Abbottin duikkeri, harvinainen Kilimanjaron metsien asukas

Kilimanjaron metsissä elää pieniä antilooppeja, joita kutsutaan Abbottin duikkereiksi. Tämä Tansanian kotoperäinen laji on jäänyt vähälle tutkimukselle, sillä duikkerit katoavat näkyvistä heti vaaran uhatessa.

Tästä huolimatta tiimimme on saanut kuvattua Abbottin duikkereita ja koonnut tietoa niiden elintavoista. Tässä artikkelissa käymme läpi, missä nämä duikkerit elävät, mistä niiden nimi tulee ja miksi laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Mitä nimi "Abbottin duikkeri" tarkoittaa?

Nimi "duiker" tulee joko afrikaansin sanasta duik tai hollannin sanasta duiken. Molemmat tarkoittavat "sukeltaaHollannin sana "duiker" tarkoittaa "sukeltajaa" tai "laitesukeltajaa". Sanaa käytetään myös afrikaansissa, hollannin murteista siirtomaa-aikana kehittyneessä kielessä, jota puhutaan eteläisessä Afrikassa. Alueella elää useita duikkerilajeja, ja Etelä-Afrikasta sana levisi maailmalle. Tutkijat ovat tunnistaneet useita kymmeniä eri duikkerilajeja.". Nämä Tansanian kotoperäiset antiloopit tunnetaan kyvystään kadota pensaikkoon heti, kun ne aistivat vaaran. Nimen "Abbottin" osa kunnioittaa tutkijaa, joka kuvasi lajin ensimmäisenä.

Joskus nimi kirjoitetaan yhdellä t-kirjaimella muodossa "Abbotin duikkeri". Se on yksinkertaisesti yleinen kirjoitusvirhe.

Kuinka harvinainen Abbottin duikkeri on?

Abbottin duikkerit ovat hyvin harvinaisia ja vaikeita tutkia. Havaintoja tehdään niin harvoin, että suurin osa tiedosta perustuu ulosteisiin, riistakameroiden kuviin ja videoihin sekä vertailuihin muiden duikkerilajien kanssa. Ensimmäinen valokuva tästä duikkerista julkaistiin vasta vuonna 2005, eikä kuvaa ottanut ihminen vaan metsään asennettu kamera.

Abbottin duikkereiden tarkkaa kantaa ei tunneta, mutta arvioiden mukaan yksilöitä on enintään 1 500, ja määrä jatkaa vähenemistään.

Miksi Abbottin duikkeri on uhanalainen?

Abbottin duikkereita pyydystetään lihaksi, ja niiden metsäelinympäristöjä raivataan. Samalla ne menettävät sekä suojapaikkojaan että ravinnonlähteitään. Kun metsien hakkuut jatkuvat, monet eläimet, Abbottin duikkerit mukaan lukien, joutuvat yhä suurempaan vaaraan. Laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Missä Abbottin duikkerit elävät?

Näitä duikkereita tavataan vain muutamissa Tansanian vuoristometsissä:

• Udzungwa-vuorilla;
• Länsi-Usambara-vuorilla;
• Kilimanjaro-vuorella;
• Southern Highlands -ylängöllä;
• Rubeho-vuorilla.

On myös esitetty, että pieniä kantoja olisi saattanut säilyä korkealla sijaitsevassa Kitulon kansallispuistossa ja Rungwe-vuorella. Lajin piilotteleva ja yöaktiivinen luonne tekee havainnoinnista kuitenkin vaikeaa.

Yhteenvetona Abbottin duikkeri kuuluu kaikkien duikkerien harvinaisimpiin lajeihin. Jos haluat lukea muista Afrikan duikkerilajeista, löydät lisätietoa blogistamme. Siellä kerromme niiden elintavoista ja näiden vaikeasti havaittavien metsäeläinten erityispiirteistä.

Miten tiimimme onnistui kuvaamaan Abbottin duikkerin?

Osa Altezza Travelin tiimistä asuu Machamessa, Kilimanjaron etelärinteellä lähellä metsänreunaa. Päätyömme on järjestää laadukkaita nousuja Kilimanjarolle, mutta Tansaniassa toimiminen tarkoittaa myös yhteistyötä paikallisyhteisöjen kanssa. Hankkeemme liittyvät usein Altezza Travelin yhteiskunnalliseen työhön, myös villieläinten ja kasvien suojeluun.

Olemme mukana esimerkiksi laajassa Serengeti De-snaring -hankkeessa, jossa partioivat rangerit etsivät ja poistavat salametsästäjien ansoja. Altezza Travel tukee lahjoituksilla myös Mkomazin Black Rhino Sanctuary -sarvikuonokeskusta. Voit lukea sarvikuononpoikasesta, jonka otimme hoiviimme. Olemme työskennelleet myös duikkerien parissa: tässä on tarina Nyasista, pienestä antiloopista, jonka hoidimme takaisin kuntoon.

Kilimanjaron alueella ostamme metsäkadosta kärsinyttä maata ja istutamme sille uutta metsää. Kuivakausina osallistumme aktiivisesti metsäpalojen sammuttamiseen Kilimanjarolla ja olemme asentaneet kansallispuistoon myös palontorjuntakontteja. Kilimanjaron metsän elämä kiinnostaa meitä syvästi, ja tutkimme sen linnustoa sekä muita metsän asukkaita.

Asensimme metsään useita riistakameroita selvittääksemme, esiintyykö alueella harvinaisia eläimiä. Kameroihin tallentui sinimarakatteja, mesimäyriä, pensassikoja, suuria lintuja ja muita paikallisten metsien tuttuja lajeja. Oli silti yllättävää, kun kameroihin ilmestyi niinkin harvinainen eläin kuin Abbottin duikkeri.

Lokakuussa 2022 kameraan tallentui duikkeri, jolla oli punainen töyhtö – yksi lajin tunnusmerkeistä. Koska nämä duikkerit liikkuvat pääasiassa öisin, päiväsaikaan saatu havainto on huomionarvoinen. Huomaa myös sen vaurioitunut oikea korva – se voi kertoa hiljattain tapahtuneesta kohtaamisesta pedon kanssa.

Muutamaa päivää myöhemmin sama eläin ilmestyi kameran eteen uudelleen, tällä kertaa duikkerille tyypillisempään aikaan – yöllä.

Toinen kameroistamme kuvasi saman lajin eri yksilön. Sen korva oli ehjä, ja kasvojen väritys erottui selvästi. Tämäkin yksilö liikkui päiväsaikaan. Näet sen tämän artikkelin aivan ensimmäisessä kuvassa.

Useat iNaturalist-verkoston käyttäjät, sekä ammattibiologit että harrastajat, vahvistivat, että kyseessä olivat todella Abbottin duikkerit. Kuvat osoittavat, että nämä harvinaiset antiloopit elävät Kilimanjaron metsissä.

Mitä Abbottin duikkereista tiedetään?

Abbottin duikkeri on duikkeriksi kookas, ja sitä pidetään muiden lajien rinnalla suorastaan jättiläisenä. Aikuinen Abbottin duikkeri voi painaa jopa 60 kg, kun useimmat muut duikkerit jäävät alle 25 kg:n. Säkäkorkeus on tavallisesti 65–75 cm. Sekä koirailla että naarailla on hyvin kehittyneet, noin 10 cm pitkät sarvet. Perusväritys on punaruskea, mihin viittaa myös lajinimi spadix (latinaksi "punaruskea"). Töyhtö on usein kirkkaan oranssi, mutta se voi joskus olla vaaleanharmaa.

Eläinkortti:

Yleisnimi: Abbottin duikkeri  

Tieteellinen nimi: Cephalophus spadix  

Luokka: nisäkkäät  

Maanosa: Afrikka  

Elinikä: 11 vuotta  

Ravinto: kasvinsyöjä  

Koko: säkäkorkeus 70 cm  

Paino: 55 kg

Suojelustatus: erittäin uhanalainen (EN)  

Nykyinen kannankehitys: vähenevä

Lajin ulkonäkö tunnetaan melko hyvin, mutta geneettistä tutkimusta on tehty vain vähän: aiheesta on julkaistu vain 1 tieteellinen artikkeli vuonna 2014. Käyttäytyminen on edelleen suurelta osin arvoitus, sillä laji on vaikea löytää ja yöaktiivisuutensa vuoksi hankala tutkia.

Abbottin duikkerit suosivat vuoristometsiä, tiheitä pensaikkoja ja soita. Ne elävät tavallisesti 1 300–2 800 metrin korkeudessa merenpinnasta. Runsasravinteisilla ja turvallisilla alueilla yksi duikkeri voi pitää noin 1 neliökilometrin reviiriä. Vähemmän ihanteellisissa ympäristöissä se voi tarvita jopa 10 kertaa enemmän tilaa. Reviiriään puolustavat eläimet elävät yleensä yksin.

Luonnossa niiden tärkein uhka ovat leopardit. Avoimemmilla alueilla niitä saalistavat myös leijonat, täplähyeenat, pythonit ja suuret petolinnut.

Ravinnon etsintä tapahtuu pääasiassa öisin. Päivällä duikkerit lepäävät mieluiten tiheän aluskasvillisuuden ja korkean ruohon suojassa. Ne syövät ennen kaikkea hedelmiä, lehtiä, kukkia ja muita kasvinosia. Erään tutkijan riistakamera tallensi kuitenkin kerran Abbottin duikkerin, joka kantoi suussaan pientä eläintä, mahdollisesti sammakkoa.

Koska muiden duikkerilajien on havaittu syövän linnunmunia ja jopa pyydystävän matalalla lentäviä lintuja, ei ole täysin yllättävää, että nämäkin antiloopit voivat käyttäytyä lihansyöjien tavoin. Se on kuitenkin melko harvinaista.

Miten William Abbott löysi Abbottin duikkerin?

Abbottin duikkerin kuvasi ensimmäisenä yhdysvaltalainen tutkija William Louis Abbott. Hän oli lääkäri ja luonnontieteilijä, jota tutkimusmatkat kiinnostivat vahvasti. Matkoillaan Abbott keräsi runsaasti kasvi- ja eläinnäytteitä eri puolilta maailmaa. Luonnontieteellisen kokoelmansa lisäksi hän kokosi etnografisen esinekokoelman, jonka hän myöhemmin lahjoitti useille museoille, erityisesti Smithsonian Institutionille Yhdysvalloissa. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elänyt Abbott teki tieteelle työtä, jonka merkitys näkyy yhä yli vuosisata hänen tutkimusmatkojensa jälkeen.

Vuosina 1888–1889 Abbott saapui tutkimusretkikunnan mukana Kilimanjarolle, missä hän löysi ja kuvasi suuren duikkerin. Sen jälkeen Abbottin duikkereista ei tehty lähes lainkaan uusia havaintoja noin 100 vuoteen, ja tieto lajista pysyi pitkään ennallaan. Kiinnostus lajiin on herännyt uudelleen viimeisten 30 vuoden aikana.

William Abbott jatkoi matkustamista sekä eläinten ja kasvien dokumentointia 1920-luvulle saakka. Hän vieraili Madagaskarilla ja muilla Intian valtameren saarilla sekä Intiassa, Singaporessa ja Kiinassa. Rakennettuaan kuunarin hän purjehti 10 vuoden ajan Kaakkois-Aasian saaristossa ja laajensi aktiivisesti trooppista kokoelmaansa. Vaikka sairaus vei häneltä osan näöstä, hän ehti käydä vielä Haitissa ja Dominikaanisessa tasavallassa.

Monet eläimet on nimetty Abbottin mukaan. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi Abbottin harmaagibboni, Abbottin töyhtölisko ja Abbottin päivägekko (Phelsuma abbotti).

Hänen mukaansa on nimetty myös lintuja, kuten pikkukäenlepinkäinen (Celebesica abbotti), Abbottin suula ja Abbottin kottarainen.

Abbottin kottarainen

Abbottin duikkeri on Tansanian kotoperäinen laji, mutta Abbottin kottaraista tavataan sekä Tansaniassa että naapurimaa Keniassa – tosin vain muutamilla pienillä ja eristyneillä alueilla. Niihin kuuluvat Kilimanjaron ja Mount Kenyan metsät sekä muutamat muut alueet. Kottaraisen elinympäristö on pirstoutunut, ja jatkuva metsäalan väheneminen on vakava uhka sen säilymiselle. Vuonna 2020 laji listattiin erittäin uhanalaiseksi IUCN:n punaiselle listalle. Nykyisen kannan arvioidaan olevan 1 000–2 500 aikuista yksilöä, ja valitettavasti määrä vähenee edelleen.

Nämä linnut elävät vuoristometsissä 1 800–2 600 metrin korkeudessa merenpinnasta. Ne suosivat korkeita, leveälatvuksisia puita, joissa ne voivat pyydystää hyönteisiä ja löytää hedelmiä. Yksi niiden mieluisista ravinnonlähteistä on afrikanpensaskoiranpuun (Cornus volkensii) hedelmä.

Abbottin kottaraiset elävät pienissä parvissa ja liikkuvat lyhyitä matkoja lähialueen puiden hedelmätilanteen mukaan. Niiden löytäminen ja tunnistaminen vaatii usein nousemista korkealle metsään. Höyhenpuku on muiden kottaraisten tapaan metallinhohtoinen. Pää, selkä ja rinta ovat pikimustat, kyljet ja vatsa kermanvalkoiset. Koiraat ja naaraat näyttävät samanlaisilta.

Seuraavaksi tavoitteenamme on paikantaa ja kuvata tämä melko harvinainen lintu Kilimanjarolla, ja jaamme tulokset tietenkin myös lukijoillemme. Sillä välin voit lukea pitkänokkaisesta räätälinkertusta, toisesta Tansanian kotoperäisestä kiinnostavasta linnusta. Yksilöitä on jäljellä hyvin vähän, ja teemme yhteistyötä Nature Tanzanian kanssa auttaaksemme kannan säilymistä Amanin metsässä Koillis-Tansaniassa.

Tansaniassa elää monia eläimiä, jotka on huomattavasti helpompi löytää ja kuvata kuin Abbottin duikkerit. Altezza Travel järjestää safareita Tansanian kansallispuistoihin. Matkalla pääset tarkkailemaan Afrikan luonnonvaraisten eläinten elämää niiden omassa ympäristössä.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita