52 syytä 
Maksuton PDF 
Lähetä viesti WhatsAppissa 
Varaa maksuton puhelu 
Vuorikiipeily Afrikkaa ajatellessa mieleen nousevat usein loputtomat savannit ja aavikot. Mielikuva on osin oikea, sillä Afrikan manner koostuu suurelta osin tasangoista, ylängöistä ja ylätasangoista. Mukana on myös laaksoja, kuten Kongonjoen altaan alue, Kalaharin kaltaisia aavikoita sekä järviä. Yksi vaikuttavimmista suurista järvistä on Tanganjikajärvi, mantereen syvin järvi.
Onko Afrikassa vuoria?
Afrikassa on myös vuoria – osa niistä kohoaa korkeammalle kuin Euroopan, Australian tai Etelämantereen vuoret. Vuoristoja on melko vähän. Tunnetuimpia ovat Atlasvuoret Luoteis-Afrikassa ja Kapmaan poimuvuoret mantereen eteläosassa. Kapmaan poimuvuoristo sijaitsee kokonaan Etelä-Afrikan alueella, kun taas Atlasvuoret kulkevat Marokon, Algerian ja Tunisian halki. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan yllä mantereen korkeimpien vuorten joukkoon.
Mikä on Afrikan pisin vuorijono?
Great Escarpment on Afrikan pisin vuorijono, mutta sekään ei nouse korkeimpien vuorten listalle. Miljoonia vuosia sitten muodostunut jyrkännevyöhyke ulottuu nykyisin noin 5 000 km:n matkalle eteläisessä Afrikassa. Sen tunnetuin osa on Etelä-Afrikan Drakensbergvuoret.
Monet Afrikan vuoret ovat yksittäisiä tulivuoria. Ne ovat syntyneet maapallon litosfäärilaattojen tektonisten prosessien seurauksena. Juuri tulivuoret muodostavat mantereen korkeimpien vuorten kärkijoukon.
Afrikan jäätiköt
Noin puolella Afrikan 10 korkeimmasta vuoresta on jäätiköitä huippualueilla. Päiväntasaajan ainutlaatuiset jäätiköt kutistuvat nopeasti, ja tutkijat ennustavat niiden lopulta katoavan. Sama kohtalo odottaa myös Afrikan korkeinta huippua – Kilimanjaroa.
Kilimanjaron nimi tunnetaan laajalti, mutta entä muut vuoret? Tässä artikkelissa käymme läpi Afrikan 10 korkeinta vuorta. Kerromme, missä ne sijaitsevat, mikä tekee niistä merkittäviä, milloin niiden huiput saavutettiin ensimmäisen kerran ja millaisia nykyiset retkikunnat niiden huipuille ovat.
10. sija: Karisimbi – 4 507 m
Karisimbi on sammunut tulivuori Ruandan ja rajalla. Sen huippua pidetään Ruandan korkeimpana kohtana, sillä se sijaitsee maan alueella. Itä-Afrikassa sijaitseva tulivuori kuuluu ja on osa Virungan vuoristoa, joka koostuu 8 tulivuoriketjusta. Virunga tarkoittaa paikallisella kielellä ”tulivuoria”.
Nimi: Karisimbi
Korkeus: 4 507 m
Maat: Ruanda, KDT
Ensimmäinen nousu: 1903, R. P. Barthelemy
Nousun vaikeus: edellyttää hyvää fyysistä valmistautumista
Retkikunnan kesto: 1–2 päivää
Karisimbi tunnetaan useista ilmastovyöhykkeistään ja erilaisista vuoristometsistään. Niihin kuuluvat trooppinen Neoboutonia-metsä, bambumetsä sekä tärkeä Hagenia-Hypericum-vyöhyke, jolla on suuri merkitys alueen gorillakannalle. Alueella kasvaa Afrikan endeemisiä puita, erityisesti afrikanpunapuita (Hagenia abyssinica). Ne ovat tärkeitä Virungan vuorilla eläville uhanalaisille vuorigorilloille.
Metsien yläpuolella alkaa kanervaniittyjen ja soiden vyöhyke. Siellä viihtyvät endeemiset kasvit, kuten lobeliat (Lobelia wollastonii, Lobelia lanurensis) sekä jättimäinen Senecio erici-rosenii. Jälkimmäinen voi kasvaa jopa 6 m korkeaksi ja liittyy erityisesti Itä-Afrikan vuoristoihin. Karisimbin huippua hallitsee lopulta niin sanottu alpiininen aavikko, jossa kasvaa harvaa ruohoa.
Kuka nousi ensimmäisenä Karisimbille?
Karisimbin ensimmäisestä noususta on vain vähän tietoa. Eri lähteet antavat vaihtelevia tietoja huipun saavuttamisen vuosista ja nousijoiden nimistä. Tunnettujen Afrikan-tutkijoiden, kuten John Hanning Speken ja Henry Morton Stanleyn, nimiä mainitaan, mutta he näkivät Virungan vuoret vain kaukaa. Myös Mecklenburg-Schwerinin herttua Adolf Friedrich mainitaan. Hän osallistui retkikuntaan Virungan vuorille vuosina 1907–1908, mutta hänen työnsä johti ennen kaikkea tämän tulivuoriketjun ensimmäisiin karttoihin. Vuonna 1911 tunnettu saksalainen tutkimusmatkailija Hans Meyer saavutti Karisimbin huipun, mutta on epävarmaa, oliko hän ensimmäinen.
Todennäköisesti ensimmäinen nousija oli Barthelemy-niminen henkilö vuonna 1903. Hänestä tiedetään hyvin vähän. Tuohon aikaan nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alue kuului Belgian kuninkaalle, ja monet eurooppalaiset tutkivat sitä aktiivisesti.
Egon von Kirschsteinin johtama vuoden 1908 retkikunta tuli tunnetuksi traagisista tapahtumistaan. Ryhmän laskeutuessa kraatterin läpi äkillinen lumimyrsky, rankkasade ja raekuurot iskivät alueelle, ja lämpötila putosi jyrkästi. Kaikki eivät palanneet retkeltä. 20 kantajaa, paikallisia asukkaita, paleltui kuoliaaksi.
Mitä nimi ”Karisimbi” tarkoittaa?
Ruandan kielellä nimi ”Karisimbi” tarkoittaa ”valkoista simpukankuorta”. Se viittaa raekuuroihin ja märkään lumeen, joita myrskyt tuovat aika ajoin huipulle. Kiinnostavaa on, että Virungan vuorilla, Karisimbi mukaan lukien, on myös toinen nimi – Mufumbiro. Kongon kielestä kirjaimellisesti käännettynä se tarkoittaa ”ne, jotka keittävät”. Nimi viittaa aktiivisten tulivuorten yläpuolella näkyvään savuun, jonka paikalliset rinnastivat tulella kypsyvästä ruoasta nousevaan savuun.
Virungan vuorten vuorigorillat
Virungan vuoret tunnetaan maailmalla vuorigorilloistaan. Gorilloja pidetään orangutanien ja simpanssien ohella ihmisen lähimpinä sukulaisina kädellisissä. Ne löydettiin Virungan vuorilta vuonna 1902. Vuonna 1925 Afrikkaan perustettiin ensimmäinen kansallispuisto suojelemaan niiden elinympäristöä. Ansio kuuluu biologi . Hän ymmärsi nopeasti, että gorillat oli pelastettava täydelliseltä sukupuutolta. 100 vuotta on kulunut, mutta vuorigorilla luokitellaan yhä uhanalaiseksi lajiksi. Luonnossa elää alle 1 000 yksilöä.
Dian Fossey nousi maailmanmaineeseen, kun hänen kuvansa ilmestyi National Geographicin kannessa vuonna 1970. Hän eli ja työskenteli Virungan vuorten rinteillä 18 vuoden ajan, tutki vuorigorilloja ja suojeli niitä salametsästäjiltä. Fossey oli yksi – 3 rohkeasta tutkijasta, jotka Louis Leakeyn toimeksiannosta tutkivat ihmisapinoita niiden luonnollisissa elinympäristöissä.
Hänen kirjansa ”Gorillas in the Mist” nousi bestselleriksi ja on yhä tunnetuin gorilloista kirjoitettu teos. Kirjan pohjalta tehtiin samanniminen vaikuttava elokuva, jonka pääosassa nähdään Sigourney Weaver. Sitä voi suositella kaikille Afrikasta ja villieläimistä kiinnostuneille. Dian Fosseyn tarina, hänen rohkea työnsä rakastamiensa gorillojen hyväksi ja hänen kuolemansa niiden puolustajana koskettavat yhä monia. Hänen perustamansa tutkimuskeskus Karisoke toimii edelleen. Nimi tulee 2 vuoresta, joiden välissä keskus sijaitsee: Karisimbista ja Bisokesta. Fosseyn arvoituksellisen murhan jälkeen hänet haudattiin tutkimuskeskuksen alueelle.
9. sija: Ras Dashen – 4 550 m
Ras Dashen, joka tunnetaan myös nimellä Ras Dejen, sijaitsee Pohjois-Etiopiassa. Se on Etiopian ylängön korkein kohta. Kyseessä on muinainen vuoristo Koillis-Afrikassa. Korkeutensa ja laajan ylätasankonsa vuoksi ylänköä kutsutaan toisinaan ”Koillis-Afrikan katoksi”, vaikka varsinainen ”Afrikan katto” on mantereen korkein vuori, johon palaamme listan lopussa.
Arabica-kahvin syntysija
Etiopian ylängön korkeuksissa löydettiin kasvi, jonka hedelmistä tuli niin pidettyjä, että se levisi kaikkialle maailmaan. Kyse on arabica-kahvipuusta. Kerromme blogissamme kahvin historiasta etsiessämme maailman parasta arabicaa. Ja kyllä, Afrikassa viljellään erinomaista kahvia, myös Etiopiassa. Ras Dashenilla kahvi ei kuitenkaan kasva, sillä vuori saa liian vähän sadetta ja kahvipuut viihtyvät yleensä enintään 2 000 m:n korkeudessa. Vuorella voi nähdä walianvuorikauriin, Etiopian endeemisen lajin, jonka yksilöitä on hieman yli 500.
Simienin kansallispuisto
Ras Dashen kuuluu Simienin kansallispuistoon, jossa elää walianvuorikauriiden lisäksi leopardeja, servaaleja, karakaleja, geladoja eli Etiopian ylängölle ominaisia kädellisiä sekä erittäin harvinaisia etiopiansusia. Niitä on jäljellä alle 200. Nämä tekijät tekevät Simienvuorista ja kansallispuistosta kiinnostavan matkakohteen.
Nimi: Ras Dashen
Korkeus: 4 550 m
Maa: Etiopia
Ensimmäinen nousu: 1841, Joseph Galinier ja Pierre Ferret
Nousun vaikeus: suhteellisen helppo vaellus
Retkikunnan kesto: 1–5+ päivää
Ras Dashenin korkeus
Ras Dashenin korkeudesta on ristiriitaisia tietoja. Osa lähteistä käyttää yhä 1970-luvulta peräisin olevaa vanhentunutta arvoa 4 533 m. Vuonna 2005 satelliittimittaukset vahvistivat korkeudeksi 4 550 m merenpinnasta. Kansainvälinen kartografinen yhdistys tunnustaa tämän lukeman.
Nimen ääntämyksestäkin käydään keskustelua. Ras Dashen näyttää olevan muuntunut muoto amharankielisestä nimestä Ras Dejen. Paikalliset ovat jo pitkään huomanneet, että tämä vuori kohoaa muita korkeammalle, ja siitä nimi juontuu. Amharasta käännettynä Ras Dashen merkitsee jotakin ”vuorten pään” kaltaista. Tarinan mukaan vuorella asui muinoin kuningas, joka hallitsi koko Etiopiaa. Hänen kuoltuaan henkensä jäi huipulle, ja vuori nimettiin hänen kunniakseen.
Korkeutensa vuoksi vuoren huippu peittyy usein lumeen, tosin vain lyhyeksi aikaa – lumi sulaa muutamassa tunnissa. Kylmän kauden aikana lunta voi silti sataa usein, ja se voi säilyä jopa 2 peräkkäistä kuukautta.
Retkikunnat Ras Dashenille
Ras Dashenille nouseminen on suhteellisen helppoa. Huipulle suuntaavat aloittavat perusleiristä, ohittavat useita paimenten pysähdyspaikkoja ja kulkevat 4 300 m:n korkeudessa 1800-luvulla rakennetun vanhan linnoituksen raunioiden ohi. Reitin helppouden vuoksi on todennäköistä, että paikalliset asukkaat, erityisesti paimenet, nousivat Etiopian vuorelle jo kauan ennen ulkomaalaisia. Ensimmäinen dokumentoitu nousu oli kuitenkin 2 ranskalaisen tutkimusmatkailijan, Joseph Galinierin ja Pierre Ferret’n, tekemä vuonna 1841. Tuolloin Etiopia oli keisarikunta, joka tunnettiin Abessiniana. Ranskalaiset laativat alueista ensimmäiset yksityiskohtaiset kartat.
Nykyiset nousut Ras Dashenille vaihtelevat kestoltaan ohjelman mukaan. Tarjolla on 5–8 päivän retkikuntaohjelmia sekä lyhyempiä vaihtoehtoja. Teoriassa vuorelle voi nousta 1 päivänvalon aikana, jos perusleiriä lähestytään hyvin lähelle ja vaellus aloitetaan heti. Pidemmät ohjelmat tukevat kuitenkin parempaa sopeutumista korkeuteen ja antavat mahdollisuuden nähdä enemmän Simienin kansallispuiston maisemia.
8. sija: Meru-vuori – 4 566 m
Meru on tulivuori Pohjois-Tansaniassa, Itä-Afrikassa. Himalajalla Intiassa on puolestaan vuori, jota kutsutaan usein nimellä Meru Peak. Sen korkeus on 6 660 m, eikä sillä ole yhteyttä Afrikkaan. Hindu-, buddhalaisessa ja jainalaisessa perinteessä mainitaan myös Meru-vuori. Todellisuudessa tuota vuorta ei ole olemassa, vaan se on myyttinen pyhä symboli. Palataan siis Tansaniaan ja todelliselle Meru-vuorelle.
Nimi: Meru-vuori
Korkeus: 4 566 m
Huiput: Socialist Peak, Little Meru
Maa: Tansania
Ensimmäinen nousu: 1901, Carl Uhlig; tai 1904, Fritz Jaeger
Nousun vaikeus: keskitasoa
Retkikunnan kesto: 3–4 päivää
Afrikan Meru-vuori on tulivuori, jota luokituksesta riippuen pidetään teknisesti aktiivisena. Viimeisin toiminta kirjattiin vuonna 1910. Aiemmat purkaukset tapahtuivat kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Nykyisin Meru on matkailukohde, ja vuorelle nouseminen on suosittu aktiviteetti. Retkikuntaa ei pidetä erityisen vaativana.
Kuka kiipesi ensimmäisenä Merulle?
Ihminen saavutti Merun huipun ensimmäisen kerran 1900-luvun alussa. Tarkkaa vuotta ja henkilöä ei tällä hetkellä tiedetä varmasti. Vuonna 1901 saksalainen maantieteilijä Carl Uhlig tutki vuorta, mutta ei ole selvää, saavuttiko hän varsinaisen huipun. Vuonna 1904 hän tutki yhdessä Fritz Jaegerin kanssa nykyisen Pohjois-Tansanian alueita. Saksalaiset tutkijat löysivät ja kuvasivat Eyasi-järven sekä ”jättimäiset kraatteriylängöt”, jotka tunnetaan nykyisin Ngorongoron kraatterina. Jaegerin uskotaan nousseen Merulle vuonna 1904. Avoimeksi jää, oliko hän ensimmäinen.
Meru-vuoren korkeus
Usein esiin nousee myös kysymys Merun todellisesta korkeudesta. Eri lähteiden ilmoittamat luvut vaihtelevat 4 550–4 567 m:n välillä merenpinnasta. Uusimmat mittaukset tehtiin vuonna 2022 Etelä-Afrikan KwaZulu-Natalin yliopiston tutkijoiden toimesta, ja niiden mukaan korkeus on 4 566 m. Käytämme tätä lukemaa, jonka perusteella Meru on Afrikan 8. korkein vuori.
Karisimbin ja Ras Dashenin tavoin Meru sijaitsee kansallispuiston alueella. Merulle noustessa vaellat Arushan kansallispuistossa. Tulivuorella vieraillessa voi kohdata villieläimiä, kuten kirahveja, puhveleita, seeproja, antilooppeja ja jopa elefantteja.
Miksi sitä kutsutaan Meruksi? Nimen ovat antaneet Tansanian vuoren juurella elävät ihmiset. Merulle nouseminen on ehdottomasti vaivan arvoista, sillä huipulta avautuu poikkeuksellinen näkymä Kilimanjarolle.
Retkikunnat Meru-vuorelle
Nousu kestää 4 päivää ja kulkee ainoaa Momellan reittiä pitkin. Majoitus on mukavissa puisissa majoissa. Ota yhteyttä tiimiimme, niin järjestämme turvallisen ja hyvin suunnitellun retkikunnan Meru-vuorelle.
Palaamme Tansaniaan listan lopussa. Sitä ennen siirrymme naapurimaa Ugandaan.
7. sija: Gessi – 4 715 m
Suuntaamme nyt Kongon demokraattisen tasavallan ja Ugandan rajalle. Maiden välinen raja kulkee Rwenzorin vuoriston halki, 2 , Albertin ja Edwardin, välissä. Rwenzori koostuu 6 päävuoresta. Niistä 5 kuuluu Afrikan 10 korkeimman huipun joukkoon. Myös harvoin mainittu Luigi di Savoia -vuori, joka on nimetty Italian prinssi Luigi Amedeo di Savoian mukaan, liittyy tähän kokonaisuuteen.
Kuun vuoret
Kun maantieteilijä Klaudios Ptolemaios laati tunnetun maailman karttoja 100-luvulla jaa., hän merkitsi suuren Niilin alkavan syvältä Afrikasta Kuun vuorten läheltä. Todennäköisesti hän viittasi Rwenzorin vuoriin. Kun Niilin lähde löydettiin 1800-luvulla ja vuosia jatkuneet kiistat ja tutkimukset päättyivät, brittiläinen tutkimusmatkailija Henry Morton Stanley kehotti seuraavaa tutkijasukupolvea tutkimaan tätä vuoristoaluetta. Tehtävä lankesi Luigi Amedeolle.
1900-luvun alussa Luigi Amedeo nousi Rwenzorin vuoriston kaikille korkeimmille huipuille ja kävi 16 huipulla. Ironista kyllä, häneltä jäi väliin vain 1 vuori, joka nimettiin myöhemmin hänen mukaansa: Luigi di Savoia. Sen korkeus on 4 627 m. Vuorelta puuttuu kuitenkin riittävä , jotta sitä pidettäisiin itsenäisenä. Siksi ohitamme sen ja siirrymme Gessi-vuoreen.
Nimi: Gessi
Korkeus: 4 715 m
Maat: Uganda, Kongon demokraattinen tasavalta
Ensimmäinen nousu: 1906, Luigi Amedeo ryhmineen
Nousun vaikeus: keskitasoa märkien kallioiden vuoksi
Retkikunnan kesto: 9–11 päivää
Gessi sijaitsee Rwenzorin keskiosan koillisessa osassa, missä vuoriston päämassiivit ovat keskittyneet. Gessin tärkeimmät huiput ovat Iolanda ja Bottego. Alueen vuoret muistuttavat toisiaan niin maisemiltaan kuin kasvistoltaan ja eläimistöltään. Kerromme hieman myöhemmin, mitä niiden rinteillä voi nähdä. Ensin muutama sana nimistä.
Nykyisin kukaan ei juuri kutsu näitä vuoria Kuun vuoriksi. Kirjoitus- ja ääntämisvaihtoehdoista, kuten Ruwenzori ja Rwenjura, vakiintui muoto Rwenzori. Alkuperäinen nimi palautuu paikallisen Tooro-kielen ilmaukseen Rwenjura. Sen voi kääntää ”sateentekijäksi” tai ”pilvien kuninkaaksi”. Nimi on osuva, sillä näillä vuorilla sataa noin 300 päivänä vuodessa ja huiput ovat lähes jatkuvasti pilvien peitossa.
Romolo Gessi
Gessi-vuori sai nimensä italialaiselta Afrikan-tutkijalta Romolo Gessiltä. Hän teki laajoja tutkimuksia Niilin valuma-alueella. Gessi havaitsi, että Albertjärvi ruokkii jokea ja on yksi sen keskeisistä lähteistä. Kaikkien Niilin lähteiden selvittämiseen kului 20 vuotta. Romolo Gessi näki Rwenzorin vuoret ensimmäisenä vuonna 1876, vaikka löydön kunnia annettiin brittiläiselle Henry Morton Stanleylle, joka näki ne ja raportoi havainnostaan 12 vuotta myöhemmin.
Retkikunnat Gessi-vuorelle
Gessille nouseminen ei ole teknisen vuorikiipeilyn näkökulmasta erityisen vaikeaa. Jatkuvat sateet ja märkä kallioinen polku lisäävät kuitenkin vaativuutta. Kiipeilijöitä varoitetaan myös reitin runsaasta liukkaasta sammalesta, joka tekee retkikunnasta hieman haastavamman ja riskialttiimman. Vuoren rinteillä on majoja, joissa voi yöpyä nousun aikana.
6. sija: Emin – 4 798 m
Emin on Rwenzorin päämassiiveista pohjoisin. Se sijaitsee kokonaan Kongon demokraattisen tasavallan alueella. Toisin kuin Gessille, tälle vuorelle voi siis nousta vain yhdeltä puolelta. Eministä käytetään nimitystä Gessin kaksossisar. Vuoret seisovat hyvin lähellä toisiaan, syvän laakson erottamina.
Nimi: Emin
Korkeus: 4 798 m
Maa: Kongon demokraattinen tasavalta
Ensimmäinen nousu: 1906, Luigi Amedeo ryhmineen
Nousun vaikeus: korkea, edellyttää kiipeilyvarusteita
Retkikunnan kesto: 10–12 päivää
Emin Pasha
Vuori nimettiin kuuluisan saksalaisen Afrikan-tutkijan Emin Pashan mukaan. Hänen tarinansa on poikkeuksellisen kiinnostava. Saksassa juutalaiseen perheeseen syntynyt Eduard Schnitzer valmistui lääkäriksi ja lähti työskentelemään Osmanien valtakuntaan. Siellä hän kääntyi islamiin ja otti nimekseen Muhammad al-Amin. Maailma tuntee hänet nimellä Emin Pasha. Pasha on korkea poliittinen arvonimi muslimimaissa.
1800-luvun Egyptissä hänet nimitettiin Equatorian kuvernööriksi. Equatoria oli brittiläinen provinssi Pohjois-Afrikassa, ja sen alueet kuuluvat nykyisin Etelä-Sudaniin ja Ugandaan. Emin Pasha järjesti retkikuntia Niilin yläjuoksulle, teki tutkimusta ja lähetti kasvi- ja eläinnäytteitä Eurooppaan. Hänen mukaansa on nimetty useita kasveja, eläimiä ja lintuja. Henry Morton Stanley seurasi häntä usein retkikunnilla. Stanley myös pelasti Emin Pashan, kun Sudanissa puhkesi kapina Egyptin valtaa vastaan ja kuvernööri jäi useiksi vuosiksi eristyksiin ulkomaailmasta.
Myöhemmin Emin Pasha tutki Victoriajärven etelä- ja itäpuolisia alueita, jotka päätyivät sittemmin Saksan keisarikunnan hallintaan ja kuuluvat nykyisin itsenäiseen Tansaniaan. Hän perusti Bukoban kaupungin Victorian itärannalle. Emin Pasha tuli tunnetuksi toimistaan orjakauppaa vastaan, ja juuri se johti hänen kuolemaansa retkikunnalla Kongonjoelle. Arabialaiset orjakauppiaat kostivat ja tappoivat väsymättömän matkaajan, tutkijan ja poliitikon. Luigi Amedeo nimesi yhden Rwenzorin vuoriston massiiveista hänen mukaansa.
Onko Eminille vaikea nousta?
Eminille nousemista voidaan pitää vaikeana. Jylhien vuorten kallioiset rinteet ovat hyvin jyrkkiä, ja terävät harjanteet sekä kapeat selänteet vaativat kiipeilyä ennen huipuille pääsyä. Vuorella käydään yleensä 2 tärkeällä huipulla, Umbertolla ja Crepelinillä. Haasteeseen ryhtyvät vain kokeneet kiipeilijät, jotka osaavat käyttää teknisiä kiipeilyvarusteita. Eminin huipulle johtava reitti ei sovi aloittelijoille.
Eminille lähtevien on kuljetettava mukanaan kiipeilyköysiä, jäähakkuja ja muita turvallisuuden kannalta tarpeellisia varusteita. On tärkeää huomata, että Rwenzorin vuoret ovat usein lumen peitossa. Alueella on yhä myös joitakin jäätiköitä, mikä tekee nousuista vaativia.
5. sija: Baker – 4 844 m
Bakeria kutsutaan toisinaan ylätasangoksi. Sillä on 6 huippua, joista korkein on Peak Edward, nimetty Ison-Britannian kuningas Edward VII:n kunniaksi. Vuori kantaa englantilaisen Niilin valuma-alueen tutkijan Samuel White Bakerin nimeä. Hänelläkin oli Pashan arvonimi, eikä hän ollut vain Equatorian kuvernööri vaan myös provinssin perustaja. Euroopassa hän tuli tunnetuksi Albertjärven löytämisestä.
Retkikunnat Baker-vuorelle
Vuorikiipeilijät valitsevat Bakerin usein sen kauniiden maisemien ja kohtuullisen vaikeustason vuoksi. Joissakin kohdissa, joissa on syviä railoja, tarvitaan köysiä. Kiipeilijät yhdistävät usein useita Rwenzorin huippuja samaan retkikuntaan, esimerkiksi Bakerin ja korkeimman vuoren Stanleyn. Bakerin nousuhistoria on pitkä. Samana vuonna, jolloin prinssi Luigi Amedeon ryhmä vieraili huipulla, 2 aiempaa retkikuntaa oli yrittänyt saavuttaa Bakerin huipun siinä onnistumatta.
Nimi: Baker
Korkeus: 4 844 m
Maa: Uganda
Ensimmäinen nousu: 1906, Luigi Amedeo ryhmineen
Nousun vaikeus: keskimääräistä vaativampi, edellyttää vuorikiipeilyvarusteita
Retkikunnan kesto: 5–7 päivää
Rwenzori Mountainsin kansallispuisto
Baker sekä seuraavat 2 huippua, Speke ja Stanley, sijaitsevat Ugandan Rwenzori Mountainsin kansallispuistossa. Naapurissa Kongon demokraattisessa tasavallassa se rajautuu Virungan kansallispuistoon, jonka päähuippu on Karisimbi. Molemmat puistot kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin.
Kansallispuistoa pidetään yhtenä koko Afrikan kauneimmista paikoista. Vuoren juuren rehevä trooppinen vihreys ja huippujen lumiset kentät muodostavat voimakkaan kontrastin, usein pilvien ympäröimänä. Päiväntasaajan jäätiköt peittävät yhä Rwenzorin huippuja, vaikka ne eivät enää ole varsinaisia esteitä nousureiteillä, sillä jää katoaa nopeasti.
Retkikunta Bakerin huipulle on vuorikiipeilyn lisäksi vaellus trooppisten metsien halki. Alarinteillä voi kohdata villieläimiä ja alueen linnusto on runsas. Päähuipulle johtaa useita reittejä; osa kulkee kapeita harjanteita pitkin ja ylittää syviä railoja. Oppaat ovat näillä reiteillä välttämättömiä.
4. sija: Speke – 4 890 m
Speke on toinen vaikuttava vuori Rwenzori Mountainsin kansallispuistossa. Bakerin tavoin sillä on useita sahalaitaisia huippuja, ja epämääräisen muotonsa vuoksi sitä kutsutaan toisinaan ylätasangoksi. Korkein huippu on Vittorio Emanuele, joka on nimetty silloisen Italian kuninkaan kunniaksi. Nimen antoi italialainen tutkimusmatkailija Luigi Amedeo, Savoijin prinssi ja Abruzzon herttua, joka oli hallitsevan kuninkaan serkku. Speke on Afrikan 4. korkein vuori.
Luigi Amedeo
Luigi Amedeolla oli seikkailuntäyteinen elämä. Hän kävi Pohjoisnavalla, missä menetti 2 sormea paleltumien vuoksi. Karakoramin vuoristoon suuntautuneella retkikunnalla hän teki korkeusennätyksen saavuttamalla ennenkokemattoman korkeuden. Vuonna 1909 hän nousi Masherbrumin vuoristossa sijaitsevalle Chogolisalle 7 498 m:n korkeuteen. 3 vuotta aiemmin hän ja joukko muita kiipeilijöitä olivat käyneet 5 Rwenzorin pääryhmään kuuluvan vuoren kaikilla huipuilla. Speke oli yksi niistä.
Nimi: Speke
Korkeus: 4 890 m
Maa: Uganda
Ensimmäinen nousu: 1906, Luigi Amedeo ryhmineen
Nousun vaikeus: keskitasoa, edellyttää vuorikiipeilyvarusteita
Retkikunnan kesto: 10–12 päivää
Speke-vuorelle nouseminen
Kaikille Speke-vuoren 4 huipulle pyrkivien on syytä tietää, että tehtävä on varsin vaativa. Huippujen väliset siirtymät kulkevat hyvin kapeilla harjanteilla, joiden reunoilla on jyrkkiä pudotuksia. Paikoitellen tarvitaan köysiä. Sadekauden aikana kallioiset polut muuttuvat liukkaiksi, mikä vaikeuttaa nousua entisestään.
Vaativuutta tasapainottavat Speke-vuoren rinteiltä avautuvat upeat näkymät. Runsaat sateet muodostavat lukuisia puroja ja jokia. Veden runsaus lisää kasvillisuuden rikkautta ja monimuotoisuutta sekä houkuttelee paljon eläimiä Speken alarinteille. Vuoren juurella elää leopardeja, antilooppeja ja jopa elefantteja. Metsissä elää simpansseja, ja Rwenzorin vuorilla tavataan alalaji, joka tunnetaan itäisenä simpanssina (Pan troglodytes schweinfurthii).
John Hanning Speke
Vuoren nimessä oleva Speke on yhden kuuluisimmista Afrikan-tutkijoista, John Hanning Speken, sukunimi. Hänen sinnikkyytensä ja pelottomuutensa veivät hänet tavoitellulle Niilin lähteelle ja samalla Afrikan suurimmalle järvelle, Victoriajärvelle. Lisäksi Speke raportoi yhdessä James Augustus Grantin kanssa ensimmäisenä Virungan vuorten löytymisestä. ”Mountains of the Moon” -elokuva kuvaa Speken tutkimusmatkoja Richard Francis Burtonin rinnalla. Kuten ehkä muistat, juuri näin muinaiset maantieteilijät nimesivät Rwenzorin, kun siitä tiedettiin vielä vähän.
3. sija: Stanley – 5 109 m
Stanley on koko Rwenzorin vuoriston korkein vuori ja Afrikan 3. korkein huippu. Se on perustellusti nimetty brittiläisen tutkimusmatkailijan Henry Morton Stanleyn mukaan. Hän johti useita retkikuntia tuolloin heikosti tunnettuihin Afrikan sisäosiin, tutki Kongonjoen yläjuoksua, täydensi Suurten Afrikan järvien kartoitusta ja osoitti, että Niilin perimmäisenä lähteenä voidaan pitää Kagera-jokea, joka laskee Victoriajärveen. Hänen saavutuksiinsa kuului myös paljon muuta.
Henry Morton Stanley
Henry Stanleyn uskotaan olleen ensimmäinen eurooppalainen, joka saavutti Rwenzorin vuoret. Hän ei kuitenkaan itse noussut niille. Hänen viimeinen toiveensa oli, että vuoristo tutkittaisiin. Suuren tutkimusmatkailijan tahto toteutui 2 vuotta Stanleyn kuoleman jälkeen, kun prinssi Luigi Amedeo lähti alueelle. Henry Morton Stanley sijoitetaan Afrikan tutkimuksen uranuurtajien vertauskuvalliselle jalustalle löytöjensä ja tutkimustensa määrän vuoksi. Tätä kuvastaa myös se, että Rwenzorin 6 päävuoren korkein vuori on nimetty hänen mukaansa.
Nimi: Stanley
Korkeus: 5 109 m
Maat: Uganda ja KDT
Ensimmäinen nousu: 1906, Luigi Amedeo ryhmineen
Nousun vaikeus: keskitasoa, edellyttää vuorikiipeilyvarusteita
Retkikunnan kesto: 12–14 päivää
Yhdessä 2 edellisen vuoren, Speken ja Bakerin, kanssa Stanley muodostaa kolmion Bujukun laakson pohjoisosaan. Muinoin 3 vuoren juurella sijaitsevassa painanteessa lepäsi valtava jäätikkö. Nyt paikalla on järvi. Tämä on Rwenzori Mountainsin kansallispuiston majesteettisin osa. 3 valkolakkista vuorta kohoaa vihreän laakson ylle, joka on nykyisin osin veden peitossa. Aikanaan kaikki Rwenzorin massiivit olivat jään peittämiä. Nykyisin näkyviä jäätikön jäänteitä löytyy vain 3 korkeimmalta vuorelta, ja Stanleylla niitä on eniten. Laskelmien mukaan kaikki Rwenzorin huippujen jää katoaa vuoteen 2025 mennessä.
Stanleyn huiput
Naapurimaat eivät jakaneet Stanley-vuorta, vaan vetivät rajan huipun kautta. Siksi vuoren huippua pidetään sekä Ugandan että Kongon demokraattisen tasavallan korkeimpana kohtana. Se on Margherita Peak, nimetty Italian kuningatar Margheritan kunniaksi. Hänen nimensä tulee vastaan Rwenzorin lisäksi lähes missä tahansa pizzeriassa – kuuluisa tomaatti-juustopizza on myös nimetty hänen mukaansa.
Stanleylla on muitakin huippuja, kaikki kallioisia. Alexander’s Peak ja Margherita Peak katsotaan usein kaksoishuipuiksi. Päähuipulle johtavalla matkalla käytetään köysiä, jäärautoja ja jopa jäähakkuja, sillä reitti kulkee jäisten rinteiden yli. Jäässä on suuria railoja, joihin kiipeilijä voi pudota. Ugandan ja KDT:n korkeimman huipun saavuttamiseen tarvitaan siis jonkin verran vuorikiipeilytaitoa.
Matkalla Margherita Peakille kiipeilijät kulkevat trooppisten metsien läpi, ylittävät bambutiheiköitä ja suuria pensaskanervikkoja. Noin 4 000 m:n korkeudessa retkikunnan jäsenet etenevät afroalpiinisilla niityillä ja sammalten sekä jäkälien peittämällä kallioisella maastolla. Lopulta huipulla vastassa ovat muinaiset jäätiköt. Ainakin toistaiseksi niitä löytyy yhä Rwenzorin vuorilta.
2. sija: Mount Kenya – 5 199 m
Mount Kenyalla on jäätiköitä, ja vuori on antanut nimensä maalle, jossa se sijaitsee. Nykyisin sen huippualueella on 11 jäätikköä. Suurimmat ovat Lewis ja Tindall. 1800-luvun lopulla, kun eurooppalaiset nousivat vuorelle ja tutkivat sitä, jäätiköitä laskettiin 18. Niistä 7 on jo kadonnut. Jäljellä olevien jäätiköiden odotetaan katoavan 2030-luvun puoliväliin mennessä.
Mount Kenya sijaitsee Kenian keskiosassa, hieman päiväntasaajan eteläpuolella. Se on sammunut tulivuori, jonka purkaukset päättyivät noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin sillä on useita merkittäviä huippuja, joista suosituimpia on 3: Point Lenana (4 985 m), Nelion (5 188 m) ja Batian (5 199 m). Ensimmäistä pidetään suhteellisen helppona, ja nousu sille on vaellus. 2 korkeinta huippua edellyttävät sen sijaan vuorikiipeilytaitoja.
Nimi: Mount Kenya
Korkeus: 5 199 m
Maa: Kenia
Ensimmäinen nousu: 1899, Halford Mackinder ryhmineen
Nousun vaikeus: korkea, tekninen kiipeily
Retkikunnan kesto: 4–7 päivää
Mount Kenyan vaikeusaste
Mount Kenyalla sanotaan usein olevan koko Afrikan, tai vähintään Itä-Afrikan, vaativimmat nousureitit. Vuoren erityispiirre on useiden reittien valikoima: kiipeilijät voivat valita linjoja, joilla pääsevät käyttämään sekä kalliokiipeilyn että jääkiipeilyn taitoja. Mount Kenyan jäätiköiden nopea vetäytyminen kuitenkin kaventaa tätä mahdollisuutta nopeasti.
Mount Kenyan kansallispuisto
Mount Kenya tunnetaan jäätiköidensä lisäksi vaikuttavasta kasvillisuudestaan. Rinteitä noustessa saavutetaan ensin kostea trooppinen metsä. Noin 2 400 m:n korkeudessa metsä vaihtuu bambutiheiköihin, jotka muuttuvat vähitellen jättikanervien vyöhykkeeksi. Korkeammalla sijaitseva afroalpiininen nummialue karuuntuu vähitellen, kunnes maisemaa hallitsevat sammalet ja jäkälät. Noin 4 600 m:n korkeudessa näkyy lähinnä kalliota, ja ylempänä mukaan tulevat lumi ja jää.
Kenya, yksi Afrikan korkeimmista vuorista, sijaitsee Mount Kenyan kansallispuistossa. Puistossa elää leopardeja, puutamaanihyrakseja, sarvikuonoja, duikereita ja muita antilooppilajeja. Kolobusapinat – kauniit mustavalkoiset kädelliset – elävät alueen metsissä. Mount Kenyan ympäristössä on myös maailman suurin grevynseeprakanta. Elefantteja on runsaasti, sillä alue on osa niiden vaellusreittiä. Lisäksi Mount Kenyan ympäristön linnustoa pidetään vaikuttavana.
Mount Kenyan ensimmäinen nousu
Mount Kenyan huipulle yritettiin nousta useita kertoja 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta onnistuminen tuli maantieteilijä Halford Mackinderin johtamalle ryhmälle. Mackinder oli poliittinen teoreetikko, joka kehitti ja oli geopolitiikan varhaisia taustahahmoja. Geopolitiikka tarkastelee maailmaa alueiden vaikutuspiireinä ja valtojen välisinä vastakkainasetteluina.
Vuonna 1899 6 eurooppalaisen ja 164 paikallisten kansojen edustajan, pääosin kikujun, ryhmä nousi onnistuneesti vuorelle ja perusti leirejä reitin varrelle. Nousu oli vaikea ja pitkä: perusleiristä päähuipulle etenemiseen kului lähes kuukausi. Kaikkiaan ryhmä vietti vuorella 33 päivää ja teki yksityiskohtaista tutkimusta tulivuoresta sekä sen kasvistosta ja eläimistöstä.
Mackinder nimesi päähuipun Batianiksi maasai-kansan johtavan parantajan Mbatianin kunniaksi. Tiedetään, että nousun aikana 8 kantajaa sai surmansa, mutta tekijä jäi epäselväksi. Todistajat kertovat vain, että Mackinder ja toinen eurooppalainen olivat uhanneet kantajia kuolemalla.
Miksi Keniaa kutsutaan Keniaksi?
Tarinan mukaan saksalaiset Johann Krapf ja Johannes Rebmann, jotka näkivät vuoren ensimmäisinä puoli vuosisataa ennen vuoden 1899 retkikuntaa, kirjasivat nimestä 2 muotoa: Kenia ja Kegnia. Nimet ovat lähellä paikallisten kansojen käyttämiä muotoja: kikujut, embut ja kambat tunsivat vuoren omilla nimillään. Kikujut kutsuivat sitä nimellä Kirinyaga, joka tarkoittaa ”valkoista” tai ”loistavaa vuorta”. Embujen nimi Kirenyaa tarkoitti ”vuorta, jossa on kirkkautta”, ja kambat käyttivät nimeä Kiinyaa eli ”strutsivuori”, viitaten strutsin höyhenten väriin.
On myös huvittava tarina, jonka mukaan Krapf kysyi kamba-oppaalta vuoren nimeä tarkoittaen suurta vuorta, mutta opas kantoi sillä hetkellä kurpitsaa. Hän luuli kysymyksen koskevan kurpitsaa ja vastasi ”kii-nyaa”. Väitetään, että juuri tämä muoto päätyi myöhemmin karttoihin.
1. sija: Kilimanjaro – 5 895 m
Lopulta saavumme Afrikan mantereen korkeimpaan kohtaan. ”Afrikan kattona” tunnettu legendaarinen vuori sijaitsee Pohjois-Tansaniassa, lähellä Kenian rajaa. Kilimanjaro on Afrikan tunnetuin huippu ja mantereen korkein vuori. Kymmenettuhannet matkustajat vierailevat vuosittain nähdäkseen sen lumihuipun kohoavan tasankojen yläpuolelle tai noustakseen sen korkeimmalle kohdalle.
Nimi: Kilimanjaro
Korkeus: 5 895 m
Maa: Tansania
Ensimmäinen nousu: 1889, Hans Meyer ja Ludwig Purtscheller
Nousun vaikeus: suhteellisen helppo
Retkikunnan kesto: 5–10 päivää
Kilimanjaro on tulivuori, jonka muodostuminen alkoi noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Kiinnostavaa on, että samalle paikalle muodostui 3 tulivuorta: Shira, Mawenzi ja Kibo. Jokainen uusi tulivuori tuhosi edeltäjänsä purkausten kautta. Ensimmäisestä, Shirasta, on jäljellä vain vähän, kun taas uusin, Kibo, muodostaa korkeimman kohdan. Nykyisin vuori koostuu 3 tulivuorikartiosta. Tansaniaan Kilimanjaron nousua varten tulevat matkustajat voivat saavuttaa maailman korkeimman vapaasti seisovan vuoren korkeimman huipun.
Maailman korkein vapaasti seisova vuori
Jos nouset korkeimmalle huipulle, luet kyltistä, että Kilimanjaro on maailman korkein vapaasti seisova vuori. Se ei ole osa vuoristoa, vaan kohoaa omana massiivinaan Afrikan tasankojen keskellä. Jos jokainen tulivuori kuitenkin laskettaisiin erilliseksi vuoreksi, Kibon huippu olisi silti ensimmäisellä sijalla korkeimpana vuorena. Mount Kenya olisi Afrikan korkeimpien vuorten listalla toisena. Mawenzi-tulivuori, jonka korkeus on 5 149 m merenpinnasta, nousisi kolmannelle sijalle.
Kuinka korkea Kilimanjaro on?
Kilimanjaron pääasiallisen tulivuoren korkeudesta käydään muuten keskustelua. Virallisena korkeutena pidetään 5 895 m:ä, mutta vuonna 2008 GPS-järjestelmillä tehdyt mittaukset antoivat hieman alemman lukeman, 5 891,8 m. Erolla ei ole suurta merkitystä, sillä se ei vaikuta sijoituksiin.
Kilimanjaro on hyvin suosittu matkailukohde, joka houkuttelee monenlaisia matkustajia. Afrikan korkein huippu kiinnostaa luonnonystäviä, aktiivimatkailijoita ja kokeneita vuorikiipeilijöitä.
Kuinka kauan Kilimanjaron nousu kestää?
Luonnonystävät lähtevät safarille ja pysähtyvät tämän poikkeuksellisen vuoren äärelle: se kohoaa savannin yläpuolelle, mutta säilyttää huipullaan jäätä ja lunta. Heille 1 tai 2 päivän vaellus Kilimanjarolla sopii hyvin. Tällainen retki vie vuoren rinteille ja antaa mahdollisuuden tutustua sen rikkaaseen kasvi- ja eläinmaailmaan. 2 päivän ohjelmassa yöpyminen tapahtuu puisissa majoissa 2 720 m:n korkeudessa. Reitti kulkee kahdesti kauniin trooppisen metsän läpi. On kuitenkin hyvä huomata, että täysimittaisen retkikunnan 3. päivänä vuorimaisemat ja rinteiden poikkeukselliset kasvit avautuvat vaikuttavimmillaan.
Vaeltajat ja vuorista kiinnostuneet lähtevät yleensä noin viikon mittaiselle retkikunnalle vuoren huipulle. Kilimanjaron nousu ei vaadi vuorikiipeilyvarusteita tai laajaa kiipeilykokemusta. Suurin osa reitistä on vaellusta, ja itse huippu on kraatterin reunalla sijaitseva kallioinen kohta. Suurin haaste on yleensä korkeus, jossa happea on vähemmän kuin merenpinnan tasolla. Kilimanjaron huipulla sisäänhengitysilmassa on vain 40 % happimolekyyleistä verrattuna merenpinnan tasoon. Juuri korkeuteen sopeutumisen vuoksi nousuohjelmat suunnitellaan riittävän pitkiksi, jotta keho ehtii mukautua.
Ammattikiipeilijöitä kiinnostaa usein vähemmän itse reitti kuin vuoren saavuttaminen. Afrikan korkeimpana vuorena Kilimanjaro kuuluu -listalle. Hyvin valmistautuneet urheilijat nousevat ”Afrikan katolle” usein 1 tai 2 päivässä. Esimerkiksi tunnettu nepalilainen vuorikiipeilijä Nimsdai käytti nousuun alle vuorokauden. Kilimanjaron nopeimman nousun ennätys on 4 tuntia 56 minuuttia.
Tervetuloa Tansaniaan ja tälle kauniille vuorelle, jos vuoret kiinnostavat. Huipulle johtaa useita reittejä, ja majoitus onnistuu sekä varustelluissa majoissa että telttaleireissä. Vahvimmat ja kunnianhimoisimmat voivat jopa yöpyä kraatterissa päiväntasaajan tähtitaivaan alla.
Kuka nousi ensimmäisenä Kilimanjarolle?
Päähuippu on nimeltään Uhuru, joka tarkoittaa swahiliksi ”vapautta”. Ensimmäisinä sen saavuttivat saksalaiset tutkimusmatkailijat Hans Meyer ja Ludwig Purtscheller. Meyer onnistui vasta 3. yrityksellään vuonna 1889. Tuohon aikaan huipulla oli paljon enemmän jäätä ja lunta, mikä teki noususta nykyistä vaikeamman. Nyt jäätiköt kuitenkin katoavat. Kuten Mount Kenyalla ja Rwenzorin vuorilla, tutkijat ennustavat Afrikan huippujen jään häviävän kokonaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Valitettavasti aika, jolloin päiväntasaajan lähellä Afrikassa voi nähdä jäätiköitä, on päättymässä.
Jos rakastat vuoria ja Afrikka kiehtoo, tule käymään. Afrikan vuoret ovat poikkeuksellisen kauniita. Altezza Travelilla järjestämme mielellämme hyvin suunnitellun Tansanian-matkasi.
Toisessa artikkelissamme käsittelemme Amerikan 10 korkeinta vuorta sekä maapallon 5 korkeinta vuorta. Tiesitkö, ettei Mount Everestiä voi aina pitää maapallon korkeimpana vuorena, ja että tietyllä tavalla Kilimanjaro voi olla jopa Everestiä korkeampi? Tästä ja monesta muusta aiheesta kerromme tarkemmissa blogiartikkeleissamme.
Altezza Travelin kaikki sisällöt laaditaan asiantuntijanäkemysten ja perusteellisen taustatyön pohjalta ja ne noudattavat toimituksellisia periaatteitamme.
Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?
Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.
Climbing 
Safari 
About Altezza 
About Tanzania