52 syytä 
Maksuton PDF 
Lähetä viesti WhatsAppissa 
Varaa maksuton puhelu 
Vuorikiipeily 
Sokeat matkustajat, pyörätuolia käyttävät ja ilman alaraajoja kiipeävät ovat saavuttaneet Kilimanjaron huipun; osa on tehnyt nousun pelkkien käsien varassa. Heidän saavutuksensa osoittavat, että Afrikan korkein huippu on mahdollinen tavoite jokaiselle, joka on valmis haastamaan itsensä.
Kerromme tässä artikkelissa tositarinoita kiipeilijöistä, jotka saavuttivat huipun fyysisistä rajoitteista huolimatta, ja keskustelemme Altezza Travelin kiipeilyosaston johtajan Dmitryn kanssa siitä, miten tällaiset retkikunnat suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti.
5 vaikuttavaa tarinaa toimintarajoitteisista kiipeilijöistä Kilimanjarolla
Sokeat kiipeilijät: ensimmäisistä yrityksistä maailmanennätyksiin
Helmikuussa 1969 7 sokeaa matkustajaa nousi Kilimanjarolle 4 oppaan ja kantajien saattamana. Nousu oli historiallinen: se oli ensimmäinen laatuaan, ja valmisteluihin kului ryhmältä vain pari viikkoa.
Ankara sää esti heitä saavuttamasta korkeinta kohtaa, Uhuru Peak (5 895 metriä). He kuitenkin pääsivät huipputasangolle ja yhdelle välietapeista. Lähteet eroavat toisistaan: joidenkin mukaan kyseessä oli Stella Point (5 756 metriä), toisten mukaan Gilman’s Point (5 685 metriä). Näin korkealle nouseminen ilman nykyaikaisia varusteita, äärimmäisessä kylmässä ja ilman mahdollisuutta nähdä ympäristöä oli merkittävä saavutus.
40 vuotta myöhemmin, vuonna 2009, toinen 8 sokean kiipeilijän ryhmä nousi Kilimanjaron huipulle 17 avustajan tukemana ja teki 2 maailmanennätystä. Ensimmäinen koski suurinta näkövammaisten kiipeilijöiden ryhmää, joka saavutti Kilimanjaron korkeimman huipun. Toinen kirjattiin 13-vuotiaalle Max Ashtonille, josta tuli Afrikan katon saavuttanut nuorin sokea kiipeilijä.
Bernard Goosen – ensimmäinen pyörätuolia käyttänyt mies Kilimanjarolla
Bernard Goosen syntyi Etelä-Afrikassa, ja hänellä on CP-vamma. Silti hän saavutti Uhuru Peakin vuonna 2003. Nousu on yksi parhaiten dokumentoiduista esimerkeistä pyörätuolilla tehdystä Kilimanjaron noususta. Vielä vaikuttavampaa on, että hän toisti nousun vuonna 2007 ja lyhensi aikansa 9 päivästä 6 päivään.
Tuolloin eteläafrikkalainen verkkojulkaisu Mail & Guardian Thought Leader ei ainoastaan raportoinut hänen nousustaan, vaan tarjosi myös mahdollisuuden seurata sitä verkossa.
Goosen käytti erikoisvalmisteista pyörätuolia, jossa oli vahvistettu runko. Sen avulla hän pystyi etenemään suurimman osan reitistä itsenäisesti.
Viimeinen ponnistus huipulle on yksi vaativimmista osuuksista. Se on raskas myös kokeneille kiipeilijöille, eikä maasto sovellu pyörätuolille. Tällä osuudella häntä auttoivat opas ja kantaja.
Erica Davis – ensimmäinen alaraajahalvaantunut nainen Kilimanjarolla
Vuonna 2005, 23-vuotiaana, Erica Davisilla todettiin selkärangan sairaus, joka halvaannutti hänet vyötäröstä alaspäin. Hän ei kuitenkaan antanut sen pysäyttää itseään. Hän alkoi harrastaa urheilua aktiivisesti ja osallistui pyöräilykilpailuihin ja maratoneille. Vuonna 2009 Challenged Athletes Foundation (CAF) kutsui hänet mukaan Kilimanjaron retkikuntaan.
"Olin erityisen huolissani vuoristotaudista ja siitä, että kylmettyisin liikaa. Mutta en koskaan ajatellut, etten pääsisi perille. Siitä tulisi hauskaa ja raskasta," Erica kertoi myöhemmin.
Erican valmistautuminen Kilimanjaron nousuun kesti 3,5 kuukautta. Colours Wheelchairs rakensi nousua varten erikoisvalmisteisen tuolin, jossa oli vahvistetut pyörät ja runko. Erican mukana olivat hänen ystävänsä ja kilpaurheilijakollegansa Tara Butcher, jonka toinen jalka on amputoitu polven alapuolelta, sekä 3 opasta ja 33 kantajaa. Ryhmä vietti polulla päivittäin jopa 12 tuntia.
Erica eteni suurimman osan reitistä omin voimin, ja tukiryhmä auttoi jyrkemmillä osuuksilla. Retkikunta saavutti Uhuru Peakin 31. tammikuuta 2010. Myöhemmin Erican matkasta tehtiin dokumenttielokuva Through the Roof.
"Huipulle päästessämme aurinko oli jo melkein laskemassa, joten siellä ylhäällä oli meille todella erityinen hetki," Davis kertoi NBC Los Angelesille. "Luulin, etten voisi enää urheilla. Kun pääsin sinne ylös ja tein jotakin näin uskomatonta, se näytti kaikille – olivatpa he pyörätuolissa tai eivät – että kaikki on mahdollista."
Kyle Maynard saavutti huipun ilman proteeseja
Kyle Maynard syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1986, ja hänellä oli synnynnäinen sairaus, joka vaikuttaa raajojen kehitykseen. Tästä huolimatta hänestä tuli painija, hän harrasti CrossFitiä ja avasi oman kuntosalin. Hänen omaelämäkertansa, No Excuses: The True Story of a Congenital Amputee Who Became a Champion in Wrestling and in Life, nousi New York Timesin bestseller-listalle.
Vuonna 2010 hän yritti ensimmäistä nousuaan Georgiassa. Osallistujien piti valmistautumisen osana soutaa soutulaitteella 1 000 metriä ja sen jälkeen juosta Stone Mountainin huipulle, joka kohoaa 512 metriin. Useimmat suorittivat reitin 25 minuutissa, mutta Maynardilta kului 1 tunti ja 46 minuuttia. Myöhemmin hän muisteli:
"Revin kaiken ihon käsistäni, mutta pääsin huipulle. Sinä iltana kerroin ystävälle, että halusin nousta Kilimanjarolle. En tiennyt, pystyisinkö siihen, mutta tiesin, että halusin ottaa selvää."
Vuonna 2011 Kyle lähti nousemaan Kilimanjarolle ilman proteeseja. Harjoittelussa hän käytti polkupyöränrenkaista valmistettuja yksilöllisiä moduuleja ja ilmastointiteipillä kiinnitettyjä suojapehmusteita. Myöhemmin Orthotic Specialists valmisti hänelle yksilölliset apuvälineet, joiden Vibram-pohjat muotoiltiin hänen raajoihinsa sopiviksi. Niiden avulla hän saavutti Uhuru Peakin ilman pyörätuolia tai kainalosauvoja.
Spencer West nousi suurimman osan reitistä käsillään
Yhdysvaltalainen Spencer West syntyi vuonna 1981 vaikean synnynnäisen sairauden kanssa, jonka vuoksi hänen jalkansa amputoitiin lantion alapuolelta 5-vuotiaana. Kesäkuussa 2012 hän lähti nousemaan Kilimanjarolle ystäviensä kanssa. Retkikunta tuki Redefine Possible -hanketta, jonka tavoitteena oli kerätä 750 000 dollaria puhtaan veden saatavuuden parantamiseen Itä-Afrikassa.
West eteni noin 80 % reitistä käsillään ja käytti pyörätuolia jäljelle jäävällä 20 %:lla. Vaativimmilla osuuksilla hänen ystävänsä auttoivat.
"Se oli ainoa kerta elämässäni, kun olen koskaan toivonut, että minulla olisi jalat," kertoi West. "Toivoin, että olisin voinut auttaa heitä samalla tavalla kuin he auttoivat minua. Lopulta teimme sen kuitenkin yhdessä; saimme matkamme päätökseen tiiminä."
Westin mukaan matka oli vaativa alusta alkaen: kuumuus, epätasainen maasto ja korkeuden lisääntyvät vaikutukset tuntuivat nopeasti. Hänen ystävillään alkoi ilmetä vuoristotaudin oireita, kuten huimausta, heikkoutta ja pahoinvointia. Haasteista huolimatta koko ryhmä saavutti huipun 7 päivän jälkeen.
Kilimanjaron nousut toimintarajoitteisille Altezza Travelin kanssa
Altezza Travel on järjestänyt Kilimanjaron nousuja yli 10 vuoden ajan ja vienyt lukuisia toimintarajoitteisten matkustajien ryhmiä vuorelle. Tiimiin kuuluu ammattitaitoisia, lisensoituja oppaita, joilla on eräensiavun koulutus. Heillä on aina mukana lisähappea, Diamoxia vuoristotaudin oireiden hallintaan sekä radiopuhelimet ja satelliittipuhelimet, jotta yhteys retken tukikeskukseen ja hätäpalveluihin säilyy jatkuvasti.
Matkan valmistelu
Toimintarajoitteisista matkustajista yleisimpiä ovat amputoidut sekä näkö- tai kuulovammaiset. Näiden matkojen valmisteluun ei ole yhtä mallia, vaan jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Oppaat arvioivat riskit ja mukauttavat päivän rytmin sekä nousun tekniset yksityiskohdat, kertoo Altezza Travelin kiipeilyosaston johtaja Dmitry.
"Kuulovammaisille ja sokeille kiipeilijöille Kilimanjaron nousu asettaa käytännössä samat vaatimukset kuin muille matkustajille. Kuulovammaisten kohdalla on erityisen tärkeää, että tieto välitetään selkeästi niillä reitin osuuksilla, joilla tarvitaan tavallista enemmän varovaisuutta. Sokeat kiipeilijät tarvitsevat fyysistä tukea vaativammassa maastossa.
Samalla oppaat antavat heille mahdollisimman paljon itsenäisyyttä osuuksilla, joilla he voivat liikkua turvallisesti omin voimin ja käyttää suunnistamiseen erikoiskeppiä. Muilta osin nämä matkat eivät eroa muista nousuista."
Amputoidut kiipeilijät tarvitsevat erityistä valmistautumista, sillä tavallisia proteeseja ei ole suunniteltu vuoristomaastoon. Erikoisvalmisteisia urheiluproteeseja on saatavilla, ja ne valitaan yksilöllisesti. Ennen Kilimanjaroa suosittelemme aloittamaan helpommalla vaelluksella, jotta voima kasvaa ja proteesin toimivuus voidaan testata.
Sama koskee pyörätuoleja: tavalliset mallit eivät sovellu vuoristoiseen maastoon, joten käytössä ovat erikoisvalmisteiset polkupyörätyyppiset pyörätuolit. Molemmissa tapauksissa kiipeilijöiden mukana kulkee aina avustajia.
Matkalla huipulle
Matkat kulkevat Kilimanjaron tavanomaisia nousureittejä pitkin, eikä muodollisia rajoituksia ole, mutta tietyt seikat on syytä huomioida. Esimerkiksi erikoisvalmisteista pyörätuolia käyttäville kiipeilijöille Kileman pyöräilyreitti sopii yleensä paremmin. Proteeseja käyttäville Rongain reittiä pidetään usein helpommin saavutettavana. Siinä on vähemmän teknisesti vaativia osuuksia, kuten Barranco Wall, mutta nousu kestää pidempään kuin Lemoshon, Machamen tai Umbwen reiteillä.
Reitistä riippumatta kiipeilijät tarvitsevat tiimin tukea, joten lopullisen valinnan tulisi perustua omiin mieltymyksiin. Tukitiimi on myös Kilimanjaron kansallispuiston vaatimus kaikille kiipeilijöille.
"Mukavuuden kannalta on tärkeää muistaa, että moni kiipeilijä ei halua liiallista valvontaa. Jokaisen pitää tuntea olevansa tiimin tasavertainen jäsen. Siksi autamme vain silloin, kun kiipeilijä pyytää apua tai kun se on turvallisuuden vuoksi todella tarpeen. Muissa tilanteissa on tärkeää antaa heidän saavuttaa huippu mahdollisimman itsenäisesti," Dmitry päättää.
Altezza Travelin kaikki sisällöt laaditaan asiantuntijanäkemysten ja perusteellisen taustatyön pohjalta ja ne noudattavat toimituksellisia periaatteitamme.
Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?
Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.
Climbing 
Safari 
About Tanzania 
Islands