Nasera-kallio Ngorongorossa

Nasera on erikoinen kalliomuodostelma Pohjois-Tansaniassa, keskellä savannia. Tällaisia erillisiä kallioisia kukkuloita kutsutaan inselbergeiksi: ne ovat jääneet jäljelle, kun ympäröivät ylänköalueet ovat kuluneet pois eroosion myötä. Maailman tunnetuimpia esimerkkejä tästä muodostelmatyypistä on todennäköisesti soikea Uluru-kallio Australian keskiosassa.

Nasera-kallio sijaitsee suojellulla Ngorongoron suojelualueella. Paikka kiinnostaa myös siksi, että täältä on löydetty kivikautinen asuinpaikka. Lähellä sijaitsevat lisäksi kuuluisa Olduvain rotko, joka tunnetaan "ihmiskunnan kehtona", sekä Laetoli, missä arkeologit löysivät varhaisten ihmisen esi-isien jalanjälkiä.

Missä Nasera-kallio sijaitsee?

Nasera-kallio sijaitsee 27 km Olduvain rotkosta pohjoiseen, Angata Kitin tasankojen keskellä. Lähistöllä kohoaa Gol-vuoristo, jonka korkeus ei ylitä 1 000 metriä. Nasera sijaitsee vuoriston lounaisosassa. Vuoristo kuuluu Tansanian Ngorongoron suojelualueeseen.

Nasera-kalliolla voi vierailla osana safarimatkaa, johon sisältyy Ngorongoron kraatteri. Esimerkiksi 5 päivän "Kongoni"-safaripakettimme, joka kulkee Tarangiren ja Serengetin kansallispuistoihin sekä Ngorongoroon, sisältää tämän kohteen. Se sopii matkustajille, joita kiinnostavat erikoiset luonnonmuodostelmat, arkeologiset kohteet ja lintujen tarkkailu – kallion ympärillä kasvavissa puissa pesii monenlaisia lintuja.

Nasera-kallion ympäristössä elää paviaaneja ja klipspringer-antilooppeja. Sadekaudella alueen halki vaeltaa gnuuantilooppeja, Thomsoningaselleja ja seeproja, mikä houkuttelee paikalle leijonia ja hyeenoja. Kalliotamaaneja ja liskoja näkee usein paistattelemassa kivillä. Suuret eläinkeskittymät ovat kuitenkin harvinaisia, etenkin kuivakaudella kesäkuusta marraskuuhun.

Mikä Nasera-kallio on?

Nasera-kallio on 50 metriä korkea graniittikukkula. Se on osa Gol-vuoristoa, joka kohoaa Salen tasankojen ylle, mutta erottuu ympäristöstään erillisenä muodostelmana. Kallion pinnalla kasvaa niukasti ruohoa ja matalia pensaita; vain muutama pieni puu on saanut juurensa kiinni kukkulan yhdelle rinteelle.

Tällaisia muodostelmia kutsutaan inselbergeiksi tai monadnockeiksi. Ne ovat kovia kalliomassoja, jotka ovat jääneet jäljelle pehmeämmän ympäröivän aineksen kuluttua pois. Jyrkkien rinteidensä vuoksi niiden päälle nouseminen voi olla vaativaa, mikä houkuttelee luonnollista nousua etsiviä retkeilijöitä. Nasera-kalliolle nousu on kuitenkin melko helppo, etenkin loivemmalta kaakkoisrinteeltä.

Samankaltaisia kalliomuodostelmia esiintyy usein savanneilla ja aavikoilla, esimerkiksi Saharassa. Etelä-Afrikassa ja Tansanian Serengetissä vastaavia muodostelmia kutsutaan kopjeiksi (lausutaan kop-iis), ja leijonat lepäävät niillä usein ympäristöään tarkkaillen. Kopjet koostuvat usein päällekkäisistä lohkareista eivätkä yhdestä yhtenäisestä kalliomassasta. Nasera-kallio on kuitenkin yhtenäinen kivimassa, joten termi inselberg on täsmällisempi.

Nasera-nimi tulee maasain kielen sanasta "naasira", joka tarkoittaa raidallista, maalattua tai koristeltua. Ngorongoron tasangoilla asuu edelleen maasaita, ja monet alueen paikannimet ovat peräisin heidän kielestään. Kallion pinnassa näkyy luonnollista raidoitusta, ja nimi voi viitata myös muinaisiin kalliomaalauksiin, joita on löydetty varhaisten kädellisten aikanaan käyttämästä esihistoriallisesta suojasta.

Nasera-kallion arkeologinen kohde

Ensimmäiset kaivaukset Nasera-kalliolla teki vuonna 1932 tunnettu arkeologi Louis Leakey. Myöhemmin vuosina 1975–76 arkeologi Michael Mehlman johti yksityiskohtaisempia kaivauksia, joissa löytyi laaja kokoelma arkeologisia aineistoja ja esineitä. Löydöt avasivat näkymän sekä keskiseen että myöhäiseen kivikauteen ja niiden väliseen siirtymävaiheeseen.

Arkeologit löysivät kallion läheltä tuhansia kivityökaluja, keihään- ja nuolenkärkiä, luunpalasia ja saviastioiden sirpaleita. Naseran arkeologinen kohde on poikkeuksellinen, sillä se on Itä-Afrikan ainoa kaivauspaikka, joka kattaa 50 000 vuoden historian ja kertoo ihmisten ja eläinkantojen muutoksista ajan kuluessa.

Nasera-kallion löydöt ajoittuvat 50 000–73 000 vuoden taakse, keskiseltä paleoliittiselta kaudelta neoliittiselle kaudelle. Vanhimpiin kiviesineisiin kuuluu piikivestä ja obsidiaanista tehtyjä keihään- ja heittokeihäänkärkiä. Vaikka Naseran kalliomaalaukset ovat säilyneet heikosti, punaisen okrapigmentin jälkiä näkyy yhä.

Jos haluat nähdä paremmin säilynyttä kalliotaidetta, suosittelemme vierailua Kondoan kalliotaidekohteissa Keski-Tansaniassa, erityisesti Kolossa, Manyaran ja Tarangiren kansallispuistojen eteläpuolella.

Mitä Nasera-kallion lähellä on?

Nasera-kallion lähellä on useita merkittäviä historiallisia ja luontokohteita. Tässä niistä tärkeimpiä:

Olduvain rotko

Olduvain rotko on yksi maailman tunnetuimmista ja tärkeimmistä arkeologisista kohteista. Tutkijat ovat löytäneet täältä kivityökaluja ja muinaisten ihmisen esi-isien jäänteitä, erityisesti lajeihin Homo habilis ja Paranthropus boisei kuuluvia fossiloituneita luita, jotka ajoittuvat noin 1,8 miljoonan vuoden taakse. Löydöt auttoivat ymmärtämään, miten varhaiset ihmiset elivät, kehittyivät, oppivat kävelemään 2 jalalla ja valmistivat yhä kehittyneempiä työkaluja. Siksi Olduvaita kutsutaan "ihmiskunnan kehdoksi".

Leakeyn perhe – Louis ja Mary Leakey sekä heidän poikansa Richard Leakey – oli keskeisessä roolissa näissä löydöissä, vaikka myös muut tutkijat ovat työskennelleet alueella. Useat Mary Leakeyn kenttäleirin entisöidyt rakennukset toimivat nykyään museona, jossa näet, miten arkeologit elivät kentällä yli 30 vuoden ajan. Museossa on kokoelma löytöjä, muun muassa luulaatikoita, joita ei ole vielä tutkittu. Arkeologit palaavat edelleen paikalle tutkimaan näitä muinaisia löytöjä.

Liikkuva dyyni

Muutaman kilometrin päässä Olduvain rotkosta sijaitsee erikoinen liikkuva dyyni. Noin 100 metriä pitkä ja 5 metriä korkea hiekkamuodostelma siirtyy hitaasti länteen tasaisella vauhdilla. Se liikkuu noin 100 metriä 6 vuodessa. Tutkijat ovat merkinneet dyynin kulkureitin päivätyillä pylväillä, jotka muodostavat nyt kauas jatkuvan näkyvän linjan; merkkien väli on 17 metriä. Dyyni säilyttää suuntansa eikä poikkea reitiltään.

Kiinnostavaa on, että dyyni säilyttää muotonsa jatkuvasta liikkeestä huolimatta. Tämä johtuu hiekan koostumuksesta: hiekka on peräisin lähistöllä sijaitsevasta Ol Doinyo Lengai -tulivuoresta. Hiekassa on magneettisia hiukkasia, jotka auttavat dyyniä pysymään koossa, vaikka tuuli kuljettaa jyviä länteen. Dyynille voi nousta.

Olkarienin rotko

Noin 90 km Olduvain rotkosta pohjoiseen sijaitsee Olkarienin rotko, hyvin kapea kanjoni, joka on syntynyt vulkaanisen kiven eroosion seurauksena. Vaikka rotko on vain 8 km pitkä, se tunnetaan vaikuttavista maisemistaan, jotka jäävät monelle kävijälle mieleen.

Alueella asuu maasaita, jotka käyttävät ympäröiviä tasankoja perinteisesti karjan laiduntamiseen. Rotkosta on tullut suurten petolintujen, erityisesti korppikotkien, pesimäpaikka maaliskuun ja kesäkuun välillä.

Olkarienin rotkon läpi voi vaeltaa, joten se tuo kiinnostavaa vaihtelua Pohjois-Tansanian safarille.

Laetoli

Noin 45 km Olduvain rotkosta etelään sijaitsee Laetoli, paikka, josta Mary Leakey löysi varhaisten kädellisten fossiloituneita jalanjälkiä. 3,7 miljoonan vuoden taakse ajoittuvat jäljet kuuluvat olennoille, joita pidetään nykyihmisten, gorillojen ja simpanssien esi-isinä. Löytöhetkellään ne olivat vanhin tunnettu todiste varhaisten hominiinien kaksijalkaisesta liikkumisesta eli kävelystä 2 jalalla.

Jalanjäljet kuuluvat 2 aikuiselle ja lapselle, ja ne säilyivät poikkeuksellisissa olosuhteissa. Alueella ei koskaan ollut tiheitä metsiä, joten tulivuorenpurkauksen peittämä tuhka kovettui täydelliseksi pinnaksi jalanjälkien tallentumiselle. Kädelliset kulkivat alueen poikki, ja myöhemmin uudet vulkaanisen tuhkan kerrokset peittivät ja säilyttivät jäljet ehjinä miljoonien vuosien ajan.

Ngorongoron kraatteri, Natronjärvi ja Serengeti

Nasera-kallion ja Olduvain rotkon lähellä on muinaisten romahtaneiden tulivuorten kraattereita, jotka houkuttelevat paljon kävijöitä. Niihin kuuluvat Empakaain ja Olmotin kraatterit, mutta tunnetuin on Ngorongoron kraatteri. Kraatterissa on poikkeuksellisen tiheä villieläinkanta, ja se kuuluu Tansanian parhaisiin paikkoihin tarkkailla eläimiä niiden luonnollisessa elinympäristössä.

Lähellä sijaitsee Natronjärvi, maailman suurin pikkuflamingojen pesimäalue. Järven vesi on hyvin emäksistä, minkä vuoksi se ei sovellu useimmille eläimille mutta on flamingoille täysin turvallista.

Myös Serengetin kansallispuisto sijaitsee Ngorongoron suojelualueen lähellä. Serengeti on Tansanian tunnetuin luontokohde ja Unescon maailmanperintökohde, jonka alueella gnuuantilooppien suuri vaellus tapahtuu. Suuren eläinvaelluksen aikana miljoonat gnuuantiloopit, seeprat ja gasellit kulkevat pitkiä matkoja ja ylittävät krokotiileja kuhisevia jokia tuoreiden laidunten perässä.

Serengeti ja Ngorongoron kraatteri ovat kohteita, joihin kannattaa varata useita päiviä. Ne ovat todennäköisesti matkasi tärkeimmät kohokohdat. Jos haluat safarille lisää vaihtelua, Nasera-kallio, Olduvain rotko ja muut tässä mainitut Tansanian kiinnostavat kohteet sopivat hyvin mukaan matkaohjelmaan.

Haluatko tietää lisää Tansanian matkoista?

Ota yhteyttä tiimiimme. Tunnemme Tansanian tärkeimmät kohteet omakohtaisesti. Kilimanjaron alueella työskentelevät matka-asiantuntijamme jakavat mielellään vinkkejä ja auttavat matkasi suunnittelussa.

Lisää kiinnostavia artikkeleita