrikan maat, kuten Tansania, Nigeria, Egypti, Etelä-Afrikka, Algeria ja Marokko, ovat mukana, pitkälti siksi, että huomattava osa muovista käsitellään puutteellisesti virallisten keräys- ja kierrätysjärjestelmien rajallisuuden vuoksi. Kokonaisuutena Afrikassa syntyy silti paljon vähemmän muovijätettä kuin Aasiassa.

Afrikkaa kuvattiin vuosien ajan usein vauraampien maiden muovijäteviennin kohteena. Onko tilanne parantunut?

Lyhyesti sanottuna edistystä on tapahtunut, mutta Afrikkaan kohdistuu yhä huomattavaa painetta tuodusta muovijätteestä, erityisesti vauraammista maista.

Monet Afrikan maat ovat tiukentaneet valvontaa kansainvälisten sopimusten (Baselin ja Bamakon sopimustenKyse on 2 keskeisestä kansainvälisestä sopimuksesta. Vuoden 1989 Baselin sopimuksen tavoitteena on estää vaarallisen jätteen vienti kehittyneistä maista kehittyviin maihin, joilta puuttuvat turvalliset kierrätys- ja loppukäsittelyteknologiat. Vuonna 1991 Afrikan maat allekirjoittivat Bamakon sopimuksen, joka kieltää kokonaan kaiken vaarallisen jätteen tuonnin mantereelle.), kansallisten kieltojen ja jätekolonialismiksi usein kutsuttua ilmiötä koskevan kasvavan tietoisuuden avulla.

Parannuksia on nähtävissä: lainsäädäntö on vahvistunut, tiettyjä muoveja on rajoitettu ja julkinen paine kasvaa.

Tuontia tapahtuu silti yhä lakien porsaanreikien, heikon valvonnan ja rajallisen kierrätysinfrastruktuurin vuoksi. Samalla kotimainen muovin käyttö kasvaa, mikä lisää kuormitusta.

Jotkut väittävät, että muovijätettä voidaan polttaa energiantuotantoa varten. Tuoko tämä todellisia taloudellisia hyötyjä Tansanian kaltaisissa maissa?

Muovin polttaminen voi tuoda joitakin lyhyen aikavälin taloudellisia hyötyjä, kuten paikallista sähköntuotantoa ja kaatopaikkajätteen määrän vähenemistä. Tansanian kaltaisissa maissa haitat ovat kuitenkin usein hyötyjä suuremmat.

Muovien polttaminen voi vapauttaa myrkyllisiä kemikaaleja, kuten dioksiineja ja muita haitallisia yhdisteitä, ja aiheuttaa vakavia terveysriskejä. Turvalliseen ja hallittuun jätteenpolttoon tarvittava infrastruktuuri on kallista, ja monet laitokset eivät pärjää ilman tukia. Käytännössä paikallisyhteisöjen hyödyt jäävät usein pieniksi verrattuna ilmansaasteiden kustannuksiin ja pitkäaikaisiin terveysvaikutuksiin.

Ilmastonmuutoksesta

Siirrytään muovista laajempiin ilmastokysymyksiin. Olet työskennellyt metsien ennallistamishankkeissa, muun muassa ekosysteemipohjaisen ilmastosopeutumisen parissa Seychelleillä. Myös Kilimanjaron ympärillä metsät vähenevät. Kuinka vakava paikallinen ongelma tämä on?

Maatalouden laajeneminen ja polttopuun keruu vähentävät Kilimanjaron ympäristön metsiä, ja kyse on vakavasta paikallisesta ongelmasta. Metsäkato pienentää jokien virtaamia ja vesivaroja, joista paikallisyhteisöt, maatalous ja vesivoima ovat riippuvaisia.

Veden lisäksi metsillä on suuri ekologinen merkitys. Ne ovat luonnon monimuotoisuuden keskittymiä, hiilinieluja sekä sateiden ja maaperän vakauden luontaisia säätelijöitä. Niiden väheneminen uhkaa elinkeinoja jo nyt ja heikentää ekosysteemien pitkän aikavälin palautumiskykyä.

Lämpötilat nousevat kaikkialla maailmassa, sademallit muuttuvat ja kuivuudet sekä tulvat yleistyvät. Kumpi uhkaa savanneja ja kansallispuistoja enemmän: ilmastonmuutos vai ihmisen toiminta, kuten salametsästys ja elinympäristöjen tuhoutuminen?

Sekä ilmastonmuutos että ihmisen aiheuttama paine ovat vakavia, mutta niiden vaikutukset ovat erilaisia.

Ilmastonmuutos – nousevat lämpötilat, muuttuvat sademallit sekä lisääntyvät kuivuudet ja tulvat – kuormittaa ekosysteemejä kuivattamalla juomapaikkoja ja muuttamalla kasvillisuutta.

Ihmisen aiheuttama paine, kuten salametsästys, maatalouden laajeneminen, laidunnus ja metsäkato, johtaa välittömään elinympäristöjen häviämiseen ja lajien vähenemiseen. Tansaniassa ihmisen aiheuttama paine on tällä hetkellä akuutimpi uhka, mutta ilmastonmuutos voimistaa näitä rasitteita ja voi pitkällä aikavälillä nousta ekosysteemimuutosten tärkeimmäksi ajuriksi.

1900-luvun alusta lähtien Kilimanjaron jäätiköt ovat kutistuneet noin 85–90 %. Onko tämä ekologinen kriisi? Mistä se johtuu ja mitä siitä seuraa?

Kilimanjaron huipulla (Uhuru Peak, 5 895 m) keskilämpötila on vuoden aikana noin −7 ja −5 °C:n välillä. Siksi jäätikköjää ei sula tavanomaisessa mielessä. Jään määrää vähentää prosessi nimeltä sublimaatio: jää tai lumi muuttuu suoraan vesihöyryksi sulamatta ensin.

Kyllä, kyse on ekologisesti merkittävästä kriisistä. Se vähentää veden varastoitumista korkealla vuoristossa. Historiallisesti jäätiköihin liittyvä vesi on täydentänyt jokia, puroja ja pohjavesimuodostumia, joista paikallisyhteisöt ovat riippuvaisia juomaveden, kastelun ja karjatalouden kannalta. Jäätiköiden vetäytyessä kausittaiset virtaamat vaihtelevat aiempaa enemmän, mikä lisää vesistressiä erityisesti kuivina kausina.

Vaikutuksia näkyy myös ekosysteemeissä. Jäätiköiden ja ikiroudan vetäytyminen voi häiritä vuoristokosteikkoja, siirtää kasvillisuusvyöhykkeitä ja uhata kotoperäisiä lajeja. Se voi myös horjuttaa maaperää, mikä lisää eroosiota ja sedimentin kertymistä alajuoksulla.

Paikallisten vaikutusten lisäksi Kilimanjaron jäätiköt ovat näkyvä ilmastonmuutoksen symboli trooppisilla vuorilla. Ne kertovat sekä alueellisesta vesiturvan heikkenemisestä että laajemmista ilmaston lämpenemisen kehityskuluista.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita