Meru-vuoren matkaraportti

Meru-vuori

Meru-vuori on Arushan kansallispuiston näkyvin maamerkki, ja se kohoaa 4 566 metrin korkeuteen. Tämä uinuva tulivuori oli aikanaan lähes Kilimanjaron kokoinen, mutta noin 8 000 vuotta sitten tapahtunut purkaus vei huipun mennessään. Jäljelle jäi vaikuttava, 5 kilometrin levyinen kraatteri tämän komean vuoren laelle.

Meru-vuori on vähemmän tunnettu kuin mahtava Kilimanjaro, mutta se on itsessään hieno vaelluskohde. Merua pidetään usein teknisempänä nousuna kuin Kilimanjaroa, ja joidenkin mielestä Merun huipulle pääseminen on jopa vaikeampaa kuin Kilimanjaron huipulle nouseminen.

Meru-vuoren nousu tehdään 3 tai 4 päivässä, kun Kilimanjaro vaatii yleensä viikon. Siksi aikataulultaan rajallisen vaeltajan kannattaa harkita Meru-vuoren nousua. Osa kiipeilijöistä nousee Merulle sopeutuakseen korkeuteen ennen Kilimanjaroa, mikä on järkevä tapa valmistautua Kilimanjaron suureen korkeuteen. Toiset, kokeneemmat matkustajat haluavat yhdistää Arushan kansallispuiston kävelysafarin ja vuorivaelluksen – tämä onnistuu vain Meru-vuoren nousulla. Syystä riippumatta Meru-vuoren nousu on vaikuttava vaellusmatka, jonka voi tehdä vain Tansaniassa.

Meru-vuoren matkaraportti

Päivä 1: Momella Gate – Miriakamba Huts (10 km, korkeus: 2 514 m)

Pieni tiimimme saapui Arushan kansallispuiston Momella Gatelle juuri ennen lounasta. Söimme eväslounaamme ja odotimme, että meille osoitettiin ranger.

Jokaisella nousutiimillä on oltava mukana aseistettu puistoranger turvallisuuden vuoksi, sillä suuri osa reitistä kulkee eläinten elinalueilla

Täällä myös kirjauduimme viralliseen rekisteriin, ja annoin nimeni ylpeänä kuin oikea Merun kiipeilijä. Pian tiimimme aloitti 10 kilometrin vaelluksen Arushan kansallispuiston ylängöillä.

Ensin kuljimme tietä pitkin Strangling Archille. Tässä vaikuttavassa puussa on keskellä luonnollinen kaari, niin suuri, että pieni auto mahtuisi ajamaan sen läpi. Puu on täydellinen paikka ottaa muutama kuva tämän luonnonmuodostelman vieressä. Strangling Archin jälkeen poikkesimme tieltä pienelle metsäpolulle, ja silloin tuntui, että vuorivaelluksemme alkoi todella.

Puiden varjossa käveleminen tuntui virkistävältä, ja reitti oli kiinnostava: näimme paljon lintuja, muun muassa turakon, sekä useita apinoita – kolobusapinoita ja sinimarakatteja. Rangerimme huomasi gasellin loikkivan puiden lomassa, ja minä näin myös dikdikin. Kävely oli miellyttävää, mutta en juuri tuntenut korkeuden lisääntyvän ennen kuin astuimme ulos metsästä. Vaikka nousu ei tuntunut fyysisesti kovin raskaalta, ruohoisille ylängöille ja puiden yläpuolelle päästyämme edessämme avautui upea näkymä Arushan kansallispuistoon. Silloin ymmärsin, että olimme selvästi ylempänä ja lähellä leiriä.

Saavuimme Miriakamba Hutsille alkuillasta. Pitkissä makuusalityylisissä majoissa odottivat siistit kerrossängyt ja lukittavat ovet yksityisyyttä ja turvallisuutta varten. Lähellä on myös kylpyhuoneet, ja aurinkokennovalot lisäävät vaeltajien mukavuutta.

Silti ei voi unohtaa, että ollaan yhä Tansanian luonnon keskellä. Samana iltana, kun olimme kaikki turvallisesti huoneissamme, afrikanpuhveli asteli keskelle leirialuetta. Oli jännittävää nähdä niin suuri villieläin laiduntamassa vain muutaman metrin päässä.

Päivä 2: Miriakamba Huts – Saddle Hut (5 km, korkeus: 3 570 m)

Heräsin aikaisin ja suuntasin näköalaparvekkeelle, joka sijaitsee aivan ruokailutilan takana. Muutaman askelman jälkeen olin tasanteella, josta Arushan kansallispuisto ja sen takainen maisema avautuivat täydellisesti. Näkymä oli todella kaunis: vaaleanpunainen ja violetti auringonnousu puiden latvojen yläpuolella, ja Kilimanjaro kohosi kultaisista pilvistä majesteettisena. Meru-vuoren nousulla Miriakamba Hutsissa kannattaa herätä aikaisin auringonnousua varten – se oli yksi vaikuttavimmista aamuista, joita olen nähnyt.

Tukevan aamiaisen jälkeen tiimimme oli valmis jatkamaan. 2. päivän vaellus on lyhyempi, mutta jyrkempi ja vaatii enemmän voimia kuin edellinen päivä. Aikainen lähtö on järkevä, sillä seuraavana yönä noustaan huipulle.

+ Vältä kofeiinia, jos pystyt. Se voi auttaa nukkumaan hyvät päiväunet myöhemmin päivällä.
+ Muista aurinkosuoja! Korkeus voi tuntua viileältä, mutta aurinko on vuorella silti voimakas.

Vaellus oli alusta loppuun kuvauksellinen ja vaihteleva. Kuljimme alpiinisesta metsästä kuiville ruohoalueille puurajan yläpuolelle. Korkean ilmanalan kasvit ja erikoinen linnusto herättivät kiinnostuksemme, enkä tuntenut itseäni väsyneeksi saapuessani Saddle Hutille. Ehdimme perille kuumalle lounaalle ja lepäsimme hetken ennen Little Merun huiputusta. Lyhyt sopeutumisvaellus on tärkeä osa nousua, mutta se oli myös maisemien vuoksi ehdottomasti vaivan arvoinen: Little Merun huipulta avautuva näkymä oli henkeäsalpaava. Näimme vilauksen seuraavasta etapistamme. Oli rohkaisevaa nähdä se päivänvalossa, sillä yöllä kulkisimme saman osuuden pimeässä ilman samaa kokonaiskuvaa.

Päivä 3: Saddle Hut – Merun huippu (9 km / 18 km edestakaisin. Korkeus: 4 565 m)

Heräsimme hieman puolenyön jälkeen ja söimme kunnon välipalan ennen nousua. Olin niin innoissani, ettei herääminen ja liikkeelle lähtö tuohon aikaan tuntunut vaikealta. Saddle Hutilla oli selvästi kylmempää, ja olin kiitollinen kaikista vaatekerroksistani, kun aloitimme vaelluksen kohti viimeistä huippua. Ensimmäinen osuus Rhino Pointille oli helppo nousu, ja oli kiinnostavaa nähdä harvinaisen sarvikuonon luita näin korkealla. Sen jälkeen maasto muuttui kiviseksi ja suurten lohkareiden täyttämäksi, ja pian saavutimme seuraavan merkin: The Chains. Tämä nousun osa on erittäin jyrkkä, joten turvallisuuden vuoksi kallioon on kiinnitetty ketjuja. Kiipeilijät pitävät niistä kiinni saadakseen tukea etenemiseen. Osuus antoi myös teknisen kiipeilyn tuntua, mikä oli innostavaa.

Ketjujen jälkeen saavutimme vulkaanisen hiekan. Olin valtavan kiitollinen vaellussauvoistani, sillä hiekka oli liukasta ja sauvat auttoivat estämään valumista takaisin alas juuri noustuja askelia. Mustan hiekan läpi kulkeva polku tuntui koko reitin raskaimmalta. Onneksi oli pimeää ja rauhallista, ja pystyin etenemään tasaisessa tahdissa.

Taivaan vaaletessa pääsimme kraatterin reunalle. Vasemmalla erottui jyrkkä pudotus, ja alapuolella näkyi Ash Conen ääriviiva – muistutus siitä, että Meru-vuori on uinuva tulivuori ja kantaa yhä aiempien purkausten jälkiä. Edessä kohoavat suuret huiput tulivat hetki hetkeltä selvemmin näkyviin, ja jokainen askel kertoi, että viimeinen tavoitteemme oli lähellä.

Noin 45 minuutin lohkareilla kiipeämisen ja pienten huippujen ketjun jälkeen näimme edessä Tansanian lipun. Silloin tiesin, että olimme vihdoin huipulla. Näky antoi uutta energiaa, ja jatkoin eteenpäin, kunnes saavutin kyltin: “Meru-vuori, Afrikan 5. korkein vuori”. Mikä tunne.

Saavuimme juuri auringonnousun aikaan, ja hetki oli sanalla sanoen vaikuttava. Aurinko valaisi koko vuoren ja sen takaisen maiseman, pilvien syttyessä aamun hehkuviin väreihin. Edessä Kilimanjaro seisoi voimakkaana ja tuntui niin läheiseltä, että sitä olisi voinut kuvitella koskettavansa käden ojennuksella. Takana Meru-vuoren varjo ulottui maan pinnalle ja peitti alapuolisen maiseman. Se herätti syvää kunnioitusta, kun ymmärsin seisovani tämän suuren tulivuoren ylimmällä kohdalla.

Laskeutuminen vuorelta oli päivänvalossa aivan erilainen kokemus. Tunsin adrenaliinin nousevan, kun palasimme vulkaanisen tuhkan poikki, tällä kertaa alamäkeen, ja tartuin jälleen ketjuihin jyrkillä kallioilla.

Palasimme Saddle Hutille ja pidimme ansaitun levon ennen pakkaamista ja laskeutumista takaisin Miriakamba Hutille (5 km). Jos tiimisi tekee 3 päivän matkaohjelman, vaellus jatkuu tässä vaiheessa aina Momella Gatelle saakka. Olin kiitollinen 4. päivästä, sillä koko pitkän laskeutumisen tekeminen yhdessä päivässä olisi ollut väsyneille polvilleni hyvin vaikeaa.

Päivä 4: Miriakamba Hut – Momella Gate (5 km, korkeus: 1 387 m)

Miriakamba Huts tuntui laskeutuessa hyvin erilaiselta. Vastaan tuli uusia vaeltajaryhmiä matkalla ylöspäin, ja maisemat olivat kauniita koko alamäen ajan. Tämä reitti on lyhyempi kuin nousussa kuljettu osuus, noin puolet matkasta, mikä tekee laskeutumisesta vaihtelevan.

Lähdimme aamulla, ja askel tuntui kevyemmältä askel askeleelta. Nautimme viileästä ilmasta puiden varjossa. Viimeisen päivän suosikkiosuus oli kaikkien mielestä vaellus Tululusia-vesiputoukselle ja kävelysafari.

Tällä osuudella on tärkeää kulkea lähellä aseistettua rangeria, sillä afrikanpuhveleita näkee todennäköisesti. Ohitimme turvallisesti lauman näitä vaikuttavia eläimiä, jotka laidunsivat suomaisilla alueilla. Ne katselivat meitä epäluuloisesti ja jopa asettuivat hienoihin kuviin, mutta eivät tulleet lähelle. Kauempana näimme useita kirahveja syömässä akaasianlehtiä ja seepralauman kulkemassa yhdessä. Tululusia-vesiputouksella lepäsimme muutaman minuutin voimakkaan vesiputouksen viileässä sumussa ja palautimme mieleen kaiken, mitä 4 päivän aikana oli ehtinyt tapahtua.

Kun jätimme vesiputouksen taaksemme ja lähestyimme viimeistä määränpäätämme, Momella Gatea, kohtasimme nuoren kirahvin nukkumassa varjossa. Se heräsi ja katseli tiimiämme uteliaana. Saimme kaikki lempeän muistutuksen siitä, miten hienoa oli nähdä Tansanian luonto näin läheltä. Vain Meru-vuoren vaelluksella Arushan kansallispuistoon pääsee tällä tavalla: nousemaan tulivuorelle, tallentamaan henkeäsalpaavia maisemia ja kohtaamaan Afrikan vaikuttavia villieläimiä.

Se oli täydellinen päätös hienolle nousulle.

Huomioita Meru-vuoren noususta

Rangerit

Rangereita edellytetään useimmilla nousuilla Tansaniassa. Tiimit nousevat kansallispuistoissa alueilla, joilla elää oikeita villieläimiä – se on hieno osa matkaa, mutta myös riskit on otettava huomioon. Siksi jokaiselle nousutiimille osoitetaan aseistettu puistoranger mukaan. Rangerimme Julius oli osa tiimiämme ja tuntui ystävältä koko nousun ajan. Hän auttoi jopa väsyneen vaeltajan repun kantamisessa ja kannusti minua, kun voimat vähenivät.

Onneksi emme kohdanneet vaelluksen aikana vaarallisia eläimiä läheltä. Viimeisenä päivänä näimme afrikanpuhvelilauman turvallisen matkan päästä, mutta oli silti rauhoittavaa tietää, että rangerimme oli paikalla tarvittaessa.

Opas

Meru-vuorelle saa nousta vain pätevän oppaan kanssa. Viimeinen huippuosuus tehdään yöllä, eikä pimeässä reittiä yksin löydä. Osa noususta kulkee vuoren rinteeseen kiinnitettyjen ketjujen avulla. Tällainen teknisempi osuus on tärkeää tehdä oikean vuorioppaan valvonnassa.

Majat

Kaikki nousutiimit yöpyvät nousun aikana kiinteissä majoissa. Ensimmäiset majat ovat Miriakamba Huts (2 514 m), ja 2. yön tiimit viettävät Saddle Hutilla (3 570 m). Majoitus on mukava, ja lukittavat ovet tuovat yksityisyyttä ja turvallisuutta. Majoissa on aurinkokennovalot ja patjat.

Majat auttavat suojelemaan Meru-vuoren ympäristöä ja varmistavat, että nousutiimeillä on käytössään tärkein perusasia: vesi. Tämän ansiosta tiimien ei tarvitse kantaa vettä tai telttoja vuorelle.

Nousutiimi

Nousutiimiisi kuuluvat opas, ranger, kokki ja kantajat. Kokki valmistaa kaikki ateriat sekä välipalan viimeistä huippuyötä varten. Kantajat kuljettavat varusteet vuorelle. Tansaniassa on säädöksiä, jotka suojelevat ja turvaavat kantajien oikeuksia. Niissä määritellään muun muassa, ettei yksikään kantaja kanna yli 25 kg. Useimmat tiimit tarvitsevat 2–3 kantajaa jokaista kiipeilijää kohden. Tämä johtuu siitä, että kantajat kuljettavat vuorelle kaiken ruoan, retkikeittimen ja polttoaineen sekä matkatavarasi. Meru-vuoren nousulla kantajia tarvitaan lähes aina vähemmän kuin Kilimanjaron nousulla, koska telttoja ei tarvitse pakata ja nousupäiviä on vähemmän.

Päivien määrä

Meru-vuoren nousuun on 2 vaihtoehtoa, vaikka ylös kulkee vain 1 reitti: 3 tai 4 päivää. Nousupäivien määrä on sama, ja ainoa ero on laskeutumisessa. 3 päivän matkaohjelmassa viimeinen päivä on hyvin pitkä, sillä koko vuori laskeudutaan alas yhden päivän aikana ja usein hyvin vähäisillä yöunilla. Tämä voi olla erityisen raskasta polville ja väsyttää paljon, etenkin kun Merun huipulle on noustu saman aamun varhaisina tunteina.

4 päivän matkaohjelmassa huipun saavuttamisen jälkeen jää enemmän aikaa levätä, ja sen jälkeen laskeudutaan vain osa matkasta. Tiimit viettävät ylimääräisen yön Miriakamba Hutsissa ja tekevät viimeisen laskeutumisen rauhallisessa tahdissa seuraavana aamuna. Tämä mahdollistaa myös hienon kävelysafarin ja vaelluksen kauniille Tululusia-vesiputoukselle Arushan kansallispuistossa.

4 päivän vaellusta suositellaan, koska se on polville parempi, jakaa yli 33 kilometrin vaelluksen 2 päivälle ja sisältää kävelysafarin päivän parhaaseen aikaan.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita